Herää kysymys, että miten voi kasvattaa lapsen kun on vielä itse lapsi? Monta kertaa itsekkin miettinyt, että voi kun voisi olla se 16 v. nuori, joka asuu kotona, saa ruoan ja kodin eikä raha-asioista huolenhäivää. Nykyään pitää käydä töissä, maksaa veroa niin että muut voi elää meidän duunareiden verorahoilla, maksaa laskuja, ruoka maksaa, eläminen maksaa..
Siitä olen satavarma, että Suomessa kasvanut teini ei todellakaan tiedä työnteosta yhtään mitään. Suomessa tarvitaan koulutus jotta pärjää. Niin no, miks tarvis koulutusta tai työtä kun muut hoitaa. Vanhemmat ja Kela.
Kyllä mäkin haluan "isona" lapsia. Nyt vasta 24 v. ja vietän hulvatonta elämää. Käyn töissä, näen maailmaa ja kerään arvokasta tietoa ja elämänkokemusta. Asetun paikoilleni kun siihen on valmis. Ja todellakin voin sanoa, että 16-vuotias ei ole valmis. Yläasteen käynyt ei maailmasta taida tietää vielä yhtään mitään.
Siitä olen satavarma, että Suomessa kasvanut teini ei todellakaan tiedä työnteosta yhtään mitään. Suomessa tarvitaan koulutus jotta pärjää. Niin no, miks tarvis koulutusta tai työtä kun muut hoitaa. Vanhemmat ja Kela.
Kyllä mäkin haluan "isona" lapsia. Nyt vasta 24 v. ja vietän hulvatonta elämää. Käyn töissä, näen maailmaa ja kerään arvokasta tietoa ja elämänkokemusta. Asetun paikoilleni kun siihen on valmis. Ja todellakin voin sanoa, että 16-vuotias ei ole valmis. Yläasteen käynyt ei maailmasta taida tietää vielä yhtään mitään.
Vastaukset 32
Vanhimmat
ja en, en teininä ole saanut kumpaakaan.
"Siitä olen satavarma, että Suomessa kasvanut teini ei todellakaan tiedä työnteosta yhtään mitään. Suomessa tarvitaan koulutus jotta pärjää. Niin no, miks tarvis koulutusta tai työtä kun muut hoitaa. Vanhemmat ja Kela. "
Riippuu keneltä kysyy. Minut on kasvatettu siihen, ettei raha ole itsestäänselvyys. Maanviljelijäperhetaustaisena niihin kotitöihin on erityisesti päässyt tutustumaan muutenkin kuin että ruoka tulee kaupasta ja koti jotenkin vain siivoaa itsensä tarha- tai koulupäivän aikana. Toki mitään ikävaiheeseen sopimatonta en ole joutunut tekemään, vaikka autoin myös tilan töissä. Menin kesätöihin heti 14-vuotiaana kun pääsin ja siinä vaiheessa kustantanut näillä töillä (tai kotitöillä kouluaikoina) mm. omat vaatteet, harrastukset, puhelimen ja sen laskut jne. sekä satunnaisesti ruokaostoksia. Kun muutin 16-vuotiaana kotoa muualle opiskelemaan, ei voi sanoa etten tiennyt työnteosta tai pikemminkin arjenpyörittämisestä tahi maailmanmenosta yhtään mitään. Ja tiedän että tällainen tausta on monilla, monilla nuorilla.
Nyt minulla on ammatti ja lapsi, ikää sinua hieman vähemmän. Ja kuka hoitaa toimeentulon? Avo, vanhemmat ja kela. Näin tulee sinullakin olemaan sitten "isona", ellet kerää valtavia säästöjä ollaksesi omillasi pienen lapsen kanssa ne ensimmäiset vuosi-pari-jopa kolmekin. Opiskelun ja/tai työt voi aloittaa lapsensaannin jälkeenkin ja niitä riittää hamaan hautaan asti, oli ikä mikä tahansa. Minulle tämä väli on loistava aika keskittyä perheeseen ja itseeni, koulut "takana" (siis perusedellytykset nykytyöelämän koulutuksen suhteen, mikäänhän ei estä käymästä lisää), urapaineet vasta edessä. Jos ajattelet teinivanhemmuuden olevan rankkaa sentinvenytyksineen, uusine, ihmeellisine tilanteineen ym. niin ajattelepas sama rumba keskellä kiireisintä työelämää opinto-, asunto- ym. lainojen vielä ollessa pahasti vaiheessa ja yhtä lailla joudut laittamaan budjettisi uusiksi ja huomaamaan ettet olekaan kokenut ihan kaikkea :)
Haluan nyt ihan ystävällisessä mielessä neuvoa sinua, että jos haluat lapsia ylipäätään, älä odota "oikeaa aikaa". Sitä ei tule. Liian moni huomaa sen vasta liian myöhään, jotkut heistä katkeroituvat. Aina jossain mättää, vaikea tilanne töissä, vaikeaa parisuhteessa, vaikeaa taloudellisesti, menojalkaa vipattaa tai muuta. Ja jos aika joskus tuntuukin sopivalta, sitä vain ajattelee että entä jos kohta tulee taas jotain... Odotusaika on valmistautumista varten. Elämä on jälkikäteenkin melko "hulvatonta", vain eri tavalla, lapsen ehdoilla. Maailmaa näkee ja elämänkokemusta karttuu lisää myös lapsen kanssa. (baari-kortista sen verran, että sitäkin elämää voi kohtuudella viettää. Kunhan lapsi on siitä autuaan tietämätön :) Ns. nuoruusajan överiksi vetäminen ei ole itsellekään hyväksi.)
