Hämmästykseni oli suuri kun tänäaamuna vl-foorumia lueskellassani törmäsin yleiseen tietämättömyyteen sellaisesta vl-opillisesta asiasta kuin JUMALANHUONEEN HALLITUSOPPI. Asian siellä nosti esiin Leo-setä, jolla on omassa muistissaan vl-liikkeen 60-70-lukujen opilliset muutokset. Muistaa nämä toki monet muutkin vielä, mutta vl-foorumilla monilla tuntuu muisti kovasti pätkivän. Onhan mm.SRK:n entinen puheenjohtaja Erkki Reinikainenkin listannut näitä 60-70-lukujen harhaoppeja jossakin esitelmässään.
Seuravassa vl-forumilaisille ja muillekin muistin virkistämiseksi yhteenvetoa vl-liikkeen opillisista muutoksista 60-70-luvuilla (heikkisaarilaisuus), joilla korvattiin edeltävä perinteinen vl-opetus.
JUMALANHUONEEN HALLITUSOPPI
Oppi SRK:n johtokunnasta "Jumalan huoneen hallituksena" tuli uutena oppina 1970-luvulla. Tässä opissa ry johtokunnasta tehtiin Jumalan huoneen hallitus, jolle tuli osoittaa kuuliaisuutta. Jumalanhuoneen hallitus oli opissa myös erehtymätön (katso alempana olevat kohdat).
HENKIOPIT
1970-luvulla tullut uusi opetus erilaisista henkisynneistä, joita olivat mm. kososlainen-, väärä-, laki-, hempeä-, jne. henki. Henkisyytöksiä ei perusteltu ja ketä tahansa voitiin syyttää mielivaltaisesti väärästä hengestä. Ellei niistä suostunut tekemään parannusta, tuomittiin "Helvetin matkalaiseksi". 1990-luvulta alkaen henkisynneistä ei enää pääsääntöisesti ole syytetty, mutta henkisynneistä ei olla koskaan virallisesti luovuttukaan.
JUMALANVALTAKUNTAOPPI
Oppi vain vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteydessä elävien muodostamasta Jumalan valtakunnasta. Tämä uusi oppi nosti päätään vanhoillislestadiolaisuudessa hallitsevaksi ilmeisesti 1930-luvulla ja koventui äärimmilleen 1970-luvulla.
SEURAKUNNAN JA OMAN JOUKON MERKITYS
Ekslusiivisuus.
Laestadius saattoi katsoa, että baptistien keskuudessa oli enemmän "eläviä" kristittyjä kuin Ruotsin evankelis-luterilaisessa valtiokirkossa. Myös Raattamaa kirjoittaa omin käsin: "uudestakastajat, metodistit, hedbegit, vieläpä maailman joukosta erkaantuneet kirkon yhteydestä olevaiset elävät kristityt. Että kaikki rakastaisit keskenänsä, nimitettäköön millä nimellä tahansa".
1930-luvulla oppi muuttui niin, että vain vl-joukon katsottiin olevan ainoa missä voi olla elävässä uskossa. Aiemmin uskovaisina pidetyille uusherännäille sekä esikoisille julistettiin tervehtimiskielto "Jumalan terveellä". Samalla tämä ase otettiin käyttöön seurakunnasta erotettuja "pikkuesikoisia" eli Rauhansanalaisia kohtaan. Suhtautuminen hoitokokouksissa ulos hoidettuihin tai muuten ulos heitettyihin tai lähteneisiin on edelleen ongelmallinen. Käytäntö ei ole nykyisin yhtä tiukka kuin 70-luvulla. Täydellistä pesäeroa ei enää vaadita, mutta ulkopuolisille tehdään sanoin ja elein selväksi etteivät he kuulu tähän joukkoon.
KOLLEKTIIVINEN OMATUNTO, YHTEINEN YMMÄRRYS JA SEURAKUNNAN EREHTYMÄTTÖMYYS
Lestadiolaisuuden suuresta kokouksesta lokakuussa v. 1909 Tornion ja Haaparannan kaupungeissa. Siellä esiteltiin keskusteltavaksi mm. kysymys: "Onko oikein sanoa, Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet, vai riittääkö, Raamattuun perustuvat puheet?" Yksimieliseksi toteamukseksi tuli: "me emme kunnioita oikein Jumalan sanaa, jos sen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. Seurakunta voi joskus erehtyä.
1970 luvulla seurakunta oli jopa niin erehtymätön, ettei se voinut valita sellaisia hoitomiehiä, jotka mitenkään voisivat erehtyä hoitamaan väärin tai antamaan vääriä tuomioita.
Tv-päätös/tv:n synnillisyys
1960-luvulla kehoitus välttää huonon ohjelman takia, mutta tämä tulkittiin ns. omantunnon asiaksi, josta kykeni poikkeamaan. 1970-luvulla tv:tä nimitettiin "saatanan sontaluukuksi" ja tv-kielto muodostui ehdottomaksi. 2000-luvulla tv-kielto on pikkuhiljaa murentumassa ja vaikka se on edelleen voimassa, niin yksittäisillä yksin asuvilla vl:illä voi olla tv ilman sanktioita. Tämä voi vaihdella paikkakunnittain ja yksilökohtaisesti.
Syntilista
a) Käsitykset erilaisten asioiden synnillisyydestä vaihtelevat vuosikymmenten mukaan. Virallista syntilistaa on varottu tekemästä, mutta jokainen vanhoillislestadiolainen kyllä tietää kulloinkin voimassa olevat "Rakkauden neuvot", joille pitää olla kuuliainen.
b) Kollektiivinen omatunto / yhteinen ymmärrys
Tämä oppi on syntynyt 1990-luvun alussa, jolloin syntilistaa alettiin pehmentämään ulospäin yrittämällä todeta, ettei vanhoillislestadiolainen vain halua. Jätettiin sanomatta, että jos haluaakin, niin katsotaan että "on teoillaan kieltänyt uskonsa". Tämä asia on ollut pinnalla aina 1970-luvulta alkaen. Hoitokokusaikoina tämä asia oli pinnalla enemmän seruakunnan erehtymöttömyytenä ja kuuliaisuutena Jumalan huoneen hallitukselle kuin kollektiivisena omantunnon oppina jota se on tänä päivänä. Yksilön kannalta nämä asiat tarkoittavat käytännössä samaa.
Tekojen ja uskon ristiriita
Tekojen ja uskon ristiriita on ilmeinen vl-liikkeessä. Puheet ovat liturgisia, mutta teot maallisia. Tämä tulee esille mm. tv asiassa. Netti-tv on monen kodin arkea, kuten esim. dvd-elokuvat. Tv-kieltopäätös kuitenkin on ja pysyy voimassa.
Seuravassa vl-forumilaisille ja muillekin muistin virkistämiseksi yhteenvetoa vl-liikkeen opillisista muutoksista 60-70-luvuilla (heikkisaarilaisuus), joilla korvattiin edeltävä perinteinen vl-opetus.
JUMALANHUONEEN HALLITUSOPPI
Oppi SRK:n johtokunnasta "Jumalan huoneen hallituksena" tuli uutena oppina 1970-luvulla. Tässä opissa ry johtokunnasta tehtiin Jumalan huoneen hallitus, jolle tuli osoittaa kuuliaisuutta. Jumalanhuoneen hallitus oli opissa myös erehtymätön (katso alempana olevat kohdat).
HENKIOPIT
1970-luvulla tullut uusi opetus erilaisista henkisynneistä, joita olivat mm. kososlainen-, väärä-, laki-, hempeä-, jne. henki. Henkisyytöksiä ei perusteltu ja ketä tahansa voitiin syyttää mielivaltaisesti väärästä hengestä. Ellei niistä suostunut tekemään parannusta, tuomittiin "Helvetin matkalaiseksi". 1990-luvulta alkaen henkisynneistä ei enää pääsääntöisesti ole syytetty, mutta henkisynneistä ei olla koskaan virallisesti luovuttukaan.
