Jos olet nälkäinen
murran leivästäni Sinulle osan
janossasi
lasken leilin huulillesi.
Jos väriset vilusta
peitän Sinut saalein ja taljoin.
Olet sekoitus lohtua
sielun parantajaa ja rakastajaa
mutta jokin osa Sinua
ei kuule sydämeni ääntä.
Kunpa olisin sylilapsi
ottaisit ehdoitta minut
heijaisit hellin käsin
hyräilisit uneen.
Olen kuitenkin villiruusu
jonka kauneutta ihailit hetken
tuoksusta huumaannuit
mutta lopulta
ohitatko sittenkin
polkusi yksinäisen rakkaudettoman orvon ?
murran leivästäni Sinulle osan
janossasi
lasken leilin huulillesi.
Jos väriset vilusta
peitän Sinut saalein ja taljoin.
Olet sekoitus lohtua
sielun parantajaa ja rakastajaa
mutta jokin osa Sinua
ei kuule sydämeni ääntä.
Kunpa olisin sylilapsi
ottaisit ehdoitta minut
heijaisit hellin käsin
hyräilisit uneen.
Olen kuitenkin villiruusu
jonka kauneutta ihailit hetken
tuoksusta huumaannuit
mutta lopulta
ohitatko sittenkin
polkusi yksinäisen rakkaudettoman orvon ?
Vastaukset 14
Vanhimmat
ja kuitenkin jollain tavalla niin lohdutonta.
että tämä on kirjotettukin melkoisen lohduttomis-
sa tunnelmissa - kaipa se tekstissäni näkyy.
Kiitos taas Sinulle, vähin mutta sitäkin kerto-
vammin kerrot aina mielipiteesi.
Nälkäisen ja janoisen, viluisenkin,
otat hellään huomaasi
apua tarjoten
sydämeen nojaten.
Joskus sydämen ääni heikkenee
mutta vain hetkeksi,
kunnes huomaa
ettei hän pelkkä villiruusu ollutkaan.
Ja palaa heti oikean polun löydettyään.
Näin uskoisin, kaunis ja herkkä on runosi, hienoa, pidin!
olen minä tässä runossani,
toivossani ja halussani olla jotain erityistä -
jollekkin. Ja silti, huomaan etten ole. Vaan että
olinkin vain hetkellinen hurma.
Ei kokonaan elämästä, mutta ainekset ja joiltain
osin taaskin faktaa.
Sinulle Diinuskainen kiitos sanoistasi.
Hän sen osaa.
Tuo nainen kosken partaalta.
Runoilija.
Kiitos.
nainen, Sinä Margitta. Osaat kirjoittaa ihan yh-
tälailla, joten kuten ennenkin olen sanonut;
älä alenna itseäsi äläkä minua ylennä.
Kiitos, kyllä sanasi lämmittivät.
..kaikki ja antasit rakkauden
eteen kaikkesi mutta jos kelpasit
vain himojen ja halujen kohteeksi
naisena mutta suuri sydämesi
kaikkine kysymyksineen sivutetaan.
tuo sylilapsen toive koskettaa
kuten koko runosi mutta tuo kohta
erityisesti.
pehmeämpi sinä olet yhtä hyvä
kuin vahva linda.
toden totta olet onnistunut loistavasti!!!
hyvin hyvä,hyvä linda!!!
miten Sinun kommenttisi osuukin taas sydämeen as-
ti ! Kaikesta huomaa, kuinka perinpohjaisesti
olet syventynyt runoni sanomaan - se ilahduttaa
minua.
Sylilapsi, kuinka soma vertaus se onkaan. Ja niin
totta, kuka ihminen voi vastustaa pientä avutonta
kääröä - tuskin kukaan.
Pehmeämpi ja vahvempi minä, ne kulkee melkeinpä
käsi kädessä. Runot elää tuntemuksien mukaan,
milloin vahvoina ja milloin lempeämpinä. Nyt oli
tällaisen vuoro.
En ole missään hyvä, mutta kirjoitan niin kauan
kuin käsi taitaa ja silmä näkee.
Kiitän Sinuakin lämpimästi.
sinut ohittaa..
Ajattele nyt
ensin ruokit,juotat ja vielä
vedät lämpöösi palelevaisen
kuka julkeaisi olla niin kiittämätön
että sinut ohittaisi,jos niin tekkee
käänny kuules noidan puoleen oitis teen parit
loitsut!
Hieno oli runosi tiätsie!
olis pitäny olla ensin yhteydessä Sinnuun, että
olisit ne loitsus loihtinu * murrrrr *
Ei vaan, aina ei voi onnistua kuten kuvasta
näkyy. Mutta tämä runo oli vaan tässä taannoin
synnytettävä, vaikkei se oikein soljukkaan. Sii-
näpä tuo nyt köllii - köllikööt.
Mie tiijän, etten ainakaan ite vastaavassa tilan-
teessa vois kääntää toiselle selkää. Mutta tämä
runo, vaikka onkin osin elämästä on pitkästi aja-
tuksen virtaa - huonoo sellasta.
Kiitän mie sanoistas silti, hieno tää ei kyllä
silti oo. Sanoissasi on kuitenkin lämmin kaiku.
Kiitos.
Kyllä tämä on hieno runo,
älä yhtään muuta luulekkaan!!
Noitakin tässä tarttailee luutaa
töihinlento kuntoon mutta sitä
ennen palasi vielä sanasen sulle
sanomaan!Sie kirjoitat upeita
runoja tää mukhaan luettuna!
Ettäs tiiät :)!
luulla muuta, vaikka olis voinu jäädä julkasemat-
takin tämä. Ja muistissa olis ollu monta muuta,
jonka tämän tilalle olisi voinut tuoda.
Ja Sie. Sie se ossaat aina nuo sanasi niputtaa
semmoseen sievään kimppuun, että aina niiden lu-
kemisen jälkeen tulee tunne kuin olisi sittenkin
muka onnistunut.
Siulle kiitosta, mie olen taas kerran otettu pa-
lautteestasi.
PS Ihanaa, ennää muutama yö - jipiiiiii :)
vaikka kaikkesi annoit. Ihanaa symboliikkaa.
Paras kohta oli
Olet sekoitus lohtua
sielun parantajaa ja rakastajaa
mutta jokin osa Sinua
ei kuule sydämeni ääntä.
Surullinen, mutta arvaus/kysymys runon lopussa jättää lukijalle kohtalon avoimeksi. Aika jännästi päätit runosi.
Tykkäsin.
Kiitos lindalinda :)
pyrin hyvin usein siihen, että runoni loppu
antaisi lukijalle hieman pureskeltavaa - ettei
ihan kaikki olisi vesiselvää. Nyt se osa ainakin
kaiketi onnistui runoni rakenteessa.
Tuo säkeistö johon viittaat, sille on ihan
oikeassa elämässä kohde ihan kaikkineen. Ja kuten
tuolla aiemmin jollekulle sanoin, runoni ei ole
jokaiselta osin suoraa elämästä. Mutta niinhän
meillä kaiketi lähes jokaisella on tyyli sekoit-
taa runoon fiktiota ja faktaa. Se on runojen suo-
la ja sokeri, josta lukija ei milloinkaan pääse
perille.
Surullinenkin tämä varmasti oli, tai niin kuin
Madrunner eilen mainitsi muistaakseni lohduton.
Kaikille tunteille on paikkansa, niillekkin.
Mutta ihana kuulla, että runo miellytti Sinua.
Kiitos.