Olisin kiinnostunut tietämään,että millä
vakavuudella aikidossa opetetaan käytet-
täviä hyökkäysmuotoja?
Ovatko pelkkiä symbolisia suorituksia ilman
mitään todellisia aikomuksia?
Esim.jujutsussa opetetaan puolustusta ja
hyökkäystä samanveroisina ts.täytyy ope-
tella tosissaan säkkityöskentely omalla
ajalla.
Ainakin maalaisjärjen valossa luulisi myös
aikidossa olevan hyödyllistä opettaa/harjoi-
tella hyökkäyksiä puolustuksen kanssa saman-
veroisina.
vakavuudella aikidossa opetetaan käytet-
täviä hyökkäysmuotoja?
Ovatko pelkkiä symbolisia suorituksia ilman
mitään todellisia aikomuksia?
Esim.jujutsussa opetetaan puolustusta ja
hyökkäystä samanveroisina ts.täytyy ope-
tella tosissaan säkkityöskentely omalla
ajalla.
Ainakin maalaisjärjen valossa luulisi myös
aikidossa olevan hyödyllistä opettaa/harjoi-
tella hyökkäyksiä puolustuksen kanssa saman-
veroisina.
Vastaukset 20
Vanhimmat
mutta useimmiten aikido painottuu vastatoimenpiteisiin. "Aikidohan on pohjimmiltaan poskenkääntämistä jo ennen lyöntiä"
Aikidoa ei harjoitella, itsepuolustusmielessä, vaan siksi ,että onmukava touhuta yhdessä.
Yleensä Aikidon harjoittelijat, ovat samanhenkistäporukkaa, filosofeja, yliopisto-opiskelijoita ym poninhäntä porukkaa.
Hyvä liikuntamuoto.siinä kuin lentopallo, voimistelu ym, aikidoa ei harjoitella kadulle vaan salille ja ainahan puhumalla, juoksemalla, tai lentämällä tilanteesta selviää, aikidoa ei kannata käyttää Ip:hen ,koska se ei siihen sovellu.
ainakin siellä, missä minä ennen lajinvaihtoa treenasin, hyökkäykset olivat tasan vain ja ainoastaan symbolisia eleitä ilman todellista tarkoitusta. Tai no, olihan siinä tarkoitus antaa käsi nagelle, jotta hän voisi suorittaa silmiähivelevän harmonisen tekniikan.
Tapoja treenata on niiiiin kovin monenlaisia. Lajissa ku lajissa. AIKIDON harjoittelun kannalta tärkeintä hyökkäyksessä on se että uke antaa oikeanlaista "voimaa" (nopeus, kulma, ulottuvuus jne. etc. osv.) nagelle, jotta voidaan harjoitella kulloinkin käsillä olevaa tekniikkaa. (vrt. vaikkapa muut jj-lajit kun harjoitellaan jotakin TIETTYÄ tekniikkaa, jolloin uken on tarkoitus hyökätä vaikkapa etummaisen käden lyönnillä) Aloittelijat on ihemissään miksi pidemmälle päässyt ei tehnytkään tekniikaa jota äsken teki kun uke päättikin lyödä eri tavalla... Uke kutkutteli esiin periaatteita. Pidemmälle päässeet tykkää siitä kyllä mutta sille on syynsä miksi sitä kannattaa säästää myöhemmäksi. Myöhemmässä vaiheessa voi (ja pitääkin) ruveta "kokeilemaan" "oikeanlaista" hyökkäystä vastaan. Ainut ongelma on se, että ukeen käy kipiää kovin helposti ellei ole jonkinlaista käsitystä siitä mitä on tulossa. Tästä juontanee Helmisen Jukan lausahdus realistisesti harjoiteltavasta aikidosta, "puolituntia kerrallaan". Vahinkojen riski kasvaa dramaattisesti kun tehdään täydellä höngällä.
Joo,oli hyvä kirjoitus.
En tarkoittanut aivan sitä,että pitäisi
täysiä hyökätä, silloin vahinkoja sattuu
ja harvemmin muissakaan lajeissa näin
tehdään.
Mutoilin alkuperäisen kysymykseni huonosti.
Tämä on ehkä lähempänä:opetetaanko aikidon
harrastajia oikeasti lyömään/potkimaan,että
jos hän tekisi oikean hyökkäyksen,niin siinä
olisi todellista iskuvoimaan takana?
(Vai täytyykö treenata toista lajia esim.