JUMALANVALTAKUNTAOPPI
Oppi vain vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteydessä elävien muodostamasta Jumalan valtakunnasta. Tämä uusi oppi nosti päätään vanhoillislestadiolaisuudessa hallitsevaksi ilmeisesti 1930-luvulla ja koventui äärimmilleen 1970-luvulla.
SEURAKUNNAN JA OMAN JOUKON MERKITYS
Ekslusiivisuus.
Laestadius saattoi katsoa, että baptistien keskuudessa oli enemmän "eläviä" kristittyjä kuin Ruotsin evankelis-luterilaisessa valtiokirkossa. Myös Raattamaa kirjoittaa omin käsin: "uudestakastajat, metodistit, hedbegit, vieläpä maailman joukosta erkaantuneet kirkon yhteydestä olevaiset elävät kristityt. Että kaikki rakastaisit keskenänsä, nimitettäköön millä nimellä tahansa".
1930-luvulla oppi muuttui niin, että vain vl-joukon katsottiin olevan ainoa missä voi olla elävässä uskossa. Aiemmin uskovaisina pidetyille uusherännäille sekä esikoisille julistettiin tervehtimiskielto "Jumalan terveellä". Samalla tämä ase otettiin käyttöön seurakunnasta erotettuja "pikkuesikoisia" eli Rauhansanalaisia kohtaan. Suhtautuminen hoitokokouksissa ulos hoidettuihin tai muuten ulos heitettyihin tai lähteneisiin on edelleen ongelmallinen. Käytäntö ei ole nykyisin yhtä tiukka kuin 70-luvulla. Täydellistä pesäeroa ei enää vaadita, mutta ulkopuolisille tehdään sanoin ja elein selväksi etteivät he kuulu tähän joukkoon.
KOLLEKTIIVINEN OMATUNTO, YHTEINEN YMMÄRRYS JA SEURAKUNNAN EREHTYMÄTTÖMYYS
Lestadiolaisuuden suuresta kokouksesta lokakuussa v. 1909 Tornion ja Haaparannan kaupungeissa. Siellä esiteltiin keskusteltavaksi mm. kysymys: "Onko oikein sanoa, Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet, vai riittääkö, Raamattuun perustuvat puheet?" Yksimieliseksi toteamukseksi tuli: "me emme kunnioita oikein Jumalan sanaa, jos sen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. Seurakunta voi joskus erehtyä.
1970 luvulla seurakunta oli jopa niin erehtymätön, ettei se voinut valita sellaisia hoitomiehiä, jotka mitenkään voisivat erehtyä hoitamaan väärin tai antamaan vääriä tuomioita.
Tv-päätös/tv:n synnillisyys
1960-luvulla kehoitus välttää huonon ohjelman takia, mutta tämä tulkittiin ns. omantunnon asiaksi, josta kykeni poikkeamaan. 1970-luvulla tv:tä nimitettiin "saatanan sontaluukuksi" ja tv-kielto muodostui ehdottomaksi. 2000-luvulla tv-kielto on pikkuhiljaa murentumassa ja vaikka se on edelleen voimassa, niin yksittäisillä yksin asuvilla vl:illä voi olla tv ilman sanktioita. Tämä voi vaihdella paikkakunnittain ja yksilökohtaisesti.
Syntilista
a) Käsitykset erilaisten asioiden synnillisyydestä vaihtelevat vuosikymmenten mukaan. Virallista syntilistaa on varottu tekemästä, mutta jokainen vanhoillislestadiolainen kyllä tietää kulloinkin voimassa olevat "Rakkauden neuvot", joille pitää olla kuuliainen.
b) Kollektiivinen omatunto / yhteinen ymmärrys
Tämä oppi on syntynyt 1990-luvun alussa, jolloin syntilistaa alettiin pehmentämään ulospäin yrittämällä todeta, ettei vanhoillislestadiolainen vain halua. Jätettiin sanomatta, että jos haluaakin, niin katsotaan että "on teoillaan kieltänyt uskonsa". Tämä asia on ollut pinnalla aina 1970-luvulta alkaen. Hoitokokusaikoina tämä asia oli pinnalla enemmän seruakunnan erehtymöttömyytenä ja kuuliaisuutena Jumalan huoneen hallitukselle kuin kollektiivisena omantunnon oppina jota se on tänä päivänä. Yksilön kannalta nämä asiat tarkoittavat käytännössä samaa.
Tekojen ja uskon ristiriita
Tekojen ja uskon ristiriita on ilmeinen vl-liikkeessä. Puheet ovat liturgisia, mutta teot maallisia. Tämä tulee esille mm. tv asiassa. Netti-tv on monen kodin arkea, kuten esim. dvd-elokuvat. Tv-kieltopäätös kuitenkin on ja pysyy voimassa.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Kiitos erittäin tietorikkaasta katsauksestasi. Se kannattaa tallettaa itselleen.
Vanhoillislestadiolaisuus on merkinnyt historiallisessa kehityksessään jatkuvaa kapeuttamista ja kapeutumista, "oikean uskon" rajaamista aina vain rajatumman joukon haltuun.
Tämä näkyy selvästi VL-foorumilla, jossa monet tietoisesti rajaavat ja lajittelevat siellä keskustelevaa joukkoa.
Paatusmus: ihminen ei näe omaa omahyväistä farisealaisuuttaan.
vielä jälkikäteenkin.
Jani_S selittää ennen uskoneiden vaellusta VL-foorumilla näin:
**
Olipas huikea päätelmä! Vanhojen sarnojen lukeminen = ERISEURA! Ja ajatella, että me jotkut uskovaiset luemme jopa yli kahden tuhannen vuoden takaisia saarnoja!
Ihan mikä vain näkyy kelpaavan väärän vanhurskauden levittäjien palstalla.
Elävä kristillisyys ei ole koskaan keksnyt yhtäkkiä UUTTA joka olisi VAIN NYT olemassa. Sielunvihollista vastaan me taistelemmme ihan samoin kuin meitä ennen uskoneet kristityt!
Mistä syystä sitten Päivämiehessä ja Siionin Lähetyslehdessä julkaistaan ennen uskoneiden vanhoja saarnoja? jos ne ovat vaarallisia tämän ajan uskovaisille?
Monessa vanhassa saarnassa 30-40-luvulta näkyy miten elävässä kristillisydyessä ennen uskottiin. Ero nykyiseen SRK:n oppiin on suuri.
Tästä syystä nämä SRK-miehet vihaavat vanhojen puhujien saarnoja eivätkä siedä niistä keskustelua.
Kun siitä näkyy mitne väärän on menty.
"Ymmärrän nämä puheet "huoneenhallituksesta" niin, että ne lähtevät niistä suista, jotka eivät tunnusta raamatullista vanhurskauttamisoppia eli sitä, että tie taivaaseen käy vain seurakunnan kautta. Myös hoitokokousajan muistelu "huoneenhallitusmielessä" on totuuden vastaista, sillä tuolloin käytiin kovaa hengellistä taistelua, jossa koko siioni, ei vain joku "huoneenhallitus", joutui koville syntiin ja maailmaan mielistyneiden kanssa.
Nykyään esille nostetut syytökset hoitokokouksista, kiitos erityisesti suomi24-palstan, sekä kaikenlaiset muut vanhat asiat, ovat saaneet jotkut entiset, voi niin kalliisti aikanaan jumalanlapsioikeutta nauttineet mutta sielunvihollisen vangiksi joutuneet uskovaiset syyttämään jopa SRK:n johtoa tapahtuneesta. Itse asiassa he juuri itse tunnustavat tällä moittimansa "huoneenhallitusopin" ja syynä siihen on se, että he näkevät vain SRK:n ja paikalliset rauhanyhdistykset, mutta eivät Jumalan valtakuntaa."
