laitoin vahingossa tämän viestin ekaksi väärälle keskustelupalstalle joten pistän tämän saman tänne kun täällä varmaan enemmän liikkuu saman henkistä porukkaa, so here we go:
mikä auttaisi ahdistukseen kun se vaivaa mua melkein joka päivä ja oon käyny joskus psykalla ja vetäny lääkkeitä, mutta en oo käyny pitkään aikaan, koska se ei auttanut kuin väliaikaisesti aina ja lääkkeet ei tehonnu muhun kun alussa sen jälkeen oli ihan sama vedinkö niitä, koska ahdistus pysyi samana monta kuukautta joten droppasin ne. Siitä ei seurannu sen kummempaa, ahdistus pysyi samanlaisena. Mulla on pakkomielteitä, jotka johtavat typeriin ja tarpeetomiin ostoihin ja usein olen ihan "pihalla", jotenkin en välttämättä oo frendien jutuissa mukana ja suurin osa menee ohi niistä. Lisäksi usein olen masentunut ja en jaksa hymyillä ja välillä tunnen oloni yksinäiseksi, lisäksi olen riippuvainen ilmasta, jos on pimeää ja sataa tai on syksy tai talvi niin mua masentaa. En ole keksinyt ratkaisua miten pystyn olemaan useammin iloinen kun jotenkin en vaan pysty. Jokainen asia tuntuu typerältä ja tunnen itseni epäonnistuneeksi. Kertokaa joku miten voi ahdistuksesta päästä eroon ja piristyä ja vihdoinkin alkaa elämään. Lisäksi mulla on outoja persoonallisuuden muutos juttuja et eläisin niiku jonkun toisen elämää ja sitten jotai ihan omia sanoja ja ihmettelenkin is it me? Mun on helppo valehdella, se o niiku tapa, joka hiton päivä mä valehtelen jostai ja elän valhees. Mä en tunne enää omaa itseäni yhtään. Mä elän välil aika kovaakin elämää eli biletän, siit tulee loppuenlopuksi aika kova depis ja ahdistus, mut mä en jotenkaan pysty jättää sitä pois, se kumminkin on vapauttavaa. Dokates mä tapaan jänniä ihmisiä, koska olen sellainen ja sen näkönen you know what i mean. Jotenkin tuntuu vaa silt et mä oon itselleni se kaikkein kovin ahdistus eikä mikään asia tai toinen ihminen, tottakai joistakin asioista ei voi olla iloinen, mutta mä otan melkein kaikki vastoin käymiset yli raskaasti. Viimeksi kun dokasin kaksi päivää niin itkin kun tulin toisen päivän jälkeen himaan ja mä en meinannu pystyy lähtee mihinkään kun mua vaan oksetti kokoajan, lisäksi tuli outoja fiiliksiä kokoajan. ( tämä oli hieman pidennetty versio siitä toisesta, minkä laitoin väärään palstaan ) mulla menee rahaa ihan turhaan kamaan ja mä vihaan sitä, koska mun pitäisi säästää pesukoneeseen ja joihinkin fiksumpii hankintoihin kuin pelkästään vaatteisiin ja alkoholiin. Mä oon luovuttanut jo ihan kokonaan, mua myös ihmetyttää miksi ostan kaksi samanlaista tavaraa esim paitaa, jotenkin mulle tulee mieleen et mitä jos se toinen meneekin rikki ni mul ei oo toist samanlaista, sen takia mul o yli paljon farkkuja ja lisää tulee, vaikka itku silmässä
mikä auttaisi ahdistukseen kun se vaivaa mua melkein joka päivä ja oon käyny joskus psykalla ja vetäny lääkkeitä, mutta en oo käyny pitkään aikaan, koska se ei auttanut kuin väliaikaisesti aina ja lääkkeet ei tehonnu muhun kun alussa sen jälkeen oli ihan sama vedinkö niitä, koska ahdistus pysyi samana monta kuukautta joten droppasin ne. Siitä ei seurannu sen kummempaa, ahdistus pysyi samanlaisena. Mulla on pakkomielteitä, jotka johtavat typeriin ja tarpeetomiin ostoihin ja usein olen ihan "pihalla", jotenkin en välttämättä oo frendien jutuissa mukana ja suurin osa menee ohi