? Minä olen jo lapseton uusperheen isoäitipuoli. Tiedän, että puolikas sana jo herättää tunteita, mutta helppo kirjoittaa näin, että tilanne tulee ymmärretyksi. Miten on mennyt kihlajaiset, häät, kastejuhlat??? Ei mitään helppoja tilanteita, mutta kestettävä ne on. Entä suhteet lastenlapsiin?? Kertokaa, miten menee. Olen ollut 20 vuotta lapsettomana etävanhempana ja lapset olivat tuolloin 6 v ja 8 v ja nyt siis 20 v lisää ja lapsenlapset ovat 2 v ja 6 v. Eli kuulumisia samoille rintamille :)
Onko täällä ollenkaan
Lapsenlapsellisia
9597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuntuu ettei sillä ole muuta virkaa kuin halua haastaa riitaa oikeiden äitien, lasten, isien ja nyt mummojen välillä. Se on väärä sana,sillä sellaista ei ole olemassakaan kuin puolikas.
Mutta ihminen joka sitä ei ymmärrä, haluaa vain olla jonkun perheessä joku suurempikin ihminen, mitä todellisuudessa ei ole! Hän ei myös ymmärrä että hän voi olla se joku perheenjäsen omalla nimellä. Pelkkä sana ei anna minkäänlaisia oikeuksia toisen perheessä yhtään sen enempää kuin omalla nimellä oleva ihminen.
Sillä vaan tadhotaan riiauttaa lapset ja vanhemmat keskenään. Ei mitään merkitystä.
aloitus, kun ymmärsin mistä on kyse. :) En kyllä yhtään ymmärrä, mitä tuo vastaaja kirjoitti, jotakin katkeraa vuodatusta kai. Hän taitaa olla se tämän palstan johtohahmo, joka pelkää ensin asemaansa äitinä ja nyt myös isoäitinä. Älä välitä hänestä.
Itse olen vasta "lapseton äitipuoli", mutta mielenkiinnolla odotan aikaa, kun lapsi tekee minusta puolimummin. Voisin olettaa, että hänen oma äitinsä (joka muistuttaa jossain määrin sinulle ensimmäiseksi vastannutta mutta onneksi on sivistyneempi) ottaa sen mummo-höösääjäroolin. Toivon että myös me mieheni kanssa saamme muodostaa oman suhteemme lapsenlapseen, mikäli sellainen joskus siunaantuu.
Uskoisin että mahdolliset yhteiskekkerit menevät hyvin, sillä annamme "ykkösäidin" jo nyt säätää kaiken mieleisekseen. Odotamme myös sitä, että (vielä nuori) lapsi alkaa muodostaa omia mielipiteitään, saa nähdä tuleeko hänestä äitinsä kopio vai ei. Tässä ei siis voi muuta kuin odotella ja esitellä esimerkillään toisenlaisiakin vaihtoehtoja.
Oletan, että sinulla on hyvät välit näiden pientenkin kanssa? Millä nimikkeellä he kutsuvat sinua? Vai onko toisin? Kun puhut ongelmista kekkereissä, mitä tarkoitat? Ja muista olla varovainen, jos kommentoit "lapsipuolesi" biologista äitiä. Heti tulee kuraa tukkaan. ;)
kutsua minua äitipuolikkaaksi leikillään, joskus murrosiässä. Ja olen huomannut, että murkuiäiset nimenomaan kutsuvat vanhempiensa uusia puolisoita äitipuoleksi ja isäpuoleksi. Itse kutsun itseäni etunimellä ja mieheni myös kun koko perhe on yhdessä koolla. Lapsen lapset kutuvat minua etunimi-mumma, lasten äiti on näin alkanut minua kutsumaan lapsilleen. Ehkä se kertookaikinpuolin onnistumisesta. Ikinä en ole lähtenyt kilpailemaan äidin kanssa. Olen parhaani tehnyt viikonloppuisin ja loma-aikoina. Ehkä siitä se lasten kunnioitus. Mutta se, että itse on jäänyt lapsettomaksi (ei oma halu) niin tällaiset perhetapahtumat nostavat syviä tunteita pintaan, ja jollain tavalla ulkopuolisuuden tunteita. Ehkä ne vain ovat osa kasvuprosessia siirtymävaiheessa seniori-ikään.