Sitä taistelua käydään ennen kaikkea juuri nyt, esim. SRK:n vuosikokouksessa. Samoin puhujien ja seurakuntavanhinten kokouksessa. Siellä ovat vastakkain elävän usko puolustajat ja sitä yhä vain heikkisaaren uudenheräyksen lakihenkeen viejät.
Jani on Jani vaikka voissa paistaisi. Vaikka onkin iältään vain noin kolmekymppinen kaveri (muistaakseni), rohkenee hän silti esittää noin "varmoja" mielipiteitä 60-70-lukujen tapahtumista.
Tekisi mieli kysyä Jani_S:ltä käyttämiään tietolähteitä, mutta enpä kysykään, koska hän itse on ilmoittanut jättävänsä lukematta kaikki Joosuan viestit. ;-)
Totuus on sodan ensimmäinen uhri.
Ilmeisesti taistelu on kovaa, koska SRK:n suviseurojen tiedtottajat on turvautuneet jopa valehtelemiseen tiedottamisessaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000036109987
oikea emävalhe. Siionissa on rauha mutta ulkopuolella näkyy vihollisen myyräntyö.
sisällissota käynnissä ja suurta hajaannusta juhlitaan kohtapuolin?
Tosiasia on että taistelua on käyty "pinnan alla" joitakin vuosia. Näkyi se puhujainkokouksessa viime vuonnakin.
Jani S. edustaa juuri tätä oman yhteisön erehdykset kiistävää ryhmää, joka on suunnattoman peloissaan siitä jos vääryydet paljastuisivat. Tämä ryhmä on SRK:n johdolla koulinut nuoresta uskovaisten polvesta koostuvan, vähän samanlaisen Nazi-ryhmän kuin Venäjällä on se Putinin joukkio, joka sortaa syteemiä kritisoivia kansalaisia. Jani S:n tyyppisiä on paljon muitakin.
Jumala on oikeuden ja järjestyksen jumala, eikä Hän salli että hänen joukkoaan käytetään ihnhimillisen ihmisen tahi yhdistysten ylistämiseksi ja vieläpä ihmisten erehdysten peittelynä.
Sellainen ei vaan pitemmän päälle onnistu. Korttitalo kaatuu, se on selvä. Se kaatuu salailuun, kovuuteen ja omavanhurskauteen. Se kaatuu syntiin.
Elävä kristillisyys ja jumalanvaltakunta ei katoa sillä se on kukistumaton valtakunta. Ei sidoksissa ihmisten luomiin rakennelmiin. Vaan se säilyy kirkkaana ja kutsuvana armokaupunkina saarnaten evankeliumia kaikille syntisille.
ER:n "rakkaimmat opetuslapset" ovat hankalassa tilanteessa. Heillä ei ole halua vastakkainasetteluun, mutta näkevät kyllä että AH,AH,ML,TM yms. ovat pahoilla teillä.
Se on sitten näkynyt puhujainkokouksessa ja lehdistössäkin.
Erikoista että erimielisyys on päässyt jatkuvasti kasvamaan johtokunnassa.
Onko jumalan valtakuntaa vl-liikkeen ulkopuolella? Tämä kysymys on hyvin kiusallinen vl-liikkeelle itselleen. Yleensä siihen vastataan kierrellen ja kaarrellen ja yleensä vain Raamattua siteeraamalla eikä muuta. Tekstiä ei siis tuolloin uskalleta tulkita, vaikka yleensä vl-liike on äärimmäisen innokas tulkitsemaan Raamattua omien silmälasiensa läpi.
erinomaisesta katsauksesta vl-oppeihin. Samoja asioita olen minäkin tuonut esille, ehkä sekavammin ja rönsyillen. Ottakaa asialliset immeiset kantaa tähän erinomaiseen aloitukseen!
Muistaakseni näitä asioita kirjasi ylös "työryhmä", joka paneutui aiheeseen vuosi-pari sitten. Työryhmä ottanee vastaan kiitoksesi ja kaikkien muidenkin "kiitokset". ;-)
kaikkea, ja en ole edes kovin moniin suviseurohin päässyt.
Mutta muistan sellaisen saarnan, jossa puhutiin, **että meillä on vaan yksi Johtaja, ja se on Jeesus Kristus, joka on Ylimmäinen.
Ja me muut olemme vaan palvelijoita.***
Oletko tyytyävinen tähän vastaukseen? :)
että ihan kaikkea ei yleisttäis kuitenkaan.
Ja toinen toivomus, että VL:iä ihmisinä kunnioitettaas kuitenkn.
Uskaltasin melkein sanoa, että oli mistä ihmisryhmästä tahansa kysymys, että jos se kuuluu johonkin yhteisöön, jos saisin sellaista nimitystä käyttää...
Nin aina se lyö leimansa ihmiseen sen ryhmän mukaan mihin kuuluu.
Ja ihmiset on EREHTYVÄISIÄ, ja jos ANTEEKSIANTO puuttuu, niin missä on vika?
**Ikävä kyllä ihminen ei ole sen vuoksi synnitön jos hän on uskovainen, eikä koskaan tulekaan, ennen kuin tämä synninruumis haudataan, ja siinä päällä on metri multaa.**
***Me olemme armahdettuja syntisiä, mutta jos elää ja rypee koko ajan vaan toisten synneissä, kyllä silloin on jotakin vialla.***
Ja jos on lapsuudenkiristitty, ja hänlllä on vaan VL-kavereita, sekin lyö oman leimansa ihmiseen.
Ja sekin, että jos tulee ulkopuolelta VL:ksi.
En tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta jotenkin tuntuu siltä, että nämä jotka on lapsuuden uskossa, heillä on liian viaton kuva tästä maailmasta, ja sen vuoksi he jättää tämän uskon. Ja sen jälkeen asiaiden vuoksi voi mennä niin solmuun, että ei enää pääsekään taksin.
Voin vaan itseänin verrata tähän, että vasta kun opin aikuiskoulutuksessa käyttämän tietokoneetta ja tulin nettiin sekin asia kirkastui, että kuinka vaarallinen tämä mailma on.
Ja miten paljon sitä menettää jos menettää uskon.
Mutta kun aikansa on Jumalan Valtakunnasta ukona, sitä tottuu jollakin lailla siihen. Mutta minun on vaikea uskoa sitä, että jos joku jättää Jumalan Valtakunnan että hän ei sinne kaipaa koskaan takasin.
Tuhljaajpojan kertomus sikopaimenena, on yksi hyvä esimerkk:
***Kuinka monella minun Isäni on kodissa yllin kyllin, ja minä kuolen nälkään?'''
Ymmärtääkseni tuossa tilanteessa oli hengellisestä ravinnosta kysymys, ja ne kauppamiehte, jotka siinä saman asian yhteydessä mainittiin oli väärien hengellisyyksien hengellistä antia.
Ja se sikojen rapa, näitten väärien hengellisyyksien väärää hengellistä ravintoa.
Mutta kun se Jumalan Sanan miekka yritetään tylsyttää, että enää ei sais asioita sanoa rehelliesti sillä nimellä, miten ne on alunperin ollut.
koska vasta siten vasta silmäni aukesi näkemään, että mitä tämä todella on, kun kävin aikuiskoulutuksen ja tulin nettiin.
Ei minusta ole haittaa siitä ollut, päinvastoin.
