Moikka,
Olen pitkään varmaan 2-4 vuotta krapulassa / masentuneessa fiiliksissä mitä alkoholista tulee päättäny että lopetan juomisen. Tunnen itteni todella henkisesti pahoinvoivaksi aina kun olen ollut juomassa, se tunne on jopa fyysistä vaikea selittää tosin, mieti että olisit rakastunut mutta perhosten sijaan vatsassa lentelee siivekkäitä hämähäkkejä ym pieniä vihulaisia. Olen juonnut 1-4 kertaa vk semmosen 15 vuotta kohta putkeen (onko se paljon, sitä en osaa ite sanoa...).
Juomisesta olen aina nauttinut todella paljon se maku, ystävät , baarit yms.
Nyt olen kelannut että pitäiskö lopettaa, mutta se ajatus tuntuu esim nyt selvinpäin ei rapulassa jne. todella kauheelta. Tapaan rakkaita ystäviäni oikeastaan aina alkoholin merkeissä, "työhöni" kuuluu oikeastaan aina alkoholi jollain tapaa mukaan kuvioon, baarissa ihmiset tarjoo mielellää jne, kutsutaan usein kaiken näkösiin karkeloihin jne.
Minua huolestuttaa se tieto että mikäli lopetan juomisen en tapaisi enää ystäviä, en kokisi sitä oluen/rinksun makua enää, en nousuhumalaa, en jatkoja, en karkeloita, en kesäsiä päiviä oluen kanssa nurmikolla, en keikkoja, en oikeastaan juur mitää mistä olen aina digannu.
Mutta lopettaa tai oikeastaan sanotaan että vähentää haluan ja on pakko, pelkään jo nyt hieman terveyteni puolesta ja kotona on minulla kuitenki rakas ihminen joka ei juo jne. ja sen takia usein yritänki peitellä juomiseni. Olen joskus kelannut että menisin aa-kerhoon , mutta en taida yksinkertaisesti pystyä siihen. Enkä taida kyllä pystyä muutenkaa lopettamaan juomista, tosin tiedän sen aiheuttavan sen että elämäni menee ihan vi**ksi vielä.
Joten kertokaa pystyykö viinasta nauttiva ihminen vähentämään ja jos pystyy niin miten vai onko ratkaisu lopettaa 100% kokonaan juominen?????
ps.
sori hieman sekava teksti ja tuhannen typot,toivottavasti joku tajusi pointin.
Olen pitkään varmaan 2-4 vuotta krapulassa / masentuneessa fiiliksissä mitä alkoholista tulee päättäny että lopetan juomisen. Tunnen itteni todella henkisesti pahoinvoivaksi aina kun olen ollut juomassa, se tunne on jopa fyysistä vaikea selittää tosin, mieti että olisit rakastunut mutta perhosten sijaan vatsassa lentelee siivekkäitä hämähäkkejä ym pieniä vihulaisia. Olen juonnut 1-4 kertaa vk semmosen 15 vuotta kohta putkeen (onko se paljon, sitä en osaa ite sanoa...).
Juomisesta olen aina nauttinut todella paljon se maku, ystävät , baarit yms.
Nyt olen kelannut että pitäiskö lopettaa, mutta se ajatus tuntuu esim nyt selvinpäin ei rapulassa jne. todella kauheelta. Tapaan rakkaita ystäviäni oikeastaan aina alkoholin merkeissä, "työhöni" kuuluu oikeastaan aina alkoholi jollain tapaa mukaan kuvioon, baarissa ihmiset tarjoo mielellää jne, kutsutaan usein kaiken näkösiin karkeloihin jne.
Minua huolestuttaa se tieto että mikäli lopetan juomisen en tapaisi enää ystäviä, en kokisi sitä oluen/rinksun makua enää, en nousuhumalaa, en jatkoja, en karkeloita, en kesäsiä päiviä oluen kanssa nurmikolla, en keikkoja, en oikeastaan juur mitää mistä olen aina digannu.
