Mulle on vähän ajan sisällä tullu sellasia "takaumia", muistoja, siitä terveestä elämästä, vuosien takaa. Siitä onnellisesta elämästä..
Lehdessä oli kuva kaurapuurosta. Kaurapuuro ja voisilmä. Kaurapuuro mehukeiton kanssa.
Niinkun meillä aina ennen.. Äiti keitti mulle ja mun veljelle ennen töihin lähtöä puuroa.
.. Melkein pystyn maistamaan sen maun suussani. melkein.
Sitten näin tänään lehdessä Kiinalaisen padan ohjeen.
Se oli aina ennen mun lempiruoka ala-asteella. Olin aina tosi ilonen kun sitä oli ruokana.
Riisi ja se kastike..
ja itkuhan tässä tulee.
onko kellään muulla ollu samanlaista?
Lehdessä oli kuva kaurapuurosta. Kaurapuuro ja voisilmä. Kaurapuuro mehukeiton kanssa.
Niinkun meillä aina ennen.. Äiti keitti mulle ja mun veljelle ennen töihin lähtöä puuroa.
.. Melkein pystyn maistamaan sen maun suussani. melkein.
Sitten näin tänään lehdessä Kiinalaisen padan ohjeen.
Se oli aina ennen mun lempiruoka ala-asteella. Olin aina tosi ilonen kun sitä oli ruokana.
Riisi ja se kastike..
ja itkuhan tässä tulee.
onko kellään muulla ollu samanlaista?
Vastaukset 14
Vanhimmat
kunnes vitosluokalla rupesinkin lihoamaan.. en enää kasvanutkaan niin paljoa. olin läski. kuten nyt. ja kuutosluokasta asti olen ajatellut itseni lihavana. neljä vuotta.. melkein viisi....
sen enempää mitään miettimättä. Yksin kotona ollessa saattoi saman päivän aikana pakastimesta joskus hävitä viisikin jäätelöä (mistä ei kyllä kehuja herunut). Juhlissa minulle piti aina säästää kakun päältä marsipaaniruusu. Joskus tehtiin kinuskia ihan vain suoraan syötäväksi kavereitten kanssa. Koulussa pidin maustetusta nakkikeitosta, söin sitä aina niin paljon kun vain jaksoin.
Nyt ei juurikaan innostu mistään juhlista. :/ Ja herraties koska olisin kaakaota juonut, tai ostanut itselleni jäätelöä. Kinuskin teko loppui ala-asteeseen.
Tällaisia lämpöisiä muistelmia. Tulipa jotenkin surullinen olo. Kaakaoko tämän illan nyt pelastais?
en tiedä,olenko sairastellut syömisteni kanssa liian kauan,koska itselleni ei tule kuvaamiasi tuntemuksia joitain tiettyjä ruoka-aineita kohtaan.ainoastaan sitä olen monesti surrut,että en voi syödä kuten normaalit ihmiset,siksi,että pelkään sitä kaikkea.
lähden pois niistä tilanteista,missä muut syövät hyvällä maulla jotain superlihottavaa ilman,että miettisivät sen enempiä syömistensä seurauksia,kun taas minä pakenen tuttuun ruokamaailmaani keittämään puuroa.minun nautinnonlähteeni on lipton tee maidolla,mitä siis juon ja mannapuuro,jota syön silloin tällöin,mutta en muista ajatelleeni mitään entisestä ns terveestä elämästä mitään tiettyä ruokaa,joka saisi muistoja pintaan.en tiedä,onko tämä nyt sitten hyvä vai huono asia,ajatellen sitä kaikkea,mitä olen viime aikoina yrittänyt tehdä,saadakseni itseni parantumaan,väkisin..