Toki teinin maailmankuva on auttamatta suppeampi kuin vaikkapa 10 vuotta myöhemmin eikä kuka tahansa 16-vuotias ole lähellekään valmis vanhemmaksi. Lapsi tarvitsee paljon huomiota, rakkautta, turvallisuuden tunnetta, rajoja ja ties mitä samaan aikaan. On siinä aikuisellakin tasapainoilua! Toisaalta myös 3-kymppisen maailmankuva on auttamatta kapeampi kuin 10 vuoden päästä olisi. Ja kahden eri ihmisen maailmankuva voi olla samanlaajuinen, vaikka ikäeroa olisi kymmenen vuotta. Voi kun asiat olisivatkin niin yksinkertaisia kuin sanoit...
Minulla myös maanviljelystausta ja aika pitkälle muutenkin sama tausta. Muutin kota 16-vuotiaana ja kesäöissä olen ollut niin kauan kuin muistan. Kotiöistä ei mitään palkkaa saanut vaan se oli itsestäänselvyys.
Sinulla nyt kuitenkin on se ammatillinen koulutus ja ikää ilmeisesti ollut enemmän kuin se 16 kun olet ekan lapsen saanut.
Vierestä olen saanut seurata mitä se nuorena lapsen saaminen aiheuttaa kun lapsi on 7-vuotias. Nyt aletaan elämään sitä menetettyä nuoruutta. Ja se ei lapselle ole ollenkaan hyvä. Lapsi on heiteillä kun ei oikeen ketään kiinosta lapsen hoito.
Olen edelleen sitä mieltä ettei 16-vuotias ole kypsä vanhemmaksi. Eikä edes ole poikkeuksia! Mutta on varmaan mahtavaa kun sekä äiti että lapsi saavat lapsilisää.
Raha ei todellakaan ole pääasia elämässä vaan se, mitä sille lapselle pystyy antamaan. Ja sitä ei opeteta peruskoulussa, vaan sen oppii iän myötä. Eikä auta edelleen vaikka kuinka olisi kypsä 16-vuotias. Lapsi on lapsi ja nuoruuden saa kokea vain kerran. Miksi siis leikkimään kotileikkejä liian aikaisin?
Ja jos kaikki on niin täydellistä niin miksei voi odottaa muutama vuos, että sitä tulee edes täysikäiseksi? Juuri se tekee ajatusmaailmasta epäkypsän.
Totta, itsekin olen saanut vierestä nähdä tapauksia että "nyt saa/pitää elää menetettyä nuoruutta kun lapsi on tarpeeksi iso". Ja ihan kaikenikäisiä. Nuorissa luonnollisesti enemmän. Plussan jälkeen omatkin ajatukset olivat joskus "mitä ihmettä tuli oikein tehtyä" ja "tähänkö se nuoruus nyt loppui". Näin jälkikäteen mietittynä alkaa melkein naurattaa ne kuvitelmat perhe-elämästä mitä minulla tuohon aikaan oli. Vaikka nuo pelot ja ennakko-odotukset oli ihan ymmärrettäviä, kun hormonit jylläsi ja ei ollut aavistustakaan mitä se todellisuus tulisi olemaan.