Mutta minäkin todella sammalsin ja toistin miehellen, kun yritin pitää omaa Chattia, ja miehet, kun tiesivät että olen naispuolinen, yritti puhua koko ajan seksiä minulle.
Silloin sanoin miehelleni, että ei tämä ole totta, ei tämä ole totta. Hän vastasi, että kyllä tämä on totta.
Siinä minulle alkoi tulla pikku-hiljaa herääminen, ja aloin ajattelemaan uudestaan asioita. Ja tekemään laskelmia, että mikä tässä elämässä on kannattanut ja mikä ei.
Ja silloin nousi kitollisuus Jumalalle, että olen saanut olla uskomassa, että on tältä kaikelta pahalta säästynyt.
eikä vaan etsiä vikoja sieltä ja täältä.
En minäkään lähde enää kaikille palstoille, en edes VL-pasltoille kirjoittelemaan, se ei ole syy, että lähtisin sen vuoksi, että ei olis sama usko.
Vaan että me olemme ihmisinä niin erilaisia.
Ja kun se näyttää olevan, että sieltä ei saa edes omia viestejä pois, vaikka katuis ja haluais, niin minusta se on liian kahlitsevaa.
Sanosin, että voi olla että tässä palstalla voi ikäkin tehdä tehtäväsä, jossa olen ollut, ja kun ikää lisääntyy, se omapäisyyskin vähän kasvaa.
Eikä voi millään antaa periksi, oli asia oikea tai vaäärä.
Ja tämä ei ole uskon vika, vaan siitä johtuvaa:
**Että ämpäri ravistuu lähten tykönä.**
Ja siitä johtuen alkaa tulla erilaisia,sanosinko lieveilmiöitä kuvioihin mukaan.
Ja sillon voi musta näyttää valkoselta tai päinvastoin.
Ja eikö se ole näkynyt täälläkin, vaikka ei oliskaan VL:stä kysymys ..? Niin, että eikö tämmä ole ihmisessä piirre, minkä voi yleistää kaikissa ihmisissä :))
Sanotaan, että vanhuus ei tuu yksin. :)
Olen kiireessä kirjoittanut nämä viestit, enkä ole tarkistanut näitä ollenkaan, mutta toivomus olis, että jos niissä jotkain väärin oliskin, että haluaisitte ne kuitenkin oikein ymmärtää. :)
kohta:
"Tuhljaajpojan kertomus sikopaimenena, on yksi hyvä esimerkk:
***Kuinka monella minun Isäni on kodissa yllin kyllin, ja minä kuolen nälkään?'''
Ymmärtääkseni tuossa tilanteessa oli hengellisestä ravinnosta kysymys, ja ne kauppamiehte, jotka siinä saman asian yhteydessä mainittiin oli väärien hengellisyyksien hengellistä antia.
Ja se sikojen rapa, näitten väärien hengellisyyksien väärää hengellistä ravintoa.
Mutta kun se Jumalan Sanan miekka yritetään tylsyttää, että enää ei sais asioita sanoa rehelliesti sillä nimellä, miten ne on alunperin ollut. "
VASTAUSTA:
Raamatussa sanotaan: "Hän tutustui sen maakunnan kauppamieheen, joka laittoi hänet kaisemaan sikojansa."
Kyllä se on itse oman vanhurskauden ruhtinas, joka nostaa päätään ihmisen sydämessä, kun uskon vanhurskaus häviää.
Ne siat ovat ihmisen omia hengellisiä ajatuksia, jotka lähtevät siitä, että minä ITSE yritän parantaa elämääni, kyllä minä YRITÄN tehdä hyvää, jne. Näitä omia ajatuksia omavanhurskaus tuo lankeemukseen joutuneelle ihmiselle. Vaikka hän kuinka yrittää parantaa elämäänsä, niin omantunnon rauhaa hän ei saavuta.
Kyllä vihollinen voi panna vanhoillislestadiolaisenkin sellaiselle sieluntilalle, että hän näkee vain viallisia kristittyjä kuten vanhempi veli, joka ei edes huomannut kadottaneensa uskoaan.
Se on suuri Jumalan armo, että ihminen saa huomata, että "minä olen syntinen ihminen, olen tehnyt syntiä ihmisiä ja Jumalaa vastaan..."
Ajattelepa miten hirveä oli sen vanhemman veljen kohtalo:
Ei koskaan saanut iloita Jumalan armosta. Noudatti tarkasti armon neuvoja, mutaa silti ei päässyt siihen Karitsan hääjuhlaan, jossa nuorempi veli saa olla iankaikkisesti.
Vohlaa ei uhrattu vanhemman veljen kotiinpaluun kunniaksi. Hän ei tarvinnut armoa koska hänellä oli sitä omaa onnistuista. Kuten Jani S totesi Mopin palstalla:
Kannattaa kilvoitella sillä tavalla, ettei Jumalalle jää mitään tuomitsemista.
Niinkin hyvin sitä saattaa se vanhempi veli vaelluksessa onnistua. Hän ei siksi tarvitsekaan sitä vohlaa, ei tarvitse Kristuksen ristinkuolemaa, koska on itsessään niin hyvin onnistunut.
Jumalalle ei jää mitään tuomitsemista!
Tuo oli kickimäinen vastaus.
Sinulle kicki hyvä sanoisin, että omakohtainen usko on hyvin yksinkertainen asia. Se ei ole tiedettä eikä varsinkaan salatiedettä, joksi uskontojen ja lahkojen oppimestarit sen mieleluusti tekevät. Tuntuu siltä, että sinäkin joskus ajttelet uskonasiaa tarpeettoman monimutkaisesti.
Minun mielestäni se on sitä, että muistaa panna pois sen painolastin, mikä matkaa tehdessä omalle tunnolle kertyy. Anteeksisaamista ei tarvitse epäillä, koska meillä on siitä korkeimman mahdollisen auktoriteetin antama vakuus.
että usko on syntien poispanemisessa, siis teoissa. Yksinkertainen usko on päinvastaista. Se on uskoa siihen, että on armahdettu. Syntisyydestään ei koskaan eroon pääse.
Juuri tuota tarkoitin.
yritystä panetella Vanhoillislestadilaisia.
Me emme elä enään -70 lukua,ja tuo Huoneenhallitusoppi on Esikoisuuden opetuksia.
Tämän päivän kristillisyydessä ei opeteta noin.
Joosualle toivon että saisit tunnon eriseuran synnistä, tee parannus ja usko evankeliumi.
ja edelleen vl:ien sisällä, vaikka on muka "rauhan aika" ja päätökset (työvaliokunnan esityksistä) tehdään aina "laajan keskustelun jälkeen ja yksimielisesti", vastaan hankaajat vaiennetaan raa'asti - ulkopuolella olevat ovat sen sijaan samaseuraisia keskenään
Huoneenhallitus-oppi elää ja on voimissaan SRK-lestadiolaisuudessa. Moni nyky-vl-kin vierastaa sitä mutta ei voi asialle mitään. Nuorempi polvi taas ei muusta tiedä,se on jo harhaoppiin kkasvatettu.
Heikkisaarilainen eriseura= SRK:n johtomiehet ja heidän myötäilijänsä.
Olen varma, että hajaannus on vain ajan kysymys. Jos erimielisyydet heikkisaarilaisten ja opposition välillä eivät tule esiin Sievissä, on se ihme. No, voihan siihen taisteluun kulua vielä muutama vuosi. Ken elää, se näkee.
Kuumina kysymyksinä nousevat esiin Joosuan täällä ansiokkaasti kokoamat kysymykset.
Suurkiitos Joosualle, joka on jaksanut tarkasti seurata sellaistakin kuin VL-Foorumia. Nostan hattua.