Mutta lopettaa tai oikeastaan sanotaan että vähentää haluan ja on pakko, pelkään jo nyt hieman terveyteni puolesta ja kotona on minulla kuitenki rakas ihminen joka ei juo jne. ja sen takia usein yritänki peitellä juomiseni. Olen joskus kelannut että menisin aa-kerhoon , mutta en taida yksinkertaisesti pystyä siihen. Enkä taida kyllä pystyä muutenkaa lopettamaan juomista, tosin tiedän sen aiheuttavan sen että elämäni menee ihan vi**ksi vielä.
Joten kertokaa pystyykö viinasta nauttiva ihminen vähentämään ja jos pystyy niin miten vai onko ratkaisu lopettaa 100% kokonaan juominen?????
ps.
sori hieman sekava teksti ja tuhannen typot,toivottavasti joku tajusi pointin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kahdenlaisia vastauksia. Niistä kumpikin on oikea yleisesti ottaen.
Sinun kohdallasi oikean vastauksen tiedät sinä itse.
Katos tais ite Platon vastata, kiitti:)
Lähinnä ajattelin että on varmasti monia jotka ratkaissut asian jollain tavalla ja ehkä olisivat halukkaita jakamaan tietonsa kysymykseen "miten".
Myös asia vaivaa oikeasti ja jotenki kuvittelin että täällä monia "kohtalotovereita"...
...se sosiaalinen elämä paljonkin,mutta niin ne ovat aikanaan baariin jääneet ystävätkin muuttuneet.
Itse tein vielä samaa kuin sinä että useampia kosteita iltoja viikossa kuin kuivia,mutta aloin päättäväisesti vaihtamaan ryyppypäiviä enenevässä määrin muuhun tekemiseen,ei mitään luonnotonta ja hampaat irvessä meininkiä, mutta muuta.
Jokainenhan jotain muutakin osaa tehdä kuin ryypätä vaikka kuinka juoppo olisi!
Selvin päin tekeminen vain alkoi olla mielekkäämpää kuin kännääminen.
Joistain "seurakunnista" voipi nyt tulla rekrytointiyrityksiä,mutta niille anna oma arvosi täällä,sillä itsehän olet päättänyt juomisistasi kuten myös juomattomuuksistasi!
voi muuttua kovastikin, kun ahkera alkoholin käyttäjä raitistuu. Samoin harrastukset.
Minulle on syntynyt laaja toveri- ja ystäväpiiri AA-laisista alkoholisteista. Osasta on tullut myös perhe- tai liiketuttuja. Ja sitten vielä paljon etunimituttuja, joiden elämästä en tiedä juuri mitään. Silti on mukava moikata heitä kaupassa, kadulla tai missä milloinkin.
Palavereissa käyntikin on sosiaalinen tapahtuma, myös vieraassa ympäristössä.
Juoma-ajan ihmisistä osaan on säilynyt suhteet, jotkut ovat häipyneet, kun eivät enää saaneet kapakkaseuraa.
Nyt kun olen ollut jo yli 20 vuotta AA:ssa, on entisessä ja uudessakin lähipiirissä sattunut myös kuolemantapauksia, mutta niiden vastapainoksi on monille nuoremmille ystäville syntynyt jälkipolvea. Siis elämä jatkuu.
Sori hieman sarkastinen vastaus, mutta kun katson elämääni taaksepäin niin minulle on kyllä käynyt ihan päinvastoin. Aikoinaan oli baarituttuja, mutta juomisen pahennuttua jäin mieluummin kotiin ryyppäämään, joten ne vähätkin tutut jäivät. Mitään ei tullut harrastettua, ystäviä ei voinut koskaan pyytää käymään kun oli mukavampi tissutella jne.
