Haluan herättää tällä aloituksellani keskustelua siitä, mikä on hyvän kaverin, ystävän rooli ongelmatilanteissa. Ja että mitenkä vastuullinen se on. Harvoin tulemme ajatelleeksi, että meidän osuudellamme lähellä olevien ihmisten elämään onkin itseasiassa erittäin suuri.
Meille kerrtotaan tarinoita, joihin olemme valmiita pikaisesti ottamaan kantaa, vaikka emme tiedä ollenkaan asioiden todellista laitaa. Ja näin läheistemme elämä mutkistuu entisestään, vaikka me itse olemme tarkoittaneet hyvää. Olemme olleet suuressa ja viisaassa "auttajan" roolissa, mutta saaneet aikaan pelkkää tuskaa.
Mietteitänne tähän..
Meille kerrtotaan tarinoita, joihin olemme valmiita pikaisesti ottamaan kantaa, vaikka emme tiedä ollenkaan asioiden todellista laitaa. Ja näin läheistemme elämä mutkistuu entisestään, vaikka me itse olemme tarkoittaneet hyvää. Olemme olleet suuressa ja viisaassa "auttajan" roolissa, mutta saaneet aikaan pelkkää tuskaa.
Mietteitänne tähän..
Vastaukset 39
Vanhimmat
Aika mielenkiintoinen ajatus sinulla tuossa. Olen sitä mieltä, että ystävyys perustuu pitkälti luottamukseen ja toisen arvostukseen ja kunnioitukseen. siihen ei sisälly valtasuhteita vaan on aitoa välittämistä. Näiden asioiden takana on kirjoittamattomia sääntöjä miten ystävyydessä tulisi kulkea. Itse keskustelen paljon ystävieni ongelmista, kuuntelen niitä ja yritän auttaa. Sanon mielipiteeni suoraan, mutta loppujen lopuksi tilannetta arvioi ystävä itse ja tekee omat päätöksensä ja on vastuussa omasta elämästään. Silloin kun ongelmat on niin pahoja, että ystävällä olisi liian suuri rooli, on pyydettävä ammattilaista apuun avaamaan solmuja. Ystävä on ystävä ja niin sen pitää olla.
mieltä kuin edellä kirjoittava hyvin toimivasta ystävyydestä. se on aitoa juuri noin :)
Mutta on olemassa myös sellaisia ystäviä jotka ovat esim. eksä tai muu vastaava ja silloin joskus ei mielestäni aina voi luottaa siihen ihmiseen ja hänen arvostelukykyynsä kun puhutaan esim. suhteista, etenkin jos toinen on vielä sinkku.
Toiset eksät ei vaan kestä toisen onnea siinä valossa että hänen mielipiteensä olisi aina täysin puhdas eli itse tunnen ainakin saaneeni omassa suhteessani toisen eksän ajatuksista vain hallaa suhteellemme joka päättyikin lopulta...
Kannattaa kuunnella ihmisiä, opetella tunteen heitä, jutella ja tehdä lopulta vain itse päätöksiä. Jokainen elää omaa elämäänsä ei kenenkään muun :)
mulle ystäväsi niin mä kerron millainen ihminen sä olet.
Niin kyllä jokaisen ystävänkin on joka tapauksessa oltava sen verran "aikuinen" että vaikka ystävän neuvoja ja viisauksia kuunteleekin ongelmatilanteissa, niin ne ratkaisut jää lopulta aina omille harteille. Eikä kenenkään pidä ystävänä tuntea siitä syyllisyyttä, jos on oman näkemyksensä tuonut julki, eikä ystävä ole ollenkaan käyttänyt omaa harkintakykyä ratkaisuja tehdessään. Jokainen ystävähän kuitenkin neuvoo vain omasta näkökulmastaan parhain päin.
Mielestäni myös parisuhde parhaimmillaan on parasta ystävyyttä.
Olen viime aikoina joutunut pohtimaan ystävyyttä ja nähnyt hyvin läheltä sen, mitä tosi ystävyys voi pitää sisällään. Eräs ihminen (jota en siis tunne hyvin) sairastui syöpään. Hänen ystävänsä kävi hänen kanssaan kaikki hoidot läpi, oli hänen rinnallaan joka hetki kun hän sitä tarvitsi. Oli hänen vierellään pitämässä kädestä, kun hän kuoli. Siinä mielestäni punnittaan tosi ystävyys, kuka lähtee, kuka jää.
