Tapasin yhden aivan ihanan ihmisen. Ihastuin välittömästi. Jonkin aikaa ujosteltuani uskalsin pyytää häntä ulos ja hän suostui, vaikkakin teki selväksi ettei ollut varma tunteistaan. Huonon ajoituksen takia meillä ei oikeastaan ollut aikaa aloittaa suhdetta, joten homma kuivui kasaan. Pari kuukautta kaipailin hänen peräänsä, kunnes lopulta totesin että on pakko yrittää uudestaan. Tällä kertaa hän kuitenkin totesi haluavansa pysyä ystävinä, mitä oikeastaan osasin odottaa. Luulin voivani vain jotenkin "unohtaa" tunteeni ja kauan (liian kauan) uskottelin itselleni että olen päässyt hänestä yli. Nyt kun vihdoinkin olen lopulta lopettanut itselleni valehtelun ja ymmärrän että minulla on vieläkin erittäin vahvoja tunteita kyseistä henkilöä kohtaan olen oikeastaan aika neuvoton. Meistä on tullut todella hyviä kavereita, ja minusta tuntuu että asiat vain vaikeutuisivat jos kertoisin hänelle tunteistani, koska tiedän ettei hän tunne samalla tavalla. Toisaalta haluaisin keskustella hänen kanssaan asiasta avoimesti. Asiaa ei myöskään minun kannaltani helpota se, että yksi parhaista kavereistani on ilmeisesti myös ihastunut häneen. Minulla ei tavallaan olisi mitään sitä vastaan, jos he päätyisivät yhteen. En vain tiedä miten kestäisin seurata tilannetta sivusta.
Se ei mee pois
_--
0420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.