On virhe ajatella, että "nuoruuden viettäminen" tarkoittaisi vain yhdenlaista tapaa elää. Jotkut tarvitsevat esim. ehdotonta vapautta sen toteuttamiseen, toiset eivät. Ja tämä jälkimmäinen ryhmä nyt harvemmin alkaa elämään sellaisia rymyvuosia, että lapsi jää ihan hunningolle. Lapsen kanssa voi tehdä ja kokea loputtomasti asioita, toki suunnitellummin lapsen tarpeet huomioiden. Ne teinit, joille nuoruus merkitsee juhlimista, äkkinäisiä tempauksia ym. ovat se ryhmä joka näkyy ihmisille. Se on eri asia, mitä kaikkea ja kuinka monella tavalla nuoret elävät ylipäätään. Ja vierestä seuranneena tämä pätee myös teiniäiteihin (kuten vähän vanhempiinkin äiteihin). Olen siis kanssasi eri mieltä siitä, että äiti alkaa elämään vain itselleen kunhan saa lapsen kouluun. Voi käydä niinkin, että se käy jo hädin tuskin lapsen tarhaan saatuaan, voi olla (yleisimmin on) ettei sellaiselle tunne edes tarvetta. Äidinrakkaus on syttyessään aikas tujua tavaraa, ei sen määrää ja seurauksia voi käsittää.
Kukaan lapseton ei ole kypsä vanhemmaksi. Se täytyy itse oppia lapsen kehittymisen myötä. Suurin osa etukäteissuunnitelmista, -toiveista ja -odotuksista joutaa takuuvarmasti romukoppaan, vaikka kuinka olisi lastenhoidosta kokemusta. Kun lapsi vanhenee ja kasvatuspuoli muuttuu vaativammaksi, on äitikin vanhempi. 16-vuotiaana lapsensa synnyttänyt 7-vuotiaan äiti ei ole enää 16-vuotias, vaan jo nuori aikuinen.
Nuoruuden saa kokea vain kerran - No mikäs siinä jos niin haluaa ajatella. Mutta jos pitää itseään ikäloppuna jo nelikymppisenä, niin se ongelma sijaitsee kyllä vain ja ainoastaan omassa päässä.
Ja eihän odottamisessa mitään pahaa ole, mutta mikään ei tule koskaan olemaan täydellistä. Joillekin ihmisille elämä on yhden kerran kokemus, se on tässä ja nyt eikä voi luottaa että se menisi nuottien mukaan "sitten täysi-ikäisenä". Ja joillekin lapsi ei ole (toivottavuudestakin huolimatta) edes suunniteltu.
Täällä yksi 16-vuotias synnyttäjä.
Mikä oli viestisi pointti? Sekä, että kukaan alle 24-vuotias ei ole valmiksi sen takia, koska sinäkään et ole? Väität sinisilmäisesti, että kaikki teinivanhemmat elää sossun, kelan ja vanhempien rahoilla, näin siis ei ole kun on "kasvanut aikuiseksi". Miksi sitten sossun jonossa seisoo näitä tavis perheitä?
Miten voit olla satavarma, että Suomessa kasvanut teini ei tiedä työnteosta mitään? Ei kaikki ole samanlaisia sohvaperunoita kun sisä. Ite oon alottanu työnteon 13 kesäisenä mummin maatilalla. Myöhemmin menin kaupungin kesätöihin kun vaan mahdollisuus tuli. Peruskoulun aikana olin töissä puhelinmyyjänä koulun jälkeen. Tulin raskaaksi, mitä sitten? Peruskoulu käyty ja menin töihin muutamaksi kuukaudeksi raskausaikana. Jaa että miksi? Vanhemmilta olen koko ikäni saanut muita enemmän viikkorahaa, 20€/vko. Nyt 17½ vuotiaana vietän ihanaa elämää lapseni ja avokkini kanssa. Omistusasunto löytyy, farmari volvo ja turvallinen perhe. Kertaakaan ei ole rahasta ollut pulaa, vaikka miehellä ei mikään taskuja hipova palkkakaan ole. Maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle:)
Vieläkö väität, että kukaan 16-vuotias ei ole valmis äidiksi? Veikkaan, että sinä, 24-vuotias et ole läheskään yhtä paljon kokenut kun minä.
Enemmän minua sinuna huolettaisi nämä maahanmuuttajat, spurgut yms. nykynuoret/aikuiset, jotka ei ole työelämää koskaa nähnykkään. Siis jos ja kun sinua näyttää haittavan tuo sossulta, kelalta ja vanhemmilta rahaa kerjääminen.
No joo, en nyt käyttänyt sitä 24-vuotiasta minään tarkkana ikärajana. Voitko väittää, että 16-vuotias on aikuinen? Luulin itsekkin ollessani 18-vuotias, että olen aikuinen. Silloin lähdin merille ja olin pitkiä aikoja poissa kotoa. Nykyäänkin reissuhommissa ja 3 viikkoa kuukaudessa pois kotoa. Se kasvattaa ja nyt voin todellakin sanoa, että juuri rippikoulun käyneenä luulin olevani jo "iso". Sellasiat kutsutaan pikkuvanhaksi.
