Tahtoisin vähän avautua.
Olen lihava tyttönen, joka aloittaa ihan joka ikinen maanantai tai huomenna, laihdutuskuurin. Olen tehnyt näin jo ehkä kymmenen vuoden ajan (olen 22-vuotias).
Mitä enemmän olen laihduttanut, sitä enemmän olen lihonut. Välillä olen hoikistunutkin jonkin verran ja taas on kaikki tulleet takaisin. Laihdutus on AINA ollut elämässäni. Äitini on ollut kanssa aina jojo-laihduttaja.
Nyt juttu on vain mennyt paljon pahemmaksi. Ensiksi rupesin ahmimaan. Tottakai olen aina syönyt herkkuja ja rasvaisia ruokia, koska olen aina ollut läski, mutta kaksi vuotta sitten, kun minulla ja ensi rakkaudellani meni poikki, se kärjistyi ihan hulluna ja rupesin vetään herkkuja ihan sairaana. Siis tarkoitan oikein todellista mässäystä. Söin palkkani ja vähitellen aloin olla vain sisällä, kun en kehdannut ulos lähteä .
Sitä on jatkunut siitä lähtien. Pikkuhiljaa en enää kehdannut lähteä ystävieni kanssa bilettämään, tai ihan vaan kahville, sillä olin niin läski ja halusin vain olla kotona peiton alla syömässä. Sitten aloin lintsata töistä ja koulusta sen takia, etten halua mennä kun olen lihava, joten parempi jäädä peiton alle syömään ja aloittaa taas se laihis ens maanantaina.
Ehkä puolisen vuotta sitten aloin oksentamaan. Yksinkertaisesti päätin, että jotenkin tätä juttua on "autettava", joten sormet syvälle kurkkuun vaan ja yrjöämän. Nykyään se ei tuota minkäänlaista ongelmaa oksentaa ruokia.
Muutama kuukausi sitten "löysin" itsekurini jostain ja aloin syödä vain noin 500 kaloria päivässä, pysyin tälläi 2 päivää, sitten taas ahmin ja oksensin. Eli nyt olen siinä jamassa, etten tiedä mitä teen. Minulta on minäkuva ja se miten kuuluisi syödä kadonneet.
Miten minun käy? Voinko parantua, mitä minun pitäisi tehdä? Teen kuolemaa tämän asia kanssa, mikä muille ihmisille on täysin normaali ja elämään kuuluva asia.
Mutta minä olen peiton alla parhaat nuoruuvuoteni, syöden kaikkea, sen jälkeen oksentaen ja sen jälkeen vihaten itseäni niin paljon, etten tahdo mennä minnekkään.
Olen lihava tyttönen, joka aloittaa ihan joka ikinen maanantai tai huomenna, laihdutuskuurin. Olen tehnyt näin jo ehkä kymmenen vuoden ajan (olen 22-vuotias).
Mitä enemmän olen laihduttanut, sitä enemmän olen lihonut. Välillä olen hoikistunutkin jonkin verran ja taas on kaikki tulleet takaisin. Laihdutus on AINA ollut elämässäni. Äitini on ollut kanssa aina jojo-laihduttaja.
Nyt juttu on vain mennyt paljon pahemmaksi. Ensiksi rupesin ahmimaan. Tottakai olen aina syönyt herkkuja ja rasvaisia ruokia, koska olen aina ollut läski, mutta kaksi vuotta sitten, kun minulla ja ensi rakkaudellani meni poikki, se kärjistyi ihan hulluna ja rupesin vetään herkkuja ihan sairaana. Siis tarkoitan oikein todellista mässäystä. Söin palkkani ja vähitellen aloin olla vain sisällä, kun en kehdannut ulos lähteä .
Sitä on jatkunut siitä lähtien. Pikkuhiljaa en enää kehdannut lähteä ystävieni kanssa bilettämään, tai ihan vaan kahville, sillä olin niin läski ja halusin vain olla kotona peiton alla syömässä. Sitten aloin lintsata töistä ja koulusta sen takia, etten halua mennä kun olen lihava, joten parempi jäädä peiton alle syömään ja aloittaa taas se laihis ens maanantaina.
