Kansainvälinen adoptio on nyt trendikästä. Lapsen adoptoiminen ei enää ole vain hyväntekeväisyyttä niin kuin ennen, vaan nykyään siitä tehty miltei suomen pelastustalkoot, kun jatkuvasti kaikkialla mediassa toitotetaan kansainvälisyyden&suvaitsevaisuuden tärkeyttä ja lapsipulaa.
Mutta kuten tavallista, suomalainen media on harvemmin ollut kovin todenmukainen, eikä ole nytkään. Vanhojen suomettumisaikojen perinteitä noudattaen suomessa ollaan liiankin hyvin totuttu ”vallitsevaan totuuteen” jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa. Mieleen tulee aikaisemmat vuoden ennen it-buumia ja ”työvoimapulaa” jolloin sama ”julkinen totuus” oli, että kaikki pakolaiset ovat loisia ja verenimijöitä, ja jokainen joka auttaa heitä, kerjää vain verta nenästään. Sitten Hesarissa julkaistiin keskellä kukkivaa talouskasvua juttua ”työvoimapulasta” ja yhtä-äkkiä kaikki muuttui.
Liian nopeasti! Liian paljon&liian nopeasti ehti tapahtua, ja nyt suomi on jo lähellä toista sodanjälkeistä lamaa. Tuntuu, ettei ehkä sitten niin paljoa 90-luvulta muuttunutkaan. Entiset pikku-skinit ovat nyt pikku ”hip-hoppareita” ja samat vanhat puolueet (paria uutta naamaa lukuun ottamatta) käyttäytyvät samalla lailla kuin aina ennenkin, pallottelevat vastuutta, ja etsivät muualta syntipukkia, ja ennen kaikkea maksajaa suomalaisen ”hyvinvointivaltion” jatkuvasti kasvaville menoille, joita nyt etsitään ulkomaisista ”huippuosaajista;)”
Ikään kuin raatona entistaikojen muhkeasta ja runsaasta uuden talouden sarvesta kummittelevat yhä suomessa ”työvoimapula” ”kansainvälisyys” ja ”ulkomaiset huippu osaajaat” Aina silloin tällöin itketään ja voivotellaan, että jollain alalla on taas HIRVITTÄVÄ työvoimapula. Yleensä pienen mekastuksen jälkeen joku taas muistaa, että suomessahan on myös 300 000:n työtöntä, ja määrä senkun vain kasvaa. Esim jonkin aikaa voivoteltua ja itkettyä uhkaavaa farmaseutti pulaa siihen alettiin kouluttaa väkeä muilta, esim hoiva-aloilta. Suomalaiseen kulttuuriin taitaa luonnostaan kuulua tietty typeryys, ja se, että päätä hakataan seinään siihen saakka, kunnes unohdettiin, miksi sitä päätä alun perin seinään hakattiin, ja sitten lopetetaan, niin ei enää satu;)
Samoihin aikoihin vielä kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta illakoidaan adoptioperheissä, ja pinnalliset trendilehdet julistavat: ”Tässä on tulevaisuuden suomalainen!” sivunkokoisesta kuvasta esim pienestä ”söpöstä” kiinalaisvauvasta.
Jos on kerran päättänyt adoptoida, kannattaa ottaa kaikki ilo irti heti alkuvuosista. Sanon tämän 20-vuoden kokemuksella: Kulta ei suomessa kauaa kimmellä! Luonanne haastattelua tekevä lehti ajautuu luultavasti konkurssiin ennen kuin lapsenne täyttää edes 8, ja pinnallinen trenditoimittaja saa luultavasti AIDSIN, ellei sitten kuole huumeiden yliannostukseen. Teille jää murkku ikään kasvava kiinalaisvauva, joka ei enää jossain vaiheessa suostu uskomaan, että te olette hänen oikeat vanhempanne. Yleensä adoptiovanhemmilla on tapana pyrkiä kontrolloimaan adoptiolapsia vahvemmin kuin biologisia lapsia automaattisesti kapinan pelossa. Tämä taas yleensä tuppaa vain entisestään kärjistämään suhteita. Joissain tapauksissa(kuten omassani)selitetään lapsen olevan ”sairas” ja hänet kärrätään hyvinvointiyhteiskunnan kustantaman psykiatrin hoitoon, joka yleensä päätyykin tähän olettamukseen. Eihän kukaan normaali lapsi nyt sanoisi vihaavansa hänet ”pelastaneen” pariskunnan. Suomihan on hyvinvointivaltio, johon syntyminen/pääseminen on lottovoitto. Jos lapsi on ”kiittämätön” kyseessä on epäilemättä joku ”sairaus”, jonka on aiheuttanut epäilemättä, joka syntymämaassa tai biologisilta vanhemmilta saatu trauma.
