Olen 17 vuotias poika. Jouduin lapsena hyväksikäytetyksi (äidin edellinen mies asialla) ja 3 vuotta sitten kaverini isoveli pakotti minut seksiin. Itsetuntoni ja mielenterveyteni ovat olleet sirpaleina. En ole uskaltanut käydä paljoa ulkona, en harrasta mitään, en käy festareilla tai konserteissa enkä vietä sellaista "normaalia" nuoren elämää. En uskalla edes lähteä kaupungille yksin. Pelkään miehiä ja muita poikia tai no olen alkanut nyt yrittää tutustua muihinkin poikiin mutta menee aikaa ennen kuin pystyn luottamaan miespuolisiin henkilöihin.
Tutustun ihmisiin mesessä. En puhunut koskaan koulussa luokkalaisilleni paljoa mutta mesessä puhuin enemmän heidän kanssaan. Minulla ei ole ollut paljoa ystäviä netin ulkopuolella. Olen viettänyt paljon aikaa huoneessaani yksin tietokoneen ääressä. Mutta tänä keväänä päätin että tämä saa loppua. Haluaisin kerrankin viettää sellaisen hienon kesän ja uskaltaa olla ulkonakin. Joten aloin tutustua enemmän ystävääni (poika) ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä. Hän on itsekin ollut hyvin yksinäinen ja olen hänen ainoa ystävänsä. Hän tietää menneisyydestäni.
No ennen juhannusta sovittiin porukoiden kaa että mennään mökille. Äiti sano että se voi viedä mut sinne aikaisemmin jos haluun. Pyysin kaverin sinne mukaan. Noh porukat ei päässy tulemaan juhannuksena sinne koska autoon tuli joku vika.No onneks meillä oli siellä ruokaa ja pärjättiin hyvin. Siellä tapahtu kuitenkin jotain mut se oli mun paras juhannus kaikesta huolimatta.
No se meni niin että mä ihastuin siihen jätkään ja sit mä suutelin sitä. Se oli vähän hämmentynyt aluks mut sit se sano että se tuntee samalla tavalla. Me nukuttiin öitä yhdessä ja oltiin lähekkäin. Ollaan tavattu nyt joka päivä sen mökiltä lähtemisen jälkeenkin. Mä taidan olla rakastunu ja vaikka mua kadutti aluks että meidän ystävyys muuttuikin tälläiseksi suhteeksi niin nyt musta alkaa tuntua että tää on sitä mitä mä haluan. Mä haluan elää enkä olla paikoillani ja kyhjöttää yksinäni ja itkeä itseni uneen joka ilta.
Oon ostanu uusia vaatteita ja tehny rajun tyylinmuutoksen (kiltistä tuhmaan) ja alottanu kuntoilemaan. En jaksa olla enää se nynnerö, takapenkin raukka. En halua olla säälin kohteena ja itkeä koko ajan. Mä haluan elää. Ja haluan olla onnellinen poikaystäväni kanssa. Mutta minulla on myös pieni tunne että teen liian paljon muutoksia elämässäni ja tämä kaikki kääntyy kuitenkin kohtalokkaaksi. En pelkää että joutuisin raiskauksen uhriksi taas, en usko että poikaystäväni tekisi jotain niin hirvittävää. Mutta ehkä teen näitä muutoksia sen vuoksi että olen kärsinyt niin paljon. Halun kuitenkin rakastaa ja olla rakastettuna koska olen aina tuntenut että minua ei kukaan rakasta. Minusta on ihanaa että minulla on viimeinkin joku. Mutta olen vielä hiukan epävarma.
Eräs nettiystäväni sanoi että minun tulisi nyt edes yrittää kun olen löytänyt tämän ihmisen ja mistäs sitä tietää mitä tästäkin syntyy. Ehkä jotain kaunista ja kestävää. Toisaalta yhteiskunta, homofobia ja homoviha voi tulla eteen monta kertaa mutta en välitä. Koska minä olen viimeinkin löytänyt itseni ja aion olla homo. Haluan jatkaa elämääni ja olla onnelinen. Mutta ehkä olenkin tekemässä virheen tai jotain. Vihaan tätä epävarmuutta ja pitäisi lopettaa tämä saatanan ruikutus.