Raitistuttuani tulivat ensin AA:laiset ystävät, sitten palasin työelämään ihan uudella draivilla ja verkostoiduin siellä. Sitten tulivat muut harrastukset ja niiden kautta minulla on nykyisin enemmän tuttuja ja ystäviä kuin koskaan ennen.
Juomattomuus ei ole estänyt tekemästä yhtään mitään, ei osallistumasta yhdellekään risteilylle tai yksiinkään pirskeisiin/jatkoihin. Olen ihan viime aikoina pystynyt matkustelemaan 3-4 kertaa vuodessa ulkomailla, voin käydä juovassa seurassa tutustumassa perinteisiin (ja vähemmän perinteisiin) irkku- ja englantilaispubeihin, käydä keikoilla, istua kesäiltaa nurtsilla (kun vain olisi niitä aurinkoisia kesäiltoja...). Työn ja yhdistyselämän puolesta on erilaisia kissanristiäisiä 1-4 x kk (paitsi nyt kesällä), kukaan ei kiinnitä huomiota siihen, että kilistän Pommacilla tai juon ruuan kanssa vain vettä.
Eli sen takia ei todellakaan kannata jatkaa juomista, että sosiaalinen elämä loppuisi ilman sitä. Eri asia sitten on, oletko muuten vielä valmis lopettamaan. Itse en usko, että tietyn rajan jälkeen vähentäminen enää onnistuu, mutta se sinun pitää kokeille itse, jos siltä tuntuu. Pelkkä ajatusleikki auttaa alkuun: miltä tuntuisi viikonloppuna juoda vain kaksi olutta perjantaina tai lauantaina, sehän olisi kohtuukäyttöä (tai vaikka molempina iltoina 2 bisseä/ilta, kohtuukäyttöä sekin olisi).
Kannattaa ainakin vähentää, ennen kuin tulee jotain sellaista minkä takia on jo pakko lopettaa mahdollisesti kokonaan. Toisilla kestää paikat hautaan asti eivätkä valita kummemmin, (tosin aikas harvoilla kunnon kaatajilla, saati umpidokuilla).
Mutta jos nyt klassisen juomarin kauhukuvan eli haimatulehduksen mainitsee, niin se kun olisin sen jälkeen on-off, eli juot jokaisen kaljan riskillä saada uusi niin aina parempi vähentää ennakkoon. Voinen työni puoleen sanoa, kun tässä duunin puoleen taas katsellut ensimmäisiä nopeiten juhannuksen jälkeen kotiutuvia haimantulehduttaneita, joilla taskussa kotiin lähtiessä tieto ettei ikinä voisi ottaa enää niin tuo tilanne ei henkisesti ole se kaikista upein...
Kannattaa vähän miettiä, aiotko itse siihen samaan vai pistätkö jarrua vähän aiemmin.
Taustallasi en usko vähentämiseen, mutta on se mahdollista, jos voit ottaa vaikkapa puolen vuoden ajan pari ryyppyä milloin vain ilman, että iskee koukkukänni kiinni. Sano rehellisesti: miten tuollaisessa kokeessa käy?
Raittiudesta taas tulee elämäntapa ja sen myötä vaihtuvat harrastukset kapakasta vähän parempaan happeen ja tulee kivoja kavereita lisää. Työkaverit kyllä sietää sen jälkeen hyvin, kunhan muistaa Eino Leinon sanoin noudattaa "kel onni on, se onnen kätkeköön" -periaatetta.
Krouvista kuuluu älämölö... Samat kaverit voisivat kiivetä Kilimanjarolle, hankkia lentolupakirjan, kalastaa iloisina, käydä selvinpäin Louvressa katsomassa maalauksia, opetella tanssimaan, opiskella uuden kielen, käydä lenkillä, rakentaa vielä yhden saunan tai purjeveneen mutta... krouvista kuuluu älämölö, silmät verestävät, sama levy pyörii vuosikymmenet.
Kuinka moni muistaa sinut päivän sen jälkeen, kun haimasi tai maksasi posahtaa? Ovatko he huolissaan mielesi terveydestä?
