Taas jouduin erottamaan kaksi tappelevaa gerbua! Gerbu A oli purrut gerbu B:n kuonon verille. Sain eläinlääkäriltä jotain lääkerasvaa, mutta todennäköisesti se ei tule auttamaan vaan edessa on ...nyyh... rakkaan gerbuni kuolema! Gerbu A asusta tällä hetkellä kaverini luona.
Tämä "gerburiita" ei ollut ensimmäinen laatuaan. Edellisellä kerralla kuitenkin kävi pahemmin. Yöllä gerbutyttö oli tappanut siskonsa ja äitinsä, siis yhden yön aikana!
Yksineläjä gerbiilini ovat saaneet elää huomattavasti kauemmin kuin nämä laumassa elävät. Ensimmäinen gerbani, jonka hankin eläinkaupasta, eli kokonaiset 6 vuotta ja "terminaattori-tyttö" on nyt jo 5 -vuotias ja vieläkin terhakka pikkuvipeltäjä, vanhenemisen merkkejä ei näy.
Yksi veljespari välttyi pahoilta yhteenotoilta, mutta molemmat elivät vain 4½ vuotta.
Miksi siis ottaa gerbiileitä kaksi tai enemmän, jos kerran niiden elinikä lyhenee?!
Tämä "gerburiita" ei ollut ensimmäinen laatuaan. Edellisellä kerralla kuitenkin kävi pahemmin. Yöllä gerbutyttö oli tappanut siskonsa ja äitinsä, siis yhden yön aikana!
Yksineläjä gerbiilini ovat saaneet elää huomattavasti kauemmin kuin nämä laumassa elävät. Ensimmäinen gerbani, jonka hankin eläinkaupasta, eli kokonaiset 6 vuotta ja "terminaattori-tyttö" on nyt jo 5 -vuotias ja vieläkin terhakka pikkuvipeltäjä, vanhenemisen merkkejä ei näy.
Yksi veljespari välttyi pahoilta yhteenotoilta, mutta molemmat elivät vain 4½ vuotta.
Miksi siis ottaa gerbiileitä kaksi tai enemmän, jos kerran niiden elinikä lyhenee?!
Vastaukset 20
Vanhimmat
Uskoisin tuon olevan sattumaa vain. Sitäpaitsi 4,5 vuotias gerbu on jo todella vanha ja gerbun elämän elänyt. 5 ja 6 vuotiaat taas ihan ennätysvanhoja. Muistathan, että vaikka toinen gerbu löytyykin terrariosta verisenä, se ei useinkaan tarkoita sitä että kaveri olisi raadellut sen. Gerbun kuollessa sen kaveri yrittää tuhota ruumiin syömällä sen mistä tulee aika ikävää jälkeä.
Miksi gerbuja ei voi pitää yksin, jos kerran syyrialaisia hamstereitakin voi ja pitääkin pitää yksin? Kyllä gerbuistakin löytyy erakkoluontoisia yksilöitä.
haloo!!!!!!!!!!!! ei gerbiilii saa missään nimes pitää yksin. gerbiilillä pitää olla aina seuraa ettei se kuole kuole yksinäisyyteen! gerbiileillä täytyy aina olla seuraa ja jotain muuta puhaa. gerbiilithän ovat lauma eläimii. en tiiä hamstereista mutta sen tiiän ettei gerbiiliä saa pitää yksin!>(
Ensimmäinen gerbuni, joka eli kokonaiset kuusi vuotta yksin, ei yksinäisyyteen kuollut. Kasvaimen takia jouduin viemään sen lopetettavaksi. Tyttö (5-vuotias), joka murhasi siskonsa ja äitinsä, on myös elänyt n. neljä vuotta yksin.
niinku ois jonkin sortin provo,anteeksi vaan mutta minusta tuntuu siltä luettuani ton kirjotuksen,vaikka kaikki pitäs ottaakin todesta
Siitä yksinkertaisesta syystä, että syyrialaiset hamsterit ja gerbiilit ovat täysin eri lajia ja niiden käyttäytyminen ym. ovat täysin erilaisia. Gerbiilit ovat laumaeläimiä, hamsterit erakkoja. Todella naurettavaa yrittää verrata näitä toisiinsa.
