Niin monin tavoin

että tämä on kirjotettukin melkoisen lohduttomis-
sa tunnelmissa - kaipa se tekstissäni näkyy.

Kiitos taas Sinulle, vähin mutta sitäkin kerto-
vammin kerrot aina mielipiteesi.

olen minä tässä runossani,
toivossani ja halussani olla jotain erityistä -
jollekkin. Ja silti, huomaan etten ole. Vaan että
olinkin vain hetkellinen hurma.

Ei kokonaan elämästä, mutta ainekset ja joiltain
osin taaskin faktaa.

Sinulle Diinuskainen kiitos sanoistasi.

nainen, Sinä Margitta. Osaat kirjoittaa ihan yh-
tälailla, joten kuten ennenkin olen sanonut;
älä alenna itseäsi äläkä minua ylennä.

Kiitos, kyllä sanasi lämmittivät.

miten Sinun kommenttisi osuukin taas sydämeen as-
ti ! Kaikesta huomaa, kuinka perinpohjaisesti
olet syventynyt runoni sanomaan - se ilahduttaa
minua.

Sylilapsi, kuinka soma vertaus se onkaan. Ja niin
totta, kuka ihminen voi vastustaa pientä avutonta
kääröä - tuskin kukaan.

Pehmeämpi ja vahvempi minä, ne kulkee melkeinpä
käsi kädessä. Runot elää tuntemuksien mukaan,
milloin vahvoina ja milloin lempeämpinä. Nyt oli
tällaisen vuoro.

En ole missään hyvä, mutta kirjoitan niin kauan
kuin käsi taitaa ja silmä näkee.

Kiitän Sinuakin lämpimästi.

olis pitäny olla ensin yhteydessä Sinnuun, että
olisit ne loitsus loihtinu * murrrrr *

Ei vaan, aina ei voi onnistua kuten kuvasta
näkyy. Mutta tämä runo oli vaan tässä taannoin
synnytettävä, vaikkei se oikein soljukkaan. Sii-
näpä tuo nyt köllii - köllikööt.

Mie tiijän, etten ainakaan ite vastaavassa tilan-
teessa vois kääntää toiselle selkää. Mutta tämä
runo, vaikka onkin osin elämästä on pitkästi aja-
tuksen virtaa - huonoo sellasta.

Kiitän mie sanoistas silti, hieno tää ei kyllä
silti oo. Sanoissasi on kuitenkin lämmin kaiku.

Kiitos.

lindalinda1 kirjoitti:

olis pitäny olla ensin yhteydessä Sinnuun, että
olisit ne loitsus loihtinu * murrrrr *

Ei vaan, aina ei voi onnistua kuten kuvasta
näkyy. Mutta tämä runo oli vaan tässä taannoin
synnytettävä, vaikkei se oikein soljukkaan. Sii-
näpä tuo nyt köllii - köllikööt.

Mie tiijän, etten ainakaan ite vastaavassa tilan-
teessa vois kääntää toiselle selkää. Mutta tämä
runo, vaikka onkin osin elämästä on pitkästi aja-
tuksen virtaa - huonoo sellasta.

Kiitän mie sanoistas silti, hieno tää ei kyllä
silti oo. Sanoissasi on kuitenkin lämmin kaiku.

Kiitos.

Lue lisää

Kyllä tämä on hieno runo,
älä yhtään muuta luulekkaan!!
Noitakin tässä tarttailee luutaa
töihinlento kuntoon mutta sitä
ennen palasi vielä sanasen sulle
sanomaan!Sie kirjoitat upeita
runoja tää mukhaan luettuna!
Ettäs tiiät :)!

Minänoita kirjoitti:

Kyllä tämä on hieno runo,
älä yhtään muuta luulekkaan!!
Noitakin tässä tarttailee luutaa
töihinlento kuntoon mutta sitä
ennen palasi vielä sanasen sulle
sanomaan!Sie kirjoitat upeita
runoja tää mukhaan luettuna!
Ettäs tiiät :)!

Lue lisää

luulla muuta, vaikka olis voinu jäädä julkasemat-
takin tämä. Ja muistissa olis ollu monta muuta,
jonka tämän tilalle olisi voinut tuoda.

Ja Sie. Sie se ossaat aina nuo sanasi niputtaa
semmoseen sievään kimppuun, että aina niiden lu-
kemisen jälkeen tulee tunne kuin olisi sittenkin
muka onnistunut.

Siulle kiitosta, mie olen taas kerran otettu pa-
lautteestasi.

PS Ihanaa, ennää muutama yö - jipiiiiii :)

pyrin hyvin usein siihen, että runoni loppu
antaisi lukijalle hieman pureskeltavaa - ettei
ihan kaikki olisi vesiselvää. Nyt se osa ainakin
kaiketi onnistui runoni rakenteessa.

Tuo säkeistö johon viittaat, sille on ihan
oikeassa elämässä kohde ihan kaikkineen. Ja kuten
tuolla aiemmin jollekulle sanoin, runoni ei ole
jokaiselta osin suoraa elämästä. Mutta niinhän
meillä kaiketi lähes jokaisella on tyyli sekoit-
taa runoon fiktiota ja faktaa. Se on runojen suo-
la ja sokeri, josta lukija ei milloinkaan pääse
perille.

Surullinenkin tämä varmasti oli, tai niin kuin
Madrunner eilen mainitsi muistaakseni lohduton.
Kaikille tunteille on paikkansa, niillekkin.

Mutta ihana kuulla, että runo miellytti Sinua.

Kiitos.