Kertokaa kokemuksianne naiset, jotka olette synnyttäneet keskivertoa isompia vauvoja. Minulla ensimmäinen raskaus kyseessä, rv37 0 ja synnytystapa-arvioinnissa selvisi että toukka tällä hetkellä mahanpohjassa painaa 3300g. Lantio on kuulemma hyvä.
Sokerirasitustestini tulosten perusteella synnytys käynnistetään viim. 40 6, ja ainoa asia mikä mielessä tällä hetkellä pyörii on vauvani suuri koko näillä kyseisillä viimeisillä viikoilla. Kysyin, saanko pelkosection (en ole sellaista älynnyt hakea aiemmin, ei sillon vielä tullut tarvetta epäillä omia kykyjään ja vauvan kokoa) niin vastauksena sain nyrpeän naaman ja ehdottoman ein! Sectioon mennään vasta jos itse synnytyksessä tapahtuu jotain, esim. vauvan sydänäänet heikkenee tai istukassa on jotain vialla! Sectio on kuulema suurempi rasite vauvalle (?!) sekä äidille, suurempi kuin alatiesynnytys suuren vauvan kohdalla.. jotenkin en usko tuohon. Tämä on ensimmäinen raskauteni, en ole syönyt paljon koko raskauden aikana mitään "lihottavaa", päinvastoin olen saanut kiloja koko raskausaikana vain 7kg jota neuvolassakin hämmästeltiin. Perimässämme ei ole kummankaan puolella kookkaita vauvoja, varsinkaan minun suvussa. Silti askarruttaa tämä asia, mitä sitten teen jos odotus viruu käynnistykseen asti ja vauva näyttää liki neljänkilon lukemaa?? Kertokaa kokeneet (en kaipaa kiitos vaan leipääntyneiden naisten valitusta "se mikä sinne menee se sieltä myös pois tulee"- juttuja.) Meinaa oikeesti kohta loppua kynnet sormenpäistä tämän asian takia!
Sokerirasitustestini tulosten perusteella synnytys käynnistetään viim. 40 6, ja ainoa asia mikä mielessä tällä hetkellä pyörii on vauvani suuri koko näillä kyseisillä viimeisillä viikoilla. Kysyin, saanko pelkosection (en ole sellaista älynnyt hakea aiemmin, ei sillon vielä tullut tarvetta epäillä omia kykyjään ja vauvan kokoa) niin vastauksena sain nyrpeän naaman ja ehdottoman ein! Sectioon mennään vasta jos itse synnytyksessä tapahtuu jotain, esim. vauvan sydänäänet heikkenee tai istukassa on jotain vialla! Sectio on kuulema suurempi rasite vauvalle (?!) sekä äidille, suurempi kuin alatiesynnytys suuren vauvan kohdalla.. jotenkin en usko tuohon. Tämä on ensimmäinen raskauteni, en ole syönyt paljon koko raskauden aikana mitään "lihottavaa", päinvastoin olen saanut kiloja koko raskausaikana vain 7kg jota neuvolassakin hämmästeltiin. Perimässämme ei ole kummankaan puolella kookkaita vauvoja, varsinkaan minun suvussa. Silti askarruttaa tämä asia, mitä sitten teen jos odotus viruu käynnistykseen asti ja vauva näyttää liki neljänkilon lukemaa?? Kertokaa kokeneet (en kaipaa kiitos vaan leipääntyneiden naisten valitusta "se mikä sinne menee se sieltä myös pois tulee"- juttuja.) Meinaa oikeesti kohta loppua kynnet sormenpäistä tämän asian takia!
