Tämä viesti ei kyllä taida kuulua tänne, mutta en tiedä minne muuallekkaan sen laittaisin jotta se tulisi teidän luettavaksenne.
Tuottaisiko lapsenne pettymyksen jos hänellä olisi syömishäiriö? Miten reagoisitte kun kuulisitte asiasta? Vahditteko yleensäkkin lapsen syömistä?
-Kiittää ja kumartaa-
Tuottaisiko lapsenne pettymyksen jos hänellä olisi syömishäiriö? Miten reagoisitte kun kuulisitte asiasta? Vahditteko yleensäkkin lapsen syömistä?
-Kiittää ja kumartaa-
Vastaukset 6
Vanhimmat
murrosiän kynnyksellä ja meillä tuppaa vaan neidit lihomaan.Syömishäiriötä kun on monenlaista....
-Myönnän että olen aavistuksen pettynyt heihin kun heitä ei kiinnosta pätkääkään ulkomuotonsa.Toki vaatteet ja hiukset on oltava kunnossa ja huolehtivat hygieniastaan.Mutta liikunta ei kiinnosta niin että siitä jotain hyötyä olisi.Vaatekaupoissa käyminen on jo meille kaikille yhtä tuskaa.Yritän tsempata tyttöjä kun sovittavat vaatteita,mutta näkeväthän he minusta kun muakin harmittaa tilanne vietävästi.
Kyllä.Vahdin lasteni syömistä.Meillä vaan on niin että joudun toppuuttelemaan sitä.Olemme yrittäneet pitää yhtä herkkupäivää viikossa,mutta on se vaan niin vaikeeta kun monissa ystäväperheissä lapset ovat hoikkia niin heillä on melki päivittäin herkkupäivä.Eivätkä meidän neidit vielä ainakaan osaa kieltäytyä tarjotuista herkuista.
Syöminen on tärkeä asia,niin hyvässä kuin pahassa.Itse olen taikinoinut koko elämäni kilojeni kanssa.Ja jos aion olla hoikka niin huipputarkka joudun olemaan.Eipäs sekään ole mukavaa.
onko teillä ollut liikunta aina mukana kuvioissa, oletko vienyt heitä liikkumaan jo pienestä pitäen, liikunnallisiin harrastuksiin. Terveellinen ruoka pienestä pitäen jne.
Kasvatuksen tulosta tuo yleensä on valitettavasti.
Jos minun lapseni sairastuu syömishäiriöön, en on ensimmäisenä huoli lapsen hyvinvoinnista. Ihan vastaavasti, kuin jos lapsi sairastuisi mihin tahansa muuhun vakavaan sairauteen.
Mihin voisin olla pettynyt? Ehkä itseeni. En lapseen.
Omat lapseni ovat vielä sen verran nuoria, että vahdin heidän syömisiään jonkin verran. En toki joka suupalaa, mutta että syövät vähintään pari kertaa päivässä kunnolla.
Tottakai se on osa vanhemmuutta sekin. Eikä vain määrä vaan laatu jne. Ilman tasapainoista ruokaahan ei kunnolla lapsi tai nuorikaan kasva ja toisaalta taas lapsena opitut syömismallit säilyy pitkälle aikuisenakin?
Syömishäiriöiden takana on niin paljon asioita, että ehkä sitä olisi pettynyt itseensä eniten jos moisen ongelman kuulisi jostain muualta eikä edes itse sitä huomaisi. Ja syitä on niin monia, että tokihan omaa toimintaa tulisi mietittyä moneen kertaan.
Oikeastaan kysymys on yhtä typerä kuin jos kysyisit olisitko pettynyt jos lapsesi ei olisi tasan 180cm pitkä tai jos hän sairastuisi angiinaan ensi syksynä? Tai ei saisi lapsia joskus tms asiaan, jolle nuori its eei mitään voi.
Ja syömishäiriönä ylensyönti on lopulta terveempi juttu kuin anoreksia yms joiden seurauksena moni menettää henkensäkin. Siinä vanhempien apu ja tuki on tarpeen eikä syyllisen miettiminen saati lapseen pettyminen!
Miksi ihmeessä lapsi tuottaisi pettymyksen, jos sairastuu?
Anoreksia on psyykkinen sairaus, jossa minäkuva on vääristynyt. Mitä tarkoitat kun kysyt, että "kuulisitte" asiasta?
En vahdi sen kummemmin lasteni syömisiä koska meille ruokailutilanne ja suhtautuminen ruokaa on jokseenkin normaali. Huolehdin kuitenkin siitä, että monipuolista ja terveellista ruokaa on tarjolla sekä myös herkkuja.
En myöskään ole hirveän kiinnostunut omasta painostani ja vartaloni muodoista tai juokse jatkuvasti vaa'alla sillä äidin suhtautuminen ruokaan ja painon liiallinen tarkkailu ja siitä puhuminen jatkuvasti, antaa epänormaalin mallin lapselle ja myös väärän arvomaailman.
Olen oikeastaan melko hämmentynyt vastauksistanne, en käsitä ajatusta siitä että olisitte pettyneitä itseenne? Lähinnä oma ajatuksenkulkuni sanoo, että vanhemmat syyllistävät minua tästä, että teen kaiken niin kuin järki sanoo. En oikein osaa selittää, mutta jotenkin. Vihaan ja rakastan tätä.
"Kuulemisella" tarkoitan lähinnä tilannetta, jossa esimerkiksi terveydenhoitajalta tulee soitto kotiin laihtumisen vuoksi. Lähinnä siksi että itselläni koulujen alkaessa tästä taas suuri pelko. Kiitos vastauksistanne.