Itse olen! Monta kertaa olen miettinyt, että miksi juuri minä miksei joku muuu ole saanut tätä? Olen niin kyllästynyt tähän naamaan ja vihaan akneani.
Olen syönyt antibiootit ja e-pillereitä, joo tiedän, ei niistä mihinkään ole mutten halua ainakaan nyt Roaccutania ottaa sivuvaikutusten takia.
Mielestäni olen muuten kaunis ja tykkään ulkonäöstäni tosi paljon, mutta naama häiritsee ihan mielettömästi!
Omistan kyllä kavereita ja sosiaalista elämää ihan siinä missä muutkin ja porukka varmaan ajatteleekin, ettei naamani häiritse minua.
Okei, akne ei ole pahimmasta päästä mutta aina saa uusia ihmisiä tavatessa olla varuillaan ja miettiä, että mitähän ne ajattelee, vaikka haluaisin vaan olla ja mennä mutta ei!
En voi lähteä kesällä festareille, en mökkeilemään, en voi olkaa seurustella, käydä uimassa kavereiden kanssa sillä en halua olla ilman meikkiä missään.
ÄÄR, olisi niin ihanaa alkaa vaikka seurustella ja ehdokkaitakin löytyy mutta joo mikä jarruttaa, no AKNE!
Kiva vuodatus, mutta miten teillä on asiat, ajatteleeko kukaan samoin vai oonko ihan yksin tän ongelman kanssa?
Olen syönyt antibiootit ja e-pillereitä, joo tiedän, ei niistä mihinkään ole mutten halua ainakaan nyt Roaccutania ottaa sivuvaikutusten takia.
Mielestäni olen muuten kaunis ja tykkään ulkonäöstäni tosi paljon, mutta naama häiritsee ihan mielettömästi!
Omistan kyllä kavereita ja sosiaalista elämää ihan siinä missä muutkin ja porukka varmaan ajatteleekin, ettei naamani häiritse minua.
Okei, akne ei ole pahimmasta päästä mutta aina saa uusia ihmisiä tavatessa olla varuillaan ja miettiä, että mitähän ne ajattelee, vaikka haluaisin vaan olla ja mennä mutta ei!
En voi lähteä kesällä festareille, en mökkeilemään, en voi olkaa seurustella, käydä uimassa kavereiden kanssa sillä en halua olla ilman meikkiä missään.
ÄÄR, olisi niin ihanaa alkaa vaikka seurustella ja ehdokkaitakin löytyy mutta joo mikä jarruttaa, no AKNE!
Kiva vuodatus, mutta miten teillä on asiat, ajatteleeko kukaan samoin vai oonko ihan yksin tän ongelman kanssa?
Vastaukset 16
Vanhimmat
taidat olla aika nuori vielä..?
Ymmärrän kyllä tunteesi - itsellänikin ollut sama ongelma vuosikaudet. Totta kai se harmittaa, ja kyllähän se kieltämättä vähän rajoittaa elämää; siinä ihonhoidossa kun on oma hommansa (ensin puhdistuksessa, ja sitten taas laittautumisessa..) - spontaanit uima/mökki/kyläilyreissut eivät oikein passaa...
Mutta. Pitäisi aina muistaa, että huonomminkin voisi olla asiat. Vakavampiakin sairauksia on, ja useimmilta akne kuitenkin paranee vuosien myötä.
Ja tuota en oikein ymmärrä, miksi et voisi alkaa seurustella..? Jos pojan kiinnostus lopahtaa siihen kun näkee sinut meikittömänä, niin eipä ole arvoisesi se tyyppi! Ei ulkonäkö ole kaikki kaikessa. Jos joku on oikeasti kiinnostunut sinusta, niin ei siinä paljon pienet iho-ongelmat paina. Usko pois vaan!
Hyvää jatkoa sinulle! : )
Tosiaan olen aika nuori vielä, äskettäin täytin 18-vuotta, mutta eniten ehkä se juuri harmittaakin kun menee elämän ehkä helpoimmat ja huolettomimmat vuodet tätä murehtiessa.
Ja tuo seurustelu on tosiaankin enemmän itsestäni kiinni, en usko että niinkään siitä että pojan kiinnostus lopahtaa...