Vastaukset 16
Vanhimmat
pelko sectio?? etkö tiedä että olisit sen jälkeen TODELLA kipeä!! itse synnyttänyt viisi lasta ja painavin oli tyttöni 4kg980g. että silleen. ja painoarvio vauvastasi ei ole suuri!!
ei mulla ainakaa ollut missään vaiheessa minkäänlaisia kipuja oman sektioni jälkeen. Ja haava parani hienosti ja pystyin koko ajan hoitamaan vauvaa itse. Tässä asiassa on nyt taas aivan turha yleistää... Ja minua ei leikattu pelon, vaan perätilan takia... Et vissiikään ole itse kokenut sektiota.
murehdi. Minulla synnytys meni nopeasti ja epiduraalin jälkeen lähes kivuttomasti. Jäi synnytyksestä tosi positiivinen mieli vaikka ensin jännitinkin kovasti vauvan koon takia. Mutta ilman mitään ongelmia syntyi meidän poika 4,5 kiloisena. Tsemppiä sinulle!!! :D
Itse synnytin esikoisen rv 40 4,2 kg ja toisen lapsen rv 30 4,7 kg. Molemmistä reilun tunnin ponnistusvaiheet. Vauvasi ei ole iso, ellet ole itse 150 cm.
ei se sektio ole vauvalle sen suurempi rasite kuin alatiesynnytyskään. Joissain tapauksissa sektio on turvallisempikin.
Ja semmoinen juttu, että kukaan ei loppujen lopuksi pysty sinua pakottamaan synnyttämään alateitse. Sinun pitää vain vaatia sektiota ja pitää pääsi siinä asiassa. Näin se vaan on.
Toisaalta, isompiakin vauvoja on hienosti synnytetty alakautta, ja kannattaa kuitenkin luottaa arvioon lantiosi tilavuudesta.
Jos kuitenkin pelkäät liikaa, on se sinun tuotava heti esille, niin ehtivät varata sinulle leikkausajan.
Omat vaikutuksensa vauvaa eli et voi noin yksioikeisesti sanoa, ettei se ole sen kummenpi rasite kuin alatiesynnytys.
Esimerkiksi vauvan kulku läpi tiukan synnytyskanavan on aika olellinen tapahtuma vauvan syntymässä ja sillä ahtaudella on oma tarkoituksensa. (pikkuvinkki; liittyy keuhkojen tyhjenemiseen nesteestä)
oli synnytyskanavan läpi kulkeminen vauvalle oleellista tai ei, se on vain yksi osa-alue synnytyksestä. Vaikka keuhkojen tyhjentyminen alatiesynnytyksessä olisikin muutaman sekunnin nopeampaa juuri tämän takia, kuin sektiossa(oma sektiovauvani huusi jo vatsasta nostettaessa), saman synnytyskanavan läpi kulkeminen isolle vauvalle voi aiheuttaa suuretkin vauriot, jolloin tuo keuhkojen toiminnan hieman nopempi alkaminen ei paljoa paina, jos vauva muuten vahingoittuu, tai jää jumiin. Nyt oli kyse rasitteista vauvalle tai jopa riskeista, ja nimenomaan isoille vauvoille. Etkö muuta keksinyt?
Esikoiseni 4,2kg, ponnistusvaihe 1/2 tuntia, välilihanleikkaus, ei juurikaan muita repeämiä, ei mitään muuta kivunlievitystä kuin ilokaasu, joka ei aikaan saanut kun juopuneen olon.
Eli yhteenvetona äiti ja lapsi voivat hyvin.
Kyllä oikeassa ovat olleet kun ovat tuoneet esille ett sektio on vauvalle iso rasite. Vauva ei osaa valmistautua itse hengittämään, kun se "repästään" yht äkkiä vatsan peitteiden läpi ulkoilmaan. Synnytyskanavaa pitkin puskiessaan se nimen omaan valmistautuu kohdun ulkopuoliseen elämään. Myös äidille iso avoleikkaus on riski, josta turhaan vähätellään.
Kautta aikain on synnytetty ja nykyään on kaikki niin kehittynyt, jotta hyvi se menee!!
vastanneille. olo helpottui n. 100000% !
Onko sulla mitään synnytystä ennakoivia oireita? Mulla ainakin muksu tuli ulos siinä vaiheessa, kun alkoi tuntua ettei se mahdu enään mun mahaan.
Yleensä jos lapsi on liian iso, se ei laskeudu ja kiinnity, tai on perätilassa tms.
Omasta synnytyksestä jäi sellainen olo, että multa olis mahtunut tulemaan isompikin lapsi. Jotenkin tuntuu, et se on ihan sama onko se lapsi 4kg vai 3,5 kg. Mutta tämä nyt on yksilöllistä.
