ovat tehneet radikaalin ratkaisun selvitäkseen hengissä ja pelastaakseen keuhkoistaan edes loput?
Miten olette selvinneet, kun ette ole ns. olemassa kenellekään? Millainen on tie, jos valitsee mielenterveyden perusteella helpotuksen eli sitä kautta pois työelämästä ja kosteusvauriottomampaan arkeen? Ei enää jaksaisi olla koko yhteiskunnan hylkiö. Ja monet ratkaisut pyörii mielessä.
Miten olette selvinneet, kun ette ole ns. olemassa kenellekään? Millainen on tie, jos valitsee mielenterveyden perusteella helpotuksen eli sitä kautta pois työelämästä ja kosteusvauriottomampaan arkeen? Ei enää jaksaisi olla koko yhteiskunnan hylkiö. Ja monet ratkaisut pyörii mielessä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
elämä on todella vaikeata.Eihän omaa lastaan nyt roskikseenkaan voi laittaa???
Minkä hän voi sairastumiselleen?
En ole kovin moneen törmännyt,joka ymmärtää tätä sairautta.Koko homeongelmasta ei saa edes puhua.
Ääneen ei saa sanoa,että koulussa on HOMETTA.
Odotan sitä aikaa,kun tästä asiasta yleisesti tiedetään paremmin.
Nyt jo lapsena on syrjäytynyt ja pudonnut yhteiskunnan kelkasta pois.Ei naurata.
Kotiopetusta ei anneta homealtistuksen takia, koska homealtistusta ei ole olemassa!
Vanhempien vastuulla lapsen peruskouluopetus.
puhua. Sen olen kyllä huomannut. Ihme suhtautumista. Viranhaltijatkin ovat kuin kusi sukassa ja päättäjät eduskuntaa myöten. Ei tätä ymmärrä näköjään kukaan muu kuin itse kokenut.
on homeongelmia ymmärtäviä edustajia. Tulee heti mieleen useampia, jotka ovat ottaneet asian esiin.
Valitettavasti heitä ei kuitenkaan taida olla tarpeeksi...
Kyllähän se näin on nähtävä, että kosteusvauriomikrobiallergikko joutuu ratkaisemaan itse kuinka säilyttää keuhkojensa toimintakyvyn.
Itse käytin 10-vuotisen ODS-oireilujeni muuttuessa kolmen kuukauden aikana väärin asennettujen uusien ilmastointilaitteiden aiheuttaman homepöllytyksen takia aivan uusiin ulottuvaisuuksiin, voimakkaan flunssa-rasitusreumaoireilun ja loppuvaiheessa voimakkaan rasitushengenahdistuksen takia ensiharkintana 8 kk:n vuorotteluvapaata.
Hakeuduin homealtistuksen aiheuttamien flunssaoireiden takia ammattitautitutkimusputkeen jo vuorotteluvapaani aikana.
Kun sinä tunnet nyt olevasi yhteiskunnan hylkiö, niin minä aloin tuntea itseni spitaaliseksi istuessani keuhkolääkärin vastaanotolla, jolta tosin sain lähetteen jatkotutkimuksiin keuhkopolille.
Spitaaliuden tunnetta tuotti myös polin keuhkolääkäri ja oma työterveyslääkärini sillä välillä, kun työnantaja teki selväksi, että minun on hakeuduttava lisäksi työterveyslääkärin vastaanotolle.
Kun polin keuhkolääkäri totesi minun olevan täysin terve, niin siltä istuimelta menin työpaikalleni, otin arkistosta irtisanomisilmoituksen, jonka vein täytettynä esimiehelleni hänen suureksi järkytyksekseen, joka järkytys levisi myös työtovereihini.
No tuo spitaalisuuden tunne loppui siihen paikkaan.
Toki keuhkoni eivät olleet terveet, kun diffusiokapasiteettikin oli pudonnut 66 prossaan keuhkopolitutkimusten perusteella, joka arvo ei tosin aiheuttanut hengenahdistusta eikä toimintarajoittuneisuutta millään tavoin.
Irtisanoutumiseni johtui siitä, kun kohtaamani lääkärit väittivät minulle, ettei homealtistus voi aiheuttaa flunssaa saati sitten jälkitautina reumaoireilulla säestettyä keuhkoputkitulehdusta.