niistä. Lisäksi usein olen masentunut ja en jaksa hymyillä ja välillä tunnen oloni yksinäiseksi, lisäksi olen riippuvainen ilmasta, jos on pimeää ja sataa tai on syksy tai talvi niin mua masentaa. En ole keksinyt ratkaisua miten pystyn olemaan useammin iloinen kun jotenkin en vaan pysty. Jokainen asia tuntuu typerältä ja tunnen itseni epäonnistuneeksi. Kertokaa joku miten voi ahdistuksesta päästä eroon ja piristyä ja vihdoinkin alkaa elämään. Lisäksi mulla on outoja persoonallisuuden muutos juttuja et eläisin niiku jonkun toisen elämää ja sitten jotai ihan omia sanoja ja ihmettelenkin is it me? Mun on helppo valehdella, se o niiku tapa, joka hiton päivä mä valehtelen jostai ja elän valhees. Mä en tunne enää omaa itseäni yhtään. Mä elän välil aika kovaakin elämää eli biletän, siit tulee loppuenlopuksi aika kova depis ja ahdistus, mut mä en jotenkaan pysty jättää sitä pois, se kumminkin on vapauttavaa. Dokates mä tapaan jänniä ihmisiä, koska olen sellainen ja sen näkönen you know what i mean. Jotenkin tuntuu vaa silt et mä oon itselleni se kaikkein kovin ahdistus eikä mikään asia tai toinen ihminen, tottakai joistakin asioista ei voi olla iloinen, mutta mä otan melkein kaikki vastoin käymiset yli raskaasti. Viimeksi kun dokasin kaksi päivää niin itkin kun tulin toisen päivän jälkeen himaan ja mä en meinannu pystyy lähtee mihinkään kun mua vaan oksetti kokoajan, lisäksi tuli outoja fiiliksiä kokoajan. ( tämä oli hieman pidennetty versio siitä toisesta, minkä laitoin väärään palstaan ) mulla menee rahaa ihan turhaan kamaan ja mä vihaan sitä, koska mun pitäisi säästää pesukoneeseen ja joihinkin fiksumpii hankintoihin kuin pelkästään vaatteisiin ja alkoholiin. Mä oon luovuttanut jo ihan kokonaan, mua myös ihmetyttää miksi ostan kaksi samanlaista tavaraa esim paitaa, jotenkin mulle tulee mieleen et mitä jos se toinen meneekin rikki ni mul ei oo toist samanlaista, sen takia mul o yli paljon farkkuja ja lisää tulee, vaikka itku silmässä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa hieman tutulta. Mulla on myös pakkomielteitä ja ahdistusta. Olen ollut nyt 2kk sairaslomalla mm. huonon olon takia ja käynyt magneettikuvassa. Saan tulokset ensi viikolla ja toisaalta toivon ja kauhulla odotan että sieltä löytyisi jotain mun moninaisiin oireisiin. Mutta en oikeen jaksa uskoa. Mielen sairaudet on aina tosi kova paikka! Sairastin masennuksen muutama vuosi sitten. Se tosin alkoi postraumaattisesta oireyhtymästä, näin hienosti kun lääkärit sen töissä tapahtuneen ryöstön jälkeen diagnosoivat. Onko sulla muunlaisia pakko-oireita kuin shoppaus?Mulla pakko-oireet liittyy siisteyteen. Elätkö yksin? Mä luulen että oikeista lääkkeistä olisi hyötyä kun vaan ne löytyis sulle. Mut sekään ei ole pitkä-aikainen ratkaisu tietenkään. Mulle auttaa kovassa ahdituksessa se että teen jotain kivaa, esim. katson jonkun lempileffan dvd:ltä tai jos ei ole yö niin käyn kaverilla kahvilla. Koitahan pärjäillä ja muista ettet ole yksin...Miia