Ja kuten jo mainitsin niin olen aloittanut työnteon nuorena. Mutta minusta ne maaatilantyöt ei vain oo sama kuin se, että OMA elanto hankitaan TÄYSIN omalla työnteolla.
Kyllä elämässä pitää olla kokemusta siitä, miten elätetään ittensä. Ja maksamalla jotain muuta kuin pelkkiä vaatteita ja puhelinlaskuja. Tai no, mitä muuta teinin elämässä on? Miten on, jos ITSE maksaa sen auton, vakuutukset (oma, koti, auto yms.), vuokra, polttoaineet ja ihan kaikki. Niin no, miks pitäis jos "avokki" hoitaa. Oi miten täydellistä perhe-elämää. Ihan niinkuin telkkarissa. No, minut opetettiin myös siihen että kumpikin tekee töitä, vaikka äiti nyt kotona koko ajan olikin.
Viikkoraha.. No joo, taidat saada sitä vieläkin. Minä en sitä ikinä saanut. Mutta ne arvot ja periaatteet onkin meillä vähän eri.
Ja en edelleenkään usko tuota että 17½-vuotias olisi niin hirmusen kokenut. Puhelinmyyjänä kun ei kauheen paljon elämänkokemusta kartu.
"Mutta minusta ne maaatilantyöt ei vain oo sama kuin se, että OMA elanto hankitaan TÄYSIN omalla työnteolla.
Kyllä elämässä pitää olla kokemusta siitä, miten elätetään ittensä. Ja maksamalla jotain muuta kuin pelkkiä vaatteita ja puhelinlaskuja."
No, jos tarkoitit tällä tuota minun kommenttiani niin kyllä ne pelkät vaatteet ja puhelinlaskut opettavat rahankäytöstä asian jos toisenkin. Esimerkiksi sen itsensä elättämiseen liittyvän olennaisen seikan, että määrällä x rahaa saa asiat a, b ja c. Jos sijoitat näihin järkevästi, saat viedä asian d. Ja ennakoida satunnaisia isoja tai yllättäviä menoja. Jos tämän on kerran oppinut, oppii sen toisellakin tavalla. Vaikkei asuntolainat, autokulut ym. kuulunutkaan vastuulleni, tiesin kyllä missä summaluokissa niissä liikuttiin.
Sama asia on siinä mielessä, että esim. minä en saanut viikkorahaa (eli karkkirahaa käteen tein jotain tai en) vaan palkkaa, siis rahaa sen mukaan paljonko tein töitä. Oma huone ja omien jälkien siivoaminen olivat taas asioita, jotka kuuluivat varsinaisiin itsestäänselviin kotitöihin. Tämä oli viisas käytäntö vanhemmiltani, jota aion toteuttaa itsekin.
Ja voisitko tarkentaa, mikä lasketaan elämänkokemuksen kartuttamiseen itsensä elättämällä ja mikä ei? Vastavalmistunut yliopisto-opiskelija (sanotaan vaikka 25v.) ei takuulla ole hankkinut siihen asti elantoaan TÄYSIN omalla työnteollaan.Hänellä ei siis pitäisi olla kokemusta itsensä elättämisestä. Menikö oikein? (kyllä, tämä on ärsyttävää ja turhaa spekulointia, älä viitsi. Viitsinpäs, juuri äsken. luepa vain oma tekstisi uudestaan ja mieti miksi.)
Ei, en väitä että olen aikuinen. Olen aikuismainen. Siinä on vissi ja ero.
Tottakai avokki hoitaa taloutta tällä hetkellä. Et tainnut tietää, että äippälomalla ei paljon tuloja ole? Noh, kerkeet kyllä oppia kun olet aikuinen ja saat lapsia;)
Ja rahasta. Saan rahaa kun pyydän, mutta ei ole ollut tarvetta.
Ja kyllä, vieläkin väitän että olen paljon elämää enempi nähnyt kun sinä. En ehkä puhu työllisesti, vaan yleisesti kokemusten perusteella.
Omistuskämppä = pankin 80% ja isin 10% omistama kaksio Korsossa
Farmari-Volvo = vuosimallia -76
Kyllä nämä teiniäidit tiedetään..
Että rahaa tulee avolta ja vanhemmilta. Vanhemmilta? Ettekös te ollutkaan ihan omavarainen pari? Ja syy siihen, että ei ole isot äitiyspäivärahat on se, ettei ole ollut tuloja ennen raskautta.