Riidat senkun vain yltyvät, mutta suhteet teihin pysyvät edes jotenkin siedettävinä, kunnes lapsi täyttää 18, eikä enää elä teidän talutusnuorassanne. Tämän jälkeen tyypillisesti tarjoatte sovinnon kättä, kun ette voi enää muutakaan. Ja sitten käynnit luonanne senkun vain harvenevat, kunnes ”lapsenne” ei enää vastaa soittoihinne. Ajan myötä suomikin saa uuden ”kansainvälisen” syrjäytyneiden” luokkansa, egoististen pintaliitäjien ja ”maailmanparantajien” pikku suojatit, jotka eivät sitten enää jossain vaiheessa suostuneetkaan olemaan pikku ruskeasilmäisiä äidin ja isin lellikkejä. Tosin eihän tämä mikään ihme ole, kun suomalaiseen periluonteeseen kuuluu härski muista välipitämättömyys ja lähes apinamaisuutta lähentelevä typeryys: Lapset näyttävät söpöiltä, ja heillähän on täällä selvästi paremmat olot kuin kotimaissaan. Varmaan he siellä tähän mennessä olisivat jo kuolleet, tai päätyneet prostituoiduiksi. Uskotte tehneenne hyvän työn, ja vähitellen täytytte niin paljon omaa omahyväisyyttänne, ette edes huomaa, kuinka ”lapsenne” vähitellen lipsuu käsistänne. Perinteiset syntypukit tähän tietenkin ovat kehitysmaassa koetut hirveydet, ja tietenkin suomalaisten helvetillinen rasismi. Lapsihan on suomalainen, kun kerran teidän niin kalliilla valuutalla hankkimassanne passissa kerran sanotaan niin! Hoette itsellenne, että lapsi on sairas, ja ympäristö rasistinen koko adoption ajan, aina katkerasta murrosiästä yksinäiseen aikuisuuteen, kun ”lapsenne” ei enää vastaa soittoihinne. Ja ehkä EHKÄ pakollisten nyyhkytys, kirous ja katkeruuskohtausten jälkeen(johon kuuluu tietenkin se pakollinen: ”Me emme ole täydellisiä! Totta kai me saamme tehdä virheitä. Kuka tahansahan voi nykyään saada lapsen, pummi tai narkkari. Ajattele nyt sitä!) niin EHKÄ(ei pakollinen!) alatte miettiä, että ehkä hölmöläisgeeninne saivat sittenkin teistä yliotteen. Eli oli nyt aivan pakko adoptoida, kun saitte sellaisen päähänpistoon kirottuun päähänne, ja oli aivan pakko alkaa nahistella, ja tapella lapsen kanssa joka pikku asiasta, ettei oma auktoriteetti menisi, kun te kerran olette lapsen ”OIKEAT” vanhemmat, ja luoja viekööt jos se pikku viirusilmä sitä kyseenalaistaa, kun te kerran kaikenlisäksi niin kalliin hinnan siitä maksoitte! Eli keskellä egoistista ja maailmoja syleilevää ”kansainvälistä” hurmiotanne ette huomanneet, että se biologinen ja adoptiolapsi todella OVAT kaksi eri asiaa, sillä biologinen lapsi ei kyseenalaista adoptiovanhemmuutta, saati sitten itse adoptiovanhemmat yritä kaikin mahdollisin tavoin lannistaa kaikkia lapsen yrityksiä itsenäistyä, tai saada selville, kuka hän oikeasti on. Eli pelätään, että menetetään se, mikä ei ikinä koskaan teidän ollutkaan. No, se hetki vielä koittaa, te itsekkäät pintaliitäjä jupit, ja toivon mukaan tämä suomalainen ”hyvinvointivaltio” kustantaa elämäni siihen saakka, että saan sen hetken vielä nähdä. Muuta minulle ei adoptiostani ainakaan jäänyt, kuin katkeruus, mutta onneksi on se kosto, se on lopussa niin suloinen!
