nimekkeellä elämänlaadun parannus.
Tuo alholisti sana, ja alkoholistihoitola, ym.t
tympeät ilmaisut kun eivät kaikistellen ole mitenkään mieltäylentäviä hänellle joka muutenkin rypee morkkiksineen pohjilla.
Ei lyötyä lyömällä tai veistä tulehtuneessa haavassa kääntämällä saa aina aikaan ehkä sitä positiivisinta tulosta hoidoan kannalta.
Kun kerran on vapaaehtoinen halu saada juopottelu aisioihin, ja siihen apua itse lähtenyt hakemaan, niin luulenpa että silloin on asiakas jo myöntänyt ja tiedostanut itselleen mistä on kysymys.
Ei sitä tarvi enää päihdetyöntekijöiden eikä muidenkaan hokea, että sinä olet alkoholisti ja sinä et parane ikinä. Korkki kiinni, korkki kiinni. Antabus , AA, ym:ta.
Tokihan nuo ovat apuna, mikä kunkin kohdalla, tai ei sitten noista mikään, muu kuin tipottelun minimointi.
Siksipä olisikin hyvä ajatella lähtökohtaisesti elämänlaadun parantamista, ja sitä mitä siihen kuuluu.
Tottakai suurin murheenkryyni on ollut tuo viinapirun kelkkaan lähteminen, kuka mihinkin pirun houkutukseen uskoen.
Mutta kyllä sanana jo tuollainen elämänlaadun parantaminen antaa positiivisemman lähtökohdan ongelman tavoitteeseen pyrittäessä, kuin kuin nuo jotenkin alentavat nimitykset joita paljon viljellään.
Kyllä ihminen on jo varmaan leimoja otsaansa tarpeeksi saanut, ettei niitä tuosta vaivasta poispyrkivälle tarvitsisi lisää lyödä.
Monikaan ei varmaan juuri tuosta syystä jaksa henkisesti elämäänsä jatkaa, vaan tekee oman lopullisen ratkaisunsa.
En minä tällä mitään paapomista tarkoita, vaan haluaisin positiiviseen asiaan positiivisemmat lähtökohdat.
Minusta ehkä paljon iloisemmin, ja suuremmalla innostuksella asiaan paneutuu myöskin avun tarvitsija, kun tietää että elämisenlaadun parantamisesta on kyse.
En tiedä menikö tuo ajatukseni teolle jakeluun, mutta nyt on myöskin kysymys henkisen pahoinvoinnin parantamisesta, ja ihminen on sellainen olento, että positiiviset asiat se hyväksyy helpommin.
Näin minä olen antanut itselleni kertoa.
Mites vuoristokukkanen jakselee? Toivottavasti on iloisella mielellä ja positiivisella asenteella.
No mikä ettei olis.
Mulle tuli takapakkia tuon kyljen kanssa, kun meidän pieni hauveli(8,5 kilonen, kylläkin aikuinen terrieri) päätti oikaista kylkeni kautta lattialle. Mutta eiköhän tuo taas muutamassa päivässä helpota.
Tuo alholisti sana, ja alkoholistihoitola, ym.t
tympeät ilmaisut kun eivät kaikistellen ole mitenkään mieltäylentäviä hänellle joka muutenkin rypee morkkiksineen pohjilla.
Ei lyötyä lyömällä tai veistä tulehtuneessa haavassa kääntämällä saa aina aikaan ehkä sitä positiivisinta tulosta hoidoan kannalta.
Kun kerran on vapaaehtoinen halu saada juopottelu aisioihin, ja siihen apua itse lähtenyt hakemaan, niin luulenpa että silloin on asiakas jo myöntänyt ja tiedostanut itselleen mistä on kysymys.
Ei sitä tarvi enää päihdetyöntekijöiden eikä muidenkaan hokea, että sinä olet alkoholisti ja sinä et parane ikinä. Korkki kiinni, korkki kiinni. Antabus , AA, ym:ta.
Tokihan nuo ovat apuna, mikä kunkin kohdalla, tai ei sitten noista mikään, muu kuin tipottelun minimointi.
Siksipä olisikin hyvä ajatella lähtökohtaisesti elämänlaadun parantamista, ja sitä mitä siihen kuuluu.
Tottakai suurin murheenkryyni on ollut tuo viinapirun kelkkaan lähteminen, kuka mihinkin pirun houkutukseen uskoen.
Mutta kyllä sanana jo tuollainen elämänlaadun parantaminen antaa positiivisemman lähtökohdan ongelman tavoitteeseen pyrittäessä, kuin kuin nuo jotenkin alentavat nimitykset joita paljon viljellään.
Kyllä ihminen on jo varmaan leimoja otsaansa tarpeeksi saanut, ettei niitä tuosta vaivasta poispyrkivälle tarvitsisi lisää lyödä.
Monikaan ei varmaan juuri tuosta syystä jaksa henkisesti elämäänsä jatkaa, vaan tekee oman lopullisen ratkaisunsa.
En minä tällä mitään paapomista tarkoita, vaan haluaisin positiiviseen asiaan positiivisemmat lähtökohdat.
Minusta ehkä paljon iloisemmin, ja suuremmalla innostuksella asiaan paneutuu myöskin avun tarvitsija, kun tietää että elämisenlaadun parantamisesta on kyse.
En tiedä menikö tuo ajatukseni teolle jakeluun, mutta nyt on myöskin kysymys henkisen pahoinvoinnin parantamisesta, ja ihminen on sellainen olento, että positiiviset asiat se hyväksyy helpommin.
Näin minä olen antanut itselleni kertoa.
Mites vuoristokukkanen jakselee? Toivottavasti on iloisella mielellä ja positiivisella asenteella.
No mikä ettei olis.
Mulle tuli takapakkia tuon kyljen kanssa, kun meidän pieni hauveli(8,5 kilonen, kylläkin aikuinen terrieri) päätti oikaista kylkeni kautta lattialle. Mutta eiköhän tuo taas muutamassa päivässä helpota.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.