Onnea vaan, olet ihastuttavan kypsä! Pitäkää hauskaa siellä Korsossa!
Nykyään ennen perheen perustamista pitää olla upouusi farmari, omakotitalo paljon muuta paskaa.
Ja jos edellisellä kirjoittajalla ei ollut vakinaisia tuloja? Ja vaikka olis työelämässä ollut, niin ei niillä äippärahoilla eletä.
Kerro ihmeessä mitä sinä teit tuon ikäisenä? Viilsit ranteet auki ku kukaan ei suostunu hakee alkosta juomista. Jos sinun elämäsi on ollut kurjaa, älä purkaa sitä muihin.
Nim. Naimisissa oleva, 2 tytön äiti, JOKA ASUU VUOKRALLA. vm. 88!
Eihän tietenkään pidä olla mutta kyllähän se melkeen helpottais elämistä. Ja miten niin paskaa? Sitähän teiniäidit ovat täälä hehkuttaneet että mitä HEILLÄ on.
Ei niillä "äippärahoilla" eletä ei mutta kyllä ainakin minä säästäisin ennen äidiksi tulemista niin ettei niiden "äippärahojen" varaan tarvi laskea. Onhan se helpompi elää kun ei "äippärahoilla" tarvi sitä farmari-Volvon lainaa lyhentää.
Tämä kysymys ei nyt ollu minulle esitetty mutta vastaanpa kuitenkin mitä minä tein 16-vuotiaana. Elin NORMAALIA nuoren elämää. Huoletonta lapsuutta ja pikkuhiljaa aikuistuin. Asuin kuitenkin kaupungissa opiskelujen vuoksi, VANHEMMAT maksoivat vuokran ja lapsilisät sain omalle tilille siinä vaiheessa koska maksoin muun elämisen niillä. Lisäksi työskentelin Citymarketin pullonpalautuksessa. Työ, joka ei tod. vaatinut koulutusta.
Eihän se elämä hukkaan mee jos lapsuuden viettää kotona omien lasten kanssa mutta mietippä jos saa jonkinnäkösen koulutuksen vasta 4-kymppisenä niin kuka sellaista enää haluaa töihin?
Minä ainakin haluan olla itseni elättämä, en valtion. Ja elän omaa elämääni vielä toteuttaen haaveet. Niin aion myös omat lapseni kasvattaa tulevaisuudessa. Pitää olla haaveita (joitain muita kun kotileikkejä 16-vuotiaana.
Pitäiskö itsekin ryhtyä kannalle, että miksi tehdä töitä kun muutkin voi elättää minut?
Kuten alempana kerroin niin kun olin 16-vuotias niin vanhemmat maksoivat vuokrani. Kun olin 18-vuotias ja muutin omaan asuntoon niin maksoin itse vuokrani. Mutta näille se teinivaihe tuntuu jäävän päälle eli antaa muiden elättää kun se on niin helppoa.
Kuten sanoin, niin elämää enemmän nähneenä ja aiemmin itsenäistyneenä voin sanoa mitä perhe elämä on. Sinulla ei näytä siintä olevan mitään käsitystä, joten miksi pitää tulla tänne meidän pienten tyttöjen palstalle itkemään kuinka ihana, onnellinen (varmaan täysin paska?) lapsuus sinulla on ollut?
Elämää todellakin enemmän niin nähneenä. Huvittavaa! Mä olen elänyt hei normaalin nuoruuden. Ihan niinku nuoren kuuluu elää. Ja miten niin paska lapsuus? Mulle annettiin mahdollisuus elää sitä elämää niinku kuuluukin. Ja meidän äiti sentään osas tuosta ehkäsystä kertoa mulle vähän enemmän ja opetti myös kantamaan vastuuni. Siks mä en lapsena ole lasta saanut vaikka silloin seurustelinkin "vakavasti". Niin vakavasti kuin sen ikäsenä voi seurustella.
Ja todellakin. Pienten tyttöjen palsta. Tiedätkö miksi barbiet ja nuket on keksitty? Siksi että niillä voi leikkiä sitä kotia alaikäisenä.
Tekstisi sisältö kertoo jo kypsyydestäsi. Taidetaan olla samanikäisiä.