Mutta kuten tavallista, suomalainen media on harvemmin ollut kovin todenmukainen, eikä ole nytkään. Vanhojen suomettumisaikojen perinteitä noudattaen suomessa ollaan liiankin hyvin totuttu ”vallitsevaan totuuteen” jota kukaan ei uskalla kyseenalaistaa. Mieleen tulee aikaisemmat vuoden ennen it-buumia ja ”työvoimapulaa” jolloin sama ”julkinen totuus” oli, että kaikki pakolaiset ovat loisia ja verenimijöitä, ja jokainen joka auttaa heitä, kerjää vain verta nenästään. Sitten Hesarissa julkaistiin keskellä kukkivaa talouskasvua juttua ”työvoimapulasta” ja yhtä-äkkiä kaikki muuttui.
Liian nopeasti! Liian paljon&liian nopeasti ehti tapahtua, ja nyt suomi on jo lähellä toista sodanjälkeistä lamaa. Tuntuu, ettei ehkä sitten niin paljoa 90-luvulta muuttunutkaan. Entiset pikku-skinit ovat nyt pikku ”hip-hoppareita” ja samat vanhat puolueet (paria uutta naamaa lukuun ottamatta) käyttäytyvät samalla lailla kuin aina ennenkin, pallottelevat vastuutta, ja etsivät muualta syntipukkia, ja ennen kaikkea maksajaa suomalaisen ”hyvinvointivaltion” jatkuvasti kasvaville menoille, joita nyt etsitään ulkomaisista ”huippuosaajista;)”
Ikään kuin raatona entistaikojen muhkeasta ja runsaasta uuden talouden sarvesta kummittelevat yhä suomessa ”työvoimapula” ”kansainvälisyys” ja ”ulkomaiset huippu osaajaat” Aina silloin tällöin itketään ja voivotellaan, että jollain alalla on taas HIRVITTÄVÄ työvoimapula. Yleensä pienen mekastuksen jälkeen joku taas muistaa, että suomessahan on myös 300 000:n työtöntä, ja määrä senkun vain kasvaa. Esim jonkin aikaa voivoteltua ja itkettyä uhkaavaa farmaseutti pulaa siihen alettiin kouluttaa väkeä muilta, esim hoiva-aloilta. Suomalaiseen kulttuuriin taitaa luonnostaan kuulua tietty typeryys, ja se, että päätä hakataan seinään siihen saakka, kunnes unohdettiin, miksi sitä päätä alun perin seinään hakattiin, ja sitten lopetetaan, niin ei enää satu;)
Samoihin aikoihin vielä kansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta illakoidaan adoptioperheissä, ja pinnalliset trendilehdet julistavat: ”Tässä on tulevaisuuden suomalainen!” sivunkokoisesta kuvasta esim pienestä ”söpöstä” kiinalaisvauvasta.
