Hei!
Onko kellään kokemuksia/aikomuksia lähteä opiskelemaan lääkistä jo hieman iäkkäämpänä?
Minulla on jo yksi korkeakoulututkinto ja olen työelämässä kuudetta vuotta. Työ vain tökkii päivä päivältä enemmän. Monesti olen matkan varrella miettinyt, että olisi pitänyt lukea lääkäriksi kuten alunperin ajattelin.. Nyt 31-vuotiaana mietin, että onko se myöhäistä vieläkään? Tuo ammatti tuntuu siltä ainoalta ja oikealta. Tietty uurastus olisi pitkä, mutta onhan tässä työvuosia vielä aika rutosti jäljellä. Raha tietty mietityttää, mutta olen sitä mieltä, että vaintakysymyksiä ne pitkälti ovat. Omakotitalo vain myyntiin ja opiskelemaan...Hulluko olen? Olisiko ketään kohtalotoveria??
Onko kellään kokemuksia/aikomuksia lähteä opiskelemaan lääkistä jo hieman iäkkäämpänä?
Minulla on jo yksi korkeakoulututkinto ja olen työelämässä kuudetta vuotta. Työ vain tökkii päivä päivältä enemmän. Monesti olen matkan varrella miettinyt, että olisi pitänyt lukea lääkäriksi kuten alunperin ajattelin.. Nyt 31-vuotiaana mietin, että onko se myöhäistä vieläkään? Tuo ammatti tuntuu siltä ainoalta ja oikealta. Tietty uurastus olisi pitkä, mutta onhan tässä työvuosia vielä aika rutosti jäljellä. Raha tietty mietityttää, mutta olen sitä mieltä, että vaintakysymyksiä ne pitkälti ovat. Omakotitalo vain myyntiin ja opiskelemaan...Hulluko olen? Olisiko ketään kohtalotoveria??
Vastaukset 6
Vanhimmat
.. lääkärin ammatissa. Olen itse 35-vuotias kohta kahden lapsen äiti ja hain nyt keväällä lääkikseen. Lukuaika jäi kuitenkin varsin lyhyeksi, joten vielä eivät lääkiksen ovet auenneet.
Jatkan lukemista syksyllä ja yritän ens vuonna uudelleen. Ja aion yrittää niin monta kertaa, että pääsen opiskelemaan ammattiin josta olen haaveillut jo lukioajoista lähtien.
Siitä vaan yrittämään!
joka kurssilla ainakin yksi tai useampi yli 30 -vuotias. Itse olen yksi sellainen, eikä ole kyllä yhtään kaduttanut.
Hi,
ja kiitos kommenteista. Sinä jo lääkiksessä oleva, voisitko muutamalla sanalla kertoa opiskelusta lääkiksessä. Kovaa työtä varmasti vaatii, mutta onko päivät esim. kuinka pitkiä? Ahkeraan puurtamiseen olen kyllä tottunut. Onko luentoja/opetusta iltaisin, vai voiko kuvitella tekevänä päivää kahdeksasta neljään? Itselläni on kaksi lasta ja hoitokuviot mietityttää. Töissä olen tälläkin hetkellä, mutta haen lapset hoidosta neljän aikaan. Mietin siis, että jos opiskeluja on vielä ilta kahdeksan aikaan, niin aikamoisia ponnistuksia vaatii tuo arjen pyöritys.
Suurkiitos sinulle jo etukäteen.
Ensimmäiseinä kahtena vuotena eli prekliininisessä vaiheessa suurempia ongelmia ei pitäisi olla, monet pystyvät esim. käymään iltatöissä samaan aikaan. Riippuu varmaan myös paikasta, meillä ei tainnut koskaan olla opetusta neljän jälkeen ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Kolmas vuosi on ensimmäinenen ns. kliininen vuosi- Tampereella on tosin eri systeemi tässäkin- ja jo huomattavasti raskaampi. Silloin täytyy esim. tutkimuspotilaiden ja päivystyksien vuoksi mielellään kyetä joustamaan aikataulujen kanssa, eikä iltakahdeksaan sairaalalla pyöriminenkään ole ihan harvinaista. Rautaisilla organisointitaidoilla voi toki hyvin suuresti helpottaa tilannetta itselleen! :)
Aloitin yliopistossa 40-vuotiaana 4 vuotta sitten. Alla yksi korkeakoulututkinto, mutta kypsä ko. alaan. Itsekin mietin monet keväät pyrkimistä ja nyt voin sanoa, että kyllä kannatti. Olen mukavassa työssä ja opiskelu oli todella kivaa. Tuntui myös, että oppiminen oli helpompaa kuin koskaan aikaisemmin. Talous tosin meni hieman tiukille eli vuokralla asuin ja tein töitä jonkin verran. Lääkis on tosin kurssimuotoinen ja vie ilmeisesti kaiken ajan 6-v, mutta unelmien eteen kannattaa tehdä töitä. Mielestäni 31 ei ole tota lääkistä ajatellen ikä eikä mikään. Itse olisin valinnut lääkiksen jos olisin ollut ikäisesi ( jos olisin sitten päässyt), mutta ajattelin että se olisi liian pitkä aika ja nyt olen viittä vaille psykologi. Kannattaa ainakin pyrkiä, koska silloin näet myös motivaatiosi ja sen pääsetkö ylipäätään sisälle. Jos et, ei tarvitse jossitella enempää (tai sitten pyrkiä toisen kerran kuten itse tein) ja jos pääset, voit vielä valita, aloittaa, keskeyttää tai viedä loppuun. Carpe diem!
Kyllä tämä meidän elämämme on liian lyhyt, jos sen joutuu käyttämään unelmien täyttämättä jättämisen murehtimiseen.
Kolmekymppisenä olet vielä nuori.Ajatellaan vaikka näin, opiskeltuasi kuutisen vuotta olisit valmis, sinulla on nykyisten eläkearvioiden mukaan aikaa tehdä työtä 65-68v. asti. Eli työvuosia kertyy huimat 30 ja rapiat.
Eikun vain paperit sisälle ja pääsykokeisiin lukemaan. Tsemppiä!