Minulla on 8,5 -vuotias poikakani, ja oikeastaan
vieläkään ei hänestä huomaa, että ikää on noin
paljon. Pupu on yhä yhtä leikkisä kuin ennenkin,
mutta korvien reunat ovat alkaneet harmaantumaan.
Muita vanhuuden merkkejä en ole vielä huomannut,
paitsi on kanimokoma tullut vain entistä
ovelammaksi iän myötä kerjäämään herkkupaloja ;-)
Olisi mukava lukea toisten kanien omistajien
kokemuksia ikääntyvistä kaneista. Olisi myös kiva
tietää, miten vanhoiksi teidän muiden kanit ovat
eläneet... Tuntuu aika haikealta ajatella, että
omani alkaa olla varmasti kohta tiensä päässä iän
puolesta, vaikkei muuten uskoisi =(
vieläkään ei hänestä huomaa, että ikää on noin
paljon. Pupu on yhä yhtä leikkisä kuin ennenkin,
mutta korvien reunat ovat alkaneet harmaantumaan.
Muita vanhuuden merkkejä en ole vielä huomannut,
paitsi on kanimokoma tullut vain entistä
ovelammaksi iän myötä kerjäämään herkkupaloja ;-)
Olisi mukava lukea toisten kanien omistajien
kokemuksia ikääntyvistä kaneista. Olisi myös kiva
tietää, miten vanhoiksi teidän muiden kanit ovat
eläneet... Tuntuu aika haikealta ajatella, että
omani alkaa olla varmasti kohta tiensä päässä iän
puolesta, vaikkei muuten uskoisi =(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oma pupuni (maatiaiskääpiösekoitus) eli 12-
vuotiaaksi. Voi sitä surunpäivää, kun löysin sen
kuolleena. Kannattaa muuten seurata tarkasti
pupusi terveydentilaa ja vanhuuden vaivoja, koska
kanin luonteeseenhan kuuluu "näytellä" tervettä
ja pirteää vaikka se olisi kuinka kipeä. Monta
onnellista elinvuotta kanillesi!!
Minullakin on nyt jo 9- vuotias kääpiökani, uros
ja kastroitu. Sillä oli kaverina kääpiökani tyttö
joka valitettavasti kuoli jo 6 -vuotiaana.
Vanhuksesta ei kyllä uskoisi että se on niin
vanha. Pihalle vapaksi päästessään se riehuu
aivan niinkuin nuorempana. On se kuitenkin paljon
rauhallisempi ja seurallisempi kuin nuorempana,
ja tosiaan herkkujen perään... Kanit voi elää
hyvinkin yli kymmenen vuotiaiksi. Toivottavasti
meilläkin on vielä monta yhteistä vuotta edessä!
Mun pupu jouduttiin viime marraskuussa
lopettamaan,koska sen takapää halvaantui.Se oli
muuten tosi hyvässä kunnossa.Kerran olin
käyttänyt sitä eläinlääkärillä.Vanhempana se
rauhoittui mutta vapaaksi päästyään tutki
paikkoja ja hyppi sohville vanhempanakin.N9-10
ikäisenä se oli vielä pirteä muttei erikoisemmin
juossut eikä hypellyt ja harmautta oli etenkin
silmien ympärillä.Silmiin tuli myös kaihia mutta
se näki silti suht hyvin.Sitten yhtenä iltana
huomasin kun otin sen vapaaksi että takapää ei
kanna kunnolla.Annoin sen olla vapaana ja välillä
aina takapää heilahti ja jouduin nostamaan pupun
taas jaloilleen.Arvasin heti mitä tulee
käymään...seuraavana aamuna se oli jo tosi
huono.Ei päässyt ylös,söi silti kun laitoin eteen
heinää ja joi kun juotin sitä pullosta.Voi että
oli vaike katsella pupu ressua kun se ei enää
päässyt hiekkalaatikolle vaan teki kaiken
alleen.Olin jo edellisienä iltana päättänyt että
nyt se on lopetettava...Itse menin kouluun ja
vanhemmat vei sen nukutettavaksi...Vaikeaa se
oli..huh...huh...Toisinaan on vieläkin sitä ikävä
kun kasvoin sen pupun kanssa ja se oli ollut
mulla puolet elämästäni(olen 22 ja sain pupun n
10 vuotiaana)No nuppu eli iloisena 11 vuotta eikä
sen tarvinnut kärsiä...Nyt mulla on
kääpiöluppis:Börje 11kk.Tässä mun kokemus...
moikkelis!mullakin on varmaan 7v kani ja sil on jo
plajon vanhuuden merkkejä esim:vuotavat
silmät,ummetus ja haluttomuus,eli ei siis syö
mitään paljoo..mut päästän sen aina takapihalle
juokseen mut mun ongelmana on se,että meidän
naapuripoika jaa sitä takaa vaikka menee
neljännelle,ja vaikka isä on kieltäny juoksemassa
sen peräs niin ei se pässi mitään usko,ja
miettikää jos sen sydän ei kestä siitä ainaisesta
juksemisesta niin eläin raukkahan pian kuolee
:(ottakaa kantaa ja isoja terkkuja sun kanilles
meidän nököltä :)