"Eikä kenenkään pidä ystävänä tuntea siitä syyllisyyttä, jos on oman näkemyksensä tuonut julki,"
Peräänkuulutan kuitenkin harkintaa ystäviltä omien näkemysten julki tuomisessa, varsinkin, jos ystäväänsä ei edes vielä kunnolla tunne. Jos ystävyyskin on vasta orastavaa lajia, kehitteillä. Pelkistä kavereista puhumattakaan. Me välillä avustamme ihmiset yhä syvempään suohon, ja jopa estämme toiselta ihmiseltä kasvun mahdollisuuden tukemalla varauksettomasti häntä.
Todellinen ystävä palauttaa ihmisen omat voimat omien ongelmiensa ratkaisemiseen ottamatta kantaa varsinaisen asiaan, josta ei todellisuudesta tiedä yhtään mitään.
toteuttaa tuo "todelliselle ystävälle" asettamasi vaatimus:
>> Todellinen ystävä palauttaa ihmisen omat voimat omien ongelmiensa ratkaisemiseen
>> Todellinen ystävä palauttaa ihmisen omat voimat omien ongelmiensa ratkaisemiseen
selvis.täällä kirioittaa pari vakikirioittajaa toisilla nikeillä !!!!!!
iskee jälleen??? Oikeinko taskulampun kera?
Niinku mitä sitten vaikka kirjottaiski???!
Pääasia on hyvät mielipiteet! Eiköös se lisäksi tee listan edes HIEMAN jännittävämmäksi ja vähemmän ennalta-arvattavaksi, kun ei tiedä KUKA kirjoittaja on "oikeasti"... eihän niin kutsuttu vakinikki ole mikään oikea henkilöllisyys, vaan listaa varten enemmän tai vähemmän kyhätty tyyli kirjoitella, ikäänkuin listaminä.
eikö teitä kaikkia n.10 kirjoittajaa muka tunnista ja tiedä "oikeasti"? vaikka nikkejä on yhtä kohdin sata?. Tämä vie hieman pohjaa siltä, että pidettiin kovin tärkeänä olla vakinikki ja tulla ulos reippaasti pois anonyymisyyden suojasta, vaikka kuten totesit ei se tietoa lisää yhtään. Eräskin kirjoittaja paljasti erään toisen syntymävuodeksi 1969, vaikka profiilissa mainitsee olevansa 27v. joten joko on matikka heikoissa kantimissa tai sitten muuten vaan huiputellaan, ei kai vaan...
vakinikkiä sulla muuten on?
(Etkös muuten kirjoitellutkin rekkaamattomalla nikillä ":PP" joskus ateismi-palstalla, mitä? Sulla oli joku muitten antama lempinimikin, vaan en nyt muista mikä.)
en ole ateisti-palstalla käynyt edes kääntymässä, joten tuo oletuskin on hivenen outo? olenhan kaukana ateistista.
Minä nyt olen vain yks Dooris, mulla ei ole yhtään nikkiä, mutta mielikuvitus rajaton ja miljoona nimimerkkiä.
Tämähän ei sinänsä ketjun aiheeseen mitenkään liity, mutta ympätään se nyt siihen, voihan olla että tuntuu kaikista mukavalta, kun näyttää siltä, että olisi monta kaveria ympärillä ja kaikki vielä samaa mieltä ja jos et ole niin hus hus, mitä useampi sitä parempi (vaikka todellisuudessa siis saattaa olla vain kaksi?).
... miten se tuosta selvisi?
mun tarkoittamat neljä käyttivät juuri niitä nikkejä mistä minä heidät tunnistan - ihanaiset. He ja iso C (vika kina ohi).
Täällä vaikuttavat "noin 10 kirjoittajaa" ovat IRL tuttuja toistensa kanssa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Minä en ikinä kirjoita muuten kuin rekisteröidyllä nimimerkilläni.