Vaan en yksinkertaisesti voi uskoa, että joku oikeasti pitää tytöstä jolla on akne ja tunnen oloni tosi epämukavaksi ilman meikkiä.
Mutta joo, kaikkea kivaa sinullekin!
Olen ihan samaa mieltä, olen sinua vielä nuorempikin joten ei ole kiva kärsiä aknesta!Ja mietityttäähän se miksei muilla ole mitään iho-ongelmia, kaikki kaverit ihan siloposkia, valittaa vaan siintä jos ottaan ilmestyny yks näppy joka kuitenkin seuraavana päivänä on poissa!
kyllä sitä tuli pari vuotta eristyksissä oltua juuri tämän vuoksi (kävin vain koulussa enkä missään muualla)
olen jo lähes 3-kymppinen ja pientä akneani olen hoitanut ainakin sen 10 vuotta. Tuntuu, että tällainen "pieni" ongelma on nimenomaan sellainen sitkeä, johon ei oikein mikään tehoa. Ja täytyy sanoa, että on niitä hetkiä, jolloin olen katera ja mietin, että miksei minulla voisi olla jokin ongelma, jonka voisi parantaa.
Mutta olen tosiaan samaa mieltä tuon ...:een kanssa, että on hyvä ajatella niin, että ainakaan minulla ei ole mitään vakavaa tai suurta vaivaa.
Tällä hetkellä paikallishoito toimii jotenkuten, vaikka aina muutama näppy siellä täällä onkin. Ja minullakin on niitä päiviä, jolloin ei tekisi mieli lähteä ulos - ja tosiaan pitää pitää aina huoli ihonhoidosta, voiteista ja sitten vielä peitepuikkoa/meikkivoidetta näpyille.
Nuorempana oli vaikeampaa, mutta itsetuntoni on parantunut enkä tosiaankaan enää jätä mitään väliin vain iho-ongelmani takia! Mielestäni sitä ei tarvitse lainkaan hävetä, se ei ole kenenkään syy, että hoidot eivät täysin toimi. Tietenkin se häiritsee, kun ajattelee, että tuntemattomat ihmiset varmaankin luulevat, etten osaa hakea apua ongelmaani, mutta eihän minun tarvitse välittää heidän ajatuksistaan. Akne ei millään tavalla estä solmimasta uusia ystävyyssuhteita ja normaalia sosiaalista elämää - jos joku todella arvioisi sinua ihosi perusteella, onko hän hän edes tuntemisen arvoinen ihminen?
En oikeastaan ole katkera siitä, että minulla on akne. Tietenkin välillä tulee päiviä (etenkin sillon jos akne on tosi pahana)jolloin mietin, että vain minulla on akne kun muilla ympärillä olevilla on lähes täydellinen iho.
Itse en ole jättänyt mitään hauskaa väliin sen vuoksi, että minulla on akne. Jos mennään mökkireissuille niin teen niin, että menen yleensä melkein viimeisenä nukkumaan ja pesen naaman juuri ennen nukkumaan menoa, koska se hirveä punaisuus ehtii tasaantua yön aikana. Sitten heti herättyä vaan meikkaamaan. (:
16-vuotias, perinnöllinen akne från mamma. Antibiotit, ruokavaliot jne. kokeiltu, vasta aloitettu Roan syöminen 7kk kuurina.
Minun tapaukseeni vaikuttaa toki luonteeni ja kokemukseni (ja ikäni teiniangst jootiedänmoi) muutenkin, mutta aknesta kaikki nää ongelmat kumpuavat. Ajoittain olen muuten ihan tyytyväinen ulkonäkööni - tosin vaihtelee ihan päivän ja muun fiiliksen mukaan, muttamutta...
Mulla on erittäin alhanen itsetunto, ja sen pohjalta todettu masennus, sosiaalisten tilanteiden pelko ja lievä paniikkihäiriö. Oon myös sairastanut anoreksian.
Sosiaalisten tilanteiden tilanteiden pelko on varmaan ihan looginen ymmärtää, en pysty kattomaan kun lähimpiä ihmisiä silmiin mikä ärsyttää yleensä kaikkia, mutta vaikeapa heidän on tajuta tunteitani jos eivät ole samaa kokeneet. Jos joudun keskipisteeksi tai väenpaljouteen jossa joutuu olla lähellä muita niin paniikki. Ja kuljenki kyllä kasvot maata kohti jos on paljon ihmisiä tai hiukset kasvojen eessä.
