Käytin viime vuonna ja tämän vuoden alussa (=retkahdus) hirveät määrät amfetamiinia ja sen johdannaisia. Aine saa minut tuntemaan kuin olisin seitsemännessä taivaassa. Olen ollut ilman jo kuukausia, mutta ajattelen ainetta joka helvetin päivä ja näen siitä unia. Olen aineeseen 150 % koukussa edelleen. Käyttöni oli jo tosi holtitonta; loppuvaiheessa olin todella sairas "luuranko": en syönyt, en nukkunut, kärsin nestevajauksesta, verenpaineeni oli katossa (naama helotti, sydän hakkasi) jne..
Kuinka helkatin kauan kestää ennen kuin aineesta eroon päässyt pystyy elämään edes yhden päivän ajattelematta että "enkö siis enää koskaan voi.."??
Kokemuksia?
Kuinka helkatin kauan kestää ennen kuin aineesta eroon päässyt pystyy elämään edes yhden päivän ajattelematta että "enkö siis enää koskaan voi.."??
Kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
jotenkin tuttu tarina, itse olen ollut jo useamman vuoden kuivilla kaikesta ja kyllä se vaan vie oman aikansa varmaan riippuu paljolti siitä mitä muuta sisältöä on elämässä. mulla se oli pitkälti vain aineita, kännäämistä ja niitä ympyröitä ja sen takia varmaan veikin useamman vuoden, kun opetteli elämään "normaalia" elämää ilman päihteitä ja päänsekottamista. enkä kyllä enää edes saa kiksejä noista touhuista kun siitä tulee vaan niin jumalaton morkkis ettei tosikaan... vähän vaan harmittaa kun sitä moni ystäväkin vielä tänäpäivänäkin itseensä suoltaa... mutta onnea selviämiseen ja päätöksellesi. se vaan hitaasti edettävä ja koitettava keksiä jotain muita juttuja elämässä kuin päihteet ja päänsekotus... koita vaikka rukoilla ,).
Minä elin ulospäin täysin normaalia elämää kun piriä käytin (hoidin työni jne.). Kukaan ystävistäni (läheisistä) ei käytä aineita eikä suurin osa edes tupakoi. Kaikki alkoi yhdestä kokeilusta ei-tutun porukan parissa (eräissä "pintajuhlissa"), missä reippaasti alkoholin vaikutuksen alaisena nappasin ties kuinka monta murskattua Concerta-kapselia ja Ritalinia päälle...(alkoholi ei ole mulle ongelma, käytän tosi harvoin).Myöhemmin sitten piriä tai johdannaisia missä tahansa muodossa ja keneltä tahansa ja mihin hintaan hyvänsä.
Alkoi kaksoiselämä, josta toivon mukaan olen nyt pääsemässä eroon. Loppuvaiheessa käyttöni oli jo tosiaan sitä luokkaa että töiden ja asioiden hoitaminen oli jo vaikeeta ja työkaveritkin rupesivat kyselemään että olenko aivan terve (jatkuva unenpuute näkyi, kasvot punoittivat ja mieli harhaili).
Henki taitaa mennä, jos vielä sorrun. Se on ihan älytöntä että tekisi mieli vetää ainetta "ämpärikaupalla" (edelleen), vaikka tasan varmasti ymmärrän ettei tuollaisesta kohtuuttomuudesta ja täydellisestä kyvyttömyydestä "hallita" käyttöä/annostelua seuraa kuin sairautta ja pahimmillaan hengenmeno, ja vaikka tiedän ettei aineen aikaansaama euforia -kuvitelma kaikentietävyydestä ja kaiken tarkoituksen tajuamisesta- ole mitään muuta kuin harhaa.
Nyt poden aivan järkyttävää masennusta, mikä aina seuraa aineen lyhyenkin käytön jälkeen (ainakin mun kohdalla).
Hitto, että piti ikinä koskeakaan koko mömmöön.
