Tässä kovasti pähkäilen että menenkö sikiöseulontaan. Mies ei tahdo että menen, mutta itse tahtoisin kuitenkin käydä. Neuvolassa sanottiin että voi kuulua riskiryhmään vaikka mitään ei kuitenkaan oikeasti olekkaan vikana. Eli siis jos kuulun riskiryhmään ja epäillään että kyseessä on kehityshäiriö niin kestänkö loppu odotusajan miettien että tuleeko sieltä nyt terve vai vammainen?! ja entäs jos teen abortin ja vauva olisikin ollut terve. Mutta en jaksa kuitenkaan huolehtia kehitysvammaisesta lapsesta, se on todella rankkaa. Miten minun pitäisi toimia?! Juu kai minun täytyy itse tehdä ratkaisu mutta miten te olette toimineet?
kiitoksia vastanneille!
kiitoksia vastanneille!
Vastaukset 21
Vanhimmat
ja jos siellä jotain vikaa näkyy niin kyllä ne tutkii sitten tarkemmin. ja jos vaikka onkin vammainen niin kerkeätte ainakin ajatella asiat etukäteeen ja varautua tilanteeseen ennen synnytystä
Jokainen toki pohtii kohdallaan omat ratkaisunsa.Minä en seulontaan osallistunut.Syy on se,että siinä voidaan selvittää EPÄLUOTETTAVASTI vain osa vakavista sairauksista ja vammoista.
Työssäni lastensairaanhoitajana olen nähnyt seulontojen virheitä molempiin suuntiin eli on turhia hälytyksiä ja lukematon määrä vammoja ja sairauksia,jotka seulonnoissa ei näy.Vammaisuudestakin kun siinä löydetään lähinnä Down eikä sitäkään varmasti. Joten itse en sellaista turhaa stressiä halua kohdalleni.
Ihan loppukommenttina vielä, että ellei sinulla itselläsi ole kehitysvammaista lasta,on aika vaikea arvioida millaista elämä kehitysvammaisen lapsen vanhempana on! Minulla on omakohtainen kokemus 10 vuoden ajalta. Odottaessani tätä vammaistani,halusin seulontoihin,koska "minusta ei olisi vammaisen lapsen äidiksi". No,seulat läpäistiin,mutta elämä varasi meille yllätyksen. hyvin on mennyt vaikka vanhemmuuteni onkin erilaista kuin "täydellisen" terveen lapsen vanhempana olisi.
Halusin vain kertoa sellaisen puolen asiasta,jota et varmaan tule kuulemaan muualta. Julkinen terveydebhoito kun kaupittelee seulontoja varmana ja usein ainoana oikeana toimintamallina.ja seulonnoissa löydöksen saaneille alkaa enemmän tai vähemmän hienovarainen painostus keskeytykseen. Virallisen kannan mukaan kun vammaiset ovat niin kalliita sekä elämänsä pelkää kärsimystä... =)
Toivottavasti päädyt sinulle itsellesi ja miehellesi sopivaan ratkaisuun!
"...maapallon tunteville olennoille on kehittynyt puolen miljardin vuoden kuluessa aistiarsenaali, jonka avulla kukin laji saa kaiken tarpeellisen informaation elinympäristöstään. Eläinlaji, joka tähän ei pystynyt, kuoli sukupuuttoon tai jäi lisääntymättä. Aikojen saatossa aistit ja muut kyvyt sopeutuivat ympäristöön, kehittyen rinnan. Linnun kyky lentää ja nähdä tarkasti kauas liittyvät toisiinsa. Ympäristön muutokset esimerkiksi jääkausien aikana olivat liikuntakyvyttömille, ei-tuntoisille lajeille tuhoisat. Ne säilyivät, joiden synnyinympäristö sattui olemaan suotuisa tai joita onnisti niin, että ne kulkeutuivat suotuisiin oloihin. Liikuntakykyiset ja tuntoiset lajit ovat kehittyneet aktiivisemmiksi ja lopputulos on vivahteikkaampi. Uuden lajin ei tarvitse tyytyä synnyinpaikkaansa, koska sillä on tarve ja kyky etsiä parempi. Siksi aistienkin kirjo on monipuolinen ja kirjava."- E.Paloheimo kirjassa Megaevoluutio
Ympäristössä on jatkuvasti sellaisia asioita, mitkä voivat aiheuttaa mutaatioita tai vahingoittaa sikiötä:
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/tuotevirheet_ja_takaisinvedot/
tietää et jos tulee kehitysvammanen lapsi, niin jos se onkin ihan lievä vamma..esim. kaverini on muuten terve mut sil on vaa toine jalka menee oudost kävelles. Sit yhel toisel on kehitysvamma mut ei ulkoisesti huomaa, vain kaksi vuotta henkisesti jäljessä.
Nim. Oma lapsi aina rakkain!
http://yle.fi/inhimillinentekija/juttu.php?tunnus=206
Ei siitä seulonnasta pystytä katsomaan kuin ihan muutama yksittäinen seikka. Vaikka saisitkin siitä "puhtaat paperit", voi lapsella olla jokin vamma. Itse kävin veriseulassa ja np-ultrassa. Jos jotain olisi pahasti pielessä voisi sitten harkita jatkoa. Minulle tarjottiin noita ikäni takia.