Näitä ihmettelijöitä on aina. Jonkin aikaa sitten joku huokaili helpotuksesta kun Bit sai oman asunnon ja sai mahdollisuuden muuttaa minun luoltani pois koska Bit on hellyttävä, pehmoinen ja tyttömäinen, herkkä depressiivi ja minun luonteeni on sellainen stone. Joku ajatteli, että nyt se jää tuon saappaan alle.
Totuus on kuitenkin, että minä olen kiltti ja nöyrä ja tomera Bit näyttää kaapin paikan, minun omassa kotonani ja olen huojentunut kun hän muuttaa.
teitä, ainakun joku vähäsenkin sohasee muurahaispesää niin johan alkaa kuhina, mutta ihan vääränlainen kuhina. Mutta kiitos tästä paljastuksesta, joka vähän aikaan sitten kiivaasti kiistettiin, mutta sellaistahan se on.
Tarinat on ympäripyöreitä ja toistavat kehää, joten aika poistua, sillä ei, ei todellakaan kiinnostaa saada tietää päivityksiä elämästäsi. Ketjun aihe on hyvä ja tärkeä, keskity siihen.
tarvitse mitään nikkiä - sulla on tunnistettava tyyli ilman nikkiäkin;)
mun mielestä aika monet tässä ja muissakin yhteyksissä vakionikillä kirjoittavat ovat eri mieltä asioista. itselläni ainakin on sukset ristissä tuon tuostakin. jos taas kirjoittajan ajatukset ovat mielestäni hyviä, niin enpä tosiaan ala viran puolesta niitä nyppimään, olipa kirjoittaja kuka tahansa.
ketjun alkuperäisestä aiheesta - ystävyydestä - vois sanoa vaikka tämän: ystävät pitävät yhtä vaikka ovat eri mieltäkin:)
Kun ystäväni on kertonut mulle jonkun asian ja kun olen ollut eri mieltä, olen sanonut mitä mieltä olen. Joskus olisi tehnyt mieli olla hiljaa, mutta olen kuitenkin sanonut mielipiteeni ja samalla olen usein myös sanonut, että haluan sano sinulle suoraan, sillä sinua ei hyödytä se, että sanon olevani samaa mieltä, kun en ole. Haluan, että hän kehittyy ja näkee myös asian muita puolia. Useimmiten on ollut kysymys hänen miehestään. En kuitenkaan ole loukannut ystävääni, sillä sitä en edes pystyisi tekemään. Hänen ongelmiensa kuunteleminen kyllä tuntui monta kertaa raskaalta. En tarkoita, että saisin hänet kehittymään. Siihen en pysty. Itsekin opin koko ajan.
sulle olemassa,läsnä vaikkei se ois fyysisesti paikalla,se on sulle tukena ja turvana huonoina aikoina,aattelee vain sun parasta,kannustaa sua,on vilpittömästi ilonen sun menestyksestäs,antaa olla sun oma ittes, ei tukehduta sua,ei takerru liikaa,ei tuputa neuvoja jos niitä ei kysytä,on luotettava ja rakastava.
tiedä mitä on ystävyys. Luulatavammin sulla on kavereita, juoruatte tosistanne, puhutte selkänne takana. Mä en mitenkään pysty allekirjoittamana tuota sun käsitystä millaiset ystävät on, että kuunellaan tarinoita ja sitten mutkistetaan toisen elämää neuvoilla. Noin tapahtuu juoruämmien kokouksissa, ei ystävien kanssa.
Kuten Njöh jo totetesi: "Jokainen ystävähän kuitenkin neuvoo vain omasta näkökulmastaan parhain päin."
Ja mikä se näkökulma kelläkin ns. ystävällä sitten on ja onko koira haudattuna, jolloin ei todellakaan ole mistään "auttamisesta" kyse, vaan silkasta ilosta saada elämään sisältöä juoruamalla asioista johon ei ole kuin oma kapea näkökulma tiedossa.
Pahimpiahan on juuri tuollaiset ihmiset, jotka edessä päin esittävät ystävällistä ja ovat olevinaan kiinnostuneita sinusta ja mahd.vaikeuksista, mutta anna olla kun selkäsi käännät niin joko vain levittävät tiedot eteenpäin tai sitten jopa vääristelevät niitä ja esittävät niitä ivaten ko."ystävää".