Mutta...kai se tästä vielä helpottuu, kun vain jaksaa uskoa itseensä ja voimavaroihinsa ja päättää että elämä on oikeaa elämistä varten eikä harhakuvitelmien luomista varten.
Tzemppiä kaikille aineista irti pyristeleville!
riippuvuus piristä on paljon pahempi kuin fyysinen, Eikö? Siihen tarvitset ehkä apua? Tiedät miltä tuntuu olla vaikutuksenalaisena, miltä ns. Humaus tuntuu, mutta tiedät myös aineen käytön tuomat ongelmat, niin fyysiset kuin psyykkisetkin. Tsemppiä sinulle ja hae apua jos alkaa tuntumaan ettet yksin jaksa!
Olen yrittänyt hakea apua. Viimeksi kävin yksityisellä neurologilla joka tarjosi "ei oota". Tämän jälkeen yritin psykiatrille/psygologille mielenterveystoimiston kautta, ja asia siellä on selvittelyssä (kuka mahd. voisi minua ja kaltaisiani auttaa). Täytyy soittaa uudemman kerran nyt keskiviikkona. Toivotaan, että apua löytyy - himo "humaukseen" on edelleen valtava, mutta sitkeästi pyrin muistamaan että tuntemukset aineen alaisena eivät ole totta. Yhtä lailla pyrin pitämään mielessäni fyysiset ilkeät vaikutukset: todella huonon olon ja "laskut, alamäet" jokaisen käyttökerran jälkeen.
Kiitti tsemppauksesta.
mutta vieläkin tuikahtaa välillä hetkeksi mieleen, että "voi jos vois edes vähän..", mutta sitten järki tulee ja sanoo: Mites kävi?
Pärjään verrattomasti päivä kerrallaa, päätän vain aamulla, että tänään en vedä. Huomisesta en välitä, se ei ole tänään.
Lisäksi tapaan "Nrcotics Anonymous - Nimettömät Narkomaanit"-yhteisössä lukuisia muita ongelmansa selvittäneitä. Se jeesaa minua ihmeesti kun voi keskustella kaverin kanssa, joka tietää kokemuksesta mistä on kysymys.
Ja sieltä olen saanut monia todellisia ystäviä, joille voi soittaa vaikka kello 4 aamulla jos oikein "käyttämisen pakkomielle" puristaa. Ne ei paiskaa luuria korvaan ja sano: Soita virka-aikaan. Ne tietää kokemuksesta että nyt on tosi kyseessä.
Mielestäni muut ei juuri pysty ymmärtämmään, vaikka kuinka yrittäisivät.
Katso osoitteesta http://www.nasuomi.org
lisätietoa asiasta.
Hankkiudu äkkiä hoitoon johonkin katkaisuklinikalle.
Mene vaikka yksityiselle lääkärille, jos elämäsi on sinulle kallis.
Monelle kallis mersu ja sisustaminen ovat tärkeämpiä kuin oma terveys. Sijoita sinä itseesi ja mene lääkäriin. Tee jotain!
mielestäni jo paljon pysymällä erossa aineesta (katkaisuklinikalle ei tarvitse mennä ainakaan nyt). Sain lisäksi vihdoinkin ajan psykiatrille - aika vasta kuukauden päästä mutta kumminkin. Kiitti tsemppauksesta.
Koita nyt hyvä ihminen kestää vaikka hammasta purren se kuukauden odotus psykiatrille.
Jos iskee pakko saada apua /ainetta mene vaikka päivystykseen. Kyllä sinulle apua löytyy.
Nyt ihan ensimmäisenä oma mieli kuntoon ja vasta sitten muut ajatukset.
Hyviä vointeja sulle
Amfetamiini-nisteille suunnitellaan korvaushoitoa Suomessakin (MTV 3:n "poliklinikka"-sivu)syöttämällä heille juuri näitä lääkkeitä joiden kautta meikäläinen jäi koukkuun.
