Liliukselle ansiottomasti?

Jakoiko valtiovalta moraalisen synninpäästön liian aikaisin?
(Uutisointi kertoi etusivuillaan sähköstä, sen hinnannousuista ja voittovaroista, joilla ei ollut mitään tekemistä itse sähköyhtiön kanssa - suurimpana edunsaajana oli/ on Fortum --- )

[ ... takavuosina puhuttiin Fortumin toimitusjohtajan Mikael Liliuksen laillisen ansiottomista optioista, jotka ovat myös realisoituneet. Alkoi mediamylläkkä, ... alkoi poliitikkojen piinaviikot - ja alkoivat syyttelevät sormet toinen toisilleen ... ]

Lilius kävi eduskunnassa hymyilemässä hikihelmi suupielessä, kääri optioetuudet taskuunsa ja kansa maksoi mukisematta lisämaksut, jotka piti kerätä veroina, eikä tulorahoituksena. Tämä ansioton tulorahoitus tuli ominaisuuksista, joiden kaitsemiseen ei tarvittu mitään liikkeenjohtokykyä tai -taitoa.

Liiketoimintanokkeluudet hoidettiin poliitikkojen, Brysselin ja päästöoikeuksien puolelta - ikäänkuin lahjana kohentaa yhtiön tulosta tekemättä mitään. Jälkeenpäin voidaan kylläkin sanoa, että mm. Fortum on luonut itselleen ja omistajilleen riskin kautta suuren mahdollisuuden saavuttaa suuriakin voittoja Venäjältä ja nimen omaan päästöoikeuskauppojen kytköksinä. Vaakakupissa on myös suuri riski.

Kansalaiset tuomitsivat laajasti ökyoptioröyhtäilyn ja maksoivat silti kiltisti lisäeurot siirrettäväksi voittojen kautta osinkoina omistajille. Toki euroja valui osaksi takaisin kansalle, siis valtiolle, mutta reippaasti myös ulkomaille spekulanttien haltuun ja erityisesti - välillisesti - ansiottomiksi optioiksi.

Voidaan sanoa, että suuri kansa sähkölaskuissaan maksoi pröistäilyt ja röyhtäilyt. Kansa sai kolauksen luottamukseensa ja muistuksen, että palkkojakin voidaan reippaaasti nostaa, koska mitä isot edellä sitä pienet perässä. Nyt meillä on palkkiona kiihtyvästi nousevat kustannukset, hinnat ja kohta alamäkeen lähtevä vientitoiminta. Suomi on miltei aina elänyt viennistä - yli 50 prosenttisesti.

Alla aiheeseen liittyvä aikaisempi mielipidekirjoitus Fortum optioista ja niiden vaikutuksesta kuin myös näkemyksistä kansalaisten silmin.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://ilkkaluoma.blogspot.com



[ORIG 27.10.2005]

Etla/ Eva:n Sixten Korkman totesi terävästi Fortumin optioiden vahingoittaneen kansalaisten luottamusta

YLE:n AamuTV haastatteli Etla/Eva:n toimitusjohtajaa Sixten Korkmania, joka elinkeinoelämän edustajana totesi palkansaajien luottamuksen rapautuneen Fortumin optioista, jotka laaja kansalaiskeskustelu on yksimielisesti tuominnut. Onpa sangen mielenkiintoista, että vasta nyt tapahtui herääminen pääomalinnakkeessa, kun eduskuntakin nosti räpylät pystyyn. Korkmanin oikeusvaltio toteamuksen jälkeen hän olikin valmis hautaamaan asian ja luullen kantaneensa elinkeinoelämän osallistumisvastuun kiusalliseen koko kansaa puhuttaneeseen asiaan.

Tosiasissa jo elinkeinoelämän asiantuntijatkin tietävät, ymmärtävät ja näkevät Fortum optioiden ehdottoman kohtuuttomuuden ja vastaamattomuden itse toimenpiteisiin ja "ansaitun" palkkion väliseen suhteeseen. Kuinka suuren optio-oikeuden presidentti Kekkonen olisi ansainnut kaikista niistä "liike-elämäjunailuistaan", mitä hän teki lähinnä Neuvostoliiton kaupan ja suomalaisen valtio-omisteisen yhtiöjärjestelyiden osalta? Jos tämä Kekkosen ja Liliuksen välinen operaatio rahallistetaan yhteismitalliseksi, ei Suomen valtion budjetti olisi enään riittänyt Kekkoselle.

Sixten Korkman ei oivaltanut mainita pientä seikkaa, joka kertapyyhkäisyllä olisi palauttanut luottamusta elinkeinoelämän ja työnantajien pääoma- ja kvartaalitalouskäytäville; se olisi ollut maininta vapaaehtoisesta ja osittaisesta luopumisesta optioihin. Tämän maininta olisi välittömästi nostanut kansalaiskeskustelun uudelle portaalle vastuunkannosta ja ymmärryksestä, jossa työt tehdään ja suunnitellaan yhdessä. Mutta Korkman jätti lauseen sanomatta, vaikka ymmärsi luottamusongelman jo syntyneen ja romuttavan avaukset laajasta palkanalennuskeskustelusta, jonka päämääränä olisi ollut kilpailukykymme nostaminen meneillään olevassa kansainvälisessä työn uudelleen jaossa.

Herää kysymys ymmärrystasosta ja yksisilmäisyydestä. Oikeusvaltio toteamus ei riitä loppuun käsittelemään hiertävää ongelmaa; kyseessä on laajempi luottamukseen liittyvä kysymys. Kekkosen aikana Liliuksen kaukainen edeltäjä vuorineuvos Uolevi Raade sai menestyksistään lämmintä kättä, vuorineuvoksen tittelin sekä vallan vailla vertaansa. Kekkosen myllykirje olisi jo ennen koko kohua eliminoitunut koko huutavan räikeyden ja tuolloinkin elimme oikeusvaltioissa, jossa kansa valitsi eduskunnan ja Kekkonen loput.

Ilkka Luoma