Lapinporokoira - täysin kouluttamaton

Ei kouluttamatomuus koirasta agressiivista sinällään tee. Koira voi pomottaa, olla kuriton ja tottelematon, mutta muuten ihan kelpo perhettään rakastava koira. Nykyään koirien kouluttamiseen panostetaan, jo senkin takia, että koirat ovat siirtyneet ihmisten mukana kaupunkeihin ja taajamiin. Tällainen tiivissä asuminen asettaa koiralle uusia vaatimuksia joita hoidetaan sosiaalistamisen ja koulutuksen avulla. Eipä niitä ennen maalla koiria mitenkään koulutettu, metsälle pääsivät metsästysaikoina ja muutoin pyörivät pihalla ja nurkissa ihan omillaan. Lapinporokoirat ovat yleensä tervepäisiä, älykkäitä, oppivaisia ja ystävällisiä luonteeltaan. Kyllähän ne omistajaansa pomottavat, kun siihen vain tilaisuuden havaitsevat, mutta ei koulutuksen puute niistä vaarallisia ja käytöshäiriöisiä tee.

Kuuleppa,
tuskin porokoiran kokoinen ja luonteinen koira ketään hengiltä ottaa. En ole eläissäni kuullut.

Se, että koira on lellitty, ei oikeastaan kuulu sinulle yhtään. Ei se laitonta ole, ja sinä vaikutat takertuvan näiden perheenjäsentesi joka sanaan, ja kääntävän ja vääntävän sen tarkoitus- hakuisesti omasta asenteestasi lähtien tiettyyn muottiin. He voisivat ehkä saada vallan sätkyn ja suuttua, mikäli kertoisit heille, mitä sinun päässäsi kulkee ajatusta. Lyhyesti sanottuna vaikuttaa siltä, että olet tunkemassa nokkaasi kenenkään pyytämättä asiaan joka ei sinulle kuulu.

Voin kertoa, että oma viimeisin urokseni oli nuorena erittäin mustasukkainen niistä tuokioista, jolloin istuin vanhanaikaisessa lankapuhelimessa. Eikä sen kanssa todellakaan ole vietetty liian vähän aikaa. Eräänkin kerran se suoraan sanottuna kuori sukkahousut jalastani, kun en voinut tärkeää puhelua keskeyttää enkä kehdannut kertoa miksi pitäisi hetkeksi keskeyttää ;)
Ei tosin tullut kyllä hetkeäkään pidettyä koiraa minään "ongelmakoirana" ;)

Mutta se kuului siihen kehitysvaiheeseen.

Jollain koulutuksella ole mitään tekemistä... :rolleyes: ja sitäpaitsi on jo vähän naurettavaa, miten luullaan kouluttamisilla vaikutettavan aivan joka asiaan eläimissä.

Se on totta, että rajat koiralla pitää olla. Mutta sinä toteat vanhempasi eivät kykene. Oletko sinä asiassa jotenkin ekspertti, kun jos näet näitä perheenjäseniä pari päivää pari kertaa vuodessa - jolloin koirakin pyörii eri kierroksilla, kodissa ollessa jonkun kylässä ja normaalin elämänmenon häiriintyessä ?!

Oletko koskaan tietoinen ollut, koiratkin saattavat ihan esiintymällä esiintyä huomionhalusta ? Tuli mieleen huvittuneena, koira voi olla vähän sinun sinne saavuttuasi saamastasi huomiosta mustankipeä. Tietyllä tavalla..
Koetapa seuraavalla kertaa itse antaa koiralle huomiota, jotta se ei tunne jäävänsä sinun takiasi syrjään. Koeta tehdä aidosti tuttavuutta. Onhan se vanhempiesi koira. Älä suhtaudu siihen niin negatiivisesti alkulähtöisesti vallan.
Porokoira on mahtavin luojanluoma koirista.


Meillä ei ole yhtäkään elukkaa ikinä mitenkään ns kouluttamalla koulutettu, eikä näistä olemassaolevistakaan ole minkäänkaltaisia ongelmia.

Koirat haukkuvat joskus. Sinun kertomuksesi perusteella asenteesi kuulostaa siltä, kuin odottaisit, että mikään koira ei saa haukkua koskaan millekään, eikä reagoida mihinkään, eikä se saisi olla koiralapsi/ nuori koira. Vuotias porokoirauros on aivan penikka. Aikuinen se oikeasti on ehkä kolmivuotiaana, jolloin se on kehittynyt jo raameihinsakin fyysisestikin. Yleensä kaksivuotiaaksi sanotaan on tyypillistä sellainen nuoruuden villeys, missä vaiheessa sitten on kuin nappia painettaisiin koirassa.

Koiran saa mahdollisesta innoissaan nuorena päin / syliin hyppimisestä pois, kun kääntää aina selkänsä sille, eikä ala sisään tullessaan osallistua sen tervetulotoivotuksiin.

