kakskymppinen niin...
eläisin elämäni uudestaan ilman katumusta ja olisin naimisissa nuoruuden rakkauteni kanssa?
eläisin elämäni uudestaan ilman katumusta ja olisin naimisissa nuoruuden rakkauteni kanssa?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kaksikymppinen, jättäisin väliin muiden hoivaamisen ja kirjoihin eksymisen. Hankkisin taidekäsitöläisen ammatin ja asettuisin asumaan merenrantakaupunkiin, vuoristoon .... milloin mihinkin ja menisin naimisiin sen miehen kanssa joka kaappaisi sydämeni ja aivoni.
Koskaan ei ole myöhäistä. Muiden hoivaamisen ja taidekäsityöläisen ammatin voi helposti yhdistää.
Asuinpaikkaa voi vaihdella. Ja jos juuri samaa miestä, joka kaappasi sydämesi ja aivosi, ei enää löydy, tyytyisit vastaavaan...
Tuohon oletukseenn, että jos olisin ..... 30 vuoden pakituksella ja ammatin vaihdoksella olisivat selkä ja raajanivelet säästyneet paljolta kohtuuttomuudelta. Olisin tavattoman näppärä ja tuottelias ja tuntisin läpikotaisin kivet, metallit, langatkin, maalit, värit, hitsaamisen jalontaidonkin hallitsisin ... mikä olisi hienompaa kun nähdä luonnossa puu tai kivi ja pienellä vaivannäöllä napsutella ja veistellä sen sisällä olevan olemuksen muoto esiin: karhu? kotka? kettu? susi? jänis? kasvot? käyttöesine, täydellinen pyöreys? Vapaus intoutua jostain asiasta ja keskittyä siihen kaiken muun unohtaen, lepäämättä uupumatta kunnes lopulta ;) se viimeinenkin yksityiskohta on valmis tai kiusoittelvasti pikkuista vaille täydellinen; silloin se on parhaimmillaan.
hetki on mahdollisuus.
kahvimainos?
mahdollisuudet nousevat siitä koosteesta ja kokonaisuudesta missä sillä hetkellä on; pinnan alta voi löytyä vaikka mitä valmiutta. Pelkkä sykeröiden väsääminen aikanaan voi olla lähtökohta sille, että että myöhemmin innostuu erilaisten paperikukkien tekoon.
nyt on pakko mennä laittamaan kahvipannu porisemaan.
Koska kaikki se, mitä kaunista olit nähnyt, ovat siellä muistikeskuksessa ja voit katsoa sitä aina uudelleen, ja jos vain haluat, ja voi sen kuvailla toisillekin.
voi käyttää luovuutta. Esim jos ihana maalaus kummittelee verkkokankaalla ja haluaa sen maalata kankaalle tai paperille käykin kui minulla: tulee totaalinen blokki. Siinä pensselit ja värit kädessä ei osaa kuin nolona pällistellä mielen tyhjyyttä ja vision katoamista. Silloin täytyy vaihtaa ajatus mosaiikkimaiseksi. Miettiä jokin pieni ja houkutteleva yksityiskohta ja sen optimaalinen sijainti ja koko pohjalla (kukka, kivi, pilvenhattara, silmä), kuinka ollakkaan tämä valmis yksityiskohta muuten tyhjällä pohjalla vaatii kaverin ja kohta senkin on saanut siihen muotonsa ja värinsä aivot raksuttavat lisää ja käsi tottelee. Lopputulos on yleensä aikas hyvä.
Ja joskus riittää, kun sitä piirtää pelkkään ilmaan. Siis jos sillä toisella on hieman mielikuvitusta, niin sekin voi sen siitä pelkästä ilmasta katsoa.
menee jo puhumisen puolelle :) itse noukin vasemmalta puolelta muistikuvia ja ajatuksia menneestä, ja oikealla ovat ovat uudempia ja sisäistämättömiä juttuja ja sitten siinä keskellä letitän ne yhteen samalla kun puhun.
että sinulla ovat hyvässä järjestyksessä. Minulla ovat sekaisin ja pulpahtavat esiin välillä ihan miten sattuu, odottamatta.