On mulla myös pakkomielteitä liittyen vaatteiden järjestelyyn, tupakan polttokin välillä aiheuttaa mulle huonon olon tunnetta varsinkin aamuisin. Elän yksin, mun exä asuu mun lapsen ja uuden puolison kanssa. Mä en ikinä soveltunut perhe-elämään, jotenkin tuntuu rasittavalta et mulla on lapsi kun en olisi halunnut sitä, mun on vaikee sanoo tätä mut mun on aika olla rehellinen!!! Mä en jaksa valehdella itselleni, koska koitan valehdella joka päivä. Ekaksi elän biletys elämää, sitten yht äkkiä mennäänkin mun vanhemmille mis mun skidi hengaa pari päivää ni sitä tsekkaa. Mä en edes jaksai ottaa mun omalle kämpille mun skidiä, eikä se viihtyis näin snadis yksiössä. tosta dvd tsekkaamisesta niin mä en pysty keskittyy juuri mihinkään ja mä oon yleensä levoton ja pakkomielteiden valtaama. Jotenkin mua turhauttaa katella mitä oon ostanu ja tehny. Muutenkin mä oon koittanu elää jonkun toisen elämää, oon jättäny omanitseni taakse ja ottanu tietyn roolin mitä vedän. Mä en jaksa kellekkään mun skidistä jutella enkä kerro mun uusille kumppaneille siit ku se on taakka mun harteilla ja mä en mahda mun tunteilleni mitään. Mä en oo ikinä kokenu sellasta yhteyttä mun skidiin, se on enemmän niiku sukulainen kuin oma skidi. Välillä, mutta harvoin tunnen iloa hänen kanssaa, se on vaan väliaikaista. Jos mulla on yhtään univelkaa niin mä oon maailman huonoin ihminen, äkäinen, masentunut ja toivoton ja pakkomielteinen ja en jaksa mitään. Aamulla kyllä jaksan sängystä nousta, koska muuten mulle tulee kova päänsärky.
No hei vaan. Kerrot kaikkia saman tyyppisä asioita mitä mullakin oli ja on edelleen. Nyt tosin helpottanut. Pimetän ajat, talvi ja sateiset ilmat ovat aika normaaleja asioita mitkä saavat ihmisen masentuneeksi. Mua itseäni on vaivannut masennus jo pitkään. Jossain vaiheessa se meni ohi, mutta palasi sitte taas kun lopetin lääkkeet liian aikaisin. Rahaa menee myös ihan tyhmään ja laskut jää maksamatta ja ryyppään aika mukavaan tahtiin, ainakin aina viikonloppuisin. No nyt sitten talvella kävin lääkärissä ja sain lääkityksen masennukseen ja paniikkihäiriöihin. ei ne oikein auttanut.Lääkitys oli seronil 10mg, naurettavan pieni annos siihen verrattuna että suunnittelin ja ajattelin tappavani itseni. No reilu kuukausi tämän jälkeen päässä vaan pimahti. Ystäväni vei sitten mut auroran eli(psykiatrisen sairaalan) päivystykseen ja sieltä jouduin suljetulle osastolle, jossa sitten vietin seuraavat 7 viikkoa. Ei nastaa mut auttoi vähän. Nyt sitten käyn säännöllisesti psykologilla kerran kahdessa viikossa ja syksyllä alkaa kelan tukema psykoterapia, joka on kahdesti viikossa, kahden vuoden ajan. Siihen on pakko sitoutua. Muuten kela ei välttis myönnä korvausta. Mut jos yhtään tuntuu että on liian masentunut, eikä jaksa aamuisin nousta sängystä ylös ja aamut on vaikeita eikä mikään kiibbost, kannattaa käydä lääkärissä.Itse huomasin sen siitä kun itkin vaan illat pitkät yksin kotona enkä jaksanu vastata puhelimeen edes, vaikka olen aina ollut kauhea puhlin riippuvainen.Laskuja en jaksanut maksaa ja jouduin kauheaan velka kierteeseen.Ei todellakaan ole helppoa. Vieläkin kärsin pahoista masennus oireista ja mielialan vaihteluista. parantuminen on pitkä prosessi. Diagnoosiksi mulle todettiin (toistuva vaikea asteinen mesennus ilman psykoottisia oireita ja sen lisäksi toinen diagnoosi oli tunne-elämältään epävakaa prsoonallisuushäiriö. Tämä persoonallisuushäiriö ilmenee yksin olemisen vaikeutena ja itsensä aliarvioimisena, itsensä satuttamisena kuten viiltelynä jne... lue netistä vaikka lisää. Mutta jos yhtään tuntuu että pakka ei enää pysy kasassa niin hae apua. sain vihdoinkin apua ja olen erittäin tyytyväinen.