Gerbiilit kyllä pysyvät todennäköisesti hengissä yksin, mutta niiden elämän laatu vain kärsii todella paljon.
Mulla kuoli just gerbiili yksinäisyyteen, sen kaveri kuoli 3vk sitten... Sulullitta... Mutta jos gerbiilit muka "tappaa" toisensa, niin ei niitä silloin voi pitää yhdessä...
Minulla on 2 gerbiiliä(poikia) ja ne ei tappele ja ovat jo yli 3 vuotiaita,että ei ne kaikki taida olla samanlaisia
Mulla oli aikoinaan gerbiilejä enemmän ja vähemmän kerrallaan.. Kun ostin tyttöjä niin ne olikin sitten molemmat kantavia ja pentuja vilisi silmissä.
Pidin yhden poikasen ja sen jälkeen oli kolme tyttöä samassa, eivät koskaan tapelleet eikä mitään ongelmia ollut.
Sitten kun yksi kuoli vanhuuteen, ja toinen kuoli vanhuuteen muutamaa kuukautta myöhemmin. Tämä nuorin, eli se poikanen sitten kuoli yksinäisyyteen kolme viikkoa myöhemmin.
Kyllä on sinulla jotain vikaa niissä vipeltäjissä jos tappelevat, omituiselta kuulostaa tuo.
Mielestäni ei koskaan saisi pitää gerbiiliä yksin, se ei ole hyvästä.
Ihan tuttua meilläkin tuo Gerbiilien tappeleminen. Alkutilanne oli se, että neljä samanikäistä tyttöä, kaksi sisarusta, muut eri "perheestä" muuttivat terraarioomme. Ne sopivat totuttamisen jälkeen hyvin yhteen, temmelsivät, leikkivät, kasvoivat yhdessä. Vuosi meni hyvin. Kunnes.. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta! Yksi gerbiileistä alkoi jahdata toisia, ja veriseen tappeluunhan se tarina päättyi. Ei auttanut muu kuin perustaa samantien toinen terraario. Nyt tuo tappelupukari asustaa yksinään, kaikkien kanssa erikseen tuon tapauksen jälkeen on yritetty yhteiseloa, mutta ei onnistu. Kovin puuhakas tämä nykyinen erakko on, silppua saa aikaan yhtä paljon samassa ajassa kuin nuo kolme kolleegaansa! Ikävä kyllä ainut vaihtoehto tälle riitelijälle lienee elää yksin. Söpö sekin jokatauksessa on! :)
Kaikki kertomani asiat ovat valitettavasti oikeasti tapahtuneet. Minulla ei ole mitään syytä valehdella. Mielelläni pitäisin gerbiilini vaikka yhdessä suuressa akvaariossa, mutta en voi.
"Gerbu A" tuli takaisin kotiin, sain hankittua sille oman terraarion. "Gerbu B:n" vointi alkaa vaikuttamaan hivenen paremmalta, vaikka eläinlääkäri käskikin varautumaan pahimpaan. Tietysti mitä vaan voi vielä tapahtua, mutta yritän ajatella positiivisesti.
Olisi väärin toista gerbiiliä kohtaan, jolla elämä on vielä edessä, laittaa asumaan "gerbu A:n" kaveriksi, joten "gerbu A" jää yksineläjäksi. "Gerbu B:n" kohdalla asiat ovat vielä auki. Se saattaisi kyllä tulla toimeen toisen gerban kanssa, mutta mitäpä jos se joutuu taas uhriksi?
Niin, mietipä kaikki olosuhteet läpi.
Onko terraario tarpeeksi suuri, ettei vaan olisi niiiiiiin pieni tila, että jonkun on muiden mielestä pakko lähteä.