Tällaisia pohtisin. Voit myös laskea, miten monta erkkiä sinulla menee vuodessa juomiseen (laske joka ikinern saunaolut ja kunon kuureihin liittyvät taksit, tarjoilut, majoitukset ja huorat) ja mieti, eikö sillä rahalla saisi muuta kuin itsetuhon.
Uusi elämä tuo tarmoa ja halua kokeilla uuusia juttuja. Kannattaa etsiä raittiita ystäviä, koska jos et kestä ulkopuolisuutta ja muut tuntevat vierelläsi vain sen pullon kautta, kanttisi murtuu.
Minulle ei väkevät viinakset sovi ollenkaan. Aina on tapahtunut jotain kauheaa, kun olen niitä ottanut. Sen sijaan olutta tissutellen on kaikki sujunut yleensä aika hyvin.
Mutta tänään on oltava selvänä, koska ei ole rahaa ja sosiaaliset paineet pakottavat myöskin raittiuteen.
Hello, nyt viikko takana juomatta. Olo on outo siis positiivisessa merkityksessä ihan kun joku "sumu" ois kadonnu päästä. Tunteet tosin heittelee todella vahvasti laidasta laitaan. Myös olen huomannut miten helvetin paljon olen juomisella aiheuttanut pahaa oloa kotonani,
ei hyvä. En siis ikinä mitään riehu saatika olisi väkivaltanen,pettänyt yms.enkä myöskään kotona kännis, mutta tuhannet kerrat mennyt ilmottamatta mitään moneenpäivään jne. ei kännis kelaa tuommoisia koska viina vie miestä eikä mies viinaa. Valehtelu kuulunut myös viinan takia tyyliin jokapäiväiseen elämään koska pitänyt salailla,vähätellä jne asioita, tuntuu todella pahalta kun mietin että kotonani on kuitenki se tärkein asia minulle maailmassa ja olen näin käyttäytynyt vuosia. Itkettää kirjoittaa tätä ,mutta ehkä se on hyvä. En tosin tiedä painanko edes tuota "lähetä viesti" nappia..
Ruumis ja sielu huutaa etanolia ja sitä tunnetta mikä siitä tulee, hieman vaikee jotenki olla vaikka olo on tavallaan paras vuosikausiin.
Päätin myös että en nyt vähään aikaa hakeudu baareihin, juhliin jne. helpompi näin. Tosin onhan tämä hieman tylsää kun ei oikein tiedä mitä tekisi ja myös sillä tavalla yksinäistä koska ei halua vähään aikaa ehkä tavata ystäviä tai mennä oikein mihinkää, se johtaisi niin helposti terassille tjms..
En usko että lopetan juomista silti kokonaan, mutta nyt taukoa hetken aikaa, yritän päästä siitä tavasta eroon että aina pitää juoda jos jotain tekee, eli olen ajatellut että jos joisi vaan silloin kun siinä olisi joku pointti, toivottavasti joku tajuu mitä meinaan.
Päätin myös että en hakeudu mihinkään A-klinikka,aa kerho .. tyyliseen paikkaan, uskon että pystyn jos haluan itse tähän. Kynnys mennä on aivan liian suuri tuommoisiin paikkoihin.
Enkä usko että ne edes olisi minulle se oikea ratkaisu, varsinki aa tuntu mitä siitä luin vähän joltain "jeesus" kerholta,ei kiitos. Älkää tosin kukaan loukkaantuko tuosta lauseesta ei ole syytä, se on vain minun mielipide.
tämä nyt oli ehkä "päiväkirja" itselleni ja helpotti oloa kun kirjoitti, mutta ehkä jatkan tätä aina välillä tänne.
anteeksi että teksti voi olla hieman vaikea lukusta ja täynnä virheitä..