Siellä on nin tympeä ja ihmisarvoa pilkkaava ilmapiiri että itse en suostu sinne menemään enkä sit tukemaan. Mistä joillain ihmisillä riittää myrkkyä ja pahantahtoisuutta niin paljon kuin siellä monella - ihan tuntemattomia kanssakeskustelijoita kohtaan. Hyi, se on ruma paikka.
Ja olen seuroissa kuuullut puhuttavan tuoereesta viinpuun oksasta joka viheriöi...
Ja Jumalan Sanasta joka on aina yhtä tuore, ja sen vuoksi sitä haluaaa aina kuunnella seuroissa, **kosa se ei koskaan vanhene.**
Eihän tämä vanhojen asioiden muisteleminen väärällä tavalla ja ihmisten vikojen ja virheiden kaiveleminen tee muuta kuin tukahduttaa sen uskon.
Tämä usko toimii, niin että eilisellä uskolla ei pääse taivaaseen.
Mutta myös niin että sinä päivänä kun jumalaton luopuu jumalattomuudestaan, hänen syntjeä ei enää muisteta.
Samalla tavalla sanoo SL, **Oi armonmitta kuin suuri se on**
Se tarkoittaa sitä, että sinne on upotettu kaikki tällaisetkin uskovaisten synnit, viat ja virheet mitä täällä kaivetaan ylös.
Ja joka niitä anteeksiannettjua asioita kaivaa, se tulee sille synniksi.
Eilinen usko ei ketään auta, huomisesta emme tiedä, riittää kun tänäpäivänä ja tällä hetkellä uskoo.
Minulle vl-foorumin keskusteluilmapiiri tuo elävästi mieleen ajat 40 vuoden takaa, koska siellä vallitsee heikkisaarilaisen opetuksen mukainen ilmapiiri, ihan aidosti.
Minusta olisi hyödyllistä, että kaikki kävisivät sitä ilmapiiriä haistamassa. Hyödyllistä varsinkin nuoremmalle polvelle, jolle hoitokokoukset ovat vieras asia.
Joosua, kiinnostava avaus. Huoneenhallitus-harhaoppi on ilmeisesti aidosti ollut joillakin -70 luvulla. Ja saattaapa siihen joskus törmätä vieläkin, mutta raamatunmukaiseen oppiin se ei kuulu. Oliko se sinun mielestäsi SRK:n ja liikkeen johdon oppi -70 luvulla, vai oliko vain kysymys paikallisista ylilyönneistä? Kiinnostava tuo viittauksesi Reinikaisen luentoon, ei sinulla sitä kuitenkaan mahda olla? Olisi kiinnostava ja tärkeäkin dokumentti.
Seurakunnan erehtymättömyys on toinen kiinnostava kysymys, joka kyllä jakaa myös vl:en mielipiteitä. Minä en ole koskaan törmännyt mihinkään kannanottoon tai julkilausumaan, jossa olisi väitetty, että vl opin mukaan seurakunat olisi erehtymätön. Totta tosin on, että moni vl niin ajattelee. Vai onko sinulla käytössäsi tästä muuta dokumentoitua tietoa?
Eksklusiivisuus lienee vl liikkeen kipein kohta? Missä tuo mainitsemasi 30-luvulla tapahtunut linjan tiukentuminen on dokumentoitu?
uskon Jeesuksen armohon...SL
Erkki Reinikainen piti avauksessani viitatu alustuksen 60:lle vl-papille v. 1987. Dokumentti on olemassa, mutta se ei ole ainakaan toistaiseksi julkinen. SRK haluaa sen ymmärrettävistä syistä pitää salassa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022422047
1930-luvun asioista minulla ei ole tietoa. Tuon avauksen löysin omalta koneeltani, johon sen talletin pari vuotta sitten, kun asiaa palstalla puitiin ja aineistoa kasattiin. Jollakin henkilöllä oli silloin antaa dokumentoitua tietoa aiheesta. Valitettavasti en muista tietolähdettä.
Viimeksi tänä vuonna eräässä jutussa kirjoitettiin, että jumalan seurakunta on erehtymätön, mutta paikallinen, suurikin, voi erehtyä.
Kiitos tiedosta. On vahinko, ettei ole julkisesti saatavilla. Se heikentää näiden väitteiden todistusvoimaa, vaikka ainakin osa väitteistä on hyvinkin uskottavia.
Sisällön? Kannattaisi todellakin lukea.
SUURET EKUMEENISET KIRKOLLISKOKOUKSET
Nikea v. 325
Konstantinopoli v. 381
Efeso v. 431
Khalkedon v. 451
http://www.evl.fi:80/kkh/to/kkn/koulu/mon4.htm
1.On syntini anteeksi suuret,
Koko velkani maksettu.
Ole kiitetty Herrani Jeesus ,
Ole kiitetty, kiitetty!
2.Ylenpalttinen armo on mulla.
Minä kurja kiusattu.
Ole kiitetty Herrani Jeesus,
Ole kiitetty, kiitetty!
3.Minä musta ja saastainen, kurja
Olen yljälle kihlattu.
Ole kiitety Herrani Jeesus,
ole kiitetty, kiitetty!
4.Mikä armosi mitta oi Herra,
Minun kohdalle määrätty.
Ole kiitetty Herrani Jeesus!
Ole kiitetty, kiitetty!
%. Mikä armosi mitta, oi Herra,
Minun kohdalle määrätty.
Ole kiitetty Herrani Jeesus,
Ole kiitetty, kiitetty!
5.Tässä turhasta kiitänkö vielä
Kadotuksesta nostett?
Ole kiitetty Herrani Jeesus,
Ole kiitetty, kiitetty!
6.Mutta taivaassa parhaiten kiitän,
Kun on turmelus riisuttu.
Ole kiitettty Herrani Jeesus,
Ole kiitetty, kiitetty!
7. Sinne saatankin kohta jo tulla,
Minä armolla kruunattu.
Ole kiitetty Herrani Jeesus,
Ole kiitetty, kiitetty!
8, Minkä viivyn, sen usoss viivyn,
Olen Yljässä turvattu.
Ole kiitetty Herrani Jeeus,
Ole kiitetty, kiitetty!
SL vanhoissa kirjoissa no:151
Tämä on oma lempilaulu...
Ps. Nyt näette siis kuka meidän Ylimmäinen Pappi on,
seuroissa sanotaan, että se on Jeesus Kristus, ja me muut olemme palvelijoita.
Juu, ja silloinkin piti "vain uskoa", ei saanut jäädä ihmettelemään:
"Kokous korosti myös, että tähän sisältyy mysteeri, joka voidaan ymmärtää vain uskossa ja rukouksessa."
Tämä sama vaatimus koskee nyt SRK:ssa päätettyjä oppeja, ehkäisykieltoa, televisiokieltoa, konserttikieltoa, elokuvakieltoa, kuorokieltoa jne.
Jonkin seikan leimaaminen "hengelliseksi mysteeriksi" tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden vallankäyttöön ja ihmisten mielivaltaiseen alistamiseen.
Yleensä ihmiset ovat mielellään käyttäneet tätä mahdollisuutta!
Sokeasti näin "mysteerioihin".
esikoisten vanhassa litteämmässä virsikirjassa on tuo virsi. Uuteen virsikirjaamme emme sitä saaneet tekijänoikeusasioiden vuoksi.
Joskus laulamme sitä ulkomuistista kodeissa.
Se on myös eräs meidän lempivirsiämme.
Jumalan Rauhaa
Kickille!
että kuka on meidän Johtajamme...?
Seuroissa opetetaan, Jeesus on meidän Johtajamme, jota me seuramme. Ei meillä ole muita Johtajaa.