Tutustun ihmisiin mesessä. En puhunut koskaan koulussa luokkalaisilleni paljoa mutta mesessä puhuin enemmän heidän kanssaan. Minulla ei ole ollut paljoa ystäviä netin ulkopuolella. Olen viettänyt paljon aikaa huoneessaani yksin tietokoneen ääressä. Mutta tänä keväänä päätin että tämä saa loppua. Haluaisin kerrankin viettää sellaisen hienon kesän ja uskaltaa olla ulkonakin. Joten aloin tutustua enemmän ystävääni (poika) ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä. Hän on itsekin ollut hyvin yksinäinen ja olen hänen ainoa ystävänsä. Hän tietää menneisyydestäni.
No ennen juhannusta sovittiin porukoiden kaa että mennään mökille. Äiti sano että se voi viedä mut sinne aikaisemmin jos haluun. Pyysin kaverin sinne mukaan. Noh porukat ei päässy tulemaan juhannuksena sinne koska autoon tuli joku vika.No onneks meillä oli siellä ruokaa ja pärjättiin hyvin. Siellä tapahtu kuitenkin jotain mut se oli mun paras juhannus kaikesta huolimatta.
No se meni niin että mä ihastuin siihen jätkään ja sit mä suutelin sitä. Se oli vähän hämmentynyt aluks mut sit se sano että se tuntee samalla tavalla. Me nukuttiin öitä yhdessä ja oltiin lähekkäin. Ollaan tavattu nyt joka päivä sen mökiltä lähtemisen jälkeenkin. Mä taidan olla rakastunu ja vaikka mua kadutti aluks että meidän ystävyys muuttuikin tälläiseksi suhteeksi niin nyt musta alkaa tuntua että tää on sitä mitä mä haluan. Mä haluan elää enkä olla paikoillani ja kyhjöttää yksinäni ja itkeä itseni uneen joka ilta.
Oon ostanu uusia vaatteita ja tehny rajun tyylinmuutoksen (kiltistä tuhmaan) ja alottanu kuntoilemaan. En jaksa olla enää se nynnerö, takapenkin raukka. En halua olla säälin kohteena ja itkeä koko ajan. Mä haluan elää. Ja haluan olla onnellinen poikaystäväni kanssa. Mutta minulla on myös pieni tunne että teen liian paljon muutoksia elämässäni ja tämä kaikki kääntyy kuitenkin kohtalokkaaksi. En pelkää että joutuisin raiskauksen uhriksi taas, en usko että poikaystäväni tekisi jotain niin hirvittävää. Mutta ehkä teen näitä muutoksia sen vuoksi että olen kärsinyt niin paljon. Halun kuitenkin rakastaa ja olla rakastettuna koska olen aina tuntenut että minua ei kukaan rakasta. Minusta on ihanaa että minulla on viimeinkin joku. Mutta olen vielä hiukan epävarma.
Eräs nettiystäväni sanoi että minun tulisi nyt edes yrittää kun olen löytänyt tämän ihmisen ja mistäs sitä tietää mitä tästäkin syntyy. Ehkä jotain kaunista ja kestävää. Toisaalta yhteiskunta, homofobia ja homoviha voi tulla eteen monta kertaa mutta en välitä. Koska minä olen viimeinkin löytänyt itseni ja aion olla homo. Haluan jatkaa elämääni ja olla onnelinen. Mutta ehkä olenkin tekemässä virheen tai jotain. Vihaan tätä epävarmuutta ja pitäisi lopettaa tämä saatanan ruikutus.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tai ei.. mutta SAIRASTA! Sä voisit vielä parantua, Mene jonnekin psykiatrille, hommaa tyttöystävä ja juttele niistä vanhoista sekstailuisistasi sille psykiatrille, niin saat mielenrauhan..
