Tiedän, että monet teistä saattavat ottaa tämän viestin vähän loukkaavana, mutta en ole tarkoittanut niin.
Olen nyt töissä ja eksyin katselemaan sivustoa. Luin viestejänne ja minusta niistä kaikista välittyi melko samanlainen viesti. Monet kokevat syrjäytyneensä, erakoituneensa maailmasta omien huonojen sosiaalisten taitojensa tai oman erikoisuutensa takia.
Tässä nyt tarkoitan lähinnä ns. normaaleja yksinäisiä, en esim. vakavista sosiaalisista peloista kärsiviä, paniikkihäiriöisiä, tms.
Mutta kun ei se ole niin vaikeaa !! Ei kukaan teistä todella ole niin erikoinen kuin kuvittelee. Normaalia ihmistä ei ole olemassa. On vain ihmisiä (lähes koko maailma), jotka ovat sopineet omat pelisääntönsä, jotta kaikilla olisi helpompaa, toisin sanoen sosiaalisen käyttäytymisen koodit.
Se ei ole vaikeaa.
Jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi, siis kuuntele ja esitä kysymyksiä. Ole aidosti kiinnostunut.
Hymyile paljon tilanteissa, joissa se on mahdollista. Hymyilevä ihminen koetaan aina helposti lähestyttäväksi.
Jos kärsit pelosta puhua ihmisten kanssa, mieti jo etukäteen mitä haluaisit sanoa. Johda keskustelua. Yksi lause sinusta, kysymys hänelle. Nyökyttele ja ole KIINNOSTUNUT.
Älä kerro mitään jyrkkiä mielipiteitäsi tai hämmentäviä asioita tutuille tai muille hiukan vieraammille henkilöille. (Ei esim. Vihaan muslimeja, minulla ei ole ikinä ollut tyttöystävää). Vain harvat osaavat suhtautua sellaiseen ja se koetaan helposti oudoksi tai luotaantyöntäväksi.
Puhu mukavista, positiivisista asioista. Jos et keksi muuta, keskustele vaikka nelosen leffaputkesta.
Ole itsevarma terveellä tavalla. Ihminen, joka kunnioittaa itseään, saa kunnioitusta myös muilta. Ei esim. kukaan ei halua olla kanssani- puheita. Sen sijaan: Minulla on ystäviä, jotka ovat naimisissa mutta heillä ei ole aikaa minulle.
Jälkimmäiseen suhtautuminen on paljon helpompaa kuulijalta.
Jos olet ujo, voit sanoa sen. Esim. olen niin yllättynyt kun puhun näinkin sujuvasti, sillä olen tosi ujo. Olet hyvää seuraa. Ja hymy ja naurahdus perään.
Ole hyvä ystävä. Älä kerro asioita eteenpäin tai tuomitse ystävääsi. Älä ole välinpitämätön. Kehu häntä, kun hän sitä tarvitsee. Soittele.
Olen nyt töissä ja eksyin katselemaan sivustoa. Luin viestejänne ja minusta niistä kaikista välittyi melko samanlainen viesti. Monet kokevat syrjäytyneensä, erakoituneensa maailmasta omien huonojen sosiaalisten taitojensa tai oman erikoisuutensa takia.
Tässä nyt tarkoitan lähinnä ns. normaaleja yksinäisiä, en esim. vakavista sosiaalisista peloista kärsiviä, paniikkihäiriöisiä, tms.
Mutta kun ei se ole niin vaikeaa !! Ei kukaan teistä todella ole niin erikoinen kuin kuvittelee. Normaalia ihmistä ei ole olemassa. On vain ihmisiä (lähes koko maailma), jotka ovat sopineet omat pelisääntönsä, jotta kaikilla olisi helpompaa, toisin sanoen sosiaalisen käyttäytymisen koodit.
Se ei ole vaikeaa.
Jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi, siis kuuntele ja esitä kysymyksiä. Ole aidosti kiinnostunut.
Hymyile paljon tilanteissa, joissa se on mahdollista. Hymyilevä ihminen koetaan aina helposti lähestyttäväksi.
Jos kärsit pelosta puhua ihmisten kanssa, mieti jo etukäteen mitä haluaisit sanoa. Johda keskustelua. Yksi lause sinusta, kysymys hänelle. Nyökyttele ja ole KIINNOSTUNUT.