Ja lohdutetaan samalla; "että kohta tulee Hän, joka ei viivyttele, ja Hänen palkkansa on Hänen mukanaan."
väritellä, maailma muuttu mutta Jumalan sana ei koskaan eikä opetus. sen sijaan taasen voi muuttua että mitä nimeä uskovaisten joukko kantaa mukana. ennen meillä oli pösöt kaikilla ja suviseuroissa teltat nykyään asuntoautot ja vaunut, eikä Jumala ole sitä määränny. siitä kyllä voi ulkopuolinen kirjoittaa että teltan vetoketjujen narina aiheuttaa liikaa pahennusta,joten luopuivat 2000 luvulla siitä. nostan esille tekstistäsi yhden asian koska en viitsi vaivautu vastailemaan kaikkiin koska tämä usko ei tule oppikirjan kautta vaan evankeliumin.
Hämmästykseni oli suuri kun tänäaamuna vl-foorumia lueskellassani törmäsin yleiseen tietämättömyyteen sellaisesta vl-opillisesta asiasta kuin JUMALANHUONEEN HALLITUSOPPI. Asian siellä nosti esiin Leo-setä, jolla on omassa muistissaan vl-liikkeen 60-70-lukujen opilliset muutokset. Muistaa nämä toki monet muutkin vielä, mutta vl-foorumilla monilla tuntuu muisti kovasti pätkivän. Onhan mm.SRK:n entinen puheenjohtaja Erkki Reinikainenkin listannut näitä 60-70-lukujen harhaoppeja jossakin esitelmässään.
Seuravassa vl-forumilaisille ja muillekin muistin virkistämiseksi yhteenvetoa vl-liikkeen opillisista muutoksista 60-70-luvuilla (heikkisaarilaisuus), joilla korvattiin edeltävä perinteinen vl-opetus.
JUMALANHUONEEN HALLITUSOPPI
Oppi SRK:n johtokunnasta "Jumalan huoneen hallituksena" tuli uutena oppina 1970-luvulla. Tässä opissa ry johtokunnasta tehtiin Jumalan huoneen hallitus, jolle tuli osoittaa kuuliaisuutta. Jumalanhuoneen hallitus oli opissa myös erehtymätön (katso alempana olevat kohdat).
HENKIOPIT
1970-luvulla tullut uusi opetus erilaisista henkisynneistä, joita olivat mm. kososlainen-, väärä-, laki-, hempeä-, jne. henki. Henkisyytöksiä ei perusteltu ja ketä tahansa voitiin syyttää mielivaltaisesti väärästä hengestä. Ellei niistä suostunut tekemään parannusta, tuomittiin "Helvetin matkalaiseksi". 1990-luvulta alkaen henkisynneistä ei enää pääsääntöisesti ole syytetty, mutta henkisynneistä ei olla koskaan virallisesti luovuttukaan.
JUMALANVALTAKUNTAOPPI
Oppi vain vanhoillislestadiolaisen liikkeen yhteydessä elävien muodostamasta Jumalan valtakunnasta. Tämä uusi oppi nosti päätään vanhoillislestadiolaisuudessa hallitsevaksi ilmeisesti 1930-luvulla ja koventui äärimmilleen 1970-luvulla.
SEURAKUNNAN JA OMAN JOUKON MERKITYS
Ekslusiivisuus.
Laestadius saattoi katsoa, että baptistien keskuudessa oli enemmän "eläviä" kristittyjä kuin Ruotsin evankelis-luterilaisessa valtiokirkossa. Myös Raattamaa kirjoittaa omin käsin: "uudestakastajat, metodistit, hedbegit, vieläpä maailman joukosta erkaantuneet kirkon yhteydestä olevaiset elävät kristityt. Että kaikki rakastaisit keskenänsä, nimitettäköön millä nimellä tahansa".
1930-luvulla oppi muuttui niin, että vain vl-joukon katsottiin olevan ainoa missä voi olla elävässä uskossa. Aiemmin uskovaisina pidetyille uusherännäille sekä esikoisille julistettiin tervehtimiskielto "Jumalan terveellä". Samalla tämä ase otettiin käyttöön seurakunnasta erotettuja "pikkuesikoisia" eli Rauhansanalaisia kohtaan. Suhtautuminen hoitokokouksissa ulos hoidettuihin tai muuten ulos heitettyihin tai lähteneisiin on edelleen ongelmallinen. Käytäntö ei ole nykyisin yhtä tiukka kuin 70-luvulla. Täydellistä pesäeroa ei enää vaadita, mutta ulkopuolisille tehdään sanoin ja elein selväksi etteivät he kuulu tähän joukkoon.
KOLLEKTIIVINEN OMATUNTO, YHTEINEN YMMÄRRYS JA SEURAKUNNAN EREHTYMÄTTÖMYYS
Lestadiolaisuuden suuresta kokouksesta lokakuussa v. 1909 Tornion ja Haaparannan kaupungeissa. Siellä esiteltiin keskusteltavaksi mm. kysymys: "Onko oikein sanoa, Raamattuun ja seurakuntaan perustuvat puheet, vai riittääkö, Raamattuun perustuvat puheet?" Yksimieliseksi toteamukseksi tuli: "me emme kunnioita oikein Jumalan sanaa, jos sen rinnalle pannaan mitään muuta perustusta. Seurakunta voi joskus erehtyä.
1970 luvulla seurakunta oli jopa niin erehtymätön, ettei se voinut valita sellaisia hoitomiehiä, jotka mitenkään voisivat erehtyä hoitamaan väärin tai antamaan vääriä tuomioita.
Tv-päätös/tv:n synnillisyys
Edelleenkään ei televisio ole mielestämme syntiä
kerroit että tuli 1960-luvulla kehoitus välttää huonon ohjelman takia, mutta tämä tulkittiin ns. omantunnon asiaksi, josta kykeni poikkeamaan.
voin kuvitella että moni kokeili omia voimia että sulkisi tv:n heti huonon ohjeman ajaksi, niin kiehtova se siihen aikaan on ollu. kukaan ei ollut niin luja mieleltään että sulki tvn ja ajattelemaan että tämä ohjelma ei ole hyväksi vaan hidasteeksi uskonmatkalle, niinpä asiasta huolestuttiin ja
1970-luvulla tv:tä nimitettiin "saatanan sontaluukuksi" ja tv-kielto muodostui
ehdottomaksi.
Itse en ole koskaan kuullut sanaa saatanan sontaluukku, mutta tiedä että tv- on "yhteisesti sovittu jättää pois" mutta suoraa kieltoakaan ei ole, mutta on totta että se joka kantaa kotiinsa tv;n kieltää samalla uskonsa koska meitä kehotetaan pitämään yhtenäinen rakkaus ja silloin tvn ostaja pahentaa muiden mielen.
2000-luvulla tv-kielto on pikkuhiljaa murentumassa ja vaikka se on edelleen voimassa, niin yksittäisillä yksin asuvilla vl:illä voi olla tv ilman sanktioita. Tämä voi vaihdella paikkakunnittain ja yksilökohtaisesti.
joukossamme kulkee varmasti semmosia joilla on tv tämä on suuri joukko, mutta jokainen tuntee oman sydämmentilan, koskaan televisio ei ole synti.
ajatteleppa omaa vertaustani että olis talo mikä olis täynnä syntistä elämää ja juopottelua, vaikka baari. pojalle äiti neuvois älä ikinä mene tuonne siellä on paha olla ja vuosien päästä poika asuisi siellä talossa äitinsä kanssa baari ois lopettanut ja siellä olisi kaunis koti missä on hyvä olla, ajatus pitäisi mutta "kielto" ei.