Tosiystävä tai edes kaveri ei koskaan paljasta liikoja kenellekään, yleiskuvaukset asiasta tai hlöstä kysyttäessä pitäisi riittää muille, sillä jos aidosti haluaa jonkun tuntea, pitää olla kosketuksissa ja tekemisissä, kukaan ketään toisten kanssa juoruamalla opi tuntemaan, eihän kaikki nimittäin paljasta tosiystävällekään asioitaan tai tuntemuksiaan, jolloin kukaan ei voi välikäden kautta "auttaa", ajatuskin on naurettava jopa sairas.
Vain läheisyys ja tietynlainen kannustaminen voi toista tukea, ei todellakaan juoraminen ja spekulointi.
Valitettavasti minusta riippumattomista syistä ihmiset ovat mitä ovat, eikä se ole mitenkään kytköksissä siihen, ettenkö minä tietäisi, mitä tosiystävyys on. Eikä aloitus pelkästään koskenut ystävyyttä, vaan myös pelkkää kaveruutta ja ystävyydessäkin on eri tasoja. Omasta elämästänikään en kirjoittanut, vaan ihan yleistasolla.
Jokainen voi itsessään tutkiskella, miten hyvä ystävä tai kaveri todellisuudessa on. Mihin kiivaasti ottaa kantaa ja mihin ei ja miten. Emme koskaan tiedä toisen ihmisen, ystävämmekään, elämästä niin paljon, että voimme häntä ihan oikeasti käydä neuvomaan. Ystäväkin voi hakea meiltä vain tukea omille piintyneille toimintamalleilleen, vaikka hänelle itselleen olisi hyväksi oikeanlainen itsekritiikki ja sen myötä oma henkinen kasvu.
esim " Emme koskaan tiedä toisen ihmisen, ystävämmekään, elämästä niin paljon, että voimme häntä ihan oikeasti käydä neuvomaan" Miten ihmeessä sulla on edes sellainen käsitys että jos ihmiset puhuu ja vaihtaa mielipiteitä ja vaikka antaisi jopa suoraankin neuvoja, ne on automaattisesti vääriä ja ihan pitäisi olla hissukseen. Tuollainen ajatuksenkulku syntyy vain jos on juorukerhossa. Ihan vaan vaikka kuinka sanoisit yleisellä tasolla, jollain tasolla sunkin mietteet syntyy ja noista näkee millä tasolla.
Sunko pään mukaan maailma olisi sitten hyvä? Jos sä saiisit ratkaista millaiset ihmiset on? "Valitettavasti minusta riippumattomista syistä ihmiset ovat mitä ovat,"joopa joo.
lisätä, että kaikkihan aina puhuu totta kaiken aikaan? (eikä ikinä valehtele ja esitä asioita itselleen parhaassa valossa) ja tuohon itsekritiikkiin ja henkiseen kasvuun, joskushan ihmistä todellakin parhaiten auttaa kun sanoo suoraan jonkun asian, eikä myötäile ja hymistele vieressä jos toinen jatkuvasti typeryyksiä tekee.
käydä niin, että kun nämä juorukerholaiset juoruavat keskenään, tulee heille illuusio, että he nyt tuntisivat tämän hlön ja voi olla tälle juorunkohteelle aika moinen hämmästyksen aihe kun tälläinen huiputettu juoruaja tulee vastaan kuin tuntisi toisen, vaikkei suoraan olla oltu missään tekemisissä? senpä takia varmaan moni kuvittelee sekä tietävänsä että tuntevansa toisen, kun liian tiiviisti viettää aikaa juorukerhoissa ja luulevat olevansa päteviä vielä neuvomaankin sinänsä aika tuntematonta ihmistä.
Se on tietysti eriasia jos tämä ystävä ja vaikeuksissa oleva keskenään yrittävät puhella ja miettiä asioita, mutta ei siihen puolituttuja pitäisi mukaan vetää.