Kyllä olen pistänyt merkille uusia asioita verraten rv30, esim. vauva on laskeutunut todella alas ( ennen maha pyöristyi näitisti rintojen alta, tällä hetkellä tuntuu että vatsa alkaa kummuta navan kohdalta ), univaikeudet, vauvan vilkastunut liikkuminen, nivustaipeen liitoskivut ym. :) tiedä häntä onko herra kuitenkaan vielä tulossa ulos, saa nähdä..
Vauvani syntymäpaino oli 3855 g ja lantioni oli arvioitu tilavaksi. Joka tapauksessa vauva jouduttiin pitkittyneen ponnistusvaiheen (siinä vaiheessa n. 50 min) kiskomaan imukupilla ulos. Vauvalta murtui rytäkässä solisluu ja minulta repesi emätin niin, että menetin yli litran verta. Ilmeisesti lantio oli riittävän tilava, mutta pehmytkudos ei sitten joustanutkaan tarpeeksi. Sitä ei kai kukaan oikein pysty arvioimaan
Nuo painoarviot voivat kyllä joskus heittää ihan häränpyllyä, kilonkin heittoja ollut kavereilla. ja juuri niin päin, että sanottu että tulee iso vauva, ja sitten tullutkin ihan normikokoinen
olen pieni kokoinen ja vauvan kokoa arvioitiin useasti ennen syntymää koska vaikutti neuvolassa terveydenhoitajien mielestä niin suurelta. synnytystä edeltävänä iltana painoarvio oli 3900g ja lääkäri sanoi vauvan mahtuvan hyvin syntymään. vauva ei sitten kuitenkaan mahtunut syntymään ja päädyttiin kiireelliseen sektioon, kokoa oli 4480g.
paino arvio voi heittää kilon suuntaan ja toiseen.. Itse synnytin esikoiseni 4580g alateitse.. Imukupilla auttoivat ulos kun ponnistusvaihe pitkittyi, vauvan sydänäänet laskivat, eivätkä enää palanneet. Ponnistusvaihe kesti 1h33min. Tämän jälkeen vauva oli kolme tuntia happikaapissa ponnistusvaiheen aikaisen hapenpuutteen vuoksi. Tämä kerrottiin isälle, muttei minulle, eikä kukaan kertonut voiko lapsella olla jotain vaurioita tuosta johtuen.
EN halua pelotella, mutta VAADI sektio, jos siltä tuntuu... Minun tapauksessani neuvolassa vain sanoivat että ei se yli neljää kiloa paina...eikä kunnon painoarviota tehty.
Synnytin 3kk sitten alakautta 4450g painavan tyttövauvan. Esikoinen oli syntynyt suunnitellulla sektiolla, joten olin tavallaan ensisynnyttäjä. Ponnistusvaihe kesti 50 min. Vaikka siinä vaiheessa ei ollut lääkityksiä enää, en tuntenut yhtään kipua, se oli vain kovaa työtä se ponnistaminen. Väliliha ei revennyt, sisälle tuli pari repeämää joita en tuntenut lainkaan. Ihana synnytys kaikkinensa, paljon ihanampi kuin esikoisen sektio, vaikka siinäkään ei ole valittamista, kaikki meni niin kuin piti.
Synnytystapa-arvioinnissa tehty painoarvio piti tarkkaan paikkaansa - lääkäri otti kaikki tarvittavat mitat 3:een kertaan ja käytti niistä keskiarvoa (todella fiksu tapa!). Olin vain itse 100% varma että vauva ei ole niin iso kuitenkaan;) Enkä siis turhaan pelännyt synnytystä. Lantio oli myös normi, ja lääkäri testasi myös välilihan joustavuuden painamalla sitä alaspäin. Tää tuntui oudolta, mutta se todella jousti sitten ilman repeämistä synnytyksessä.
Sinun vauvasi ei ole todellakaan kovin iso! Jos raskaus menisi loppuun asti eli rv 42, olisi hänellä arvion mukaan painoa max. 4,3kg. Ja suurempi merkitys synnytyksen kannalta on vauvan päänympäryksellä kuin painolla! Koita olla hermoilematta!!