T: C.D
ps .Tuskinpa näin käy mutta silti, uskon että jos joku tuttu tätä sattuu lukemaan niin saattaa tunnistaa kuka olen, ole kiltti ja pidä asia siinätapauksessa omanatietonasi, kiitos, tarjoon kal..kahvin.
pitää tauon ja aiot juoda sitten, kun siinä on joku pointti, niin toivottavasti olet jo etukäteen päättänyt, mitä ne pointit ovat.
Tämä ajatus siksi, että et joisi hetken mielijohteesta, suuttumukseen, menestykseen tai vain siksi, että alkoholin himo valtaa mielesi.
Hoito- tai tukipaikkaan menon kynnys alenee, kun uskot, että kaikki siellä ovat saamassa apua alkoholiongelmaansa myönnettyään, että eivät itse ole pystyneet raittiuteen halustaan huolimatta.
Moikka, vastaillaanpa.
"Tämä ajatus siksi, että et joisi hetken mielijohteesta, suuttumukseen, menestykseen tai vain siksi, että alkoholin himo valtaa mielesi."
Tuohon juuri tähtään, en halua että minun on ns. pakko juoda aina jos olen jossain. Myös ilo pitäisi pystyä löytämään ilman viinaksiakin , varsinkin kun joudun todella usein tilanteeseen missä sitä on tarjolla kirjaimellisesti. Toinen seikka on se että esim "työ" reissujen kulttuuriin kuuluu juominen ja sitä on myös tarjolla..Tosin kyllä tiedän että jos päätän että hei en ota ,niin sitä myös kunnioitetaan, lähinnä se on itelle kova paikka.
Sanotaan vaikka näin, pointti on se että minä päätän milloin juon ei HIMO, ei reissu,ei bileet, ei clubit, ei kaverit, siinä on päämäärä.
Ja jos päätän päivällä että tänään en juo, niin pystyisin myös pitämään sen päätöksen. Kotona minulla ei ole mitään ongelmaa olla juomatta sitä en ole koskaan tehnyt. koti on aina ollut semmonen paras paikka maailmassa mutta myös samalla hengähdys ja lepäily paikka juomisten välillä, kauheeta sanoo mutta niin se vähän on kyllä totuuden nimissä ollut, sieltä on haettu rakkautta ja läheisyyttä niin sit jaksaa taas lähtee kylvettää maksaa kun sielu on muka "kunnos".
tässä millä tavalla haluan juoda:
Juo iloon, ei joka vkl, hyvässä seurassa, ilman syyllisyyden tunetta siitä , ei 2 päivää putkeen , ilmoita missä menet, nautinolla, iloitse humalassa, älä vaivu itsesääliin ja siihen miten kaikki on huonosti, lopeta kun siltä tuntuu, älä juo väkisin jos ei maistu, lähde kotiin jos tuntuu siltä vaikka juhlat jatkuisi, jää juhlimaan jos tuntuu siltä jos juhlat jatkuu, soita taxi ennenkuin sammut, älä sammu, älä juo jos tökkii, älä juo jos vituttaa, juo jos naurattaa, älä juo jos se loukkaa/haittaa puolisoasi, älä tuhlaa kaikkia rahoja viinaan.
että tämmöistä pyöri Mr C.Dalin mielessä nyt, toivottavasti vielä huomennakin.
Mutta en pysty. Kun otan yhden lasin ruuan kanssa ikäänkuin joisin maitolasillisen, se menee. Mutta jos otan lasillisen seurustelujuomaksi, niitä lasillisia alkaa mennä toinen, kolmas, neljäs jne. En osaa lopettaa. Siispä nyt olen päättänyt jättää sen yhdenkin lasillisen ottamatta ettei tulisi lisälaseja. On onnistunut jo pari viikkoa poislukien juhannus ja olo on kuin eri ihmisellä. Mikään ei ole muuttunut huonompaan suuntaan, ei ystävät eivätkä sosiaaliset tilanteet. On paljon ukavampi olla ihmisten kanssa selvänä!
4.7.2008?