Porokoira on äärettömän fiksu otus, ja jos sitä kohtelee johdonmukaisesti koko ajan samalla tavalla samoissa tilanteissa - esim jossain tuollaisessa ongelmallisessa- se hyvin tajuaa kirjoituksen seinällä. Jos se sille sopii ja se tahtoo sen jostain motivaatiosta suvaita tajuta. Herraskaisuudet ovat aika pelejä ;) Parempaa ei ole tehty ;)

Urokset ovat usein kyllä äärettömän itsepäisiä, joilla on hyvin suuressa määrin oma tahto. Narttu on urokseen verrattuna minusta sellainen, niitä kyllä pitää jo vaikka puolta tusinaa siinä, kuin yhtä urosta, mutta tietysti riippuen onko mitä ääripäätä rodusta - tai keskivertoa - kukin yksilö.

Mikään ongelmarotu se ei ole hyvänen aika. Se on erinomainen perhekoira. On aivan vanhempiesi asia, miten he tahtovat koiraa pitää, kunhan eivät sitä eläinrääkkää. Sinä et siitä asiasta päätä, muistapa se. Seniori-ikäisenä olo ei tee heistä sinun holhouksesi alaisia. Päätä sinä itse miten omaa elämääsi elät. Se että joskus joku mainitsee jotain luonteenpiirrettä tai ominaisuutta koirastaan jonka sinä käsitätä negatiivisesti, ei tarkoita, että koira olisi ongelmakoira muista ihmisistä, kuten vanhempiesi mielestä. Jokaisessa meistä koirista ja ihmisistä on omat negat ja plus puolemme. Et löydä mistään eläintä, joka olisi jokaisen ihmisen mielestä joka piirteeltään ongelmaton ja täyskymppi. Tämän koiran suhteen riittää se, että vanhempasi ovat siihen kiintyneitä ja he pärjäävät sen kanssa. Sinun ei tarvitse sitä hyväksyä eikä pärjätä sen kanssa.

Senioirius ei ole sama asia kuin seniiliys ja idioottius.

tuntuu siltä, kuin sinä hakisit tarkoitushakuisesti 'koiravihassa' jotain vanhempiesi koirantappo-lopettamis-lupaa täältä kysellen, voiko koira tulla aggressiiviseksi ja .. 'vaaralliseksi' = ? pikkulapsen- tai vanhuksentappajaksi sillä, että sitä ei käytetä jossain tokokoulutuksissa ja se peräti haukkuu joskus, ja on tyypillinen nuori murrosikäinen huomionkipeä leikinhaluinen pelleilijä.
Ettei sinä ole jotain tappajakoiraotsikoita sekoittanut vallan tähän juttuun päässäsi, - tuntuu vallan, kuin ylipäätään sinä vain et kestäisi sitä, että vanhempasi ottivat uuden koiran, ja vielä rotukoiran, ja vielä uroksen.

Olisit hyvänen aika kiitollinen, että vanhemmillasi on kasvamassa vahtikoira ja puolustaja, kun eivät asu vallan ihmisten ilmoilla, vaan syrjemmässä. Kyllä nämä omaa ihmistä puolustavat nämä urokset, ja vartioivat, eikä sinne mitkään varasseurueet varoituksetta pääse.

Meidän perheessämme vanhus ulkoiluttaa päivittäin suurta urosta ja se on vanhuksen tuki ja turva, kun hän ei muuten uskaltaisi liikkua missään tällaisessa asuinpaikassa missä on jos minkä sortin väkeä, -siis ilman vahtia ja turvaa. Vanhuksen silmäterä hemmoteltu sekin on, ja se taatusti tietää ja pitää huolen oman väen puolen pitämisestä. Kukaan ei uskalla tulla vanhuksen kimppuun kun on tuo käsivarressa. -Muuten on tultu, ikävä kyllä.

Minua se on kerran lenkillä ollessa puolustanut kimppuun hyökänneeltä huumehörholtä menestyksellä, antaen totisen lähdön. Kerran kaaduttuani ja oltuani pökerryksissä se menettelyllään hommasi minulle apua, ja odotti avun antajien päästämiseksi apuun minulta luvat. Ei ollut tulemista ilman minun lupaa.

Tuskin teidän vanhuksilla näin isoa ja mahtavaa raamikasta otusta on, nämä ovat aika harvinaisia. Jos meilläkin reippaasti yli 3/4 vuosisataa täyttänyt vanhus pitää tällaista kullanmurua, ja on sen 'nuoruusvuodet' sen kanssa pärjännyt, niin ei teidän vanhuksilla kahteen pekkaan ole jonkun keskiverto tavallisen nuoren uroksen kanssa mikään hätä pätkän vertaa.

Kannattaa lukaista tai pikemminkin antaa lahjaksi sellainen Jan Fennelin koirakirjojen pari, missä kerrotaan miten ja millä tavoin menettelemällä on saatu koiria vähän tajuamaan rajoja. Toinen hyvä on Kaimion Tuiren koirakirja. Jos he jaksavat viitsivät ja kiinnostuvat lukemaan.