TB tai KB jotta oppisi lyömään ja potki-
maan korrektisti?)
Jos näin on,niin silloinhan hyökkäys olisi
mahdollista säädellä puolustautujan taitojen
mukaan:aloittelijalle kevyemmin ja pitemmälle
ehtineelle kovempaa.Ja kaikki hyötyisivät.
Miksi pitäisi oppia lyömään ja potkimaan?
Jos kykenee heittämään varustajan esim naama edellä asvalttiin eikös se ole huomattavasti tehokkaampaa?
Sinä se et sitten ymmärtänyt asiaa.
Voisin tietysti kysyä sinulta, että miksi opetella heittämään kun tuliaseetkin on jo keksitty?
aikido keskittyy harjoittelmuotona tiettyjen asioiden harjoittelemiseen
jos siinä ei harjoitella lyöntejä tai potkuja (tai tuliaseiden käyttöä), niin mitä sitten
tai jos siinä harjoitellaan lyöntejä tai potkuja, niin hyvä niin (itse en edes tiedä miten asian laita on)
pointtini on, että eri lajeissa harjoitellaan eri asioita... PISTE
Aikidossa kuitenkin harjoitellaan lyöntien neutralisointia. Miten sitä voi oppia, jos harjoituspari ei osaa lyödä? Pyytämällä paikallisen nyrkkeilyseuran kavereita lyömään? Voisikin olla mielenkiintoinen tilaisuus.
Tottakai niitä kunnon hyökkäystapoja pitäisi hakea muista lajeista (lyönnit, potkut).
Tietysti tason mukaan, mutta täällä monet dan tason treenaajat vain ojentavat käsiään.
Monilla Aikido opettajilla ei ole kokemusta mistään muusta lajista.
Pääsääntöisesti lyöntejä ja potkuja ei harjoitella niin paljon että niillä tekisi jotakin. Mutta se on kieltämättä vähän sama asia kuin muun harjoittelun kanssa eli ei aikido harjoituksissa käydä lenkillä.
Se mikä mua kiinnostaa että hakeeko muiden lajien harrastajat nyrkkeilijöitä lyömään heitä? Mitenkä muissa lajeissa treenataan vaikkapa tekniikkaa X? Lyökö treenikaveri aina täysiä ja tosissaan? Koska ainakin meillä nagen reaktio riippuu sitä mitä uke räpistelee. Ja mitä kovempaa räpistelee -> sitä kovempaa sattuu.
Just äsken treenailtiin shomenuchi nikkyota. Net jotka tietävät mistä on kyse niin sitte tietävät.
Tilanne lähtee sitä että uke on tulossa kohti ja aikoo tehdä jotain. Yleensä lyödä. Lyönti ei ole se shomen uchi judo-chop mitä yleensä näkee vaan suoraa linjaa kulkevaa voimaa. Siis esim. lyönti, potku tai takli. Homma nimi on se että nage ottaakin aloitteen ja pakottaa uken reagoimaan. Tämän jälkeen harjoituksen uvoksi rauhoitetaan ja tehdään hitaasti kyynärpäälukko jonka aikana kumarrutaan laittamaan uken käsi ns. nikkyo-kuoppaan lähelle solisluuta (siis nagen). Siitä samasta paikasta nage kääntää lantiotaan ja hallitsee uken keskustaa. Uke putoaa polvilleen ja vóila: Uke voidaan saattaa mattoon. Seuraava suoritus jatkuu siitä samasta paikasta kun uke könyää pystyyn.
Mitä tapahtuu jos uke päättääkin yllättää nagen kesken tekniikan ja rikkoo fysiikan lakeja liikkuen nopeasti kesken kaiken kun toinen mallaa hommaa hitaasti? Aloittelijat oppii nopeasti olemaan kokeilematta... Tarkoitus ei ole ollenkaan lannistaa heidän aloitekykyä mutta tekniikkatreeni (mitä yleensä tällä tavalla katamaisesti harjoitellaan) on eri asia kuin jiy-orwhatever-waza jossa sitten kokeillaan onko periaatteet kohdalalan. Muotona siis eräänlaista sparria jossa ukella vapaat kädet ja samoin nagella mutta kilpailuasetelma puuttuu kun toisen on vain hyökättävä. Ei ihan aloittelijoille.
Sen vain sanon että aikidosta voi löytää toudella paljon toimivaa jos vain saa oikeassa seurassa treenailla. Väärässä porukassa se on ihan yhtä turhaa kuin kaikki muukin.