Miten perustelet tämän väitteesi:
"tv- on "yhteisesti sovittu jättää pois" mutta suoraa kieltoakaan ei ole"
Nimenomaan televisio päätettiin kieltää 45 vuotta sitten. Kieltopäätös tehtiin Ylivieskan suviseurojen yhteydessä pidetyssä SRK:n vuosikokouksessa vuonna 1963. Tästä päätöksestä on mustaa valkoisella kokouspöytäkirjoissa SRK:n julkaisemana. Televisiovastaanottimen hankinta on synti ja uskovaiselta kielletty.
Lisäksi kahdessa SRK:n myöhemmässä vuosikokouksessa on sen jälkeen tehty päätös siitä, että sellainen uskovainen joka on hankkinut tv-vastaanottimen, erotetaan siionista ja hänen katsotaan kieltäneen uskonsa teollaan.
Et voi mitenkään kiistää sitä, että televisiokielto on yhteisesti päätetty.
Erinomaisesti kiteytetty kooste. Kiitos siitä:)
Hivenen tuosta tv:n julistamisesta synniksi vielä. Varsinkin sitä on yritetty murtaa tuolla mainitsemallasi 1990-luvun taktiikalla. Ilmeisesti nuorille on jopa tarkoitushakuisesti valehdeltu ettei tv:tä olisi koskaan tuomitty synniksi, mutta "uskovaiset eivät vain halua..."
Olen saanut pari tulikivenkatkuista palautetta Hakomaja-foorumin suhteen, että mukamas valehtelisin kun väitän että tv olisi julistettu synniksi SRK:ssa. Saisi se kuulemma olla, "mutta suurin osa uskovaisista ei vaan halua".
Tässä on selvä opin muutos. Elämme parhaillaan aikaa, jolloin SRK:ssa yritetään kirjoittaa historiaa uusiksi tuon tv-kiellon osalta.
Tässäpä faktaa 70-luvulta tv:n suhteen:
1971 SRK:n vuosikokouksessa Ruukissa näistä asioista käytiin pitkä keskustelu, jossa päädyttiin siihen, että "television hankkineita on kaikessa rakkaudessa puhuteltava asiasta, kerran tai kahdesti. Sen jälkeen parannukseen taipumattomia tuli pitää "pakanoina ja publikaaneina", eikä heitä enää oteta rauhanyhdistysten jäseniksi. Tottelemattomia ei tervehditä Jumalanlasten tervehdyksellä."
Vuoden 1976 vuosikokouksessa Sievissä edelliset päätökset vahvistettiin. Silloin päätettiin lisäksi, että "asiasta on niin paljon puhuttu ja kirjoitettu, että tulevaisuudessa uskoa tunnustavat television hankkijat katsotaan uskonsa kieltäneeksi ja heidät välittömästi erotetaan rauhanyhdistyksen jäsenyydestä".
"Television ohjelman hyväksyminen ja sen katseleminen on aivan yhtäläinen synti, katseli sitä omasta tai toisen televisiosta. -- Televisiosta ohjelmineen on puhuttu ja kirjoitettu niin paljon, että joka vielä tottelemattomuuden osoittaa, ei kaipaa erikoista puhuttelua, vaan on ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin, etteivät he enempää maata turmelisi."
(Päivämiehen pääkirjoitus 1.9.1976)
Oma lukunsa on sitten se, että 1970-luvulla ruotsin silloinen vl-liike erotettiin kokonaisuudessaan koska se kysyi perusteluita Jumalan sanasta SRK:n määräämälle tv-kiellolle. Niitä ei tietenkään tullut, mutta SRK:n työvaliokunnan silloinen pj kirjoitti ruotsin vl:inne mm:
"Niin kauan kuin teillä on tämä ajatus, emme voi edes neuvotella kanssanne tästä asiasta, nimittäin että pitää muuttaa se päätös, jonka suuri Jumalan lasten joukko on tehnyt. Sillä me tuemme tätä päätöstä ja pidämme siitä kiinni. - Ja jos asia ei teille selviä niin, että voitte asennoitua samalla tavoin - TV kysymyksen kohdalla kuin me täällä Suomessa, niin ei voi suomalaiset saarnaveljet tulla teidän tykönne."
Tärkeitä ja hyödyllisiä, hyvin dokumentoituja näkökohtia. Kiitos!
Lisäisin vielä, ettei totuus unohtuisi, että varsinainen television kieltopäätös tehtiin SRK:n vuosikokouksessa tasan 45 vuotta sitten, Ylivieskan suviseurojen yhteydessä vuonan 1963.
Osa vuosikokousedustajista oli epäröivällä kannalla, sillä heistä tuntui oudolta kohdistaa keilto yhteen tiettyyn tekniseen laitteeseen.
He kuitenkin jättivät eriävän käsityksensä julki lausumatta, sillä siitä ei olei heille hvyää seurannut. Kokouksen kielteinen päätös oli nimittäin jo ennakolta niin vankasti valmisteltu ettei muu kuin synniksi julistaminen tullut kysymykseen. Tunnettu vanha tiukan linjan maallikkosaarnaaja, työvaliokunnan jäsen, oli valmistellut päätökseen johdattelevan alustuksen rauhanyhdistyksistä tulleille vuosikokousedustajille. Päätöstä koskevat lehdistötiedotteet oli jo valmiiksi kirjoitettu.
Päivitetty laaja juttu wikipediassa runsaine lähdeviitteineen
..........>
TV-päätöksen historia
Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan televisioita hankkivat aluksi koteihinsa lähinnä paikkakunnan varakkaimmat. Vähävaraisemmat lestadiolaiset pitivät sitä turhana kerskakulutuksena. He eivät katsoneet TV:n kuuluvan elämään, joka rakentuu Jumalan varaan. TV:stä tulvi tietoa, joka uhkasi lestadiolaisia arvoja.[8]
Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen vuosikokous 1963 antoi televisiosta periaatteellisen kannanilmaisun, joka piti televisiota kristittyyn kotiin sopimattomana. Päätöksen katsottiin perustuvan "Jumalan sanaan"[9]:
»Rakkaat veljet! minä neuvon teitä, niin kuin outoja ja muukalaisia: välttäkäät lihallisia himoja, jotka sotivat sielua vastaan.»