Kyllä mun vanhemmat opetti myös mulle kantamaan vastuun ja sen olen tehnytkin. Tuskin meille muuten lasta oltais suotu tähän talouteen.
no itse olin seitsemäntoista kun tulin raskaaksi ja en saa muuta kuin samat tuet kelasta kuin kaikki muutkin vanhemmat .. ja en ole elänyt kuin mieheni rahoilla mikä jo alunperin oli sovittu. nyt kun poikani täyttää kohta kolme lähden opiskelemaan. kaikki eivät halua ensin ammattia ja rahaa, omakotitaloa,koiraa ja hienoa autoa minulle riittää ihanan arkinen elämä lapsen kanssa. ja olin töissä ennen kuin tulin raskaaksi että ole sinä vaan satavarma.!
Siihen kuitenkin on oma lakinsa. Lapsityövoiman käytössä. Eli se siitä työnteosta!
No nyt sitten paljastui oma naiiviutesi. Oli muut keskustelijat täällä lapsia tai ei, niin sinä olet takuulla niistä isoin.
Siitähän mä oonkin oppinut että lapset ovat lapsia ja jokaisella on oikeus omaan lapsuuteensa. Lasten kanssa ei voi keskustella aikuisten asioista, sen on huomannut myös täällä.
tulin siihen tulokseen että tämä aloittaja on katkera nuorille äideille, voihan se olla että hän ei itse voi edes saada lapsia! sitä kun "haluaa kasvaa aikuiseksi" ennen lapsia niin huomaa hyvin pian että onkin jo ikää sen verran että lapsia ei niin vaan saakkaan enää.
tuloista, suurimmalla osalla on varmasti vaikeaa vaikka kuinka olisi töissä ollut, nykyään kun kaikki maksaa aivan liikaa!
olen itse sitä mieltä että äidiksi jokainen on valmis kun siltä itsestään tuntuu eikä siinä mitään "ikärajoja" ole! äidiksi kasvaa siinä 9kk aikana.
nainenhan on parikymppisenä hedelmällisimmässä iässä :) sillon ne lapset kuuluu saadakkin, nuorena lisäksi jaksaa paremmin :)
Ensinnäkin, katkeruus on kaikkea muuta kuin oikea sana. Sääli on ehkä oikeampi. Ja mielestäni jos saa lapsen alle 3o-vuotiaana niin ei ole ikäloppu. Eli jos ihminen on terve niin kyllä vielä pitäisi jaksaa lasta hoitaa.
Ja se että kyllä jonkinnäköinen ikäraja todellakin pitäisi olla. Jos todellakin itse on vielä lapsi niin ei todellakaan ole vielä kypsä vanhemmaksi.
Apuahan kaikki tarvii ehkä lapsen kanssa mutta jo se extra avun määrä mitä teini tarvii niin kertoo jo epäkypsyydestä. Elämän asiat todellakin on hukassa kun omalle lapselle opetetaan että raha kasvaa puussa.
Tulin raskaaksi 16v, sain tytön 17v.
Nyt tyttö on 3v, minä pian 21v ja viimeset 10kk olen työskennellyt liittymäkauppiaana, sekä leipurin apulaisena. Ja ilman minkäänlaista koulutusta ;)
Taas tämä nähtiin.. Nämä kaikkien pitämät lehtimyyjät ja liittymäkauppiaat onkin näitä teiniäitejä. Ja sen kyllä huomaa ettei siinä tarvi minkäänlaista koulutusta.
Ja leipurin apulainen. Just. Itsekkin itse asiassa 15-vuotiaana työskentelin kokin apulaisena. Ei siinäkään vaadittu koulutusta. Eli teiniäidithän ei tarvitse mitään koulutusta koska ne on vieläkin niitä 16-vuotiaita.
Nykyään ei minun työssäni pärjää ilman koulutusta. Itse asiassa ei missään kolmessa mitä minulla on. Ja vaikka olenkin opiskellut paljon niin olen samalla tehnyt töitä. Vai sanotaanko niin että olen opiskellut töiden ohessa.
Mitä vitun väliä sillä ammatilla on? Jotkut sentään yrittää elättää perheensä? Ja mitä jos edellinen kirj. haluaa leipuriksi? Kaikki kun ei voi menestyä niin kuin sinä, kaupan kassalla, ymmärrän kyllä katkeruutesi.
WOHOO! Sinähän olet täydellinen äiti ura ennen rakkautta vai miten se meni? Vai mikä se oli? Kuulostaako tutulta? Varmasti. Kuulostat juuri sen tyyppiseltä äidiltä, joka laittaa lapsen hoitoon puolivuotiaana ja lähtee takaisin duuniin. Sehän on oikein, eihän se lapsi rakkautta tarvi, vaan varakkaan perheen.
