"Perusoikeuksien
valvonta on retuperällä"
J. P. Roos lukee madonluvut kunnille ja niiden valvonnalle. Kansalaisten perusoikeudet eivät toteudu, kun kunnat kiemurtelevat niistä irti. Tarvitaan perustuslakituomioistuin ja alueellisia perusoikeustuomioistuimia.
KARI RAIVIO
J. P. Roosin mielestä perusoikeuksien turvaaminen on retuperällä. Nykyinen järjestelmä on suorastaan perusoikeuksien kaatopaikka, hän kärjistää.
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorin J. P. Roosin mukaan kansalaisten perusoikeuksille on periaatteessa lain suoja, mutta järjestelmä ei toimi, koska kansalaiset joutuvat hakemaan oikeuksiaan kantelemalla esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille.
- Kantelutiet ovat tukossa eli kanteluihin tulee vastauksia hirvittävän hitaasti ja kanteluiden selvitystapa suosii viranomaisia.
Useimmissa kanteluissa ei tehdä mitään selvitystä vaan pyydetään vain vastinetta viranomaiselta. Jos viranomainen kiistää toimineensa niin kuin kantelija väittää, kantelijan on Roosin mukaan hyvin vaikea saada positiivista tulosta kantelustaan.
- Olisi parempi, jos meillä olisi järjestelmä, jossa olisi selvästi kaksi osapuolta, jotka tuovat tuomioistuimeen, esimerkiksi juuri perusoikeustuomioistuimeen, näyttöä ja vastanäyttöä, ja tuomioistuin ratkaisisi asian.
KO:ta eivät kiinnosta
perusoikeudet
Roos ajattelee niin, että myös perusoikeustuomioistuimesta pitäisi olla valitusmahdollisuus eteenpäin valtakunnanoikeuden tapaiseen perustuslakituomioistuimeen. Hän arvostelee korkeinta oikeutta siitä, että se ei ole riittävän kiinnostunut perusoikeuksien toteutumisesta.
- Jos korkeimman oikeuden tehtävä on ensisijaisesti antaa ennakkopäätöksiä, joiden mukaan alemmanasteiset tuomioistuimet toimivat, miksi kansalaiset ylipäätään valittavat korkeimpaan oikeuteen silloin, kun he kokevat perusoikeuksiaan loukatun? Yksittäinen kansalainen ei koskaan hae ennakkopäätöstä, vaan oikeutta itselleen ja oikeuksiensa kunnioittamista. Mutta korkein oikeus on unohtanut tämän tehtävän. Siksi tarvitaan perusoikeustuomioistuimia.
J. P. Roos perustelee perustuslakituomioistuimen tarvetta sillä, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on kuin pukki kaalimaan vartijana. Hänen mielestään perustuslakivaliokunta ei voi toimia perustuslain ylimpänä turvaajana, koska ”aivan ilmeisesti poliittiset tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat määräävät perustuslakivaliokunnan toimintaa”.
- Jos perustuslakivaliokunnassa hallituksella on enemmistö, tuskinpa valiokunta toteaa hallituksen toimivan perustuslain vastaisesti.
Roosin mukaan perustuslakituomioistuinta tarvitaan, koska perustuslain tulkitsemisesta on tullut yhä keskeisempää ja koska Suomessa on herkkyyttä muuttaa perustuslakia vähän liiankin helposti. Hän muistuttaa tässä yhteydessä myös Suomen ja Euroopan unionin välisestä suvereenisuusongelmasta ja työnjaosta ulkopolitiikassa.
Yksi uhrautuu
monien puolesta
Vähemmän lakeja ja niihin enemmän hampaita! Tällaisen toivomuksen Roos lähettää poliittiseen koneistoon ja hallintoon. Hänen mielestään meillä tehdään liikaa viitteellisiä lakeja, joissa ei ole selkeitä keinoja huolehtia siitä, että lakeja pitää myös noudattaa. Erityisen kriittisesti hän suhtautuu kuntien toimintaan.
- Kuntien valvonta ei toimi, se on täynnä aukkoja. Esimerkiksi lääninhallitusten valvonta on riittämätöntä ja ongelmallista, joten kuntalaisella pitäisi olla mahdollisuus viedä asiansa perusoikeustuomioistuimeen.
