Yön hiljainen kuiskaus.
Kiirii kivien välissä.
On niihin kirjattu
monta korutonta
tarinaa.
Kuu antaa valoaan.
Saa nuo tekstit
vielä kerran
loistamaan.
Surullisia tarinoita
ilmaan heijastuu.
Syyt näiden kivien
syntyyn paljastuu.
Amorikin tuolla on.
Vailla joustaan
alaston.
On tullut hakemaan.
Rikkoutuneet nuolet
pois noukkimaan.
Valo kuutamon osuu jo.
Kylttiin ylle tuon
sisääntulon.
Siitä voit lukea.
Kylmin kirjaimin.
Tervetuloa.
Kiirii kivien välissä.
On niihin kirjattu
monta korutonta
tarinaa.
Kuu antaa valoaan.
Saa nuo tekstit
vielä kerran
loistamaan.
Surullisia tarinoita
ilmaan heijastuu.
Syyt näiden kivien
syntyyn paljastuu.
Amorikin tuolla on.
Vailla joustaan
alaston.
On tullut hakemaan.
Rikkoutuneet nuolet
pois noukkimaan.
Valo kuutamon osuu jo.
Kylttiin ylle tuon
sisääntulon.
Siitä voit lukea.
Kylmin kirjaimin.
Tervetuloa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sivuillasi on varmaan mielenkiintoisia kohtahloita. Tämän kertainen runosi oli surrealistinen, aivan ihana. Unenomainen tunnelma säilyi koko runon ajan. Symboliikkaa löytyy myös. Runon alku sykähdytti todella.
Yön hiljainen kuiskaus.
Kiirii kivien välissä.
On niihin kirjattu
monta korutonta
tarinaa.
Tykkäsin todella, kiitos :)
hyvä. Ei voi muuta sanoa.
arto
kehut tuntuvat aina mukavilta mutta aina niistä häkellyn.
Pidin tuosta alusta, runon loppu tuntuu vähän töksähtävältä. Ehkä sen olisi pitänyt loppua vähän aikaisemin?
niinkin. mutta jotenkin halusin tietynlaisen kylmän ja välinpitämättömän lopun. sellaisen joka vaan pysäyttää tekstin ja samalla lukijan ihmettelemään... kenties onnistuin siinä.. kiitos erittäin paljon kommentista.
niin viileää, niin surullista ja silti -
kaunista kuin mikä kuten Sinulta aina.
mielestä on kiehtovaa taiteilla noiden kiihkeiden hetkien ja tällaisen viileyden välillä.