Itsellä alkoi tässä eräänä yönä töissä yövuorossa tekemään hillittömästi mieli kaurapuuroa. tunsin jo puuron maun suussa, vaikken erityisemmin koskaan ole ko tuotteesta pitänytkään. Nyt syön sitä lähes joka päivä, tosin ilman maitoa ja sokeria, joita ennen siihen lisäsin. Mutta hyvää se silti on ja jotenkin pää sen kestää kasvislitkujen lisänä. Muita mielitekoja ei oikeataan ole tullut, paitsi ehkä peruna.
monta vuotta, liian monta vuotta sitten mä söin lähes joka aamu joko mannavelliä tai kaurapuuroa, ja join kaakaota, oli se muistaakseni niin hyvää.. mutta sitten tapahtui jotain.. Tänään tukiasuntoni muut jäsenet söivät yrttivoipatonkia keiton lisänä. Mä voin vain kuvitella miten hyvää se olisi ollut. Mutta toisaalta mulle tuli huono olo jo siitä tuoksusta, ajattelin että siitäkin jo paino nousee.. Söin sitten kiltisti kasvissosekeittoa, puoli kauhallista, jottei kukaan sanoisi mitään, sairaalaan en halua takaisin kun sieltä juuri pois pääsin. Joten pakko se on jotain syödä, jottei kukaan valittaisi siitä että paino on taas lähes viisi kiloa vähemmän, kuin sairaalasta lähtiessä. No onneksi on vessa jossa voi aina vettä tankata. Ja kyllä mä vieläkin nautin mustasta kahvista ja vihreästä teestä.
Veden tankkauksesta lääkärit eivät todellakaan piittaa tuon taivaallista, sillä siitä saat edun vain ensimmäisellä tankkauskerralla. Seuraavilla kerroilla sitten näkee todellisen painon nousun tai laskun.
että pahotan niin usein äidin mielen.
äiti tekee ruokaa, en syö, vaan teen kaikenmaailman omia sotkuja..
just pari päivää sitten äiti teki hernekeittoa, ja tuli heti mieleen muistot yhestä talvesta, vuosia sitten.
olin äidin kanssa hiihtämässä pakkasella, ja sitten sen jälkeen syötiin lämmintä hernekeittoa ruisleivän ja maidon kanssa.
ala asteella söin kamalasti voita ja nuolin aina ssen pienen voinapin loppuun (HYI). vielä vuosi sitten laitoin leivän päälle huoletta voita ja söin paljon karkkia, enkä lihonut, tai en edes kyllä tarkkaillut itseäni silloin, en muista mminkä kokoinen olin, mutta en ollut ainakaan lihava. toisin kuin nyt olen.
makkara!!!!! ;b Se oli tärkeää.
perunamuusi, voissa tiristetyt kalapuikot. ja vielä sen muusikukkuran päälle voita!
hattaraa vappuina.
oijoi. oi niitä aikoja. :/ *niisk*
sunnuntaisin perunamuusia, kanaa ja keitettyjä vihanneksia. syötiin koko perheen kanssa yhdessä.
.. sillon joskus.
tää on niin ristiriitasta.
olin ennen normaalipainonen. en pitäny sillon itteeni lihavana.
sitten kun on laihtunu ainakin 10 kiloa, niin alkaa pitämään itteensä lihavana.
tiesittekö että hattarassa on vain 2-3 sokeripalaa, eli noin 30 kaloria. Vaikka luullaan että se ois tosi lihottavaa ku on pelkkää sokeria.
oon lintsillä kesätöissä ja siellä sanottiin ku opeteltiin tekemään hattaroita.:)
viesti: "Heipparallaa! Laitoin niitä sun lempi karjalanpiirakoita uuniin ja nyt alan tehdä munavoita. Tuu ajoissa kotiin niin syödään ja katotaan yhdessä telkkaria."
Arvaa rupesinko itkemään ku näin äidin ilmeen.
En syöny ja ensimmäisen kerran hävetti että oon laihtunu taas 5 kg. maaliskuussa mulle ostetut 200€ farkut roikkuu ja ilman vyötä ne ei pysyis päällä...
Mutta se äitin itkuinen ja hädissään oleva ilme.
Mulla tuli huono omatunto ku se oli oikein laittaanu mun lempparinaposteltavaa ja mä en syö :'( kurkkua kuristaa ...
kun en vaan voi!!!!! en. vaikka tasan tiedän että äiti tekee ihania ruokia!!!! ei niissä todella ole vikaa.
päässäni on.
ja se loukkaa muita.
vaan sairas nuppini voittaa.
Ennen sastoin syödä herkkuja aika usein, en ikinä miettinyt miten epäterveellisiä ne oli tai muuta. En kuitenkaan ollut lihava.