minut, melanoomaa sairastaneen hoitajaihmisen?
palasin sivuille viimeisimmän kontrollini jälkeen.Melanooman suhteen kaikki kunnossa, mutta perhe-elämä riekaleina.Sairastin kai niin intensiivisesti, että mies jäi toiseksi.Nyt se ryyppää ja laiminlyö minua ja lastamme.Koen olevani syyllinen.Onko syöpä tullut muilla parisuhteen kuoliniskuksi?
palasin sivuille viimeisimmän kontrollini jälkeen.Melanooman suhteen kaikki kunnossa, mutta perhe-elämä riekaleina.Sairastin kai niin intensiivisesti, että mies jäi toiseksi.Nyt se ryyppää ja laiminlyö minua ja lastamme.Koen olevani syyllinen.Onko syöpä tullut muilla parisuhteen kuoliniskuksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
raaka tauti että se saattaa aiheuttaa vaikka mitä, se erottaa ja lähentää, kun pelkää ihan kauheasti toisen puolesta, eikä sairaallekaan voi kertoa kuinka pahalta tuntuu ja itsekseen miettii, kullakin on omat luulonsa helpottaa oloaan
Juhannuksen aikaan ajattelin sinua moneen kertaan. Taisi etiäiset olla asialla. Harmi että sinulle kävi noin huonosti. Miesten on vaikea puhua omasta pahasta olostaan tai peloistaan. Itse olen sellainen yksieläjä erakko. Ei ollut sukua tai läheisiä likimainkaan. Täysin vieraat olivat parhainta vertaistukea.
Kannattaisikohan sinun käydä puhumassa ihan ammattilaisen kanssa? Jos sitä kautta pääsisitte yhdessä perheterapiaan. Siellä mies saattaisi purkaa puhumalla omat tuntemuksensa.
Olet ajatuksissani. Kaikkea hyvää jatkossa.
Muistan hyvin sinut.
Vai niin on asiasi.
"Sairastin kai niin intensiivisesti, että mies jäi toiseksi."
Ei välttämättä siitä johdu.
Miehet ovat tunnepuolella niin erilaisia.
Luulen sen olevan pikemminkin sitä että hän pelkäsi tialnnetta ja oli ahdistunut. Sitten hän haki unohdusta alkoholista.
Siihen ja sen suomaan valhelohtuun jää helposti koukkuun.
Tässä on varmaan käynyt niin.
Nyt hän ei ilmeisesti oikein pääse siitä irti eikä itse tajua tilannettaan.
Jos saisit hänet keskustelemaan (voi olla vaikeaa) kanssasi tai sitten yhdessä menisitte ammattiauttajan puheille.
Se voisi auttaa solmun aukeamiseen.
En usko syövän olevan kuoliniskun mutta kova kompastus ja koetus se on aina.
syöpä jo itsestään on niin rankka sairaus,jotta siinä usein käpertyy itseensä,ettei haluaisi olla läheisilleen vaivaksi.Toivon sydämenstäni,jotta saisitte asianne kuntoon,jollei muuta niin pariterapialla.kaikkea hyvää teille jatkossa.onneksi aurinki paistaa kuitenjin cölillä vaikkei siihen aina uskoisikaan,voimia sinulle.