VANHAT SEKSTAILUT?! Siis käsititkö sinä nyt että minä halusin seksiä niiden hullujen kanssa? Minun osaltani ne olivat pelkkää tuskaa eikä se seksiltä tuntunut vaan kidutukselta. Minua käytettiin hyväksi kun en ollut edes murrosiässä ja jouduin väkivallan uhriksi jonka jälkeen olin sairaalassa. Tule sitten rääkymään minulle kun olet ensin kokenut sen mitä minä olen kokenut. Ei varmaan kukaan voi edes ymmärtää miltä tuntuu kun on pedofiilin uhrina.
Juu ravaan nuorisopsykiatrian polilla puhumassa psykologille ja ne käynnit aloitettiin sen väkivaltaisen kohtauksen jälkeen(kriisiapu) mutta kävin jo aikaisemmin puhumassa silloin kun olin äidin miesystävän uhrina. Psykologille en kuitenkaan ole puhunut homoseksuaalisuudestani koska se on minun asiani ja ei minun tarvitse hänelle puhua suuntautumisestani. Ne käynnit eivät ole homoseksuaalisuuttani varten, koska homoseksuaalisuus ei ole sairaus. Siihen ei ole lääkettä tai hoitomenetelmää. Kysymys on seksuaalisesta suuntautumisesta ei sairaudesta. Homous ei ole valinnan kysymys. En voi vain sanoa että nyt alan heteroksi ja hankin tyttöystävän. Tajuatko? En tunne tyttöihin mitään vetoa enkä halua seurustella tytön kanssa.
Jos et osaa keskustella asiallisesti niin älä aloita ollenkaan.
vaan ympäristö muokkaa sen että mikä kustaki tulee. ja se ettäs tiiät ei oo niin helppoa ottaa tyttökaveria. vai onko sulla tapana OTTAA tyttöjä itelles. ooks joku raiskaaja vai. ja omasta kokemuksesta psykiatrit on perseestä ja sairaita KAIKKI!!!! älä käske kenenkään mennä yhtää mihinkää ennen ku tiiät mistä puhut.
"ja se ettäs tiiät ei oo niin helppoa ottaa tyttökaveria. vai onko sulla tapana OTTAA tyttöjä itelles"
ei mut kyllähän niitä kaikkia pareja näkyy.. suomi24 treffi palvelua on kehuttu.. Ja olen samaa mieltä että ympäristö håmån tekee.. On muuten teillä äipän pikku spermaperseillä heikko itsetunto?
Yhdessä tutkimuksessa kaksoset (poikia) jotka olivat kasvaneet erillään eri perheissä, paljastuivat molemmat homoiksi. Ja niissä perheissä oli molemmat vanhemmat eikä suurempia ongelmia. Sitä en muista miksi kaksoset olivat joutuneet erilleen. Joku jenkkitutkimus en muista mistä luin/näin. Olisiko TV:stä joskus tullut tai jossain sivulla lukenut. Homous ei ole aina ympäristöstä kiinni vaikka ympäristöllä suuri vaikutus onkin. Ja mitään absoluuttista syytä ei homoudelle ole vielä löydetty. Koko ajan on tutkijat työn touhussa mutta mitään kunnon tulosta ei kukaan ole vielä saanut.
Heikko itsetunto voi olla monilla seksuaalisuudesta riippumatta. Monet homoseksuaalit viettää kuule ihan tasapainoista ja hyvää elämää. Sinä et tietenkään sitä voi tajuta koska imet sisääsi kaiken mitä media ym. roska päähäsi tuo. Ja mielelläsi tietenkin yleistät koska et kykene laajempaan ajatteluun. Heikko itsetunto ei ole syynä sille että siirrytään samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa seurusteluun. Haloo, kysymys on siitä kehen tuntee vetoa. Ja homoseksuaali ei tunne vetoa vastakkaista sukupuolta kohtaan. Ei edes silloinkaan vaikka olisi kuinka vahva itsetunto.
