kirjallinen ilmoitus vain sihteerille, niin rahaa säästyy tuhansia euroja esim uusiin purjeisiin ja näkee muutakin maailmaa kuin merikarhusatamia.
Siinä kun tuppaa usein olemaan sellainen ilmiö, että kun jostain on maksanut niin on pakko niitä sitten käyttää. Tästä kärsii sitten esim lapset, jää hiekkarannat ja grönalundit kokematta.
t. pelastakaa lapset oy :-)
Siinä kun tuppaa usein olemaan sellainen ilmiö, että kun jostain on maksanut niin on pakko niitä sitten käyttää. Tästä kärsii sitten esim lapset, jää hiekkarannat ja grönalundit kokematta.
t. pelastakaa lapset oy :-)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ilmeisesti karhujen jäsenyyteen liittyy jotain salattuja sivumenoja, kun en millään saa näkyvistä vuotuisista kustannuksista tuhansien eurojen säästöjä odotettavissa olevan loppuiän aikana. Enkä sentään ole vielä edes ihan lähellä eläkeikää. Kovin helposti olen aina säästänyt jäsenmaksut runsaine korkoineen välttämällä muutaman vierassatamassa vietetyn yön.
luonnosatamia, voi raukkaa:-)
En kuulu karhukoplaan enkä ole edes hakeutumassa jäseneksi. Olen merimiestaidoiltani korkeintaan keskinkertainen, minulla ei ole purjevenettä vaan moottorivene ja kukkaroni on ohuenlainen.
En ole kuitenkaan kokenut vielä sellaista, mikä saisi minut ylenkatsomaan karhujen toimintaa. Päinvastoin, voin sanoa katsovani karhuja vähän niin kuin ylöspäin! Minua etevämpää veneilijäporukkaa, epäilemättä.
Karhujen liittymismaksu on aika suolainen, samoin ensimmäisen veneen rekisteröintimaksu. Lukuisat saaripaikat vaativat väistämättä veronsa.
Vuosimaksut tämän jälkeen ovatkin sitten jo varsin kohtuulliset – jopa minä jaksaisin niitä maksaa. Enkä osaa nähdä mitään syytä, jonka vuoksi minun jäseneksi liityttyäni pitäisi käyttää hyväkseni härkäpäisesti karhujen omia satamia ja boikotoida muita.
Kaikkein vähiten ymmärrän sitä, että joku näkee hyväksi maksaa alussa kalliit sisäänpääsymaksut ja sitten vapaaehtoisesti luopua kaikista kovalla rahalla maksamistaan eduista niihin nähden mitättömien vuotuisten vuosimaksusäästöjen takia! Eiväthän nuo aloituskustannukset sentään mitään osuusmaksuja ole, jotka saisi erotessaan takaisin!
Minun silmissäni tällä palstalla nähty toistuva karhu-kritiikki on ala-arvoista suomalaista peruskateutta. Paremmin menestyneet halutaan repiä alas sen sijaan että pyrittäisiin itse samaan.
Hyvää purjehduskesää karhuille toivottaa ei-karhu! Pitäkää vihreä viiri korkealla ja nauttikaa jäsenyydestä, josta olette melkoiset lunnaat maksaneet!
Minä kävin aikoinani kansakoulua ja luin sitä kuuluisaa Elon laskuoppikirjaa. Vaikka en olisi myöhemmin sen enempää matematiikkaa opiskellut, olisin jo siellä oppimiani yhteen- ja vähennyslaskua sekä kertoataulua käyttäen ymmärtänyt, että viiden viikon kesälomassa on yli kolmekymmentä yötä mukana. Niitä siis riittää luonnonsatamiin, merikarhusatamiin ja vielä muutama vierassatamiinkin. Nyt vain ei tarvita vierassatamia muista syistä kuin ruokatäydennyksiin. Edelleen sen Elon laskuopin mukaan vain muutama yö vähemmän maksullisissa laitureissa kattaa jäsenmaksut, muu tulee sitten kaupan päälle. Eikä senttiäkään jäänyt säästöön purjehankintoja varten.
Mitä se muu on, selviää vasta sitten omasta kokemuksesta, eikä kuulu tämän aiheen piiriin.
Merikarhut ovat purjehtijoiden aatelistoa.
murjausustusta:-)
Tunteellisempaa asiapalstaa kuin tämä ei löydy edes suhteet&tunteet palstoista:-)
Periaatteessa merkillistä, että näin kovasti puhetta syntyy sellaisen yhdistyksen maksuista, johon ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta liittyä. Yhdistys ei edes mitenkään mainosta itseään, vaan jäseneksi pitää erityisesti haluta ja nähdä jopa hiukan vaivaa sen takia. Selittäköön ken osaa.
Mull on Swan ja mä kuulun Merikarhuihin.