Jos on kerran päättänyt adoptoida, kannattaa ottaa kaikki ilo irti heti alkuvuosista. Sanon tämän 20-vuoden kokemuksella: Kulta ei suomessa kauaa kimmellä! Luonanne haastattelua tekevä lehti ajautuu luultavasti konkurssiin ennen kuin lapsenne täyttää edes 8, ja pinnallinen trenditoimittaja saa luultavasti AIDSIN, ellei sitten kuole huumeiden yliannostukseen. Teille jää murkku ikään kasvava kiinalaisvauva, joka ei enää jossain vaiheessa suostu uskomaan, että te olette hänen oikeat vanhempanne. Yleensä adoptiovanhemmilla on tapana pyrkiä kontrolloimaan adoptiolapsia vahvemmin kuin biologisia lapsia automaattisesti kapinan pelossa. Tämä taas yleensä tuppaa vain entisestään kärjistämään suhteita. Joissain tapauksissa(kuten omassani)selitetään lapsen olevan ”sairas” ja hänet kärrätään hyvinvointiyhteiskunnan kustantaman psykiatrin hoitoon, joka yleensä päätyykin tähän olettamukseen. Eihän kukaan normaali lapsi nyt sanoisi vihaavansa hänet ”pelastaneen” pariskunnan. Suomihan on hyvinvointivaltio, johon syntyminen/pääseminen on lottovoitto. Jos lapsi on ”kiittämätön” kyseessä on epäilemättä joku ”sairaus”, jonka on aiheuttanut epäilemättä, joka syntymämaassa tai biologisilta vanhemmilta saatu trauma.
Riidat senkun vain yltyvät, mutta suhteet teihin pysyvät edes jotenkin siedettävinä, kunnes lapsi täyttää 18, eikä enää elä teidän talutusnuorassanne. Tämän jälkeen tyypillisesti tarjoatte sovinnon kättä, kun ette voi enää muutakaan. Ja sitten käynnit luonanne senkun vain harvenevat, kunnes ”lapsenne” ei enää vastaa soittoihinne. Ajan myötä suomikin saa uuden ”kansainvälisen” syrjäytyneiden” luokkansa, egoististen pintaliitäjien ja ”maailmanparantajien” pikku suojatit, jotka eivät sitten enää jossain vaiheessa suostuneetkaan olemaan pikku ruskeasilmäisiä äidin ja isin lellikkejä. Tosin eihän tämä mikään ihme ole, kun suomalaiseen periluonteeseen kuuluu härski muista välipitämättömyys ja lähes apinamaisuutta lähentelevä typeryys: Lapset näyttävät söpöiltä, ja heillähän on täällä selvästi paremmat olot kuin kotimaissaan. Varmaan he siellä tähän mennessä olisivat jo kuolleet, tai päätyneet prostituoiduiksi. Uskotte tehneenne hyvän työn, ja vähitellen täytytte niin paljon omaa omahyväisyyttänne, ette edes huomaa, kuinka ”lapsenne” vähitellen lipsuu käsistänne. Perinteiset syntypukit tähän tietenkin ovat kehitysmaassa koetut hirveydet, ja tietenkin suomalaisten helvetillinen rasismi. Lapsihan on suomalainen, kun kerran teidän niin kalliilla valuutalla hankkimassanne passissa kerran sanotaan niin! Hoette itsellenne, että lapsi on sairas, ja ympäristö rasistinen koko adoption ajan, aina katkerasta murrosiästä yksinäiseen aikuisuuteen, kun ”lapsenne” ei enää vastaa soittoihinne. Ja ehkä EHKÄ pakollisten nyyhkytys, kirous ja katkeruuskohtausten jälkeen(johon kuuluu tietenkin se pakollinen: ”Me emme ole täydellisiä! Totta kai me saamme tehdä virheitä. Kuka tahansahan voi nykyään saada lapsen, pummi tai narkkari. Ajattele nyt sitä!) niin EHKÄ(ei pakollinen!) alatte miettiä, että ehkä hölmöläisgeeninne saivat sittenkin teistä yliotteen. Eli oli nyt aivan pakko adoptoida, kun saitte sellaisen päähänpistoon kirottuun päähänne, ja oli aivan pakko alkaa nahistella, ja tapella lapsen kanssa joka pikku asiasta, ettei oma auktoriteetti menisi, kun te kerran olette lapsen ”OIKEAT” vanhemmat, ja luoja viekööt jos se pikku viirusilmä sitä kyseenalaistaa, kun te kerran kaikenlisäksi niin kalliin hinnan siitä maksoitte! Eli keskellä egoistista ja maailmoja syleilevää ”kansainvälistä” hurmiotanne ette huomanneet, että se biologinen ja adoptiolapsi todella OVAT kaksi eri asiaa, sillä biologinen lapsi ei kyseenalaista adoptiovanhemmuutta, saati sitten itse adoptiovanhemmat yritä kaikin mahdollisin tavoin lannistaa kaikkia lapsen yrityksiä itsenäistyä, tai saada selville, kuka hän oikeasti on. Eli pelätään, että menetetään se, mikä ei ikinä koskaan teidän ollutkaan. No, se hetki vielä koittaa, te itsekkäät pintaliitäjä jupit, ja toivon mukaan tämä suomalainen ”hyvinvointivaltio” kustantaa elämäni siihen saakka, että saan sen hetken vielä nähdä. Muuta minulle ei adoptiostani ainakaan jäänyt, kuin katkeruus, mutta onneksi on se kosto, se on lopussa niin suloinen!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei
Tekstisi oli kyllä aika vihaisen tuntuista. Kertoisitko miten sinä näkisit että olisi paras tapa adoptiovanhemmuus hoitaa?