Oletko totuttanut gerbut kunnolla toisiinsa, ja minkä ikäisinä? Oletko pitänyt tyttöjä samoissa tiloissa kuin poikia, ja olisiko toinen näin haista jotenkin vieraalta, ja saada toisen suuttumaan??
Mietipä vielä hetki.
Gerbiileitä olen omistanut vuodesta 1993 lähtien, joten olen ehtinyt kerätä tietoa ja taitoa PALJON. Mitään noin typeriä virheitä kuin liian pienet terrat tai poikien ja tyttöjen pitäminen samassa tiloissa en voisi kuvitella edes tekeväni! Gerbut ovat tulleet aina samasta poikueesta yhdessä, joten minun ei ole tarvinnut totuttaa niitä toisiinsa.
Ehkä monen omistajan/kasvattajan hoidossa onkin vikaa, jos monet gerbiilit eivät kerran ohita edes viiden vuoden ikää?
Viestiketjun aloittaja väittää tietävänsä gerbiileistä hyvin paljon. Kuinka on sitten mahdollista, ettet tiedä niinkin alkeellista tietoa kuin, että naaras gerbiilit tulevat huomattavasti huonommin toimeen kuin urokset (vaikka olisivat samasta pesueesta).
Yleensä laadukkaissa eläinkaupoissa kerrotaan esim. ensiostajille tuo hyvin tärkeä tieto. Joten nuo kertomasi tappelut ovat aivan hyvin mahdollisia.
Nykyään tiedän paljon. Vuonna 1998 tuo naaraiden tappelu kuitenkin tapahtui. Missään lukemissani kirjoissa ei mainittu mahdollisista riidoista, eikä kyllä kukaan tuntemistani, gerbiileitä omistavista, henkilöistä osannut varoittaa riidoista tyttöjen välillä.
Niin ja kaupungissa jossa tuolloin asuin, ei eläinkauppiaskaan olisi osannut kertoa tulevasta tappelusta. Nykyään monessa paikassa eläinkauppojen taso on noussut ja kauppoihin palkataan eläimistä tietäviä ihmisiä.
Sen verran noista gerbiilikirjoista, että niitä ei kannata lukea kuin huumorilla. Onhan niissä toki oikeaakin tietoa, mutta aina ei voi tietää mitkä jutut niissä ovat väärin. Tämä asia koskee myös uusia kirjoja, ei pelkästään niitä vanhimpia.
Miten voi muuten olla mahdollista, että muistaakseni vuonna 2002 tai ehkä jopa 03 julkaistussa gerbiilikirjassa takana mainitaan gerbiiliyhdistys, mutta yhteystiedot ovat kesyrottayhdistyksen? Gerbiiliyhdistyshän on jo todella kauan ollut ihan oma erillinen yhdistyksensä...
Kirjoista löytyy todella paljon virheitä. Onneksi internet on keksitty, paljon suuremmalla todennäköisyydellä tulee löydettyä oikeaa tietoa.
Munki gerbut tappelivat toisensa verille. Mul oli kolme gerbiiliä ja kaks niistä rupes kiusaa sitä yhtä. Sillä oli selkä ihan veressä ja yhellä häntä meni poikki. Mun piti erottaa se yks niist kahesta. Aika kummallista, miten siskokset meinasivat tappaa toisensa oikeen kunnolla!
kyynel: mettiin kuka vain voi kirjoittaa mitä vain, ilman, että sitä tarkastetaan, mutta kun kirjat menee painoon, niistä katsotaan,. onko niissä virheitä. joihinkin kuitenkin jää, mutt kirjat ovat kuitenkin huomattavasti luotettavampi lähde.
Jos kasvattajien sivuilta hoito-ohjeita etsii, uskonpa että ne ovat luotettavia. Myöskin gerbiili.info on loistava paikka saada oikeaa tietoa. Ja noistahan kirjoista löytyy virheitä ja niitä ei voi edes korjata, kun ovat menneet painoon. Netissä virheellisen tiedon voi kuitenkin korjata.