Minua huolettaa lasteni vieminen tarhaan/perhepäivähoitajalle suunnattoman paljon. Asia ei ole minulle edes ajankohtainen vielä. Se on ajankohtaista vasta 2-3 vuoden päästä, mutta mietin sitä jo nyt.
Lapseni ovat reippaita ja voisivat tykätäkin olla tarhassa. Nykyään on vaan niin paljon ongelmalapsia (kiusaajia), suuret lapsiryhmät tarhassa ym. Miten itse pystyn olemaan niistä erossa päivät? Miten saan ne aamulla hereille ja nopeasti tarhaan ym.? Hirveetä! En edes tiedä miksi tänne kirjoitin, huolettaa vaan niin paljon.
Lapseni ovat reippaita ja voisivat tykätäkin olla tarhassa. Nykyään on vaan niin paljon ongelmalapsia (kiusaajia), suuret lapsiryhmät tarhassa ym. Miten itse pystyn olemaan niistä erossa päivät? Miten saan ne aamulla hereille ja nopeasti tarhaan ym.? Hirveetä! En edes tiedä miksi tänne kirjoitin, huolettaa vaan niin paljon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
asiaa etukäteen! Varmaan ihan tuttuja tuntemuksia monelle äidille, mutta kyllä ne asiat siitä suttaantuu. Tottakai aamut on kiireisiä, mutta niihin tottuu ja lapset sopeutuvat - ja tekemällä kaiken valmiiksi edellisenä iltana, pääset aamulla helpommalla ja nopeammin.
Ja siitä kiusaaja-asiasta. Onhan noita, onneksi vain vähän. Ja kyllähän niitä kiusaajia on meidän aikuistenkin elämissä ja on vaan yritettävä kestää. Äidin sydän särkyy aina, kun kuulee, että omaa lasta on kohdeltu väärin, mutta yleensä lapsi niistä toipuu ja selviää kyllä (jos siis kysessä ei ole kaltoinkohtelu aikuisen osalta vaan hoitokaverin).
Nauti ajastasi lasten kanssa kotona äläkä murehdi tulevaa!
Minulla ei vielä ole lapsia. Sen kuitenkin voin sanoa, että vaikka kiusaamista hoidossakin esiintyy, niin melko vähissä määrin. Ainakin, jos lapsi luottaa hyvin aikuisiin, hän yleensä tulee kertomaan hoitajalle, jos sellaista ilmenee (näin perhepäivähoitaja tyttärenä ja päiväkodissa työskennelleenä olen havainnut). Myös muut lapset, js huomaavat kiusaamista, tulevat usein kertomaan aikuiselle, kuka kiusasi ja ketä. Tällöin hoitajat pyrkivät huolehtimaan, että asia ratkeaa: kertovat kiusatulle, miten arvokas, antavat syliä ja tukea sekä puhuvat kiusaajan ja tämän vanhempien kanssa asiasta.
Aina kiusaamiselta ei kuitenkaan voi välttyä. Tällöin on vain tärkeää se, että lapsilla on vahva luottamus aikuisiin, ja aukuiset toimivat häntä tukien ja rohkaisten.
Minua kiusattiin ensimmäiseltä luokalta lukioon asti. Se teki minusta kouluajaksi hyvin aran. Nykyisin 22-vuotiaana yliopisto-opiskelijana minulla on paljon itseluottamusta. Pahat muistot ovat lapsuudesta mielessä edelleen kiusaajista, jotenkin kuitenkin selvisin niin, että minusta kasvoi rohkea ja itsevarma nainen jolla menee kaikin puolin hyvin.
Kouluaikoinani koko lapsuudenperheeni oli tukenani kitkemässä kiusaamisongelmaa. Menivät jopa kiusaajien koteihin antamaan kurinpalutusta, kun koulussa ei asiaa otettu vakavasti. Kertoivat minulle, miten arvokas olen, enkä ollenkaan tyhmä ja ruma miksi minua nimiteltiin, vaan nätti ja nokkela. Ilmeisesti vanhempien aktiivisuus, tuki ja turva vaikuttivat niin, että kiusaaminen ei jättänyt minulle pysyviä ongelmia.
vie vain lapsesi hoitoon huoletta. Heistä pidetään kyllä hyvää huolta siellä hoidossa. :)
Tämä oli ihana kirjoitus! Kiitos!