Jännä juttu kun oon ollut psykiatrisella potilaana jo kymmenisen vuotta, siis "hoito" ollut lähinnä keskustelua usein vaihtuneen mielenterveyshoitajan kanssa n. kerran kuussa. Eläkettä haettu kahdesti ja kahdesti kelasta tullut hylky. Olen taas ollut pari kuukautta työtön työmarkkinatuella vaikka en tasan ole kunnossa. Nyt on tämäkin hoitsu jolla käyn noin kerran kuussa, alkanut kysymään joka session päätteeksi, että vieläkö sovitaan seuraava aika. Olen hänellä käynyt vasta hieman yli puoli vuotta. Eli onko tämä yhteiskunta nyt sitten syrjäyttämässä minut ihan lopullisesti? Koen tarvitsevani jonkinlaisen tuen edes jostain, jos menen vaikka työkokeiluun ja jos en sielä sitten jaksakaan, ettei putoa ihan loukkuun. Viimeksi kerroin tästä masennuksesta joka vaan jatkuu lääkkeistä huolimatta ja siitä kun olen varannut unilääkkeitä ja pameja hengen lähtöön riittävän varaston kaiken varalta jos en jaksakkaan enää kaikkea paskaa, niin kysyi vain tyynesti että haluatko vielä käydä täällä. Siis mitä vittua tuollainen on? Pitäiskö vaan sanoa kiltisti että ymmärrän vihjeen ettet halua minua auttaa ja mennä nielemään ne myrkyt? Jos joku sanoo suomea hyvinvointi valtioksi niin...
Kirjat kiinni
Masentaa aina vaan
6330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun ei sitä ole.
Pois arkirutiineista/ oravnpyörästä. Kärpäsestä tulee härkänen.
Saa uusia tuttavuuksia. Virkistää käydä jossain?
Olisiko kokeilemisen paikka.
http://search.live.com/results.aspx?srch=105&FORM=IE7RE&q=kansanopisto
Ps. Jos ei nkyinen hoitsu ota asiaksi, hakeudu toiselle?
Ei elämä yhteen hoitsuun lopu(ammattitaidoton?)
Kävin minäkin paikallisissa mielenterveyspalveluissa ennen kuin onnistuin saamaan vakituisen terapeutin. Elämä oli juuri romahtanut, ja siinä sitten käytiin pari kertaa jutustamassa jonkun erityissairaanhoitajan kanssa, kunnes tämä jäi pois töistä. Minut työnnettiin hätävaroiksi jonkun sosiaaliohjaajan (tms. mikälie) juttusille. Hyvähän se kai oli yrittää puhua jotakin jollekin välillä, mutta eipä paljon liikuntavinkeistä ja vastaavista ollut apua todella vaikean masennustilan keskellä.
Aikoja sovittiin aina yksi kerrallaan, epäsäännöllisin välein, ja ihmiset vaihtelivat. Onneksi löytyi se terapiasuhde sitten sentään muutaman kuukauden päästä. Ketjun aloittajan kirjoitus kertoo jotain mielenterveyspalveluiden ja "hyvinvoinnin" tilasta kyllä.
Mitä "eläkettä" sitten lienet hakenut, pysyvämpää vai? Voisiko terapiaan hakeminen olla jonkunmoinen vaihtoehto?
Ensin haettiin kuntoutustukea- hylky ja sitte pysyvää eläkettä- hylky. Kun ihmiset vaihtuu koko ajan, ei mitään jonkun kanssa suunniteltua viedä loppuun. Jotain työkykytestejä piti tehdä ja sitten taas psykologi lähti pois ilman että minulle edes tiedotettiin lähdöstä ja oltiin potkimassa pois hoidosta. Sitten kun taas kaikki meni pohjalle uusi hoitsu. Ja lääkäriä näkee noin 1-2 kertaa vuodessa ja yhdelläkin kerralla koko palaveri meni niin että hoitaja jutteli lääkärin kanssa että hyvin sillä menee eikä minulta kysytty edes kuulumisia. Alkaa tuntua että soitan ja sanon että en enää häiritse teitä. Naurettavinta oli eläke hylyissä kommentit, että juu kyllä tämä tyyppi sairas on, mutta hoidettavissa ihan työkuntoiseksi terapialla. Ei ollut vaan osoitettu sitten ketään joka sitä terapiaa antaa. Se tässä juuri rassaa kun ei ole mitään tekemistä, töihin olisi kiva mennä mutta kukas hullun palkkaa ja kun ei jaksa koko päivää. Yhdellä kurssilla olin jonka piti laittaa elämä niin kuntoon että, ja sieltä ehdotettiin eläkkeelle jäämistä. Pelleilyä koko mielenterveyden hoito touhu. Näön vuoksi vaan ylläpidetään koko systeemiä, että voidaan sanoa ettei ketään jätetä heitteille ja että kaikilla on hyvä olla.
No entä jos sanoisit niille tapaamillesi henkilöille, että toivot terapiaan pääsyä? Jos kerran on jo todettu, että sellaista tarvitsisi ja se voisi auttaa, niin miksei panna toimeksi? Kun on kuntoutussuunnitelma olemassa, niin tarvittaessa kuntoutustuenkin saaminen on varmaan helpompaa.
en tiedä oisko tästä sulle mitään apua...mut mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) gotu kolaa, valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen,jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). .E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.