Tiedän et tavallaan ite oon elämästäni tällasta tehny, ei akne, mutta tää on vaan tosi iso asia mulle. En koskaan käy missään ulkona, sosiaalinen elämäni on naurettava, enkä koskaan ole edes uskaltanut ajatella seurustelua.
Roat olisin ollut valmis aloittamaan jo aikapäiviä sitten, mutta vanhempani eivät sivuvaikutusten takia ole antaneet, ennenkuin nyt kun ovat pikkuhiljaa tajunneet tilanteeni. Painoni takia sain kuitenkin vain pienen kuurin, jota joudun syödä vastapainoksi todella pitkään, joten pikaista paranemista ei ole odotettavissa. Toisaalta - oonhan jo kärsiny näinki pitkään.
koska olen kärsinyt aknesta/finneistä n. 13 vuotiaasta lähtien. Nyt olen 30v (mies) ja finnit senkun on ja pysyy. olen syrjäynyt, pitkäaikaistyötön ja yksin. finnit rajoittaa niin paljon elämää. on paljon asioita joita ei voi tehdä finnien takia. aina joutuu ajattelemaan finnejä. se on raskasta. kaikkea olen akneen kokeillut, tuloksetta. roat ja antibiootit auttaa vain kuurin ajan.
Kaikkia nuo samat asiat vaivaat minua. En kehtaa olla avoimesti ystävieni kanssa, ja nolottaa tavata tuntemattoa.
Kyllä sitä nyt joskus tulee vähän semmonen miksiminämiksiminä -olo. Joo, tiiän että se on mulle normaalia, oon vasta 14, mutta on se raskasta kun akne alkaa 12 -vuotiaana. Välillä on ollu parempi, välillä sitten huonompi. Pahimmassa vaiheessa sain roan, ja nyt sitä syön elokuulle asti (muistaakseni). Sitten menin pilaamaan ihoni jollain maybelline -puuterilla (en tiiä johtuko siitä, mut sen käytön aloittamisen jälkeen paheni iho, ja piti ottaa jotain rinnakkaislääkkeitä). Saa nyt nähdä, kyllähän se iho nyt on ainakin tasoittunu, mutta se roan tekemä kuivuus :(
Joo, on akne muakin haitannu, muutenkin oon todella ujo, niin sitten vielä finnit päälle... Mutta joo, en mä voi finneistä kaikkea syyttää.
Välillä ärsyttää tosiaan, kun kavereilla on yks pieni finni, niin valittaa siitä koko päivän. Tulee mietittyä, että eikö ne tosiaan huomaa että mulla on finnejä VÄHÄN enemmän(no joo, kaikki sen huomaa :D), vai eikö ne välitä tai ymmärrä...? No, ei voi mitään.
Ymmärtääköhän tästäkin mitään..? Sori, vähän sekava selitys.
No, toivotaan että saadaan kaikki me aknelaiset paremmat ihot syksyksi! Tsemppiä kaikille, ja hauskaa kesää finneistä huolimatta!
Niin ja siis söin ennen roa kuuria jotain antibiootteja. Mutta minä tyhmä jätin ne kesken, en edes ole varma miksi... Kyllähän ne vähän auttoi, mutta sitten tulivat finnit muutaman kuukauden päästä takaisin. Ajattelin vaan kertoa, ettei tuu mitään väärinkäsityksiä, kun yleensähän ennen roan määräämistä kokeillaan antibiootteja, vai?
Olen jo kohta 40-vuotias. Finnit alkoivat 13-vuotiaana. Loppua ei ole näkyvissä. Selkä täynnä finnejä ja aknearpia. Otsassa ja poskissa finnejä. Olen oppinut elämään tämän kanssa. Enää ei harmita niin paljon kuin nuorempana. Ihmiset tosin ihmettelevät saunassa. Se on aina mukavaa ja positiivista, kun joku ei huomauttele. Mukavaa, kun on keksitty meikkivoiteet. Omistan monta purkkia. Lätkin sitä naamaan monta kertaa päivässä etten olisi ihan monsterin näköinen.