Roosin mukaan liian paljon kansalaisten oikeuksien toteutumisesta jää kantelujen ja valitusten varaan. Se on raskas tie, jolle moni on uupunut.
- Ihmisen oma elämä liian usein tuhoutuu tässä prosessissa. Vaikka hän voittaa jutun, prosessi on kestänyt niin kauan, että voitto kääntyy itseään vastaan eli käy niin, että yksi uhrautuu toisten oikeuksien puolesta. Ja useimmiten hän häviää.
Roos on vakaasti sitä mieltä, että jos kunta jättää noudattamatta lakisääteisiä velvollisuuksiaan, se pitää saattaa vastuuseen tavalla tai toisella. Yksi tapa voisi olla joukkokanne.
"Kunnat seinää vasten"
Roosin mielestä näyttää siltä, että kunnan ensisijainen pyrkimys on selvittää ne ehdot, joilla se voi olla toteuttamatta velvoitteitaan.
- On valtava ero siinä, jos viranhaltijan lähtökohtana on torjua etuus aina, kun laki vain sen sallii, kuin jos viranomainen ilmoittaisi noudattavansa lain pääperiaatetta aina kun voi.
Roos kertoo esimerkkejä huostaanotosta ja toimeentulotuen myöntämisestä avopuolisolle ja sanoo, että käytännössä viranomainen voi esittää hurjia rajauksia lakiin niin, että apuun oikeutettu jääkin sitä ilman.
- Tällaisia juttuja, joissa kunta toimii kuntalaisten etua vastaan tai sellaisia lakeja vastaan, joiden on ajateltu toteuttavan kuntalaisten etua, olisi hyvä koetella perusoikeustuomioistuimessa ja tarvittaessa perustuslakituomioistuimessa.
Roos korostaa, että normien puuttuessa kuntien valvonta on äärettömän lepsua ja kansalaisten mahdollisuudet pitää puoliaan kuntaa vastaan ovat merkittävästi heikentyneet.
- Toivoisin, että tapahtuisi sellaista edistystä, että kansalaiset voisivat vähän turvallisemmin asettaa kunnat seinää vasten silloin, kun ne eivät noudata lakeja, mutta se edellyttää valtion valvontaa ja esimerkiksi perusoikeustuomioistuimia.
valvonta on retuperällä"
J. P. Roos lukee madonluvut kunnille ja niiden valvonnalle. Kansalaisten perusoikeudet eivät toteudu, kun kunnat kiemurtelevat niistä irti. Tarvitaan perustuslakituomioistuin ja alueellisia perusoikeustuomioistuimia.
KARI RAIVIO
J. P. Roosin mielestä perusoikeuksien turvaaminen on retuperällä. Nykyinen järjestelmä on suorastaan perusoikeuksien kaatopaikka, hän kärjistää.
Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorin J. P. Roosin mukaan kansalaisten perusoikeuksille on periaatteessa lain suoja, mutta järjestelmä ei toimi, koska kansalaiset joutuvat hakemaan oikeuksiaan kantelemalla esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamiehelle tai oikeuskanslerille.
- Kantelutiet ovat tukossa eli kanteluihin tulee vastauksia hirvittävän hitaasti ja kanteluiden selvitystapa suosii viranomaisia.
Useimmissa kanteluissa ei tehdä mitään selvitystä vaan pyydetään vain vastinetta viranomaiselta. Jos viranomainen kiistää toimineensa niin kuin kantelija väittää, kantelijan on Roosin mukaan hyvin vaikea saada positiivista tulosta kantelustaan.
- Olisi parempi, jos meillä olisi järjestelmä, jossa olisi selvästi kaksi osapuolta, jotka tuovat tuomioistuimeen, esimerkiksi juuri perusoikeustuomioistuimeen, näyttöä ja vastanäyttöä, ja tuomioistuin ratkaisisi asian.
KO:ta eivät kiinnosta
perusoikeudet
Roos ajattelee niin, että myös perusoikeustuomioistuimesta pitäisi olla valitusmahdollisuus eteenpäin valtakunnanoikeuden tapaiseen perustuslakituomioistuimeen. Hän arvostelee korkeinta oikeutta siitä, että se ei ole riittävän kiinnostunut perusoikeuksien toteutumisesta.