(1. Piet. 2:11)
Sillä pyrittiin säilyttämään "usko ja hyvä omatunto". Paikallisten rauhanyhdistysten johtokunnat velvoitettiin etsimään "sopivat hoitajat tässäkin asiassa".[10][11] Kirkkoherra Kullervo Hulkon kerrotaan puuskahtaneen tuolloin: "Kävi kuten 1930-luvulla, kun radio tuomittiin."[12] Vanhoillislestadiolaisuutta paljon arvostelleen Lauri Pietilän mukaan on verrattain yleisesti tiedossa, ettei TV-päätös ollut läheskään yksimielinen.[13]
Keskustelu televisiosta työ- ja koulutuskäytössä nousi SRK:ssa esille vuonna 1966.[14][15] Tuolloin todettiin, että kaikki koulussa näytettävä opetusohjelma ei ole pahasta.[15] Television käyttöä opetuksen apuna havainnollistamisessa ei katsottu synniksi.[15] Samassa kokouksessa myös kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä erottamaan sekä puhujan tehtävistä että luottamustoimista ne paikallisten rauhanyhdistysten toimihenkilöt, jotka olivat hankkineet television.[14] 1971 SRK:n vuosikokous Ruukissa päätyi siihen, että television hankkineita on kaikessa rakkaudessa puhuteltava kerran tai kahdesti, minkä jälkeen heitä tuli pitää "pakanoina ja publikaaneina".[16] 1976 Sievin vuosikokouksessa kehotettiin paikallisia rauhanyhdistyksiä hoitamaan TV-asia loppuun. Television hankkineita uskoa tunnustavia tuli pitää uskonsa kieltäneinä, mitä perusteltiin sillä, että asiasta oli niin paljon puhuttu.[14][17]
Televisiokysymys nousi vielä uudelleen käsiteltäväksi 28.12.1978 opettajien ja puhujien neuvottelukokouksessa, jolloin vaikeudet olivat laajentuneet koskettamaan opetustelevision käyttöä kouluissa ja oppilaitoksissa.[18] Kokouksesta annettiin julkilausuma Päivämiehessä, jossa todettiin muun muassa: "Uskovainen opettaja ei opetustoimessaan peruskoulussa käytä televisiota tai opetuselokuvaa missään muodossa."[19] SRK:n silloinen pääsihteeri Einari Lepistö totesi joulukuussa 1979 Helsingin Sanomien haastattelemana, että TV-ohjelmat ovat riettaita. Tuolloin SRK ei hyväksynyt koulutelevision opetusohjelmia, koska opettajat eivät voineet tarkistaa ennalta niiden sisältöä. Videot hyväksyttiin jos opettaja oli ne tarkastanut.[20] Tytti Isohookana-Asunmaan mukaan vanhoillislestadiolaisuus otti televisioon jyrkän kielteisen kannan, jota on myöhemmin lievitetty sallimalla koulutelevisio rajatusti.[21] Kouluhallituksen kaikkiin kouluihin vuonna 1979 lähettämän kirjeen mukaan oppilas voidaan vapauttaa uskonnollisen vakaumuksen takia koulujen järjestämistä opetuksen apuna käytettävien televisio-ohjelmien seuraamisesta sekä elokuva- ja teatteriesityksistä huoltajan niin halutessa ja oppilaille on järjestettävä korvaavaa opetusta samasta aiheesta ryhmä- tai yksilötyöskentelynä. [22][23] Vanhoillislestadiolaiset lapset ovat pyytäneet vapautusta elokuva- ja teatterinäytöksistä.[15] Isohookana-Asunmaan mukaan SRK ei jyrkän kantansa vuoksi antanut elokuvatuottaja Eeli Aallon tehdä lestadiolaisuutta käsittelevää dokumenttia.[21]
Hannu Karpon mukaan 1970-luvulla television hankkineita lestadiolaisia on erotettu rauhanyhdistyksistä ja julistettu epäuskoisiksi. SRK ei osallistunut pyynnöistä huolimatta Karpon ohjelmaan.[24] Erkki Reinikaisen 28.4.1987 pitämän alustuksen mukaan 70-luvulla televisio aivan personoitui joidenkin mielissä. Tämä johti siihen, että jotkut halusivat kieltää myös koulutelevision vastoin vuosien 1963 ja 1966 vuosikokousten päätöksiä.[14]
Voitto Savela on katsonut vuosikokousten päätösten sisältäneen kahdentason toimintakehotuksen. Johtokuntien tuli huolehtia asiasta sekä sielunhoidollisena että yhdistyksen jäsenkysymyksenä.[14]
SRK:n johtokunnan jäsen opetusneuvos Aarno Haho totesi SRK:n tiedotustilaisuudessa Sotkamon suviseuroissa 2006, ettei TV-päätöstä ole syytä muuttaa.[25] SRK:n pääsihteeri Aimo Hautamäki ei myöskään katso tarpeelliseksi muuttaa kantaa televisioon.[26] Hänen mukaansa televisio edistää väkivaltaa ja vapaata seksiä, eikä siksi sovi perheeseen, jossa on paljon lapsia. Hautamäen mukaan tietokone hyväksytään, koska se, toisin kuin televisio, on niin monelle välttämätön työväline.[27] SRK:n mukaan televisio passivoi, muokkaa tunne-elämää pinnalliseksi ja piittaamattomaksi sekä vääristää sukupuolisuuteen ja väkivaltaan liittyviä elämänalueita.[28]
Valkealan suviseuroissa vuonna 2007 haastateltujen vanhoillislestadiolaisten eläkkeellä olevan luokanopettajan Pekka Tervon ja Oulujoen seurakunnan kappalaisen Pertti Lahtisen mukaan television katselukieltoa ei ole olemassa mutta on todettu että ohjelma ei sovi uskovaiselle. Heidän mukaansa se ei ruoki uskonelämää vaan päinvastoin vanhaa osaa, jossa pahuus asuu.[29]........ lue kokonaan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Televisiokielto_(vanhoillislestadiolaisuus)
..viime suviseurojen aikaisessa radiohaastattelussa toisen vl-puhujan kanssa, että tv ei ole ollut kielletty koskaan.
Samainen julkisesti valehteleva pappi piti ehtoolllisjumalanpalveluksessa rippisaarnan - on se kornia !
VL-liike taitaakin olla Valehteleva Liike.
mahdollista kuulla jälkeenpäin netissä?
Saattaahan olla, että televisiokiellon pöytakirjaa on jälkeenpäin muutettu lievempään suuntaan.
Viime suvarien jälkeen siitä täälläkin palstalla oli keskustelua.
ajatella positiivisesti ja uskoa asiat parhainpäin, mutta joutuu sitä pettymään.
Ihmeellisintä on se, että ko. pappi taatusti tietää admatan mainitsemat tv-päätökset, mutta silti aivan pokkana latelee valhetta.
Pyhä Henki on Totuuden Henki ja tuollainen valehtelu ei ole sen vaan jonkun muun hengen hedelmiä.
On se vaan kummallista kun halusin lähettää linkin ja kopioida itselleni tuon televisiojutun
niin linkki oli http://fi.wikipedia.org/wiki/Televisiokielto_(vanhoillislestadiolaisuus)
Ja nyt kun yritin sitä avata Wikipediassa on tieto ettei sellaista sivua ole????????
Tällä linkillä se ko sivu aukesi ainakin äsken.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Televisiokysymys_(vanhoillislestadiolaisuus)
Kannattaa aina katsoa, että linkki ei katkea yhdessäkään kohdassa, kuten linkin kopioimisessa helposti tapahtuu.
Linkin merkkiketjun tulee olla siis yhtäjaksoinen. Esim yksi tyhjä välilyönti merkkiketjussa katkaisee linkin, eikä linkki sillon johda sinne minne pitäisi.
Samoin vuonna 1997 tulleessa tv:n ajankohtaisohjelmassa sikäläinen SRK:n tiedottaja "oikaisi" toimittajan tietoja että "ei tv:tä tai tanssia ole heillä koskaan kielletty - uskovaiset eivät vain halua". Kun tuosta jättää pois sen, että jos joku haluaa, niin häntä ei pidetä enää uskovaisena, niin valehteluksihan tuon normaalilla moraalilla varustettu ihminen tulkitsee.
Valitettavasti monet vl:t ovat sortuneet valehtelun syntiin kun haluavat yrittää kiillottaa SRK:n kilpeä ulospäin. Tämä on sitä "herätysliikkeen avoimuutta", jossa luotetaan siihen että viesti menee vain ulkopuolisille...
Minusta tämä kilvenkiillotus on aina ollut se kaikkein vastenmielisintä vl-opetuksessa. Puistattaa aina kun törmää tuohon valehteluun asiassa, jonka itse tietää valheeksi. En tiedä sitä, tietävätkö he itse valehtelevansa.
Mielestäni jo se, että joutuu tuvautumaan tuollaisiin keinoihin puolustellakseen omaa uskonyhteisöään, kertoo jo itsessään, että kaikki ei ole yhteisön opetuksissa kohdallaan.
Mitä tuolla vuonna 2006 on keskusteltu?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000017679975&view_mode=flat
En valitettavasta ole kaikkia viestejänne ehtinyt lukemaan, koska olen ollut pois koneen ääreltä eilisestä iltapäivästä saakka. Aion kaikki kuitenkin lukea ja kommentoidakin, mikäli jotain tulee mieleen. Kiitos!