Niin sen päätin;
Jatkan kuitenkin
-petostani-
Elämä on,
liian hauras,
jotta voisin,
sen tuhota,
-kertomalla-
Sinusta! Hänelle!
Hänestä! Sinulle!
Enhän edes tiedä,
kummalle teistä,
nämä sanani osoittaisin.
Miten siis koskaan voisin kertoa?
Vastaa tähän viestiin
Jatkan kuitenkin
-petostani-
Elämä on,
liian hauras,
jotta voisin,
sen tuhota,
-kertomalla-
Sinusta! Hänelle!
Hänestä! Sinulle!
Enhän edes tiedä,
kummalle teistä,
nämä sanani osoittaisin.
Miten siis koskaan voisin kertoa?
Vastaa tähän viestiin
Vastaukset 5
Vanhimmat
..ja niin peruusteellista.
koskettavaa on runosi sanoma
mutta jos kumpikin alkaa kysymään
hänestä sinulta
ja kumpi on totuuden arvoinen
ja kumman paino enemmän sydämessä
sen vaa alla kun punnitaan koskettaa
kovemmin.
no olisi kaikenlaisia tulkintoja
kirjottaa hyvästä runostasi
jotka aina ovat niin koskettavan
todellisia,tosia.
hyvä risutar!!!
Kovin vaikealta tuntuu
tähän edes yrittää
järkevästi vastata,
kun ei tiedä mistä oiken
todella on kysymys...
...ja kun onko
fiktio vaiko faktaa
vai molempia.
Mutta itseään ei kannata
eikä voi- pettää.
Petoksella ei voi elää,sillä
siinä pettää,itseään,toista,
ja kolmatta:Elämää.
Vastaus löytyy:Sinusta.
Toivotan hyvää ratkaisuusi
kuin myös päiviisi.
satuttavaa, mutta kaunista.
elämän käänteitä. Olet hurjan kauniisti kuvannut vaikean elämäntilanteen. Pidin runostasi todella paljon. Huippu kohta oli mielestäni.
Elämä on,
liian hauras,
jotta voisin,
sen tuhota,
-kertomalla-
Sinusta! Hänelle!
Hänestä! Sinulle!
Enhän edes tiedä,
kummalle teistä,
nämä sanani osoittaisin.
Myös runon nimi oli hyvä. Mietteesi kuvaa täysin itkun jälkeistä olotilaa.
Kiitos :)
tilanne jota runosi
kuvastaa!Mutta todella
kauniisti olet sen
runoksi sommitellut!
Pidin paljon :)