Muutamat rakennusliikeitten "hallinnoimat" suuret kaupungit ovat ottaneet käyttöön ns. suunnitteluvarausmenettelyn. Se tarkoittaa, että rakennusliikkeelle tai muulle kiinteistönjalostajalle annetaan tämän pyynnöstä KILPAILUTTAMATTA ennakkovaraus jonkin alueen suunnittelemiseksi hakijalle itselleen sopivaan tarkoitukseen ja rakennustapaan.
Suunnitteluvarausluvan antaa kiinteistölautakunta - yllätys yllätys, eri viranomainen kuin kaavan laatija - ja viime ainoina hälyyttävän usein vastoin kaavoittajan näkemystä!
Menettelyä on puolustettu kustannustehokkuudella ja rakentajaystävällisyydellä. Totta tosiaan! Kenen kannalta laskien kustannustehokkuus mahtaa olla merkityksellisintä? Menettelyn lainmukaisuutta on myös puolusteltu sillä, että kyse on vasta ennakkosuunnittelusta, joka ei velvoita kaupunkia millään tapaa. Ketä uskoo?
Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että niille, joiden elämään tai oloihin kaavalla saattaa olla vaikutusta, kerrotaan hyvissä ajoin ENNEN kaavan valmistelun aloittamista hankkeen vireilletulosta. Samoin näille ns. osallisille on varattava riittävän ajoissa, s.o. ennen varsinaisten erilaisten VAIHTOEHTOJEN (ns. 0-vaihtoehto mukaanlukien) laadinnan aloittamista, mahdollisuus lausua mielipiteensä ja kertoa suunnitteluun osallisen kannalta mahdollisesti vaikuttavista tai muista vastaavista tiedossa olevista asioista.
Miten lain tarkoitus vuorovaikutteisesta ja avoimesta suunnittelusta on onnistunut toteutuneissa suunnitteluvarausmenettelyissä? Käytännössä ei mitenkään.
Voitaisiinko tästä tehdä johtopäätös, että menettely on ollut lain tai ainakin sen hengen vastaista?
Entä lopputulos? Toteutuneissa tapauksissa ei menettelyllä näyttäisi saavutetun sen enempää nopeampaa tonttituotantoa kuin parempaa, asukasystävällisempää, viihtyisämpää eikä edes turvallisempaakaan ympäristöä.
Voitaisiinko epäilyttävästi lainvastaiselta tuntuvasta menettelystä suosiolla luopua? Voisiko Turku kulttuuripääkaupunkina näyttää esimerkkiä asukasystävällisempään suunnitteluun siirtymisessä?
Suunnitteluvarausluvan antaa kiinteistölautakunta - yllätys yllätys, eri viranomainen kuin kaavan laatija - ja viime ainoina hälyyttävän usein vastoin kaavoittajan näkemystä!
Menettelyä on puolustettu kustannustehokkuudella ja rakentajaystävällisyydellä. Totta tosiaan! Kenen kannalta laskien kustannustehokkuus mahtaa olla merkityksellisintä? Menettelyn lainmukaisuutta on myös puolusteltu sillä, että kyse on vasta ennakkosuunnittelusta, joka ei velvoita kaupunkia millään tapaa. Ketä uskoo?
Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että niille, joiden elämään tai oloihin kaavalla saattaa olla vaikutusta, kerrotaan hyvissä ajoin ENNEN kaavan valmistelun aloittamista hankkeen vireilletulosta. Samoin näille ns. osallisille on varattava riittävän ajoissa, s.o. ennen varsinaisten erilaisten VAIHTOEHTOJEN (ns. 0-vaihtoehto mukaanlukien) laadinnan aloittamista, mahdollisuus lausua mielipiteensä ja kertoa suunnitteluun osallisen kannalta mahdollisesti vaikuttavista tai muista vastaavista tiedossa olevista asioista.
Miten lain tarkoitus vuorovaikutteisesta ja avoimesta suunnittelusta on onnistunut toteutuneissa suunnitteluvarausmenettelyissä? Käytännössä ei mitenkään.
Voitaisiinko tästä tehdä johtopäätös, että menettely on ollut lain tai ainakin sen hengen vastaista?