Kiitos Sinulle kannustavasta, miellyttävästä vastauksesta. Ap.
Jaan tunteesi! Olosuhteiden pakosta olen itsekin jättäytynyt taka-alalle, vaikka koen vahvempiakin äidintunteita. Teen sen, sillä tiedän ettei lapsen äiti ymmärrä tarkoitusperiäni. Lapsi joskus pienempänä kutsui minua äitinsä kuullen puoliäidiksi, eikä äiti hyväksynyt sitä. Pelkään olleeni liian varovainen silloinkin, en uskaltanut näyttää ilahtuneeni tittelistä.
Vaikka tiedän että omien tunteideni avoimempi osoittaminen olisi lapsen itsetunnolle hyväksi, en uskalla ottaa riskiä että äiti alkaa murentaa nykyisin ihan miellyttävää suhdettamme. Jään siis sivuun ja otan vastaan, mitä minulle putoilee.
Mieheni lohduttaa, että lapsi on älykäs (kuten onkin) ja muodostaa omat mielipiteensä, joita ei nyt äidin ikeen alla voi vielä ilmaista. Uskon siis häntä.
Ja todellakin, lämpimät onnittelut Sinulle mumma! Olet onnistunut. Usko pois, minä pyrin tuohon. Onko Sinulla minulle hyviä vinkkejä?
Lasten ja vanhempien riiaaminen nimittäin. ;)
kuuntele sisintäsi. Tee sitä mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Uskon, että se suunta on oikea. Mieheni kanssa emme ole kyselleet lasten kotiasioista mitään, ainakaan väärällä mielellä kaivelleet. Emmekä ole puhuneet pahaa äidistä, kunnioituksella olemme suhtautuneet äitiin. Ja jos joku asia on kaihertanut, emme sitä lapsille ole purkaneet. Keskenämme olemme puhuneet vaikeat asiat ja sopineet, miten lasten kanssa mennään eteenpäin ja nyt siis jo lastenlasten kanssa. Ei se aina näin auvoista ole, mutta kuitenkaan, emme lapsia ole seanneet vaikeisiin asioihin. Niin, asenteesi paljastaa, että tulet onnistumaan!!
kun ensimmäinen lapseni syntyi 16 vuotta sitten,selitti mieheni isäpuoli olevansa lapselle nyt sitten "mummin mies"(hän oli ollut mieheni äidin kanssa yhdessä jo yli 20 vuotta)..biologisille lapsenlapsilleen häntä kutsuttiin "taataksi".
Totesimme silloin ettei hän ole yhtään sen vähempää,ja sovimme että "taataksi" häntä lapsenikin tulevat kutsumaan.Miksikään puolikkaaksi tai vähäisemmäksi ei kukaan häntä ajatellut,ja aivan yhtälailla hän nämä lapsemme hyväksyi kuin ovat omat biologiset lapsenlapsensakin.
Olet väärässä siinä asiassa etteikö niillä isovanhemmilla ole väliä,joille lapsi ei ole biologinen lapsenlapsi.
Ei pelkkä veriside tee kenestäkään isovanhempaa.
Näin se on, ei lapselle voi kasata syyllisyystaakkaa eikä ylimääräisiä murheita. Joskus, kun on erityisen kypsähtänyt, miettii ihan ellaerosena, että kyllä se lapsi sitten mua arvostaa, kun on itse elämässä kokenut vääryyttä.
Eihän niin välttämättä käy, mutta ajatus helpottaa itsesäälin syövereissä. ;) Ja se huumori! Naurulla pääsee pitkälle.
Tuli muuten mieleeni että näille lapsenlapsillesi sinä olet nyt ihan "täysi" mumma! Nauti heistä.
Kiitos viisaudestasi. Hyvää kesää sinulle ja perheellesi!
ollaan etunimillä.Lapsenlapset pitävät yhteyttä "oikeisiin" mummoihinsa ja pappoihinsa.Selvennykseksi me ollaan vaan etunimellä.Sopii kuitenkin hyvin,ei aiheuta ongelmia.Yhteyksissä ollaan ja välitetään näistä lapsista ja lapset meistä.