- Jos korkeimman oikeuden tehtävä on ensisijaisesti antaa ennakkopäätöksiä, joiden mukaan alemmanasteiset tuomioistuimet toimivat, miksi kansalaiset ylipäätään valittavat korkeimpaan oikeuteen silloin, kun he kokevat perusoikeuksiaan loukatun? Yksittäinen kansalainen ei koskaan hae ennakkopäätöstä, vaan oikeutta itselleen ja oikeuksiensa kunnioittamista. Mutta korkein oikeus on unohtanut tämän tehtävän. Siksi tarvitaan perusoikeustuomioistuimia.
J. P. Roos perustelee perustuslakituomioistuimen tarvetta sillä, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on kuin pukki kaalimaan vartijana. Hänen mielestään perustuslakivaliokunta ei voi toimia perustuslain ylimpänä turvaajana, koska ”aivan ilmeisesti poliittiset tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat määräävät perustuslakivaliokunnan toimintaa”.
- Jos perustuslakivaliokunnassa hallituksella on enemmistö, tuskinpa valiokunta toteaa hallituksen toimivan perustuslain vastaisesti.
Roosin mukaan perustuslakituomioistuinta tarvitaan, koska perustuslain tulkitsemisesta on tullut yhä keskeisempää ja koska Suomessa on herkkyyttä muuttaa perustuslakia vähän liiankin helposti. Hän muistuttaa tässä yhteydessä myös Suomen ja Euroopan unionin välisestä suvereenisuusongelmasta ja työnjaosta ulkopolitiikassa.
Yksi uhrautuu
monien puolesta
Vähemmän lakeja ja niihin enemmän hampaita! Tällaisen toivomuksen Roos lähettää poliittiseen koneistoon ja hallintoon. Hänen mielestään meillä tehdään liikaa viitteellisiä lakeja, joissa ei ole selkeitä keinoja huolehtia siitä, että lakeja pitää myös noudattaa. Erityisen kriittisesti hän suhtautuu kuntien toimintaan.
- Kuntien valvonta ei toimi, se on täynnä aukkoja. Esimerkiksi lääninhallitusten valvonta on riittämätöntä ja ongelmallista, joten kuntalaisella pitäisi olla mahdollisuus viedä asiansa perusoikeustuomioistuimeen.
Roosin mukaan liian paljon kansalaisten oikeuksien toteutumisesta jää kantelujen ja valitusten varaan. Se on raskas tie, jolle moni on uupunut.
- Ihmisen oma elämä liian usein tuhoutuu tässä prosessissa. Vaikka hän voittaa jutun, prosessi on kestänyt niin kauan, että voitto kääntyy itseään vastaan eli käy niin, että yksi uhrautuu toisten oikeuksien puolesta. Ja useimmiten hän häviää.
Roos on vakaasti sitä mieltä, että jos kunta jättää noudattamatta lakisääteisiä velvollisuuksiaan, se pitää saattaa vastuuseen tavalla tai toisella. Yksi tapa voisi olla joukkokanne.
"Kunnat seinää vasten"
Roosin mielestä näyttää siltä, että kunnan ensisijainen pyrkimys on selvittää ne ehdot, joilla se voi olla toteuttamatta velvoitteitaan.
- On valtava ero siinä, jos viranhaltijan lähtökohtana on torjua etuus aina, kun laki vain sen sallii, kuin jos viranomainen ilmoittaisi noudattavansa lain pääperiaatetta aina kun voi.
Roos kertoo esimerkkejä huostaanotosta ja toimeentulotuen myöntämisestä avopuolisolle ja sanoo, että käytännössä viranomainen voi esittää hurjia rajauksia lakiin niin, että apuun oikeutettu jääkin sitä ilman.
- Tällaisia juttuja, joissa kunta toimii kuntalaisten etua vastaan tai sellaisia lakeja vastaan, joiden on ajateltu toteuttavan kuntalaisten etua, olisi hyvä koetella perusoikeustuomioistuimessa ja tarvittaessa perustuslakituomioistuimessa.
Roos korostaa, että normien puuttuessa kuntien valvonta on äärettömän lepsua ja kansalaisten mahdollisuudet pitää puoliaan kuntaa vastaan ovat merkittävästi heikentyneet.