Ja mitä tulee noihin treffipalveluihin niin eipä se tytön tai pojan saaminen niiden kauttakaan mitään helppoa ole. Ja kaikenlisäksi niissäkin on omat riskinsä kuten se että tapaat jonkun hullun joka pahimmassa tapauksessa raiskaa/tappaa/vangitsee. Sinä et näytä tajuavan että ei sitä noin vain aloteta seurustelemaan. Ensin täytyy tutustua ja sitä kautta miettiä niitä yhteisiä asioita ym. Ei sitä voi aloittaa suhdetta ilman että on vakavissaan.
Ja minulla ei ole aikomusta olla vakavasti kenenkään tytön kanssa. Tajua nyt jumalauta että mua ei kiinnosta tytöt missään muussa kuin ystävyysmielessä. En halua seurustella tytön kanssa koska minusta se ei tunnu oikealta. En näe naisessa mitään puoleensa vetävää. Ei kiinnosta rinnat tai naisen alapää. En ole sen tyypin ihminen joka nappaa joukosta kenet vain ja alkaa seurustella. Sinä ehkä luulet että homo voi noin vain siirtyä naisiin koska et käsitä mitä homo tuntee. Ei ole empatiaa. Et kykene asettumaan toisen henkilön asemaan ja miettiä asioita hänen kannaltaan. Minun tunteeni naisia kohtaan ovat käänteiset sinuun verrattuna. Eli se syy miksi minä en halua naista on se sama syy miksi sinä et halua miestä. Tajuatko?
Turha tästä on sinulle jauhaa kun et tajua kuitenkaan. Et edes pystynyt vastaamaan edelliseen viestiini. Kakaramaisuus paistaa sieltä sinun puoleltasi myös. Ensin uhotaan ja sitten ei kuitenkaan kyetä asialliseen keskusteluun vaan ruvetaan raukkamaiseksi ja nimitellään("spermaperseillä"). Kuten pieni lapsi. Tuosta spermaperseestä sen verran että anaaliseksiä ei harrasta kaikki homot. Minua ajatus kuvottaa vaikka homo olenkin. Se on kuule ihmisestä kiinni. Ja harrastaahan heterotkin kaikenlaista.
Yleensä nämä jotka tulee heti ekana uhoamaan homoille kärsivät itse jonkinlaisesta identiteettikriisistä. Homofobiaa? Jos olisit sujut itsesi kanssa niin et minulle tulisi uhittelemaan. Ehkä sinun tulisi itse miettiä omaa seksuaalisuuttasi tai ongelmiasi ennen kuin tulet selittämään. Omaan elämään tyytyväinen ei vaivaudu arvostelemaan toisten elämää. Hanki oma elämä. Ja ala aikuistua.
"Sanot tämä ilta kävellään
käsi kädessä
ihmisten edessä
älä sinä muiden katseista välitä
sillä me ollaan yhdessä
NE EI TIEDÄ MITÄÄN
NE EI KUULU TÄHÄN TARINAAN
joka harvoille luetaan"
Älä anna menneisyyden pitää sua vankina.
Tutustu ihmisiin ja elä elämääsi.
Mut älä tee mitään suuria muutoksia tyyliisi.
Et älä mitään yli paljastavia ja kireitä vaatteita ala pitää.
Ole ihan oma itsesi.
Ei nynnerö vaatteita mutta ei tuhmiakaan.
Tarkoitin niin ku "tuhmalla" tai no ehkä se oli huono sanavalinta mutta siis otetaan vertaukseksi vaikka taviksesta hevariksi (en ole hevari kuitenkaan)Vaihdoin vaateiden ja hiusten värit tummempiin koska ne pukevat minua paremmin ja aikaisemmin minulla ei ole ollut muotoon leikattuja tai värjättyjä hiuksia tai mitään tyyliä mut nyt on. No kireydestä en tiedä. Jotkut t-paidat on kireitä mitä käytän mutta uuden treenatumman vartalon kanssa ne sopivat. Samoin jotkut farkut on kireempiä mutta suosin kyllä enemmän löysempiä mukavuuden kannalta.