Ei tarvinnut taas kuin lukea tuo juttu ja pyörin täällä huoneesta toiseen aineenhimossani. Voi juma*auta, että joku aine voi olla näin orjuuttava. Mutta jo 8 kk ilman, sitkeesti mennään eteenpäin. Mutta mitään piristä vieroittautumista helpottavaa terapiaa tai lääkitystä ei oo olemassa, sanottiin tuossa MTV3:n sivujen jutussa (siksi korvaushoitoa kokeillaan jo kaksoissokkotutkimuksena meilläkin). Kiva. Ilmeisesti aineenhimosta ei sitten pääse koskaan irti, vai?
En voi muuta sanoa kuin onnea, voimaa, jaksamista.
ajan myötä. Minua jeesaa kovasti, että samassa talossa asuva loppuvaiheen pirinisti huojuu tuossa pihalla, ja työntelee aamuyöstä lehdenjakajan kanssa yhtä aikaa varastetun tavaran kuormaansa omaan rappuun. Ei käy sääliksi.
Ajattelen, että jos otan ekat, edes pikkuset vedot vauhdista, niin kohta työnneltäs yhdessä niitä kärryjä.
Olen ollut jo jokusen aikaa irti aineista, kaikista, eikä enää tykytä juurikaan: voi jos.....edes joskus....
Sitten mä treffaan kavereita, jotka myös on ollu irti aineista, lyhyemmän tai pidemmän aikaa. Ne on läpikäyny samat reflat ja noijat ja ovat tänään järjissään.
Mun käyttö oli kans sellasta, että ulospäin tuskin näky, kulissit kunnossa, vaimo tietysti tiesi, mutta onneks se lähti kävellen ja vei muksut mennessään ettei ne vaurioitunu pahemmin. No sitten tuli sinivuokot ja pani kaappiin kuudeks viikoks. Sano sulla on laillista ainetta, mutta laittomasti hankittua.
Reflat meni siellä koppia kiertäessä, mutta mielestäni psyykkinen riippuvuus on pahempi.
Se hellittää hitaasti, mutta hellittää kuitenkin.
Olin täänkin kuuntelemassa miten muut narkit on pärjänny päänsä kanssa ilman ainetta.
Tajusin olevani hyvässä kuosissa, koska en ole vetänyt.
Näitä "putseja" kavereita löytyy muunmuassa osoitteen
http//:www.nasuomi.org
avulla.
Mulla on se ajatus, että tänään en vedä. Se riittää. Jos mun pitäs luvata ittelleni, että olen koko loppuelämäni vetämättä mitään, niin se on niin hillitön juttu, että mä olisin rähmälläni heti.
Oma halu, se on mulle avain tähän juttuun. Mulla on oma halu olla vetämättä tänään ja se riittää päiväksi.
Välillä oon kyllä niin sekaisin tuteitteni kanssa, joita en voi enää dumpata aineilla, että pitää pilkkoa päiväkin pienemmiksi yksiköiksi ja soittaa useampia puheluja.
Mutta täänänkin on ollut hyvä päivä, en ole vetänyt tänään, tänäänkään.
En toivota tsemppiä, vaikka sitäkin tarvitaan, vaan toivotan, että halu olla ilman pysyy suurempana kuin halu käyttää.
osoite on siis
http://www.nasuomi.org
Kyllä se entisen nistin pää pelaa, vaikka välillä vähän rykiikin.
Tähän uskomattomaan tarinaan löytyi kuitenkin "onnellinen loppu".
"Kolmekymppinen" jaksoi odottaa lääkäriin asti ja löytyi ADD, joka on hoidettavissa oleva sairaus.
Elo on ihmeellistä.
Kuolo on lopullista.
(kirjoitti "nimim." 58-v mittarissa vauhdista huolimatta.)
(siis lähes 6-kymppinen)