En ole ollut seulonnoissa, koska ei niitä ainakaan minulle ole tarjottu. Tottakai olen käynyt alkuraskauden uä:ssä ja verikokeissa, en kuitenkaan pidä niitä seulontoina, koska ne ovat kuuluneet neuvolan tarjoamiin palveluihin. Itsehän saisi ostaa yksityiseltä tms. lisäjuttuja, jos haluaa ja siihen ei olla nähty tarvetta. On asioita joihin ei vain voi itse vaikuttaa. Mutta toki, jos äippäpolin uä:ssä olisi havaittu jotain tosi poikkeavaa, niin toki vaihtoehtoja pitäisi harkita. On sellaisia vammoja, joissa lapsella ei olisi edellytyksiä elämään jne. Joku järki kuitenkin vanhempien on otettava käteen. Jokainen toimii siinä tilanteessa varmaan parhaalla mahdollisella ja itselle sopivalla tavalla. Kyllä itse ainakin ottaisin kaiken avun ja neuvon vastaan. Kyllä minä ainakin olen äippäpolilla joutunut uä:ssä käymään mm. synnytystavan arvioinnissa nyt, kun edellinen raskaus päättyi sektioon ja nyt seulotaan ahtaan lantion takia. JOnkun mielestä varmaan uä on seulontaa. Itse pidän seulontoina ainoastaan sitä, että mennään kaiken maailman testeihin tutkitaan kaikki mahdollinen ilman mitään syytä.
Heheh, aivan kuin sinä voisit määritellä, mikä on sikiöseula ja mikä ei ...
Itse olen yli kolmekymppinen odottaja ja minulle tarjottiin neuvolassa ikäni vuoksi mahdollisuutta osallistua sikiöseuloihin. Seulat koostuvat kahdesta verikokeesta ja np-ultrasta. Siinä se. Jos nämä seulat hälyttävät, tarjotaan mahdollisuutta jatkotutkimuksiin, mm. lapsivesipunktioon.
Täällä ei taida olla porukalle ihan selvää, että mitä sikiöseula edes tarkoittaa, mutta sujuvasti vaan keskustellaan asiasta :D
juu, siinähän se tuli sikiöseula kuvattua...Mitähän vielä olisi pitänyt tarjota...
http://yle.fi/inhimillinentekija/juttu.php?tunnus=395
Mielestäni lapsi tulisi ottaa vastaan sellaisena kuin on. Esikoisesta en käynyt seulonnoissa. Tulokkaasta kävin rakenneultrassa ja olen lapsen kasvun seurannassa vielä ultrat x 2, sairasteluni vuoksi.
eli entäs jos tulos onkin epänormaali ja lapsi olisi kaikesta huolimatta syntynyt terveenä?? Tiedot ovat kai suuntaa antavia, eikä ollenkaan varmoja?! En uskalla ottaa riskiä että tiedän lapsen kasvavan mahassani ja abortoisin sen vain siksi että mikään ei ole varmaa. Tulkoon mikä on tullakseen
Just viime viikolla kävin seerumiseulontaverikokeessa (rv11). Oli samalla np-ultra. Vauva näytti vilkkaalta, lääkäri ultrasi pitkään ja kaikki näytti oikein "täydelliseltä". Neuvolassa sanoivat, että nykyajan ultrat on jo niin hyviä, että niissäkin paljastuu helposti pahimmat jutut.
Lääkäri (joka päivittäin tekee myös lapsivesipunktioita) sanoi, että pahasti vammaisella lapsellakin voi kromosomisto silti näyttää ihan terveeltä. Eli vaikka kävisi lapsivesipunktiossa (keskenmenoristi 1:200) ja se näyttäisi kaiken olevan kromosomistoltaan kunnossa, voi lapsi silti olla vammainen. Lääkärikin sanoi, että pitää muistaa, että pahat vammaisuudet on aina hyvin harvinaisia. Näiden lääkärin puheiden mukaan aloin itse vähän miettimään, onko järkeä mennä punktioon.. Ja kun ultrassakin kaikki oli kunnossa.
Pitäisi tänään saada seerumiverikokeen tulokset. Se tosiaankin näyttää vain kohonneen riskin saada lapsen, jolla on vain jokin yleisistä trisomioista. Kuvitten asian niin, että onhan mulla suurempi riski joutua myös auto-onnettomuuteen, kun ajan pitkää työmatkaa!
Meidän vauva on hyvin toivottu, emmekä taida ottaa riskiä punktiosta aiheutuvasta keskenmenosta.
http://www.yle.fi/punainenlanka/juttu.php?tunnus=160
On sulaa hulluutta olla käyttämättä tarjottuja palveluita, joilla voidaan tulevan lapsen terveyttä tutkia. Itselleni olisi päivänselvää, jos seulasta löytyisi selvästi kehitysvammaan viittaavia oireita (lähinnä Downiahan siinä tutkitaan, ja myöhemmissä rakenneultrissa myös sisäelimiä, aivoja jne.), että keskeytyksen tekisin.