Ilmeisesti itse olet adoptoitu ulkomailta Suomeen, voisitko sinä kertoa meille miten asia tulisi hoitaa jotta kukaan muu adoptiolapsi ei joutuisi kärsimään samaisesta asiasta.
Eihän Suomeen adoptoitaessa voi väkisin vääntää lapsesta Suomalaista. Täytyyhän hänellä olla yhteys myös omaan maahansa ja kulttuuriin. Kerro ihmeessä miten sinä olisi halunnut että adoptiovanhempasi olisivat toimineet.
Tosiasia on, että adoptioita tehdään nyt ja jatkossa, ehkä jos tuon vihan sijasta neuvoisit miten tulisi menetellä, joku toinen adoptiolapsi saisi paremman elämän täällä Suomessa. Eikö sekin olisi jo parempi kun sitten se tämän hetkinen tilanne?
Muutenkin minusta olisi tärkeää ennen kun adoptoi lapsen kuulla niin toisten adoptiovanhempien kun -lapsienkin elämästä. Eri toten adoptiolasten kokemuksista, iloista ja pettymyksistä, jopa vihastakin.
Kuitenkin, vaikkakin luin kirjoittamasi tekstin, olen silti sitä mieltä, että kun meillä on Suomessa tilaa asua, kohtuullinen toimeentulo, ruokaa ym. olisi itsekästä olla ottamatta lapsia tänne maista missä lapsella ei olisi mitään edellytystä selvitä esim. hengissä. Pelkkä köyhyys ei ole syy antaa lasta adoptoitavaksi, mutta maailma on julma ja jokaisen lapsen tulisi saada viettää turvallinen lapsuus.
Kirjoittamastasi Suomalaisten tietämättömyydestä/typeryydestä ei päästä muutoin eroon kun neuvomalla miten asiat pitäisi tehdä. Uskon että sinulla on kyllä hyvät ohjeet myös näin päin.
Nämä eivät sitten ole mitään suosituimuuskilpailut. Kerron mitä asiasta olen mieltä, enkä välitä mitä muut sihhen sanovat. Jopa HÖLMÖLÄN laki sallii minulle tämän, joten jos et pidä tekstistäni, niin vaihdappa vaan kiltisti sivua;)
Omasta kirjoituksestasi muuten paljastuu jo aika selvä kannanotto, jonka olen HÖLMÖLÄIS päässäsi muodostanut ja nyt pyrit vain nolaamaan minua, tai mikä pahempaa, saamaan minut mukaan johonkin loppumattomaan keskustelurimpsuun, joka ei johda mihinkään(Tuo oli muuten vasta alku. Aion tehdä kokonaisen kirjoitus-sarjan)
Toiseksi(niinkuin aion myöhemmissä kirjoitus-sarjoissani todeta)adoptio ei ole ratkaisu kehitysmaiden ongelmiin. Eli pannaampa asia näin:Onko uhanalaisia laeja auttanut, että ne on viety eläntarhoihin, tai johonkin akvaarioon uiskentelemaan, tai suomalaisten köyhyyttä se, että ihmisille on ladottu kukkkurakaupalla ilmaista rahaa?