Ja samaa mieltä olivat myös TTL:n keuhkolääkärit.
Heidänkin A.fumigatuksella aiheuttama keuhkotulehdus oli vain altistushetkellä PIILOSSA OLEVA KEUHKOPUTKITULEHDUS.
Ja siksipä minua huvittaa tuo PIILOmasennusdiagnoosikin.
Nyt jälkeenpäin asioita tarkastellen MINÄ ITSE kera perheeni tuen, pelastin keuhkoni täystuholta.
Maamme huippulääketieteellisen yksikön TTL:n ja kaikkien siihen mennessä kohtaamieni erikoistasolääkäreiden kanta kohdallani oli, että hometyöpaikkani ei aiheuta vaaraa terveydelleni lumettoman ajan luonnonhomealtistuksesta puhumattakaan.
Kun tunnet olevasi koko yhteiskunnan hylkiö, niin sinulla ei ole mitään syytä kannella tuonkaltaista tunnesisältöä elämässäsi, koska työpaikkasi aikaansaama on keuhkosairautesi.
Kun mietit mielenterveydetesi perusteella poispääsyä hometyöpaikaltasi, niin eipä näytä psykiatreiltakaan sairaslomia heruvan homesairaille turhan herkästi, joten työkyvyttömyyseläkkeelle pääsy pelkästään mielenterveyssyin näyttää epävarmalta.
Psykiatrille hakeutuminen on kuitenkin homesairaillekin suotavaa, koska olkoonpa kysymys vaikkapa tuki- ja liikuntaelinsairauksista, niin helpompi on päästä työkyvyttömyyseläkkeelle, kun tukena on psykiatrin masennuslausunto.
Ja kukapa ei masentuisi, kun toimintakyky on totaalisesti kateissa.
Minäkin hakeuduin tuntemani psykiatrin vastaanotolle, kun keuhkolääkäri aikaansai spitaalitunteen vastaanotollaan, vaan ei kirjoittanut sairaslomaa. Kun psykiatrin vastaanotto oli vasta parin viikon päästä, niin akuutisti hakeuduin yksityislääkäriin valittaen työpaikkastressiä ja kertoen, että psykiatrin vastaanotto on vasta parin viikon päästä. Sain häneltä SVA:n pariksi viikoksi.
Kerroin psykiatrin vastaanotolla heti alkuun, että työterveyslääkärini kera työnantajani haluavat nähtävästi tappaa minut työpaikkahomeilla, johon hän välittömästi totesi minun kärsivän vainoharhaisuudesta.
Johon minä, että työpaikkani nimi on sinun varsin hyvin tuntemasi työpaikka johon hän, että et kai sinä mene kertoilemaan pitkin kaupunkia työpaikkasi olevan homeessa.
Hämmästyneenä totesin, että tuonkaltaiset aikomukset eivät ole edes juolahtaneet mieleeni.
Minä aina siihen asti hyvinnukkunut en ollut nukkunut riittäviä yöunia sitten keuhkolääkärin, joten hän kirjoitti sairaslomaa reilun kuukauden verran, määräsi lääkityksen ja totesi, että älä hakeudu enää vastaanotolleni. Näin siis totesi keskussairaalamme psykiatrivastaava.
No lääkitystä en kokeillut.
Tosin univaje minua on vaivannut siitä lähtien, eli kohta 8 vuotta, ja odottelen vain mitä KROONISIA sairauksia tuo univaje esiinpukkaa.
Kun minua jäi vaivaamaan miksi en saisi hakeutua hänen vastaanotolleen, niin otin häneen yhteyttä muutama vuosi myöhemmin pyytäen käynnistäni myös epikriisin.
Epikriisiä ei ole kirjoitettu hän totesi ja käynnistä hän totesi, että yksityislääkäri saa valita potilaansa.
Toivon, että kokemuksistani olisi jotain vinkkejä sinun elämäntilanteeseesi.
