En oikein tiennyt, mihin palstalle aiheeni sopisi, joten valitsin tämän... Olen viime aikoina tutkaillut itseäni ja huomannut ajattelevani usein lapsuuttani ja nuoruuttani hyvin haikeasti. Muistelen jatkuvasti sitä aikaa, kun olin nuori ja elämä edessä. No, en ole vieläkään kovin vanha, vasta 34 :) Eipä siinä vielä kaikki, mutta kun toivoisin oikeasti vielä, että saisin palata ajassa 20v taaksepäin ja elää nuoruutta uudestaan. Kaipaan mm. mummiani, joka nyt on jo pian nukkumassa pois, nyyh...sekä ystäviäni sellaisina kuin he silloin olivat (osan kanssa olen vieläki yhteyksissä).
En ymmärrä itseäni, koska elämäni on tosi mallillaan. Minulla on ollut periaatteessa vakituinen työ jo 10 vuotta, olen löytänyt elämäni miehen, jonka kanssa olen avoliitossa. En kaipaa ketään muita miehiä, en tästä hetkestä enkä menneisyydestäkään. Olen käynyt läpi kolmenkympin kriisin, jonka seurauksena erosin ex-miehestäni. Onko tämäkin nyt joku kriisi vai olenko masentunut? Lapsia minulla ei ole, enkä tiedä, haluanko edes. Haluaisin itse olla lapsi. Haluaisin olla se pieni 12v tyttö, joka asuu äidin ja isän kanssa ja joka pääsee mummin luo!
Olen nyt viime päivät itsekseni vain mietiskellyt vanhoja aikoja toivoen niiden palaavan ja kuunnellut musiikkia, josta tulee nuo ajat mieleen. Samalla kuitenkin tiedän sen olevan mahdotonta. Olenko hullu?
En ymmärrä itseäni, koska elämäni on tosi mallillaan. Minulla on ollut periaatteessa vakituinen työ jo 10 vuotta, olen löytänyt elämäni miehen, jonka kanssa olen avoliitossa. En kaipaa ketään muita miehiä, en tästä hetkestä enkä menneisyydestäkään. Olen käynyt läpi kolmenkympin kriisin, jonka seurauksena erosin ex-miehestäni. Onko tämäkin nyt joku kriisi vai olenko masentunut? Lapsia minulla ei ole, enkä tiedä, haluanko edes. Haluaisin itse olla lapsi. Haluaisin olla se pieni 12v tyttö, joka asuu äidin ja isän kanssa ja joka pääsee mummin luo!
Olen nyt viime päivät itsekseni vain mietiskellyt vanhoja aikoja toivoen niiden palaavan ja kuunnellut musiikkia, josta tulee nuo ajat mieleen. Samalla kuitenkin tiedän sen olevan mahdotonta. Olenko hullu?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukapa ei kaipaisi takaisin lapsuuden aikoihin.
Tuo vaihe voi tulla missä iässä vain.
Olen sua vuotta nuorempi nainen ja itsekin huomaan ajattelevani usein lapsuuttani ja nuoruuttani. En omaa nuoruuttani ainakaan kaihoa, se oli niin vaikeaa aikaa. Tosin oli mulla silloin vielä toiveikkaampi mieli kuin nykyään. Olen niin kovia kokenut aikuisenakin, että luottamus elämään ja ihmisiin on mennyt. Itse en ole saanut edes elämänkumppania. Uskomatonta helvettiä ollut nämä viime vuodet...en voi edes puhua.
Mä jotenkin aattelen et jos tekee pieniä elämän muutoksia niin jotain hyvää tapahtuu kun pääsee vanhoista rutiineista pois vaikka ei sulla varmaan ees mitään rutiinei oo.
Elämänkumppani löytyy kyl.
On sun ikäsii miehii samas tilantees et kyl viel natsaa kun etsii tai ihan vaan löytyy.
Mut nää on nyt vaan nuoren tyypin neuvoi.
Enhän mä ees tiedä puoliakaan aina mitä neuvon.
Toivottavasti ees jotain järkee täs viestis oli.
Mut tsemppii ja kaikkea hyvää ja siunausta.