Vertaileppa huviksesi niin adoption kuin kehitysavun kohteita viimeisen 20-vuoden ajalata, niin kas kas, huomaat pienen yhtenäisen kaavan! Eli ne, jotka ovat kehitysapua joskus saaneet, saavat sitä myös nyt, ja tulevat saamaan kaksinkertaisena jatkossa. Eli, yksinkertaistetaanpa nyt sitä taas teille HÖLMÖLÄISILLE vielä kerran:Jos annat nälkäiselle leivän, hän syö sen, ja on taas nälkäinen. Kristillinen etiikkaa toimii noin 24-tuntia, sitten on taas nälkä. Jos adoptoit lapsen kehitysmaasta, tekevät typerät ihmiset taas lapsia, jotka näkevät nälkää. Hyväntekeväisyys HÖLMÖLÄIS-mallilla vain lisää edelleen köyhyyttä ja epätoivoa, puhumattakaan sitten adoptiolapsien psyykkistä oireilua kun heidät on "pelastettu" Tässä muuten aiheeseen sopiva artikkeli:
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat/ulkomaat.shtml?2003/09/184831
Eli lisää! Aina vain lisää! Luuletkos, että mikään noista kehitysmaista kehittyy mitenkään, jos sinne pumpataan vain lisää rahaa. Itse hyväksyn inhimillisen kärsimyksen. Vain hullu haluaisi pelastaa jokaikisen lapsen tai nälkäänäkevän. Mielestäni osan on kuoltava, jossa muut lopulta tajuaisivat, että hengissäpysymiseksi pitää myös ITSE tehdä jotain. Hyväksyin myös lapsityövoiman, ja kansainvälisen suurytiykset kehitysmaissa:Jostakinhan se on alettava! Mielestäni länsimainen koulutusjärjestelmä on epärealistinen tavoite. Omalla työllä ja ahkeruudella luodaan arvostus työtä kohtaan, joka esimerkiksi nykyajan suomesta on täysin kateissa. Älkä sinä ainakaan minulle yritä syölttää tuota "pyyteetöntä" paskaasi! Tiedän varsin hyvin, että olet vain päättänyt hankkia kehitysmaasta söpön lapsen, joka sopisi kaunistamaan perhettä vähän niinkuin koira, papukaija, simpanssi, tai kukkaruukku. Kaikki muu on vain härskiä tekopyhyyttä ja teeskentelyä, joka ei tehoa minuun! Mene jonnekin muualle tai jollekin toiselle kärjäämään sääliä teoillesi ja toiminallesi. Kehitysmaita autetaan parhaiten viemällä sinn esim tietoa ehkäisystä. Mielestäni tosin esim lääkkeiden vientiä sinne pitäisi rajoittaa. Oikein hyvä että alkavat nyt itse tehdä niin, mielestäni kyllä patentit voisivat mennä HÖLMÖLÄIS-keksintönä sen sileän tien tarpeettomana! Tärkeää on NIMEN OMAAN luoda sinne se yrittäjähenki, joka nyt kukoistaa esim niin parjatussa Kiinassa. Tosin siellähän kyllä jotkut perheet viis veisaavaat hallituksen kehotuksista tai käskyistä, ja tekevät enemmän lapsia kuin pystyvät elättämään, eivätkä käytä ehkäisyä, ja nämä päätyvät lastenkoteihin josta sinäkin nämä "hylätyt" lapset poimit sopivastio kotiasi kanunistamaan. Älkä muuten yhtään nyt ala siinä nyyhkyttelemään:Parhaasi mukaan pyrit kasvattamaan lapsesta suomalaisen, kun muuta et osaa! Ihan ymmärrettävää, kun kerran olet noin HÖLMÖN teon mennyt tekemään, eli tuonnut hänet tuhansien kilometrien päähän kotiseudustaan. Minulla ei ole mitään siirtolaisuutta vastaan, mutta se mitä te teette on KIDNAPPAUSTA tai LAPSIKAUPPAA Tehän kahmitte lapsia sieltä halvalla rahalla, ja kuvittelette sitten olevanne jonkin sortin hyväntekijöitä. No, minulla tuo ei ainakaan mene läpi. Maailmassa on ollut kärsimystä ennen, ja tulee olemaan myös vastaisuudessa. Se, joka haluaa poistaa kärsimyksen tukehduttamalla toisen kehitysapuun tai muihin mukavuuksiin joilla adoptiolapsia usein LAHJOTAAN on SAIRAS! Kärsimyksen syy on 90% tapauksissa oma LAISKUUS, eikä siihen vaikuta sen enempää kehitysapu kuin massa-adoptio. Tosin nyt oli TODELLA kielteistä, että nuo WTO neuvottelut kariutuivat, kun kehitysmaille kerrankin olisi tarjoutunut mahdollisuus TEHDÄ jotain niiden hyödykkeiden eteen, eikä aina toistaa sitä iän ikuista virttä:"Meillä on nälkä, anna ruokaa!"