Lääkärit näyttävät pelaavan homepelejään homesairaiden kustannuksella, mutta näyttävät unohtavan, että homesairaskin kartuttamalla tietoaan lääketieteestä, pystyy vastaamaan samalla mitalla kyseenalaistamalla heidän ammattitaitonsa suhteessä lääketiedefaktoihin.
Taistele terveytesi puolesta keinoja kaihtamatta. Älä missään tapauksessa luovuta.
Taistelulinjalla olen vielä itsekin. Yhteentörmäys homesairaalan keuhkolääkärin kanssa on näköpiirissä mikäli joudun jostain syystä osastohoitoon homekeskussairaalaamme.
Saamaani keuhkotulehdusta kera homereuman on enää vaikea tulkita tupakanpolton aiheuttamaksi tai virus-/bakteeri-infektioksi. Tietoa on riittävästi puoleni pitämiseen.
Tsemppiä sinulle.
Jatketaan taistelua.
t. alkuperäinen umpikujassa oleva kyselijä
aiheet huvittua:
"Ja siksipä minua huvittaa tuo PIILOmasennusdiagnoosikin."
Sorry vaan, mutta nyt arvostukseni sinua kohtaan laski melkoisesti.
Ok, kirjoitin ehkä huolimattomasti aloittamassani masennusketjussa, että masennukesni oli ns. piilevää. Olisi pitänyt selittää tarkemmin, mitä sillä tarkoitin: totta kai tajusin olevani tosi alamaissa, ei ollut elämänhalua eikä oikein iloa elämässä, itkeskelin, nukuin huonosti, olin aloitekyvytön enkä osannut nähdä tulevaisuudessa mitään hyvää.
Mutta - ja tämä on pointtini - en aluksi tajunnut sairastuneeni sairauteen nimeltä masennus ja että tuota sairautta voi hoitaa! (Siinä mielessä tietysti minulla on ollut hyvä onni, että siinä vaiheessa kun diagnosoitiin masennus, hoitavat lääkärit olivat jo todenneet poskiontelontulehdusten, kroonisen keuhkoputkentulehduksen ja reumaattisten oireiden johtuvan työpaikan homealtistuksesta. Ei enää tarvinnut pelätä, että fyysisen oireilun syyksi laitettaisiin masennus.)
Olen varma siitä, että löytyy muitakin homesairaita, jotka ovat masentuneita. Mutta eivät ehkä tule ajatelleeksi, että masennuksenkin voi diagnosoida sairaudeksi ja siihen voi saada apua. Esim. sairaslomaa, keskusteluapua, terapiaa, lääkkeitä... Turha masennuksen kanssa on kärvistellä, sen voin omasta kokemuksesta sanoa.
Mutta kettuile vaan rauhassa eri viestiketjuissa, jos siltä tuntuu. Minua se ei enää haittaa - olenhan terve. Ikävä vaan, jos masennuksen ja sen hoidon vähättely estää muita masentuneita hakemasta apua; masennus kun tunnetusti muutenkin voi tehdä aloitekyvyttömäksi.
Masennushan voi olla siinäkin mielessä piilevää, että läheiset eivät sitä tunnista. Ja pitää muistaa, että masennus on vakava sairaus: se voi johtaa kuolemaan.
tai julkisuuteen.
Mitä enemmän asiasta keskustellaan julkisesti, sen enemmän tietoa ihmisille tulee.
Minustakin tuntui jossain vaiheessa, että olin hylkiö - en merkinnyt kenellekään mitään. Yritettiin panostaa irtisanoutumaan, leimattiin hysteeriseksi jne.
Olisiko tuo työsuojelupiiri sinulle mahdollinen?
yrittää tuota työsuojelupiiriä. Tosin asioista vastaava terveystarkastaja on omituisesti työnantajan puolella ja syyllistää minua, kuten työnantajakin. Onko kuinka yleistä tuollainen käytös? Tosin onhan tälläkin terveystarkastajalla joku pomo, mutta kuka? Mihin voi valittaa terveystarkastajan löperyydestä?
Työsuojelupiirien toiminnasta(tai puutteesta) voi tehdä valituksen Sosiaali ja terveysministeriöön (STM),siellä on työsuojelua valvovat viranomaiset.
Tehkää se!!! Jotkut työsuojelupiirit ovat todella työnantajien puolella.