Osaan hyvin kuvitella miltä susta/teistä tuntuu kun akne on vaikuttanut jopa luonteeseen noin vahvasti. Itse oon ihan samanlainen ja just tajusin kuinka helpottavalta tuntuu kun saa jakaa kokemuksiaan ja lukee muiden juttuja! Olis ihan helmee jos ois kaveriporukassa toinenkin tämmönen, mutta niinhän se yleensä ei mee... :/
Oon 20v tyttö ja kokeillu roat ja antibiootit, koukussa e-pillereihin jotka hieman auttaa, mut ei kunnolla.. Yleensä huomaan helposti jos joku mun ikänen tai vanhempi kärsii aknesta ja tuntuu et niitä on tosi vähän, vai onks ne tosiaan siel kotona piilossa!? :( Oon kans mielestäni nätti kun on meikkiä, mut en viittis lähtee mihkään ilman, ihon takia. Oon seurustellu ja itseasiassa tälläkin hetkellä seurustelen mut sillon kyl kiinnitän ulkonäkööni enemmän huomioo, jonka takia tilanne tuntuu pahemmalta. Itseluottamus heikkoo täälläkin, vaikkei sitä ihmiset välttämättä tiedäkkään. Nyt oon tehny vähän aikaa asiakaspalvelutyötä ja se on alkanu ahdistaan kun ei voi kauheesti piilotella itseensä..pla
Voin vaan kuvitella et oisin kyl ihan eri ihminen ilman tätä iho-ongelmaa!
Kuitenkin haluisin rohkasta sua (jeessf) et älä pelkää elää, uskalla elää täysillä kaikesta huolimatta! Itse eilen sieltä mökkireisulta tulleena... ;) Iloista mieltä ja aurinkoo ihmiset!!:)
Joo, ymmärrän täysin! Akne tosiaan rajoittaa omaa elämääni ja se on aika kurjaan ja tosi ärsyttävää.
Oishan se niin hienoa, jos ois sileä iho, tai no edes sellainen keskitason, ettei mitään aknea kuitenkaaan....
Kyllä. Oman ikäiset pojat ei koskaan katso päinkään. Vain vanhemmat jotka haluavat nuoren naisen, ja akne on kieltämättä usein aika nuorekas ominaisuus ihmisessä. Jos on keski-ikäinen aknenaama, niin saattaa vaikka näyttää nuorekkaalta!
Lisäksi vihaan ihmisiä, koska he sanovat: "Etkö voisi kokeilla vaikka Clearasilia tai jotain?". JOO! Clearasil! Mitä se on? En olekaan kuullut enkä kokeillut. Tekisi mieli kuristaa. Akne on kuin rutto, jonka ihmiset pelkäävät leviävän itseensä. Ei kai ne muuten siitä aina huomauttelisi ja olisi niin innoissaan ehdottelemassa hoitokeinoja. Ihan kuin en itse näkisi mitä mun naamassa on. Tietääköhän ne itse olevansa tyhmiä?
et todellakaan oo yksin ongelmas kanssa! oon luonteeltani ylpeä ihminen ja akne kolauttelee itsetuntoa todella. meikin kanssa oon tosi kaunis eikä monet tiiä mun ongelmasta, mut samoin kuin sä, välttelen mökkeilyä, saunaa, uimista, yökylää etc. kammottaa et kun kuoriudun meikeistä, paljastuu alta todellinen rumuuteni, kasvoja raiskaavat arvet.
enkä halua alkaa seurustella niin kauan kun akne on. tiiän et se ei periaattees oo este. rakkaus ei katso ulkonäköä. monet akneihoiset ihmiset seurustelee. mun ongelma on tää ylpeys. en halua et kukaan säälii mua. en halua et joku rakastaa arpista naamaani, koska en itse hyväksy sitä.
oon kyllä jopa seurustellu mut käytin aina meikkiä poikaystäväni kanssa, saunassakin. en epäile, etteikö se olis rakastanu mua arpineni, mut itellä ois ollu nii epämiellytävä olo. mieluummin olin sen kaunis prinsessa, kun kerran sain itteni sellaseks meikeillä.
tässä viel tositarina, joka vois kannustaa meitä kumpaakin:
yhellä mun ystävättärellä on kans akne ja sen poikaystävä (jolla oli täydellinen iho) oli silti aivan hulluna siihen.