Uskon tästä huolimatta, että kehitysmailla on mahdollisuus selvityä, koska niillä on maailman suurimmat luonnonvarat, ja kansainväliset suuryritykset siirtävät sinne jatkuvasti tuotantoaan. Lasten kidnappausta tulen AINA vastustamaan, kärsisivätpä he KUINKA paljon, sillä ei se kehitysmaiden miljoonien lasten kärsimys poistu, jos sieltä vuosittain adoptoidaan parisen tuhatta lasta. Sinne syntyy samana vuonna 10-kertaa enemmän lapsia lisää. Ei MIKÄÄN siellä auta, kuin ryhdistäytyminen ja oma TYÖ. Te "hyväntekijät" ette ikinä ole aiheuttaneet muuta kuin harmia, ja motiivinne tulivat tässäkin ERITTÄIN hyvin selviksi, kun perustelet epätoivoisesti milloin milläkin tekosyyllä, miksi sinun pitäisi saada ostaa lapsi kehitysmaiden Halpa-Hallista. Älä minulta kysy lupaa kulta pieni, mutta älä sitten pety, kun omat koirat purtevat. Kiitollisuutta "pelastetulta" on turha odottaa. Mielummin tuen vaikka äärioikeustoa, kuin kaltaisia "maailmanparantajia", perusta vaikka kenneli, jos noin suuri on tarve jotain "hoivata"!
Minä en missään vaiheessa sanonut että en pidä sinun tekstistäsi, miksi minun pitäisi? Kirjoituksesihan on elävästä elämästä ja kaikesta siihen liittyvästä ei voi pitääkkään, mutta se on vaan realiteetti. Elämään mahtuu niin hyviä kun ikäviäkin asioita. Kun adoptiolapsen kokemus on se mitä kirjotit, se on sääli, eikä minun mielestä adoptiota olisi pitänyt koskaan tehdä.
Minulla ei ollut aikomusta nolata sinua, uskot sen sitten tai et, se on ihan sama minulle, eikä tarkoitus ole tätä keskustelua äärimmäisyyksiin jatkaakkaan. Mutta olethan huomannut tämän sivuston nimen: KESKUSTELU24. Mitähän se sit lienee tarkoittaakaan...
Olen kyllä samaa mieltä, että on aivan järjetöntä viedä kehitysmaihin ruoka-apua, parempi tapa on ollut se että on koulutettu esim. maanviljelykseen ihmisiä ym. ammatteihin. Raha vietynä kehitysmaihin on vielä pahempi kun ruoka, se ei mene koskaan perille, eikä ainakaan oikeaan kohteeseen. On se ihan järkeenkäypä pointti että adoptiolla ei tilannetta paranneta. Kyllähän se kierre jatkuu, olet oikeassa. Mutta silti, maailma vaan on sellainen että adoptiota tullaan varmasti tulevaisuudessakin tekemään. Sama on lapsityövoiman suhteen, en näe mitään järkeä siinä että me lakataan ostamasta lapsityövoimalla tehtyjä tuotteita, mitä niille lapsille jää käteen? Ei yhtään mitään, seuraava vaihtoehto on vielä pahempi. Minusta sen jälkeen voidaan puuttua siihen kun on tarjota toinen vaihtoehto pärjätä. Se on minun mielestäni typerää jeesustelua.
