Muistan lapsuudesta, olin pieni, että vl-äidit/ mummut kuläillessään löivät helmojaan jalkoja kopistellen lattiaan, että pääsis äkkiä pois tästä maailmasta taivaan kotiin.
Oli siina "Ilo" irrallaan kuunnella pienenä, että äiti haluaa pois äkkiä, jättää synnyttämänsä lapset taivasalle. Kun itse kopistellen lattiaa haikaillen kuolemaa, taivaaseen.
Mutta lapsia vain putkeen, ja äiti toivoo äkkikuolemaa.
Outoa.
Oli siina "Ilo" irrallaan kuunnella pienenä, että äiti haluaa pois äkkiä, jättää synnyttämänsä lapset taivasalle. Kun itse kopistellen lattiaa haikaillen kuolemaa, taivaaseen.
Mutta lapsia vain putkeen, ja äiti toivoo äkkikuolemaa.
Outoa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
muistan puhelleen tuollaisia oli yli 90-vuotias mummovainaani. Toive kyllä sitten toteutui.
hoe enää taivasikäväänsä? Jos ei, niin jopas on maailmallistunutta porukka. Kyllä vielä 80-luvullakin meidän nuorempienkin kuului joskus huokaista, että oispa helppoa, ku jo pääsis jne. Se kertoi puhujan uskon syvyydestä. Kaikki oikein aina hiljennyttiin amenmielellä hetkeksi kaipailemaan.
Teepä pieni vertailumatka vaikkapa tänne http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000032629976#22000000032629976
Muitakin vastaavia avauksia on...
Minun mummuni puhui myös tuollaisia ollessani lapsi. Myöhemmin joskus murrosikäisenä sanoin hänelle että oli sanonut joskus niin. Mummu ei enää muistanut tilannetta. On niin vanha jo.