Ei ei ei, et ilmeisesti tiedä mun arvoista ja periaatteista yhtään mitään. Ja mä en ole sielä kaupan kassalla menestynyt. Ikinä kassakonetta ees käyttänyt. Mieti että minä oon päivittäin lasten kanssa tekemisissä ja ihan siihen on koulutuskin. Yksi niistä.
Miten voi 24-vuotiaalle tulla sanoo että on uranainen. Mä sanoisin et uranainen on just se yli 30-vuotias, joka vielä miettii että ei ole lasten aika koska työt pukkaa päälle. Ja sen takia mä en just hanki niitä lapsia ennenkun sit kun olen valmis antamaan lapselleni vain aikaa ilman mitään stressiä "äippäavustuksista" tai että olisin vanhemmista taloudellisesti riippuvainen. Mä en ole korkeasti koulutettu vaan minulla kolme ammattia, jossa tehdään töitä. Ja ennemmin mä todella arvostan koulutuksen saaneita lastentarhanopettajia kuin kouluttamattomia 16-vuotiaita lehtimyyjiä.
Kyllä mä ennemmin annan lapselleni rakkaan ja vähän varakkaamman lapsuuden kuin, että mun äiti olis mun ollessa 12-vuotias, 27-vuotias työtön, kouluttamaton puhelinmyyjä joka vielä elää omien vanhempiensa varoilla.
Ja vaikka sitä rahaa olis niin miksei sitä voi elää kuitenkin niin ettei sitä lasta lelli pihalle? Mutta kun sillä rahalla saa sitä perushyvinvointia. Ruoasta ei tingitä eikä ehjistä vaatteista.
Ja mitä sihen työhön tulee niin mä todella tykkään mun työstäni ja viihdyn töissä. Mutta mun on aina helpompi palata hoitovapaalta töihin kun se työpaikka on jo valmiina ja samoin se työkokemus. Eipähän tarvi työkkäristä ravata joka päivä.
Se ikäkö tekee ihmisestä huonon äidin? Miksi lapsi on sitten riippuvainen näin huonosta äidistä? Vaikka mulla ei vakkariduunia olekkaan, niin mitä väliä? Mulla on lapselle rakastava koti!
Kuule ei tässä nyt sinun arvostuksesta olekkaan kyse. Mistä helvetistä sä nainen tiedät mitä mä oon 27-vuotiaana? Ja voin lyödä mistä vain vetoa, että lapsi haluaa itselleen nuoren äidin, kuin äidin jota joutuu häpeämään iän takia:)
Ihmetyttää vaan, että miksi sinä tuut neuvomaan PERHEETTÖMÄNÄ meitä perheellisiä. Se siitä kokemuksestasi..
Perheetön tai ei mutta ammatin puolesta ilmeisesti enemmän kokemusta tuollaisista perheistä enemmän työn kautta.
Ja siinä on taas perheen arvot kohdillaan jos pitää äitiään iän puolesta hävetä. Hohhoh! Sen vedon kyllä sinä hävisit! Ennemmin vanhempi äiti jolla on elämänkokemusta muustakin kuin vain muiden elätettävänä olleena.
No joo, nyt en viitsi enää tuhlata kallista (palkallista) kesäloma-aikaa tällasella palstalla. Varsinkaan kun tästä ei ole ollut mitään hyötyä. Nyt voin olla entistä vakuuttuneempi kannastani.
Elää perheellisenä on aivan eri asia, kuin tehdä työtä perheiden parissa. Oletin sinun olevan fiksu yli 20-vuotias koulutettu, mutta anteeksi nyt vain, mitä enemmän olet tänne kirjoittanut, sen huonomman kuvan annat itsestäsi.
Itseasiassa voin kertoa, että monet lapset häpeävät äidin tai isän korkeaa ikää, jos kavereiden on nuorempia, mutta ikävä fakta on myös se, että jotkut lapset saattavat ja häpeävätkin varmaan, jos äiti on kamalan nuori. Sinä valitsisit vanhemman äidin, jolla on kokemusta muustakin kuin elättinä olemisesta.
Mutta miksei se 16-vuotiaana raskaaksi tullut teinityttö voisi elättää lasta tasapainoiseksi? Jos hänellä on tukiverkosto, mikä pitisi olla myös vanhemmilla vahemmiksi tulijoilla, hän voi ihan yhtä hyvin pärjätä. Tottakai nuori tarvitsee enemmän rahallista tukea ja henkistäkin, mutta niin myös kolmekymppinen ensisynnyttyjä. Vaikka se kolmikymppinen ensisynnyttäjä on kokenut elämässään kaikenlaista, ei hän ole koskaan synnyttänyt omaa lasta maailmaan.
