Noniin...nyt alkaa taas olemaan se aika kuukaudesta kun pettymys tai onnistuminen tulee. Meillä on kohta 9kk yritystä takana ja alkaa olemaan näitä pettymyksiäkin takana jo sen verran, että enää ei jaksaisi.
En ole tässä kierrossa huomannut, että olisi mitään erityisiä oireita..välillä vattaa nippaa, mutta miellän sen tuleviksi menkkakivuiksi..ruokahaluakin on, mutta sekin hyvin yleistä ennen menkkoja...eli eipä mitään kuvotusta tai rintojen arkuutta...sehän tässä onkin..aina jotenkin odottaa jotakin oiretta että olisi raskaana...mutta ei niin ei.
Mutta odotellaan, mutta aika varma olen, että menkat alkaa. Oli pakko tänne tulla kirjottelemaan:)
En ole tässä kierrossa huomannut, että olisi mitään erityisiä oireita..välillä vattaa nippaa, mutta miellän sen tuleviksi menkkakivuiksi..ruokahaluakin on, mutta sekin hyvin yleistä ennen menkkoja...eli eipä mitään kuvotusta tai rintojen arkuutta...sehän tässä onkin..aina jotenkin odottaa jotakin oiretta että olisi raskaana...mutta ei niin ei.
Mutta odotellaan, mutta aika varma olen, että menkat alkaa. Oli pakko tänne tulla kirjottelemaan:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni taasen tilanne että olemme ensimmäistä kuukautta "virallisesti" yrittämässä. Olen kyllä kuumeillut jo puolisen vuotta ja viimeisessä neljässä kierrossa kuumeilu on ollut niin voimakasta että olen oireillut ihan selviä raskausoireita. En edes tajunnut kuinka mieli voi tehdä sellaiset tepposet!
Mies ei ensin halunnut edes toista. Myönsi kylläkin että oli kyse ihan mukavuussyistä, vaikka ensimmäinen en mikään ongelmavauva edes ollut. Vauva ei kylläkään nukkunut pitkiä pätkiä, mutta keskimäärin oli helppo tapaus. Tosin mieheni on aika herkkäuninen ja vaikka minä ne yöheräämiset hoidin, niin mies taisi silti aina herätä...
No tosiaan ensi kertaa saan olla virallisesti täällä kuumeilija-osastolla. Toivottavasti tärppää. Taas on oireita, mutta niinhän niitä on viimeisen neljän kierronkin aikana ollut. Nyt sentään meillä (mieheni ja minä) on yhteinen tavoite. Vaikka ei toista heti siunaantuisikaan, niin se ei ole niin turhauttava tunne kuin tavoitella/haluta jotain mitä ei voi edes yrittää.
Tämän vuoden aikana kierto on ollut vain 25 päivää aiemman 32 päivän sijaan. Liekä vauvakuumeella syynsä. Jos tämä nykyinen seuraa tätä uutta kiertoa, niin menkat pitäisi alkaa ke-to. Perjantaina aattelin tehdä testin jos ei menkkoja kuulu.
Mites sulla? Ilmoittele miten kävi.
Noo, siis mun kierto on noin 35 päivää tosiaan lpettelin pillerit tossa n.8kk sitten ja ei ole tärppiä käynyt. Mulla ei ole ennestään lasta, joten esikoista tässä yritetään.
Tosiaan mitään oireita mulla ei mielestäni ole ollut, mitään sellasista mikä nyt poikkeisi menkkaoireista, eli se nälkä ja vatsakivut...en tiiä...en jotenkaan jaksa uskoa, että olisi niin onnellinen tilanne että tärppäisi.
Jotenkin tosiaan ottaa pannuun, kun kaikki lähellä olevat plussailee ja eikä yritystä takana näinkään kauaa kuin meillä...alkaa menemään usko.,,jospa meissä on jotekin vikaa??
Meillä on ollut ainoastaan kortsu käytössä koska pillerit eivät sovi mulle. Se vaan että mies saattoi aluksi olla ilman kortsua ja laittoi sen päälle hetken päästä. Siksi olo on niinkuin olisin itse yrittänyt jo toivottomasti pitkään. Jotkut sanoo että touhutipoista voisi tulla raskaaksi ja siksi joka kuukausi olen saanut pettyä menkkojen alkaessa. Tietty todennäköisyys on ollut pieni, mutta pää on silti niitä raskausoireita kehittänyt.