"Monilla Aikido opettajilla ei ole kokemusta mistään muusta lajista"
Muistakin lajeista löytyy opettajia, joilla ei ole kokemusta muista lajeista.
Joillakin japanilaisilla "isoilla daneilla" on korkeita vyöarvoja karatessa ja muissa ns. kovemmissa lajeissa.
Muistelen Tissier sensein olleen kickboxaaja ennen, ehkä muistan väärin.
"Mutta se on kieltämättä vähän sama asia kuin muun harjoittelun kanssa eli ei aikido harjoituksissa käydä lenkillä."
Tämä ei ole sama asia, koska aikidoharjoituksissa ei tietääkseni esimerkiksi harjoitella lenkkeilijöiden kamppaamista tms. tekniikkaa, johon tarvitaan lenkkeilijöitä. Lyöntien torjumista aikidossa kuitenkin harjoitellaan ja olisi eduksi, jos uke osaisi lyödä järkevästi.
"Se mikä mua kiinnostaa että hakeeko muiden lajien harrastajat nyrkkeilijöitä lyömään heitä? Mitenkä muissa lajeissa treenataan vaikkapa tekniikkaa X? Lyökö treenikaveri aina täysiä ja tosissaan?"
Yleensä eivät hae nyrkkeilijöitä, koska lyöntitaidot on merkittävästi useimpia aikidoseuroja korkeammalla tasolla ja päteviä lyöjiä löytyy omasta takaa.
Järkevää vastatekniikkaa lyöntejä vastaan ei aina tarvitse harjoitella niin, että lyönnit tehdään täysillä. Parempi harjoitustekniikka on tehdä nopea rento isku oikealla liikeradalla ilman täyttä painoa nyrkin takana. Lyöntisarjojen välttely on myös hyvä osata.
Tyypillinen aikidoharjoitus: Hyökkääjä tekee yhden valtavan, kaukaa aloitetun syöksyiskun täysin ilman omaa suojausta eikä yritä vetää kättään pois heti hyökkäyksen mennessä maalin ohi.
Hyvin toteutettu lyönninvälttöharjoitus: Hyökkääjä tekee sovitun 2-3 tekniikan sarjan nopeasti ja osumaa yrittäen, mutta niin rennosti, ettei osuma vahingoita, jos torjunta epäonistuu. Suojaus on kohdillaan hyökkäyksen aikana ja hyökkääjä pyrkii tekniikkansa jälkeen palaamaan suojaisaan asentoon mahdollisimman nopeasti.
Kuten varmaan hyvin tietänetkin :)
Tuosta lenekkeily vs. aikidokaaminen ja lyöminen jutusta on pakko kai todeta että on se mentävä tosiaankin muualle oppiin kun ei yleensä akd:n parissa mätkimään opeteta. Se on sinänsä ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää, ainakin omasta ristiinrastiin-harjoittelunäkökulmsta mutta taas aivan väärä jos ei harrasta muuta touhuilua.
Sanon vain että aloittelijat treenaa eri tavalla kuin pidemmällä olevat. Tosi kurkojen kans ku reenaa niin ei kerkiä edes lyödä! ;) (ne lyö ensin)
Eipä silti, ekaan viitene vuoteen mitään lyöntejä kuitenkaan pysty heittelemään nagea päin tosissaan. Paitsi jos treenaa 8h päivässä.
Tuo viimeksi mainitsemasi tapa johtaa siihen että ei harjoitella mitään tiettyä tekniikkaa vaan siitä vain "syntyy" jotakin mitä on ensin harjoiteltu tyhmillä ylikorostetuilla hitailla hyökkäyksillä.
Aikidossa voitaisiin käyttää enemmän tsuki lyöntiä hykkäysmuotona, eikä aina sitä shomenuchia tai yokomenuchia.
...on suora hyökkäys. Siis hyökkäys jossa uke hyökkää edestäpäin ja käyttää suoraa voimaa. Ehkä se pitäisi ajatella vain kohti tulevana voimana tjms.? Sukisuki lyönnit ilmeisesti lisättiin ku judo-chop tyylinen shomen uchi ilemstyi jostain aikidon repertoaariin.