Itse en ole teiniäiti, enkä nuori äiti. Olen 18-vuotias parisuhteessa elävä naisihminen. Minä en halua vielä lasta tähän. Aloitan syksyllä oppisopimuksen, jossa valmistun ammattiin ja saan todennäköisesti vakkaripaikan samasta duunista. En siis vielä halua äidiksi. Minulle riittää, kun siskoni ja hänen miehensä saa lapsen ensi syksynä lapsen, jota voimme miehen kanssa käydä hoitamassa.
Miksi olet niin ylimielinen? Mitä se asenne auttaa täällä? Ei lainkaan. En tarkoita, että jokaiselle pitäisi päätä paijata, mutta jotain pientä ymmärrystä ja empatiaa kaipaa jokainen, myös sinä.
Mutta sehän on erittäin hienoa, että sinulla on nyt palkallinen loma parhaimpaan aikaaan. Olen iloinen puolestani. Nyt on ollut ihan kivat säätkin pari päivää, vähän eilen oli kolea, mutta ei se elämää kaatanut. :)
Työtä on monenlaista ja jonkun ne on tehtävä.
Väitit, ettei meillä teiniäideillä ole mitään hajua työn teosta. Liittymäkauppa ja leipomotyö on molemmat henkisesti ja fyysisesti todella rankkaa homma. Mielummin minä istuisin kaupan kassalla kun nostelisin 45kg taikina könttejä.
Joulun alla saatoin tehdä 8 päivää putkeen töitä, pitää päivän vapaata ja taas sama putki.
Muutaman kuukauden ajan tein kahta työtä. 6 päivää viikossa töitä, yksi vapaa ja taas sama.
Tähän päälle täytyy vielä keretä urheilemaan, olla lapsen kanssa, siivota, tehdä ruokaa, tavata kavereita, pestä hampaat jne... jne...
Kaiken tämän sovittaminen yhteen vaatii valtavaa organisointi kykyä ja sitkeyttä.
Syksyllä aloitan opinnot ja kolmen vuoden kuluttua jos luoja suo, on meikäläisellä valkoinen takki ja lakki(laborantti ja yo)
Väitteesi on typerä ja lapsellinen.
Kehottaisin sinua keskittymään elämään omaa elämääsi.
Se miten toiset elävät omaansa ei pitäisi hetkauttaa sinua suuntaan eikä toiseen.
Sitä minä en ymmärrä,että miksi tänne palstalle tulee aika ajoin aina joku "kypsä ja viisas","hulvatonta elämää" viettävä aikuinen kertomaan kuinka ihanaa hänen elämänsä on ilman lapsia ja kuinka teiniäidit eivät tiedä elämästä tai työnteosta mitään.
Minä sain omani 15-vuotiaana,muutin omilleni miehen kanssa raskauden keskivaiheessa.
Hoidin lasta,opiskelin ja kävin töissä.
Mies kävi töissä,ja armeijan siinä välissä.
Helppoa ei ollut,ja ongelmia vaikka muille jakaa.
Silti pärjäsimme hyvin.
Lapseltamme ei puuttunut mitään.
Voisin sanoa,että opiskeleva/työtä tekevä teiniäiti tietää maailmasta paljonkin.
Sinä saatat yllättyä lapsia hankkiessasi,kuinka uskomattoman rankkaa ja täysipäiväistä työtä se on,tähän vielä päälle työt & opiskelut.
Voisit hieman avartaa maailmankatsomustasi,kun kerran olet niin fiksu ja tahdot kerätä tietoa & elämänkokemusta.
KAIKKI TEINIÄIDIT EIVÄT HEITTÄYDY LOPPUIÄKSEEN SOSSUN JONOON JA ELÄTÄ ITSEÄÄN JA LASTAAN KAIKILLA MAHDOLLISILLA TUILLA,ASU KAUPUNGIN VUOKRAKÄMPÄSSÄ JA LAIMINLYÖ LASTAAN.
ON TEINIÄITEJÄ,JOTKA HUOLEHTIVAT LAPSESTAAN,UHRAAVAT KOKO ELÄMÄNSÄ LAPSEN HYVÄKSI,KÄYVÄT TÖISSÄ/OPISKELEVAT(TAI MOLEMPIA!),HOITAVAT KOTIA,LASTA JA PARISUHDETTAAN.
JA SE EI _TODELLAKAAN_ OLE HELPPO TEHTÄVÄ.
Luulempa että 5 vuoden päästä huomaat(tai sitten kun omistat lapsia),kuinka epäkypsästi ja typerästi olet voinut ajatella,vaikka luulit olevasi niin fiksu ja kaikkitietävä.