Jotkut on sanonu että näytän synkemmältä mutta se on heidän ongelmansa. No siis vaihdetaan se tuhma sana synkäksi. Viihdyn enemmän uusissa vaatteissani ja jos näytän synkemmältä niin se on valitettavaa. Mutta mitään punasta, pinkkiä, keltaista, vihreää, valkoista ym. kirkkaita sävyjä en käytä. Olen tähän tyyliin siirtynyt hiljalleen ja osasyynä on varmaan se että olen parturi-kampaaja opiskelija. Tyylin miettiminen on siis ihan loogista.
Jos teet suuria muutoksia, tee ne yksi kerrallaan ja rauhallisesti. Siinä minun mielipide. :)
Nauti poikaystäväsi seurasta, ulkoile ja voit pikkuhiljaa ruveta osallistumaan joihinkin tapahtumiin. En oikein tiedä, mitä tässä pitäisi ruveta sanoo, mutta kannustan sinua (:
Siis pelottaa tälläinen että pojat (miten sen nyt sanois) "kääntyvät" (?) homoiksi koska he eivät tunne tyttöjä tai tule toimeen heidän kanssaan, vaan ajattelevat että he eivät tule naisrintamalla saavuttamaan mitään ja löytävät toisen tälläsien pojan ja päätyvät pariksi....
Vaikka onhan se niin että murrosiässä seksuaalinen suuntautuminen on ailahtelevaa mutta silti käy sääliksi :/
Voi elämän kevät ja herran jestas! Siis nämä ihmiset ovat kaikista rasittavampia jotka luulevat että homot ja lesbot ovat yhdessä saman sukupuolen kanssa koska he pelkäävät että vastakkainen sukupuoli ei hyväksy heitä. Kyse on siitä että mitä sukupuolta kohtaan kokee vetoa. En minä koskaan siirtyisi naisiin sen vuoksi että kukaan mies ei hyväksyisi minua.
No on totta että monilla nuorilla ailahtelee suuntautuminen mutta on myös paljon nuoria joille suuntautuminen on selvää ollut jo alusta lähtien. Yleensä ei taustalla ole pelkoa siitä etteikö vastakkainen sukupuoli hyväksyisi vaan yleensä on taustalla jotain hämmentäviä tunteita että samaa sukupuolta olevat henkilöt alkavat kiinnostaa.
Mutta:
1) Minun tapauksessani en ole koskaan tuntenut seksuaalista tai lähesitä vetoa naisia/tyttöjä kohtaan.
2) Tulen toimeen naisten kanssa (olen ainoa poika luokallani, ymmärrettävistä syistä koska harva poika hakee hiusalalle) ja minulla on 3 siskoa. Menen heidän kanssaan usein kaupungille mukaan (kantamaan ostoskoria tai vaatteita yleensä) ja meillä on hyvät välit.
3) En minä pelkää etteikö kukaan nainen voisi rakastaa minua mutta kun kyse on siitä etten minä voi rakastaa naista!
4) Minulla on ollut naispuolisia ystäviä ja on edelleenkin sellaisia joihin pidän yhteyttä mesen, tekstiviestien ja sähköpostien välityksellä. On ikävää ettemme voi vietää aikaa yhdessä paljoa koska useimmat heistä muuttivat muualle lukioihin.
5) Haluan ja voin ainoastaan rakastaa miestä sillä tavalla kuin kumppania rakastetaan. Ystävä- ja sisarrakkaus on erikseen.
6) Homo ei voi valita tietään. Harvat saattavat pystyä pitkän ajan kuluessa muuttamaan suuntautumisensa tai pysyvät biseksuaaleina mutta monet valitettavasti sekoavat täysin etsiessään itseään(itseä häritsevä homoseksuaalisuus on sairaus). Mutta ihan oikea homo joka hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ei kaipaa muutosta ja on tyytyväinen elämäänsä.
7) Te jotka aina valitatte ja kärsitte homofobiasta niin hankkikaa oma elämä! Ei homojen elämä teitä vahingoita! Omaan elämäänsä tyytyväinen ei jaksa puuttua toisten elämään ja arvostele sitä koko ajan. Keskittykää omiin ongelmiinne sillä homoseksuaalisuutta ette voi poistaa tai parantaa.