Maailma on täynnä sairaita ja kehitysvammaisia lapsia. Miksi ihmeessä niitä pitäisi tehdä tietoisesti lisää? En myöskään ymmärrä, miksi kahden terveen aikuisen vanhemman pitäisi pilata loppuelämänsä hankkimalla kehitysvammaisia lapsia.
http://yle.fi/inhimillinentekija/juttu.php?tunnus=378
Nyt kuulostaa kyllä eräältä saksalaiselta toisen maailmasodan vaikuttajalta, erittäin kuuluisalta sellaiselta.
Toivottavasti sinun terve lapsesi ei koskaan joudu johonkin onnnettomuuteen jossa mahdollisesti esim halvaantuisi vyötäröstä tai kaulasta alaspäin, sehän suorastaan pilaisi elämäsi. Kannatat tietysti aktiivista eutanasiaakin.
En ole mikään abortin vastustaja mutta kyllä nuo sinun kommenttisi olivat melkoisen radikaaleja. Kyllä jokaisen tulevan vanhemman täytyy ajatella että miten mahdollisesti pärjää kehitysvammaisen lapsen kanssa henkisesti ja taloudellisesti ja miten mahdolliset vanhemmat sisarukset asiaan reagoisivat. Päätös on jokaisen tehtävä itse mutta kyllä erilaisten kehitysvammojen kanssa voi elää silti ihmisarvoista ja onnellista elämää. Tietysti kehitysvammaisen lapsen kasvattaminen on raskaampaa kuin ns normaalin lapsen mutta se ei tee hänen tai vanhempien elämästä "pilaantunutta".
Itse menin seulontaa lähes tajuamatta mistä siinä oli kyse, halusin nähdä että todella vatsassani kasvaa pieni lapsemme (lapsettomuutta takana 2v). Vasta sairaalan seinältä luin jutun siitä mitä seulonnalla todella haetaan, samantien aloin katumaan koko seulontaa.Päätimme että jos seulassa ilmenisi tarvetta lapsivesipunktiolle niin jättäisimme sen mahdollisuuden käyttämättä. Olimme mieheni kanssa yrittäneet lasta jo kaksi vuotta ja kun se toive vihdoin alkoi toteutumaan niin emme halunneet riskeerata sitä mitenkään, lapsivesipuntioon kun liittyy pieni keskenmenon riski. Päätimme että otamme vastaan sitä mitä tulee, oli lapsi sitten terve tai ei.
En kyllä tiedä, miten oma kirjoituksesi erosi alkuperäisestä. Se oli toisen ääripään radikalismia, eikö? Myöskin vertauksesi onnettomuudessa halvaantumiseen on melko ontuva.
Vammaisuudesta tiedetään vieläkin melko vähän ja suurimmalle osalle ihmisistä se merkitsee vakavaa kehitysvammaa. Harva näistä tuomitsijoista edes pitää esim. toisen korvan kuuloutta vammaisuutena. Mutta seulonnoillahan onkin tarkoitus etsiä nimenomaan vaikeita kehityshäiriöitä.
Itse en osaa oikeastaan sanoa olenko puolesta vai vastaan. Meillä on terve lapsi ja toinen tulossa. Läheisellä tuttavaperheellä on vakavasti kehitysvammainen lapsi. On helppo sanoa että otetaan vastaan se, mitä on tullakseen, jos lapset on terveitä eikä ole lähipiirin kokemusta vammaisuudesta. Väittänen, että ainakin nämä minun tuttavani vaihtaisivat lapsensa koska tahansa terveeseen. Varma en voi olla.
Kirjoitin aikaisemmin että otamme mieheni kanssa vastaan lapsen sellaisena kuin hän tulee. Minulla on työni ja ammattini puolesta paljonkin kokemusta kehitysvammaisista(myös vaikeista) lapsista sekä aikuisista. Juuri tuo kokemukseni on muuttanut oman käsitykseni asiasta totaalisesti. Olen oppinut että moni ulkopuolisesta hurjaltakin näyttävä vamma ei estä ihmistä nauttimasta elämästään ja olemasta onnellinen. En väitä etteikö kehitysvammaisen lapsen saaminen saisi minua ja mieheäni aluksi surullisiksi ja varsin stressaantuneiksi mutta en silti suostu ajattelemaan että se pilaisi elämäämme kokonaan. Se tilanne tulee jos on tullakseen ja jos kehitysvammaisen lapsen saamme niin sen asian kanssa elämme ja selviämme. Elämässä kun ei mistään saa ikinä takeita. Terve ihminen voi sairastua ja kehitysvammainen voi elää tervettä elämää omien rajoituksiensa mukaan.
18 trisomia vauva, joka kärsii ihan hurjasti, eikä elä kuin korkeintaan 1v. Oletko ajatellut sitä. Itse olen sen kokenut. Ja sata varmasti testasin kaikilla mahdollisilla testeillä punktiota myöten, että nämä nykyiset lapset on varmasti terveitä. Heti olisin keskeyttänyt, jos olisi ollut jokin vastaava vamma.
Tuskin kukaan haluaa, että oma lapsi kärsii.