Hei! Soitin äidilleni viime yönä ambulanssin kohtauksen kestettyä ainakin puolisen tuntia, kouristukset kestäneet siinä vaiheessa viitisen minuuttia. En itse ollut kohtauspaikalla, mutta paikan päältä pyysivät minua soittamaan lanssin. Paikan päällä lanssimiehet öbaut puolisen tuntia hoitivat, äiti kouristi vielä ambulanssissa sekä päivystyksessä. yhteensä siis (minun mielestäni) melko pitkä kohtaus. suunnittelivat jo uneen laittoa, mutta tarpeeksi lääkkeitä saatuaan kohtaus meni ilmeisesti ohitse.
pelästyin kovasti, sillä aiemmin ei näin pitkää kohtausta ole ollut, vaan "pitkät" kohtaukset ovat menneet ohitse jo kotona ambulanssimiesten ja lääkkeiden avulla.
osaisiko joku kertoa lisää pitkittyneestä epilepsiakohtauksesta? kuinka vaarallista tämä on? mikä on status epilepticus? en uskalla enää googletella tietoa, kun tulee liian synkkää tekstiä vastaan..
äsken äitiä kävin katsomassa sairaalassa, ei pystynyt istumaan ilman tukea ja oli kovinkovin väsynyt (hoitajakin ihmetteli väsymystä, joten ei sitten ilmeisesti pelkästään suuresta lääkeannoksesta johtuvaa?)..
maalailenko turhaan piruja seinilleni? olisiko kyseessä kuitenkin ihan tavallinen kohtaus ja suurentelen mielessäni asiaa?
pelästyin kovasti, sillä aiemmin ei näin pitkää kohtausta ole ollut, vaan "pitkät" kohtaukset ovat menneet ohitse jo kotona ambulanssimiesten ja lääkkeiden avulla.
osaisiko joku kertoa lisää pitkittyneestä epilepsiakohtauksesta? kuinka vaarallista tämä on? mikä on status epilepticus? en uskalla enää googletella tietoa, kun tulee liian synkkää tekstiä vastaan..
äsken äitiä kävin katsomassa sairaalassa, ei pystynyt istumaan ilman tukea ja oli kovinkovin väsynyt (hoitajakin ihmetteli väsymystä, joten ei sitten ilmeisesti pelkästään suuresta lääkeannoksesta johtuvaa?)..
maalailenko turhaan piruja seinilleni? olisiko kyseessä kuitenkin ihan tavallinen kohtaus ja suurentelen mielessäni asiaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://www.epilepsia.fi/index.phtml?menu_id=248&lang=1
parhaiten varmasti googlella totuus miksikään muutu vaikka sen minäkin tässä omin sanoin kerron itselläni pitkittyneen kohtauksen aikana on välillä tuntunut helpompi olisi kuolla kuin ei mitään voi tehdä.
Pitkät kohtaukset (10-30 minuuttia) olivat "arkipäivää" minullakin ennen kirurgiaa. Yleensä kohtaukseni olivat 0,5-2 min., mutta päivän ensimmäinen paljon pidempi. Myös koulussa tuli pitkiä kohtauksia. Tuolloin "kakkoslääke" oli väärä kohdallani. Diagnoosini oli Status epilepticus eli elinikäinen epileptikon asema (status = asema). Tuolloin ambulanssi ja vanhempien kyyti vuorottelivat kohdallani.
Kohtaukseni pituudesta riippumatta purin aina huuliini ja poskiin. Pitkissä kohtauksissa ne menivät aina "muusiksi", mikä näkyi verimääränä lakanoilla.
Elämäni ensimmäisen pitkän kohtauksen jälkeen sain ensiapulääkkeeksi Stesolid-piikin, joka kuului antaa viimeistään viiden minuutin kuluttua kohtauksen alkamisesta. Pitkät kohtaukset vähenivät, kunnes "normaalitkin" GM-kohtaukset poistuivat kokonaan. Kirurgian jälkeen diagnoosiksini tuli partiaalinen epilepsia.
Väsymykseen on monia syitä, mutta yleensä lääkitys väsyttää eniten. Esim. ulkoilman matalapaine, huono huoneenilma, stressi, C-vitamiinin puute ja kuume väsyttävät. Minulla kohtaukset ja kuume olivat samanaikaisesti, stressi kohtausten laukaisijana. Kohtauksen jälkeen otettava Diapam lisää runsaasti väsymystä. Nukahdin helposti diapam-annoksen jälkeen, joka tuli heti kohtauksesta toivuttuani.
Suosittelen hoitajia selvittämään, onko äidilläsi oikea lääkitys. Korostan kohdaltani, että kohtaukset loppuivat, kun oikea lääkitys löytyi silloisesta Vaajasalosta. Tuolloin Barbiphenyl vaihdettiin Rivatriliin.
Lääkitys on kertaalleen vaihdettu aiemmin ja nyt päättivät nostaa lääkityksen annosta ja kokeilla sillä..
Väsymystä äitillä on ollu aina kohtausten jälkeen, mut nyt se oli jotenki omituista, en osaa selittää.. Ja ihmetytti tosiaan sen hoitajan kyselyt siitä väsymyksestä..
Aikaisemmin kun on kestänyt kohtaus yli viis minsaa ja soitettu ambulanssi, ovat siis paikan päällä saaneet kohtauksen laukeamaan. Äiti on kuitenkin viettänyt tarkkailussa yön ja päässyt aamulla sitten kotiin.. Nyt kuitenkin sanoivat, että pitävät ainakin huomiseen (nyt jo siis pitäneet päivän enemmän kuin normaalisti)..
Toivotaan vaan ettei olis mitään erityisempää, ihan normi kohtaus vaan.. :(
pitkittynyt kohtaus on aina vaarallinen koska se tuhoaa aivokudosta
itselläni on pieniä 10sek. kestäviä kohtauksia mutta jos ne ei mene ohi minuutissa on jo kiire sairaalaan
ja varsinkin jos multa lähtee taju mikä on tapahtunut 3 kertaa näiden 38vuoden aikana mitkä olen sarastanut epilepsiaa koska sillon on hengen lähtö lähellä
että jatko aikaa tässä eletään koko ajan
muisti on ilosesti pyyhkiytynyt joka kerta puhtaaksi et ei oo tullu ees oma nimi mieleen tai et oisin edes tajunnu et oon raskaana