Älä kerro mitään jyrkkiä mielipiteitäsi tai hämmentäviä asioita tutuille tai muille hiukan vieraammille henkilöille. (Ei esim. Vihaan muslimeja, minulla ei ole ikinä ollut tyttöystävää). Vain harvat osaavat suhtautua sellaiseen ja se koetaan helposti oudoksi tai luotaantyöntäväksi.
Puhu mukavista, positiivisista asioista. Jos et keksi muuta, keskustele vaikka nelosen leffaputkesta.
Ole itsevarma terveellä tavalla. Ihminen, joka kunnioittaa itseään, saa kunnioitusta myös muilta. Ei esim. kukaan ei halua olla kanssani- puheita. Sen sijaan: Minulla on ystäviä, jotka ovat naimisissa mutta heillä ei ole aikaa minulle.
Jälkimmäiseen suhtautuminen on paljon helpompaa kuulijalta.
Jos olet ujo, voit sanoa sen. Esim. olen niin yllättynyt kun puhun näinkin sujuvasti, sillä olen tosi ujo. Olet hyvää seuraa. Ja hymy ja naurahdus perään.
Ole hyvä ystävä. Älä kerro asioita eteenpäin tai tuomitse ystävääsi. Älä ole välinpitämätön. Kehu häntä, kun hän sitä tarvitsee. Soittele.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hyviä neuvoja, noilla saa kyllä jonkinlaisia sosiaalisia kontakteja, mutta ei välttämättä ystäviä. Itse kärsin yksinäisyydestä. Asun avoliitossa, mutta minulla ei ole oikeastaan yhtään ystävää. Vapaa-ajalla olen melko sosiaalinen, pelaan näin kesällä biitsiä kahdessa porukassa, palloilututtuja tulee tervehdittyä kaupungilla jne. Aina keksitään puhuttavaa ja on mukavaa pelata yhdessä, enkä usko että muutkaan pitävät minua kovin ikävänä peliseurana. Silti tuttavuudet jäävät sellaisen hyvänpäiväntuttavuuden asteelle, eli sovittujen pelien ulkopuolella ei tavata, ei soitella jne. Sama juttu koulukavereiden kanssa: koulussa on aina ihmisiä joiden kanssa jutella niitä näitä ja kaikki on mukavaa, mutta kenenkään kanssa en ole tekemisissä vapaa-ajalla.
Kuinka tuosta tuttavuudesta pääsee ystävyyteen? Sitä askelta en itse osaa ottaa.
Pyydä urheilukavereitasi katsomaan vaikka jotain ottelua, jostain josta tiedät heidänkin olevan kiinnostunut.. Ota ensin vaikka selvää esim. missä ottelu pidetään ja sitten kertoile kuinka kiva olisi jossain vaiheessa käydä katsomassa, sopiskos teille millon..
Koulussa jos olet jo tutustunut joihinkin, niin alat vaan puhella enemmän ja sama juttu. Kun saat järjestettyä yhden tapaamisen, tulee toisiakin. Alkoholi auttaa suomalaisia tässä asiassa. Jos koulukaverisi tykkäävät käydä keikoilla, ota selvää ja ehdota kautta rantain, kuitenkin suoraan kysymällä.
Hyvä tapa on aina itse vähän hehkuttaa asiaa ja sitten tokaista esim. voi vitsi kun olis kiva sunkin kanssa päästä joskus jonnekin ulos, koskas sulla olis aikaa.
Ole vaan vilpitön ja kysele ihmisiä mukaasi. Kun keksit jonkun yhteisen asian josta he ja sinä olette kiinnostuneet molemmat, niin kysypä..
Sen jälkeen vaan sitten joskus otat luurin käteen ja soitat. Esim. itse olen soittanut pari kertaa ihan tutulle vain, että odottelen täällä peliä alkavaksi, ehitkö turista vähän aikaa xD siitä vaan sitten kyselemään... Mitenkä sun elämä menee ? Niin, tässä just mietinkin että kuinkas kauan olette ollut yhessä .. Joo-o tosi kiva , heh no onkos vielä ensirakkauden huuma päällä ..
Naiset tykkää puhua yleistä miehistään.. Ei mitään sänkykokemuksia vaan juuri jotain parisuhdeasioita . Siitä on aina kiva lähtee juttelee :) ja jos on sinkku niin sitä parempi tutustua, onpahan aikaa ;)
Ja ihan yleinen neuvo kaverisuhteissa (ja muissakin) on olla VILPITÖN.