Ehkä puolisen vuotta sitten aloin oksentamaan. Yksinkertaisesti päätin, että jotenkin tätä juttua on "autettava", joten sormet syvälle kurkkuun vaan ja yrjöämän. Nykyään se ei tuota minkäänlaista ongelmaa oksentaa ruokia.
Muutama kuukausi sitten "löysin" itsekurini jostain ja aloin syödä vain noin 500 kaloria päivässä, pysyin tälläi 2 päivää, sitten taas ahmin ja oksensin. Eli nyt olen siinä jamassa, etten tiedä mitä teen. Minulta on minäkuva ja se miten kuuluisi syödä kadonneet.
Miten minun käy? Voinko parantua, mitä minun pitäisi tehdä? Teen kuolemaa tämän asia kanssa, mikä muille ihmisille on täysin normaali ja elämään kuuluva asia.
Mutta minä olen peiton alla parhaat nuoruuvuoteni, syöden kaikkea, sen jälkeen oksentaen ja sen jälkeen vihaten itseäni niin paljon, etten tahdo mennä minnekkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mä olin vielä noin vuosi sitten reilusti ylipainoinen, söin söin söin.. Koko ajan oli sitten päivä tai yö. En liikkunut muuta kuin kauppaan ja takasin-autolla. Pizza, sipsit, suklaa, hamppariateriat, kaikki meni. Ei mene enää.. Mikä tuli? En edes muista-olin niin pimennossa. Mä ehkä päätin (olen kova päättämään) että haluan normaalipainoiseksi, vuosi siihen meni että kielsin itseltäni kaiken mistä olen ennen nauttinut, ja nyt en ole varma edes siitä onko se kannattanut.. En nimittäin nyt normaalipainoisena enää uskalla syödä juuri mitään-joo, mulla todettiin ortoreksia, kun en syönyt kuin ruisleipää ja hedelmiä.. Haluaisn niin takaisin siihen että voisin syödä kaikkea, mutta en halua lihoa. En tiedä kumpi on pahempaa-hävetä lihavuutta ja silti syödä vai olla normaalipainoinen joka ei uskalla syödä.. Masentaa yhtä paljon kun ennen tämän kaiken aloitusta..
Ihan ensin alat syömään sitä kunnon ruokaa, lautasmallin mukaisesti viisi kertaa päivässä niin, ettei missään vaiheessa päivää tule nälkä.
(Herkuistakaan ei tarvitse kokonaan luopua, sinun pitää opetella kohtuukäyttäjäksi. Pieni jäätelöannos päivässä, rivi suklaata jne. ei paljoa ruokavaliossa paina.)
Kun syöt säännöllisesti niin verensokeri ei heittele = ei tule ahmimiskohtauksia.
500:n kalorin ruokavalio vaan edesauttaa, vai sanoisinko AIHEUTTAA seuraavan päivän ahmimiset. Noin vähällä energiamäärällä joutuu pitemmän päälle vain säästöliekille. Sinun energiantarpeesi kun voi olla hyvin siellä 2000 kalorin puolella riippuen painostasi ja aktiivisuudestasi.
Tiedän tämän olevan vaikeaa, mutta etsi se itsekurisi jonka löysit kituttamisruokavaliosi ylläpitämiseen ja käytä se normaalisyömisissä pysymiseen.
Toiseksi sinun pitää opetella käsittelemään tunteita jollain muulla tavalla kuin syömällä. Puhuminen on hyvä tapa. Ammattiapua kannattaa hakea, ravitsemusterapeutille, psykiatrille jne. He osaavat auttaa paremmin kuin kukaan täällä.
En suosittelisi sinulle laihduttamista missään tapauksessa tässä tilanteessa. Ensin sinun on saatava syömisesi kuntoon ennenkuin alat edes ajatella laihduttamista. Muuten tuloksena voi olla vain siirtyminen syömishäiriöstä toiseen - kierre on valmis.
Ja kyllä, siitä voi parantua. Mutta jos et hae apua, onnistumisprosentti ei ole kovikaan suuri. Olet ilmeisesi oireillut syömishäiriöisesti jo niin pitkän aikaa että todellakin ulkopuolinen apu on jo välttämätöntä.