Mutta jokin velvollisuus niillä kenellä on enemmän on auttaa vähempiosaisia. Osa adoptioista on varmasti itsekkäistä syistä, mutta on varmasti olemassa ihmisiä jotka ovat siinä hommassa onnistuneetkin.
Minulla itselläni ei ole adoptiolapsia, mutta olen siihen kuitenkin ajatellut joskus maailmassa ehkä ryhtyä. Jos minut huolitaan adoptiovanhemmaksi, en missään nimessä ole aikonutkaan adoptoida ulkomailta lasta, vaan haluan ehdottomasti kotimaan adoption. Siinä on taatusti ongelmia jo tarpeeksi, saatikka sitten kun siihen sotketaan vielä kaikki kulttuurierokuviot. En sano sitä että me suomalaiset olisimme mitenkään erityisen typeräkansa, tuskin sen typerämpi kun muutkaan, mutta sen myönnän että minulla ei riitä fiksuus kohdata niitä kaikkia ongelmia mitä esim. eri ihonväri täällä pienellä paikkakunnalla toisi tullessaan. Lapsi tuntisi taatusti olevansa erilainen ja se ei ole tietenkään hyvä asia. Minun kantani omakohtaiseen adoptioon on aina ollut tämä, mutta en sano sitä etteikö joku muu perhe voisi onnistua hyvin ulkomaisessa adoptiossa. Se ei ole minua varten.
Anna sinäkin nyt tulla sitten täydeltä laidalta takaisin ;) olen jo saanut kuulla tästä kannastani aikasemminkin. Kutsu mielipidettäni ihan miksi haluat, mutta se on rehellinen eikä perustu mihinkään rodun syrjimiseen....plääh, empä taida saada asiaa nyt selkeästi sanottua
Kuitenkin kirjoitin aikaisemman viestini sen vuoksi, että minusta on tärkeää kuulla adoptiolapsen näkemys adoptiosta, koska senhän elämää se eniten muuttaa. Sori vaan, jos tulkitsit kirjoitukseni jotenkin loukkaavana tai ärsyttävänä. Se ei ollut tarkoitus,mutta niin kun sanoin, jos niin kävi, en sillekkään mitään voi. En ajatellut siinä pelkästään ulkomaista adoptiota vaan myös suomalaista. Kait niissä on samoja ongelmia vaikka ei kulttuurierojakaan välttämättä kuvioissa ole.
Eli pelkäisitkö, että ihmiset haukkuisivat sinua rasistiksi?
Otan aiheeseen kantaa seuraavassa osassani "Ajatuksia adoptiosta" Pysykää kanavalla;)
En pelkää, vaan näinhän siinä käy ja on käynyt.
Mielestäni en sitä ole, vaan tunnen omat rajani ja sen pitäisi olla hyväksi lapselle ja minulle.
Ulkomainen adoptio vaatii muutakin kun tavallisen tallaajan järjen. Tuskin voisin ymmärtää oikein lasta jolla olisi paha mieli muiden kiusatessa tms. enhän ole sitä itse kokenut samasta syystä, eikä minulla ole siten omakohtaista kokemusta. Tosin, voi olla että näen tämän nykymaailman paljon pahempana kun se on.
Voisin ryhtyä kummiksi lapselle jonka elämää yrittäisin auttaa pienin keinoin. Esim. mahdollistaa raha-avulla koulunkäyntiin.
no, jäämpä odottamaan uutta kannanottoasi ;)
Olen nyt lukenut sarjasi a:sta ö:n, tosin harppoen koska minua ei pätkääkään kiinnosta suomen työllisyys ja mielestäni se ei edes liity adoptioon, mutta ihan miten vaan...
Sinulle minulla ei ole sanottavana muuta kuin, ala painua sinne Afrikkaan! Jos et muuta hyvää adoptiosta ole saanut niin ainakin olet saanut mahdollisuuden valita missä maassa asut. Joten ota kimpsusu ja kampsusi ja painu sinne Afrikkaan seuraavalla koneella ja elä loppuelämäsi siellä!
Tervemenoa!
p.s. jos oikein aktiiviseksi ryhdyt saatat löytää biologisen sukusi!