- Toivoisin, että tapahtuisi sellaista edistystä, että kansalaiset voisivat vähän turvallisemmin asettaa kunnat seinää vasten silloin, kun ne eivät noudata lakeja, mutta se edellyttää valtion valvontaa ja esimerkiksi perusoikeustuomioistuimia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joukkokanne? Mikä laki oikkeuttasi tekemään joukkokanteen lastensuojeluasioissa?
Tilastoista voisi katsella ne useimmin toistuvat huostaanoton ja/tai tapaamisoikeuden rajoituksen perusteet ja tutkituttaa joukolla nämä perusteet kunnon asiantuntija joukon voimin.
Tämä olis todella jotain, josta voisi olla apua. Nyt me kaikki tappelemme samaa asiaa vastaan - yksin.
Tämän kaltaista ehdotin jo aikaa sitten mutta en saanut toisia ymmärtämään nimenomaan että taistelemme samasta asiasta vastaan ja yksin..
Joten joukko/ryhmä kanne olisi hyvä mahdollisuus saada jotain aikaisiksi!
Tuli myös mieleeni sellainenkin että tämä asiantuntija ryhmä jos mahd.niin viedä yhtenä pakettina esille tuonne EU:HUN jotta kokonais kuva kuinka laajaa rikollista toimintaa on suomessa. Ja se että suomen on ryhdyttävä oikeudellisiin toimiin sakkoina tai vankilana lainrikkomisesta. Uskon että systeemi muuttuu hyvin nopeasti suomessa parempaan sen jälkeen.
Eipä taida tuo Suomen lainsäädäntö sallia vielä ryhmä kannetta näissä lastensuojeluasioissa.
Googlasin ryhmäkanne Suomessa 2008 ja katselin lainsäädäntöä. Ryhmäkanne koskee tällä hetkellä vain kuluttajan suojaa ja rikoksia.
Huostaanottoja ja tapaamisoikeudenrajoituksia ei voi siten laittaa tähän joukkoon. EU:ssa ei edes tunneta koko ryhmäkannetta, eikä ole vireillä mitään tätä koskevia lakialoitteita.
Rikolliseltahan tämä Suomen lastensuojelu tuntuu, mutta ei sitä rikosoikeudellisesti liene, en ole lakialan ihmisiä.
No, esimerkiksi kunnianloukkaus on rikos. Tai en tiedä mikä tämän rikoksen rikosnimike on. No esimerkiksi perättömät seri-epäilyt seuraamuksineen lienevät rikoksia? Jos vääntää vuosikauden niskalimassa töitä lapsensa eteen ja sitten väitetään lastensuojelun toimesta vielä lapsen laiminlyönnistä, josta on pahoja seurauksia perheelle, tämä on minun oikeustajun mukaan myös rikos, mutta entäs lainsäädännön?
Tuonne ylös "oikeusministeriölle ehdotus" Voisimme kokeilla vaatimusta! Käy lukemassa enemmän tuolla ylhäällä!
Luin ja kirjoitin ideaasi lisäideoita.
Ja aina vaan tulee lisää mieleen.
On nämä eroperheet, joissa tapellaan lapsista. On onnistunutta ja epäonnistunutta yhteishuoltajuutta. On yksinhuoltajuutta ja tapaamisoikeusksia, jotka eivät mene niinkuin pitäisi.
Esimerkkinä kerron yhdestä kaveristani, jolla oli oikeus tavata lapsiaan kaksi viikonloppua kuukaudessa. Toinen vanhempi esti nämä tapaamiset. Toinen taisteli oikeudessa omin rahoin (yli 100 000 mk), toiselle oli jäänyt kotivakuutus, ja hän sai lapset ja ilmaiset oikeuskulut. Sosiaaliväki ei tehnyt mitään.
Kun lapsille tuli kouluongelmia, pääsi toinen vanhempi yli 100 000 köyhempänä auttamaan lastensa koulunkäynnissä.
Että meitä biovanhempia on myös eronnoiden joukossa.
meidän olisi vaadittava suomeen tuomioistuimet jossa käsitellään myös nämä asiat asiallisesti ja todellakin kuunnellaan myös lasta itseään.
meidän on vaadittava valtiolta saada suomeen nuo tuomioistuimet. Jotta siellä käsitellään nämä asiat asiallisesti ja etenkin myös lapsia kuunnellaan.Mielestäni nuo tapaamiset pitäisi olla tasavertaiset molemmin puolin.