" Emme koskaan tiedä toisen ihmisen, ystävämmekään, elämästä niin paljon, että voimme häntä ihan oikeasti käydä neuvomaan"
Kyllä vain, edelleen olen tätä mieltä, ettemme läheisimpienkään ihmisten elämää tiedä/tunne tarpeeksi hyvin ottaaksemme vahvasti kantaa hänen elämäänsä. Ihminen on näet ihan erilainen eri kokoonpanoissa; esim. erilainen ystävänä ja erilainen kotona tai sukulaisille.
Ei lisättävää.
mä olen kyllä noissa ympyrösissä ihan mä itse,enkä erillainen kuin väität!!!mikset vastannut tohon ylempään vedätkö roolia kyssään jos tota mieltä tod olet.
sitä, että kukaan ei voi tarkkaan tietää esim. yksittäisen tapahtuman taustatekijöitä kokonaan ja silloin irralleen erotettuna tilanne näyttää täysin toiselta mikä se oikeasti on/oli.
Ihminen tietty pysyy itse samana kaikenaikaan, mutta tietysti joissakin oloissa itseään ilmaisee vapaammin tai jossakin tilanteessa sillä tavalla, että tulee väärä kuva toisesta jos ei tiedä todellakaan niitä oikeita taustatekijöitä ja syytä tietynlaiseen käytökseen tai olemukseen.
Sen vuoksi minun on vaikea vastata. Jos teet yksiselitteisen kysymyksen, vastaan.
Ja voisitko esittää myös omia näkemyksiäsi, etkä vain tyytyisi ihmettelemään minua.:)
mää niin hyvin, että voisi alkaa opastaa tätä ihmistä. Neuvoja voi aina antaa. Ihminen voi vaikka aina ja kaikkialla käyttäytyä samalla tavoin, mutta se ei muuta tilannetta. Toisen ihmisen ajatuksia ei pysty lukemaan. Mitä toinen mielessään ajattelee, toivoo, haaveilee ja odottaa, sitä ei voi tietää, vaikka tuntisikin ihmisen omasta mielestään hyvin. Toista ihmistä ei saa aliarvioida.
ettei toista, ei edes lähintä rakasta opi tuntemaan kun hampaisiin asti elon aikana.niin monii puolii meistä löytyy.
Pyydän!
Minä lähden siitä, että voin vain ottaa kantaa siihen, minkä selvästi kuulen tai näen. En voi enkä edes halua lähteä arvailemaan totuuksia siellä sanojen tai tekojen takana, ellei minulle niistä kerrota millään tavalla.
Minusta ystävän rooli on olla tukena ja matkalla mukana mutta ei missään nimessä ongelmien ja ristiriitojen ratkojana. Enemmänkin kainalosauvana, jonka avulla toinen voi köpötellä siihen asti, kunnes asiat selkiytyvät. Jokaisella on vastuu omasta elämästään, sitä ei voi sälyttää toisen ihmisen harteille.
On olemassa ihmisiä, jotka pyytävät neuvoa ja rehellisiä kannanottoja mutta tosiasiassa he haluavat vain taputuksia päälakeen tai mielipiteitä, jotka tukevat heidän omaa käsitystään asiasta. Kun sanot jotakin sellaista, minkä itse havaitset - esimerkiksi, että toistuvan ongelman ydin onkin kyseisessä henkilössä itsessään - siitä suututaan ja loukkaannutaan verisesti. Vaikka siinä juuri olisi ongelman todellinen ratkaisukohta, kuten niin usein loppujen lopuksi on.
Välillä minusta tuntuu, että ihmiset mieluummin vellovat negatiivisuudessa, jopa kivussa ja tuskassa, koska se on se tuttu ja turvallinen, jossa ei oikeasti tarvitse laittaa itseään alttiiksi. Sen sijaan asioiden ratkominen ja niiden muuttaminen vaatii yleensä aina itsensä kohtaamista, asioiden tunnustamista, jopa nöyrtymistä ja luopumisen kivun tuntemista.