8) Minä en aio hankkia tyttöystävää vaan pysyn nykyisen poikaystäväni luona niin pitkään kuin on mahdollista. Olimme tänäänkin koko päivän yhdessä ja kaupungilla. Olen onnellinen ja iloinen siitä että voin olla oma itseni ja minulla on joku jota rakastaa. En halua rikkoa tätä mikä on syntynyt.
"menen heidän kanssaan usein kaupungille mukaan"
korjaus:
Menen NYKYÄÄN heidän kanssaan usein kaupungille mukaan.
Vasta tässä lähi aikoina olemme enemmän alkaneet käydä kun siskot juoksevat alennus-ja poistomyynneissä. Aikaisemmin en ole halunnut heidän mukaan hirveästi lähteä, ainoastaan silloin kun olen itse tarvinnut vaatteita.
Olen erittäin pahoillani siitä kaikesta mitä olet joutunut elämäsi aikana kokemaan, mutta samalla myös ihailen, kuinka pystyt kuitenkin nousta jaloillesi menneisyydestäsi huolimatta. Mielestäni on aivan upeaa kuulla, että vihdoin koet voivasi laittaa asiat elämässäsi uuteen järjestykseen. Niin sitä pitää! Kannattaa kuitenkin muistaa, että hiljaa hyvä tulee. Muutoksia on hyvä tehdä jos niille itse näkee tarvetta, mutta muista olla oma itsesi! Juuri sinusta ihmiset välittävät, vain ja ainoastaan sinun itsesi takia. Älä koskaan elä kuin joku toinen. Tee niitä asioita joista todella nautit, älä koskaan tee asioita vain muiden mieliksi. Itse olen myös elämäni aikana joutunut käymään läpi monia hyvinkin hankalia asioita. Ainakin olen tullut siihen tulokseen, ettei niiden märehtiminen johda mihinkään, olivat ne sitten menneisyydessä taikka nykyhetkessä. Faktat ovat aina samoja, mietit niitä tai et, älä siis turhaa vaivaa mieltäsi ja tuota itsellesi pahaa oloa (tietysti joskus mieli kulkee minne sattuu, eikä ajatuksia pysty niin hyvin hallita). Niinpä siis lopeta turha epäröiminen ja elä, sen olet ansainnut! Elämä on liian lyhyt hukattavaksi murehtimiseen, etenkin jos asioihin ei voi enää vaikuttaa. Äläkä anna kenenkään lannistaa sinua, vaikka maailmassa on ahdasmielisiäkin ihmisiä (kuten aiemmista vastauksista voi päätellä.. harmillista, miten joillekin ei ole suotu empatian häivähdystäkään). Jos he eivät ymmärrä ja kunnioita sinua juuri sellaisena ainutlaatuisena yksilönä kuin olet, se on heidän oma ongelmansa, näin minä ajattelen. ;) Toivon todella, että pystyt elämään onnellisena poikaystäväsi kanssa, ja onnea myös parturi-kampaaja opintoihisi! :)
Pahoittelen edellisestä viestistä puuttuvaa jaksotusta, todella rasittavaa lukea tuollaista "laatikkoa". :'D
Ensinnäkin niin kun osa on väittänyt että homous johtuu ympäristöstä ei pidä paikkansa millän lailla. Toiseksi homot eivät ole millän laila sairaita mutta homofobia voi olla sairaanloista.
On hienoa nähdä että ihminen pystyy nousemaan tuosta kaikesta huolimatta jaloillen. Uskallat taas liikkua ulkona sinulla on poikaystävä perheesi tuntuu välittävän sinusta elämäsi on menossa oikeean suuntaan. Kysyit että uskallatko alkaa elämään voin sanoa että turhaan sinä sitä täältä kysyt olet tehnyt päätöksen jo olet aloittanut elämään! Jatkat vain samaan malliin ja varo tekemästä liian isoja muutoksia kerralla. Omasta kokemuksesta voin sanoa että ei se elämä aina jaksa potkia päähän joskus sen on pakko hymyilläkin nauti sittä. Ja kaikkea hyvää sulle ja poikaystävällesi