Menkat eivät ole vielä alkaneet, mutta tänä aamuna tuli tehtyä testi päivän liian aikaisin (verrattuna suunnitelmiini). Negaa näytti. Toisaalta jos ovulaatio on tullut myöhemmin, niin menkat alkaisivatkin vasta viikonlopun jälkeen. Koko alkuvuoden kierto on ollut noin 25 päivää, mutta ehkä tämä tieto, että aletaan yrittämään, on muuttanut kiertoa takaisin alkuperäiseen päin (32 päivää).
Jotenkin on epätodellinen olo. Sellainen että vaikka tässä yritetään niin ei se kuitenkaan onnistu. Pettymyksiä kun on tullut niin paljon, Vaikkakin ovat perustuneet aivan epätodennäköisen pieneen mahdollisuuteen. Koko ajan semmoinen olo että mies kuitenkin muuttaa mielensä ja peruu koko jutun. Ja jos se ei tässä kuussa osu, niin se on viimeinen mahdollisuus... Jotenkin turhauttavaa.
Sen kyllä olen luvannut itselleni että jos tärppää, en aio kiirehtiä asian kanssa. Aion ainakin yrittää nauttia joka tilanteesta. Ekan kohdalla halusin koko ajan tietää kumpi on tulossa ja että kunpa saisi vauvan äkkiä syliin. Koko ajan odotti että odotusaika menisi nopeasti. Sitten kun vauva syntyi hänellä todettiin lievä kaihi toisessa silmässä. Siitä hetkestä eteenpäin toivoin että aika menisi nopeasti että näkee lapsen kehittyvän normaalisti. Kunpa se alkaisi kävellä ja puhua äkkiä ettei kaihi ole mikään pikku lisäoire mistään vakavammasta syndroomasta... Mitään muuta ei onneksi ollut. Mutta eipä siitä vauva-ajasta oikein päässyt nauttimaan. Toivottavasti pystyn pitämään tuon lupauksen enkä kiirehdi asioiden kanssa. Ehkä se tiedostettuna olisi hieman helpompaa.
Ei niitä oireita aina tule. Mulla ainakin ekan kanssa ei mitään oireita ollut ennen plussaamista. Heti plussaamisen jälkeen alkoivatkin sitten rinnat kipeytyä oikein urakalla. Silloin en vielä kyllä osannut tunnistaa edes ovulaatiota. Nyt tuleekin seurattua kaikkea kolotusta ja särkyä. Ei välttämättä mikään hyvä juttu. Kaikki asiat yhdistää raskausoireiksi. Esim mulla oli vatsa löysällä kp 18 ja heti aattelin että se on varmaan merkki kiinnittymisestä... Sitten jostain palstalta kun luin raskausoireista, niin joku sanoi että kärsi korvien tinnituksesta ja että se ei varmaan liittynyt asiaan mitenkään. No arvaa vaan että tässä kierrossa on ovulaation jälkeen muutamaan kertaan tinnitusta ollut.
Yksi kaverini oli kanssa yrittänyt jo pidemmän aikaa saada lasta. Hän meni jo miehensä kanssa hedelmällisyyshoitoon. Todettiin että molemmilla oli pientä ongelmaa. Miehellä oli mm normaalia vähemmän siittiöitä. Lääkäri määräsi miehelle antibioottikuurin ja se auttoi. Miehellä oli ilmeisesti jokin pieni tulehdus päällä. Keinohedelmöityksen eka käyntiaika muutettiinkin sitten alkuraskauden ultraksi. Jos vikaa on, niin ei se vättämättä ole suuri. Kannattaa vuoden yrityksen jälkeen mennä tarkistuttamaan tilanne. Jollain se vaan kestää kauan ja stressi ei sitä ainakaan paranna. Se vaan että on vaikeaa olla stressaamatta...
Mutta plussaonnea sinnepäin ja kaikille muillekin!