Tietysti aloittelijoiden treeni on erikseen ja ennen lyöntisarjojen vastaanottamista on siiytä opetella torjumaan (laajassa merkityksessä) yksittäisiä lyöntejä. Tällöinkin on mielestäni hyvä, että lyönti on muodoltaan järkevä, palautus hoidetaan ja suojauspuolta pidetään kunnossa. Hyvä suojaus ei tietenkään tarkoita sitä, että pyritään väen vängällä aktiivisesti estämään nagen toimintaa vaan sitä, ettei jätetä turhia aukkoja esim. roikottamalla ei-lyövää kättä alhaalla. Jos nagen tekniikka ei tahdo onnistua, on parempi pudottaa vauhtia, kuin alkaa särkemään tekniikkaa esim. jättämällä palautus lyönnistä kokonaan pois.
Vaikka hyökkäys olisi sarjakin, voidaan torjuntaa harjoitella katamaisesti, kunhan sarja pysyy jatkuvasti samana. Ajatellaan vaikka, että hyökkäyksenä on kaksi nopeaa etukäden "häirintä"suoraa ja niiden perään takakäden pitkän etäisyyden koukku "tyrmäys"lyöntinä. Tähän voisi harjoitella jotain siihen tyyliin, että etukäden lyönit ohjataan pois omalla etukädellä, takakäsi väistetään U-väistöllä ja oma alakoukku takakädellä vastaan, jonka jälkeen jollain iriminage-tenshinnage-osotogari-tyyppisellä tekniikalla sisään ja kaveri maahan.
Itse en kyllä ainakaan pitäisi shomen-uchia harjoitteita turhina aikidossa. Tämä on vain oma mielipiteeni, mutta minusta judo-shop tyylinen lyönti on helpompi torjua/väistää. Tämä mahdollisti ainakin silloin kun aloittelin sen ettei tarvinnut keskittyä niin paljon siihen torjuntaan ja väistöön vaan pystyi keskittymään enemmän hyvään liikkumiseen, asentoon, ajoitukseen... Kun aloin oppimaan noita asioita niin siitä oli valtavasti myös apua kun harjoiteltiin tsukeja vastaan.
Jos itse saisin päättää niin ottaisin aloittelijoille ainakin shomen-uchia (judo-chop style) ja sitten siitä voisi judo-chop harjoitteita vähentää ja siirtyä enemmän muun tyyppisiin lyönteihin. Itse ainakin harjoittelen ihan shomen-uchiakin nykyään myös joko sellaisena alhaalta ylös tulevana lyöntinä(vähän niinkuin koukkulyönti) ja myös suorana lyöntinä.
Minun mielestä aikidossa täytyisi koko ajan kokeilla kaikkia jutskia (tekniikoita, harjoitusmetodeja, yms) oma-aloitteisesti. Eikä niin että yrittää matkia robottimaisesti opettajan liikkeitä ja tekee vain tasan millilleen niinkuin opettaja näyttää (alussa se toki on juuri sitä). Jos ei itse kokeile koskaan mitään omaa ja yritä soveltaa niitä aikidon periaatteita mihinkään omiin juttuihin niin niitä ei myöskään opi ymmärtämään. Moni omassakin seurassani pidempääkin harjoitelleet treenaavat paljon niin että yrittävät vain kopioida opettajaa ja ovat tyytyväisiä siihen, ei uskalleta kokeilla omia juttuja. Se on sääli....menettävät (omasta mielestäni) mielenkiintoisimman osa-alueen aikidossa -> improvisoinnin jalon taidon.
Lyhyestä virsi kaunis: Kyllä näkisin että aika pitkälle ollaan samoilla linjoilla :)
Tietysti judo-chop on helpompi mutta ei se suora shomenuchi niin paljon vaikeampi ole. Vaikkain aloittelijoille se tosiaankin voi olla parempi (silloin kun opetellaan muistamaan liikkeet ja perusmuodot) Oikeastaan tärkeintä molemmissa on se että uke tekee sen suojaten ittiään. Myöhemminhän uke ei muuta kerkiä tehdäkkään ku suojata :D
By Porkkis:
"Se on sääli....menettävät (omasta mielestäni) mielenkiintoisimman osa-alueen aikidossa -> improvisoinnin jalon taidon. "
Aivan, eikös koko aikido touhuilun idea ole se että saavutetaan spontaani muodoton tekniikka. Vähän niinku ei-tekniikka (Systema...?). Se vain syntyy siitä mitä uke(t) yrittää tehdä kunnes heitä hiukan johdatellaan :)
Tietysti tietyt pikku yksityiskohdat täytyy "kopioida" mutta sitten ne täytyy ymmärtää oman ovalluksen kautta ja sitä ei kyllä synny ilman Porkkiksen mainittemaa kokeilemista.