Jos ei ole kavereita, ei sitä tarvitse hävetä mutta ei myöskään kuuluttaa. Kannattaa vaan sanoa juuri jotain, että kaverit on parisuhteessa eikä aikaa oikein enää ole vaikka käynhän minä siellä :)
Kukaan ei katso oudosti tms jos tämän jälkeen ehdottaa että lähetkö lasilliselle tai kävelemään joku päivä niin pääsis vähän jutskaamaan :) yleensä ihmiset eivät edes tua että joku voi olla yksinäinen .. silloin asiasta on hyvä sanoa POSITIIVISEEN sävyyn, ei valittamalla. Eikä "olen niin yksinäinen" vaan "nykyään on noi kaverit ja menemiset iän karttues jäänyt vähän vähemmälle, vois olla kiva pitkästä aikaa päästä ulos". Ja ehdottaa itse jotain tapaamista.
Minulle nuo neuvot tulivat tarpeeseen. Tuosta hymystä vielä...hymy on hyvä juttu, mutta olen myös miettinyt että tekisikö totinen ilme sellaisen "coolin" vaikutelman ja että "minä en tarvitse ketään", ja sitä kautta sitten KÄÄNTEISLOGIIKALLA ihmiset tulisivat seuraan. Kun yleensähän sitä silloin saa kavereita/tuttavuuksia kun niitä vähiten odottaa... Joillakin suosituilla ihmisillä se vain toimii että on suht hiljaa eikä hymyile paljon ja on "cool" ja rento saman aikaisesti, miten he sen tekevät????? No, kaipa tuo hymy on enimmäkseen ihmisten mieleen kuitenkin, sitä siis harrastamaan. :)
Mutta kun vilpittömästi ja iloisesti ehdottaa jollekin jotain tapaamista ulkona, heillä on "niin paljon tekemistä". Sitten jo toisella hetkellä nään heidät joidenkin muiden seurassa illanvietossa. Tuollaiset pakkien saamiset ja tekosyyt syö itsetuntoa. Niin, ja harvoin kukaan haluaa olla tyrkyllä seuraksi, sitä vaan joko sujahtaa luontevasti piireihin sisään tai ei.
Niin hyviä neuvoja, että yksinäisyys poistuu Suomesta.
Oman jonkinasteisen yksinäisyyden lisäksi joudun työssänikin rohkaisemaan ihmisiä toistensa pariin. Sanoppa pelokkaalle tai masentuneelle, että täytyy hymyillä tai hampaitaan häpeävälle.
Kunpa elämä oikeasti olisi niin helppoa.
Ymmärrän että tarkoitit hyvää ja neuvoissasi oli ihan oivaltaviakin pointteja.
Kysyisin oletko itse kärsinyt jossain elämänvaiheessa sosiaalisesta rajoittuneedesta ja päässyt siitä yli? Tarkoitan vain sitä, että en usko, että kukaan ns. normaali pystyy täysin ymmärtämään meitä sosiaalisesti haastellisia ja antamaan siten mitään poppaskonsteja tämän ongelman ratkaisemiseksi. Se on vähän sama juttu, kun musikaaliselle ihmiselle voi olla vaikea ymmärtää epämusikaalisen ihmisen kyvyttömyyttä hahmottaa musiikkia. Uskon tosin että sosiaalisia taitoja kuten musiikkiakin voi harjoitella paljon, mutta
siitä epämusikaalisesta ihmisestä ei valitettavasti koskaan tule konserttipianistia.
Viime aikoina oma sosiaalinen rajoittuneisuuteni on minua ruvennut enemmän vaivaamaan ja olen yrittänyt sosiaalisissa tilanteissa vähän seurata, mistä ne muut oikein sitä juttua vääntävät. Ei se tosiaan ulkoisesti näytä olevan niin mahdotonta. Omalla kohdallani olen diagnostisoinut pari keskeistä ongelmaa jotka sinäkin mainitsit neuvoissasi: aito kiinnostus ja keskittyminen sosiaalisissa tilanteissa sekä itsevarmuuden puute. Huomaan että vain harvoin pystyn heittäytymään sosiaalisiin tilanteisiin vapautuneesti turhia miettimättä. Koen ne ikään kuin suorituksina ja tarkkailen omaa menestystäni ulkopuolelta. Tällöin keskittymiseni ei ole aidosti siinä, mistä ne muut puhuvat vaan enemmän siinä, miltä nyt vaikutan muiden silmissä. Tulee ikään kuin pakonomainen tarve keksiä jotain hauskaa sanottavaa jolloin sitä ei todellakaan keksi. Keskeinen tähän vaikuttava asia on itseluottamus - olisipa se niin helppoa, että päätäisin vain olla itsevarma. Kyllä olen niin päättänytkin monta kertaa, mutta kun omaa todellista minäkuvaa on vaan niin vaikea huijata. Jonkun amerikkalaistyylisen itsetunnonkohotusoppaan lukeminen voi auttaa vähäksi aikaa, mutta mielestäni itsevarmuutta ei voi aidosti lisätä muuten, kuin saamalla positiivisia kokemuksia sosiaalisista tilanteista ja tuntea olevansa jonkun rakastama. Tämä on se keskeisin ongelma ja tätä ei valitettavasti voi "ole itsevarmempi" tyyppisillä neuvoilla korjata.