Mullapa onkin h-vene ja saaret ovat valtakuntani. :)
että mukavat satamapaikat, oli sitten kyse minkälaisesta kerhosta hyvänsä, joutuvat rajoittuneiden piirien hallintaan. Kärsii kansalaisten liikkumisvapaus, jota jokamiehen oikeudeksi kutsutaan. Kuinka suvaitsevaisia esim. merikarhut ovat, jos perhe väsyneenä pyrkii yöksi turvaan? Itse olen aikomassa aloittaa tätä harrastusta ja on ikävä todeta jo alkumetreillä tällaista erottelua alkajista kokeneisiin. Viiteen vuoteen siis ei mitään mahdollisuutta liittyä, vaikka saareen pääsisin omin avuin samalla tavoin kuin karhut. En ymmärrä tuota kokemusrajoituspointtia?
sitten kenen tahansa mökkiläisen laituriin, jos väsy perheessä noin äkkiä yllättää? Samassa asemassa kaikki yksityisrannat ovat, omistipa ne yksi perhe, iso suku yhdessä tai sitten jokin seura: ihan liki ei sovi mennä, vaikka jokamies olisikin. Enemmän noita mökkirantoja valittavana on kuin mk-laiturit.
Eikös se muuten ole lohduttavaa, että niin monta ranta-aluetta on sentään vielä 3000 suomalaisen merikarhun omistuksessa? Itä-Suomessa alkaa parhaat rannat jo olla venäläisten hallussa. Tuskinpa niihin pääsisit väsymystä ruikuttamaan edes jokamiehenoikeuksinesi, sillä niistä ei itänaapuri mitään tiedä. Ja seuraavaksi alkaa mennä Suomenlahden rannat naapurille; onneksi merikarhut tuskin omiaan myyvät.
Minkä takia pitää olla 5 vuoden kokemus? Kerhosta tulee väkisten tuollaisten pässipäisten pappojen kerho. Jos olet edes jäsen, et sinäkään sitä omista yksinäsi, että älä möyryä.
Karavaanarikerho. Karavaanarit vaan eivät sulje pois nuorta polvea. Lisäksi karvaanaripaikoilla saa maksua vastaan käydä. Voisivat aivan hyvin sallia vierailuja maksua vastaan, jos on tilaa. Tuo mökkiranta vertailu on kyllä aika kaukaa haettu.
Jokamiesoikeus on voimassa kaikkialla Suomessa. Sen ulkopuolelle jäävät ns. pihapiirit, joka usein saaristossa tarkoittaa koko yksityisomistuksessa olevaa ns. asuttua saarta tai ainakin sen satamaa, poijuja laitureita ja rakennuksien lähialueita.
Merihätään joutuneelle on aina ja kaikkien annettava tilapäinen turvasatama. Väsymys ei oikein yksin riitä mutta esim. vakava moottorivaurio, vuoto ja sairauskohtaus kylläkin.
Jokaisella yhdistyksellä on oikeus valita jäsenensä. MK-jäsenyyden yksi vaatimus on purjehduskokemus - muitakin vaatimuksia tietenkin on esim. kuuluminen johonkin pursiseuraan tai venekerhoon ja soveltuvuus yhteisöön. Pujehdusharrastus siis kannattaa aina aloittaa liittymällä kotipaikkansa venekerhoon. Jäsenmääriä joutuvat lähes kaikki seurat rajoittamaan jollakin tavalla. Venepaikkojen ja/tai saarisataminen kapasiteetti on yleensä se syy.
MK-jäsenyys ei muutenkaan voi olla purjehdusharrastuksen tavoite - kaikki purjehtijat eivät yksinkertaisesti mahtuisikaan Merikarhujen satamiin. Saaristossa on lukuisa määrä hienoja ja hyviä vierasvenesatamia, jotka ovat kaikkien käytettävissä. Monilla seuroilla on myös omia saarisatamia. Tervetuloa vain harrastuksen pariin.
Itseänikin on pyydetty Karhuihin joten se puoli on kunnossa. Kuitenkin jyrkkä liittymishinta vielä arveluttaa sillä eipä tuolta yleisistä retkisaarista puutu kun saunat (ja onhan niitäkin).
Siispä toistaiseksi hankin vielä sitä kokemusta, varmasti ajan mittaan jäsenyyskin alkaa kiinnostua jos harrastus siihen suuntaan kääntyy. Tulkintani on, ettei Karhuihin pääse ison veneen ostamalla vaan että sitä osaa käyttää.
Isoissa vierassatamissa kun kokemattomat jätit pistävät liiskaksi pienemmät Karhujenkin veneet ja harrastus kärsii pahasti. Yhden semmoisen puuveneen korjailua seurailin vierestä koko kevään kun vieläpä vakuutusyhtiökin alkoi toteuttaa rooliaan eikä homma edennyt.
Sillä välin neuvoisin liittymään johonkin seuraan jossa yleensä jokunen saari on omasta takaa. Siellä voi alkaa tutustua Karhuporukoihin (yleensä kuitenkin muidenkin seurojen jäseniä) ja mikäli tyypeistä tykkää on suosittelijatkin jo valmiina sitä kautta.
Karhuista eroamisesta en osaa sanoa. Voi olla että jos kotisivuilla mainostettu vaatimus siitä että uusille jäsenille purjehdus on ainoa ja tärkein harrastus on oikeasti totta voi jossain välissä alkaa jutut kuivahtaa..