Entä lopputulos? Toteutuneissa tapauksissa ei menettelyllä näyttäisi saavutetun sen enempää nopeampaa tonttituotantoa kuin parempaa, asukasystävällisempää, viihtyisämpää eikä edes turvallisempaakaan ympäristöä.
Voitaisiinko epäilyttävästi lainvastaiselta tuntuvasta menettelystä suosiolla luopua? Voisiko Turku kulttuuripääkaupunkina näyttää esimerkkiä asukasystävällisempään suunnitteluun siirtymisessä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän siitä säästöjä kertyy jos jokaista rakennuspäätöstä ei tarvitse vitkutella ajast'aikaan valitusten takia. Kuka tässä menettelyssä on sun mielestä se suurin häviäjä?
Ihan ulkopuolisena kyselen.
Systeemi toimii, ainakin sen sanotaan toimivan niin, että rakentaja saa suunnitella hakemalleen alueelle sellaisen kaavaluonnoksen kuin itse haluaa. Sen jälkeen alkaa "normaali" kaavanmuutosprosessi kaikkine vaiheineen (ainakin teoriassa): asukkaiden kuulemisineen, nähtävilläoloineen ja luottamusmieskäsittelyineen. Kaavoituksen sanotaan hoituvan aivan normaalijärjestyksessä, jossa jokaisella kaupungin asukkaalla on mahdollisuus vaikuttaa kaavan sisältöön! Myös kaupunkilaisen valitusoikeus säilyy normaalina.
Ainoa poikkeus aitoon vuorovaikutteiseen kaavavalmisteluun on tavallisesti jo ennalta lukkoonlyöty ja luottamusmiesportaalle kauniisti "informoitu" rakentamisen tapa, laatu ja tehokkuus. Kaikki nämä ovat itselaaditussa kaavassa rakentajan näkökulmasta "oikein suunniteltu". Kaupungin kauniin strategian tavoittet ja lain edellyttämät vaihtoetoiset ratkaisumallit kyllä jäävät tässä tapauksessa yleensä toteutumatta, tai tulevat muutoin ohitetuiksi vain ylimalkaisella maininnalla.
Onkin ilmeistä, että kaavaprosessi ei suunnitteluvarausmenettelyllä sen kummemmin nopeudu. Sensijaan sen sisältö saadaan hankkeen puuhamiehelle sopivaan asuun. Kaupunkilainen ja mahdollinen tuleva asukas jäävät auttamatta systeemin jalkoihin.
Koskahan Turussa aidosti alettaisiin miettiä miten kaavoituksen tavoitteeksi saataisiin viihtyisten ja hyvien asuinlaueiden rakentaminen contra nykyinen grynderivetoinen tonttituotanto tehorakentamisen tarpeisiin? Enemmän kuin usein näyttää käyneen niin, että suunnitteluvarausmenettelyllä on tullut ahnehdittua niin paljon rakennusoikeutta, että sitä ei ilman hulvattoman kalliiksi käyviä ratkaisuja ole edes pystytty toteuttamaan!
Rakennusliikkeet todistelevat luottamusmiehille, kuinka hyvää ympäristöä luova rakentaminen tulee liian kalliiksi. Ja päättäjät näyttävät säännöllisesti olevan huolissaan ennemminkin rakentajan tuotoista kuin kaupunkilaisten oikeutetuista toiveista!
Samaan hengenvetoon kaupunki kuitenkin on vaatimassa painopisteen siirtämistä kolmen - neljänsadan neliön kokoisten omakotirakennusten tonttituotantoon! Sellainen rakentaminen ei sitten tulekaan kalliiksi?
Omantunnon kysymys kaupungin luottamusmiehille: Kenen ehdoilla kaavamme laaditaan?
On ilmeistä, että uuden rakennuslain tarkoitus vähentää vailtuksia ja näin nopeuttaa kaavoitusta ei suunnitteluvarausmenettelyssä toimi. Prosessihan ei ole kovinkaan vuorovaikutteinen? Naapureista piittaamaton suunnitelma päinvastoin saattaa lisätä valitustarvetta. Tällaisesta oikeutetusta tyytymättömyydestä on oiva esimerkki tänään TS:n mielipidesivulla.
Minkäköhän takia luottamusmiesporras vimmalla paapoo rakennusliikkeitä? Ei kai kiitollisuudenvelasta? Toinen mahdollisuus on tietenkin tyhmyys, ja siitähän ei sakoteta!