Tuosta "cooliudesta". Mietin samaa kyllä, mutta en sitä laittanut tähän sillä se voi olla "sosiaalisesti rajoittuneelle" vähän vaikeaa alkaa heti tekemään.
Itse vaikka itse sanonkin :-D, olen ns. arvostettu ihminen muiden ihmisten keskuudessa ja olen huomannut että monet saattavat seurata perästä ja haluavat tietää mielipiteeni, minut kutsutaan lähes 99 % ulos kun muutkin menevät.
En usko, että kyse on ilmeistä. Jos sellaisen aseman haluaa saavuttaa, tai vahingossa saavuttaa, niin kyse on enemmänkin siitä, että ryhmän sisällä tämä henkilö koetaan hyvin itsevarmaksi ja hänen kanssaan on hauskaa. Yleensä tällainen ihminen ei myöskään ole ryhmän ns. kiltein henkilö. Hän tulee toimeen yksinkin. Yhteistä on minusta aina se, että henkilö omaa hyvät sosiaaliset taidot ja hänellä on pettämätön TILANNETAJU. Hänellä on myös jotain, mitä muilla ei ole. Yleensä se on kumppani, hyvä ulkonäkö tai muuta, usein melko pinnallista.
Jos keksit tämän jujun, jonka kautta teet itsesi ryhmälle ns. arvostetuksi, suhtautuvat he jopa esim. leffapyyntöihisi paremmin.
En uskonutkaan, että tämä poistaisi yksinäisyyden suomesta, mutta ajattelin että jos edes yhtä ihmistä tämä auttaisi, niin olisi kiva.
Olen itse kokenut itseni yksinäiseksi, vaikka sitä en ole ikinä aidosti ollut. Sosiaalisesta rajoittuneisuudesta en kärsi, päinvastoin veikkaisin että minulla on keskimääräistä paremmat sosiaaliset taidot ja kommunikointi. Se ei kuitenkaan onnellisuutta takaa.
En siis ole mikään todellinen asiantuntija näissä asioissa.
Tuli vielä mieleeni, että tällä arvostetulla ihmisellä on AINA ryhmän sisällä "paras kaveri". Voi olla, että on 10 ihmisen ryhmä, jossa on tämä "cool" ihminen ja yksi näistä lopuista on aina hänen ns. "lakeijansa", vaikka ei jäisikään yhtään vähemmälle.
Arvostus perustuu siihen, että tämä "lakeija" kokee "coolin" ihmisen hiukan paremmaksi kuin on itse, että tällä on parempi sosiaalinen status. Vaikka siis olisivatkin oikeasti ystäviä.
Nämä kaksi ovat siis se pettämätön parivaljakko, mutta vain "cool" samalla tavalla huomataan.
Tämän olen havainnut kaikissa ystävyyssuhteissani.
Hesarissa tänään erityisen hyvä artikkeli:
http://www.hs.fi/artikkeli/Juodessa elämä moninkertaistuu/1135237469845
Jos aikoo menestyä naistenmiehenä, kannattaa ryhtyä juomaan olutta, joka tuo ujoimmastakin kaverista sosiaalisen puolen esiin.
silloin kun lähestyy naista joka on absolutisti.
Yksi oleellinen neuvo unohtui:
Ole sosiaalinen sairaalla tavalla. Ole valmis osallistumaan poissa olevien pilkkaamiseen, perättömien juorujen levittämiseen ja esim. työpaikalla ulossavustamisoperaatioihin.
Ole itsevarma. Sinussa ei ole mitään vikaa. Sinä olet viehättävä ja kyvykäs. Muissa se vika on. Ja sen annetaan tuta.