Monet jossain sisimmässään selvästi myös toivovat, että tulisi joku mystinen toinen taikasauvansa kanssa, joka hoitaisi kaiken. Yhtäkkiä vaan asiat olisikin hyvin ja juuri niinkuin toivon. Näillä on taipumusta ajatella, että muut ihmiset saavat kaikkea ja vain he jäävät ilman. Mikä on hyvin loukkaavaa sinänsä, koska erittäin monet ihmiset tekevät paljon työtä ja paljon rohkeita ratkaisuja ja päätöksiä ennenkuin päätyvät siihen hyvään, jota ovat etsineet.
Ei ole kiellettyä sanoa myös, että minä en tiedä vastausta tuohon. Se sinun täytyy itse etsiä omalla kohdallasi.
että sun on saatava hallita kaikkia ihmisiä ympärilläsi ja hermostut jos asiat ei mene sun suunnitelmien mukaan?
eli ystävyyteen. Eihän sitä voi eikä tarvitse mitata. Jokainen on ystävä "omilla rahkeillaan", eli oleellisinta lienee aito halu auttaa. Ilman neuvomista, ilman halua vaikuttaa toisen omaan mielipiteeseen suorilla ohjeilla. Tarkoitan ystävyydellä tavallaan rehellisenä peilinä olemista, sellaista, joka ei vääristä suuntaan tai toiseen. Sellaisesta ystävyydestä, joka edistää molempien mahdollisuutta kasvaa sekä ystävinä että aikuisina. Läsnäolo ja kuunteleminen on suurinta ystävyyttä, joskus "oikeiden" tai ehkä väärienkin kysymysten esittäminen saattavat johtaa siihen kasvuun, joka auttaa eteenpäin. Elämähän on matka ja teillä kuuluukin olla mutkia ja sivupolkuja. Ystävä kulkee mukana, joko ihan fyysisesti läsnä, tai sitten ajatuksissa turvallisena hahmona.
todellinen syvyys ja tarkoitus.
Jumalan tarkoitus on, että ihmiset kunnioittavat toisiaan. Lähimmäisen rakastamiseen kuuluu myös hänen maineensa ja kunniansa suojeleminen. Niiden menetys on raskas isku, jonka vaikutus voi tuntua koko elämän ajan.
Itsestämme toivomme sanottavan pelkkää hyvää. Meidän on puhuttava lähimmäisistämme samalla tavalla kuin tahdomme heidän puhuvan meistä. Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä.
Toisen mainetta on varjeltava sekä yksityisesti että julkisesti. Julkisuuteen kuuluu oikeuden ja totuuden vaatimus ja siihen liittyvä avoimuus. Emme kuitenkaan saa paljastaa lähimmäisen rikkomuksia ilman varmaa tietoa ja painavaa syytä.
Rikkomusten arvioiminen on uskottu oikeuslaitokselle, joka toteaa syylliset ja asettaa heidät vastuuseen teoistaan.
Yksityiselämässä meidän ei tule syyttää toisia eikä paljastaa heidän heikkouksiaan. Tehtävämme on rohkaista heitä vapautumaan menneestä ja etsimään uutta suuntaa elämälleen.
Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. (2. Moos. 23:1–2)
Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.
(Kol. 3:9–10)
siis mustasukkaisuusteoriasta: "Jos muut kertovat lähimmäisestämme pahaa, rakkaus vaatii meitä tukemaan ja auttamaan häntä."
Todellakaan pohtiminen ja kuvitteleminen huhujen ja juorujen perusteella koskaan totuutta kerro. Kerrankin eräs mies meikäläistä puolusti tai ainakin yritti ja muiden hölmöjen kuvitelmien johdosta jouduimme sen takia molemmat noloon tilanteeseen, vaikka toinen vain tekee sen minkä kokee oikeaksi ja kansalaisvelvollisuudekseen.
Suomessako muka olisi tosiuskovaisia, paljoa ei heitäkään tunnu ympärillä olevat asiat kiinnostavan, saatikka kantaanottaa kuten velvoite kuuluu, lehdistä saa jatkuvasti lukea kun käyttävät aikansa lähinnä rukoilemalla Jumalalta apua esim. uusien oikein kengien ostossa? elleivät sitten ole vahtimassa kuka mitenkin päin ja kenen kanssa sängyssä aikaansa viettää, että saavat tuntea itsensä hurskaaksi ja muiden yläpuolella oleviksi, tila johon turhan moni pyrkii.