Ei oo teillä hyvin asiat. Sääliks käy.
Masennus on sairaus yhtä lailla kun joku muukin ja se on yhtä pätevä ja hyvä syy olla poissa töistä tai olla sairaalassa kun että jos olisi vaikka jalka poikki. Ei ihmiset itse tätä ole valinnut. Mä olen yrittänyt elää normaalia elämää ja tehdä asioita niinku muutkin ihmiset. Elin tosi hyvää ja tasapainoista elämää, mut sit vaan jossain vaiheessa alkoi masentaa ja rankasti. Syitä on monta. En mä tällaista elämää itselleni ole toivonut. Ja arvaa kuinka pahalta tuntuu ku joku sanoo et "no voi hitsi hei, sääliks käy". EI TÄLLAINEN ELÄMÄ OLE KIVAA! JA TEKISIN MITÄ VAAN ETTÄ PÄÄSISIN TÄSTÄ OLOSTA JA SAIRAUDESTA EROON." Enkä varmasti ole ainut joka ajattelee samalla lailla kuin minä! Jopa toivoisin että itse sairastuisit masennukseen niin tietäisit mitä se on.
Olen lähipiirissäkin noita masentuneita ja ahdistuneita katellut ja en vaan ymmärrä...Turha sanoa että johtuu rankoista elämänkokemuksista, kyllä niitä on itse kullakin. Itse olen vain sinnitellyt läpi työttömyydestä, sairauksista, läheisten kuolemasta, taloudellisista ongelmista. Kenenkään asia ei ole itse päättää elämäänsä vain kun "ei enää jaksaisi elää". Eikä jäädä kotiin itkeskelemään. Eteenpäin vaan vaikka hammasta purren; kuka lupasi että elämä on ruusuilla tanssia?
eteenpäin on menty ja näyttää jo paremmalta. Ihmiset vain ovat niin erilaisia että vaikeat elämänkokemukset vaikuttavat ihmisiin niin eri tavalla. Toinen selviää muutamassa kuukaudessa raiskauksesta, toinen taas saattaa kärsä siitä vuosia. Ei kaikki ota asioita ehkä yhtä iisisti kuin sinä. Ja tietty eteenpäin mennään. En mä ainakaan jää kotiin makaamaan. Mutta se tekeminen on vaikeaa. Kyllä siitä sitten ollaan hyvillä mielin kun jotain on tehnyt, mutta ei se sitä masennusta hetkessä poista. Ei kukaan ole luvannutkaan että elämä on ruusuilla tanssimista, mutta kovasti ihmiset varmaan yrittävät selvitä vaikeuksista. Minä ainakin. Mulla kerran oli jo luovuttamisen tunne ja kävin niin alhaalla kun pystyin. Hienosti sieltä vaan olen noussut. Ja tunne-elämältään epävakaan persoonallisuushäiriön kun omaa niin ei voi itse aina päättää milloin mielialat heittelee.
en tiedä oisko tästä sulle mitään apua...mut mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen) gotu kolaa, valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen,jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.