"Vain me" -oppi

Mutta totta se lienee . Jos meillä ei saiat klaariinnu, voi olla kolkuttelijoita, Jos nimittäin sanasi on totuus .

Ajatelkaa miten helppoa elämä on kun kaikki syntiset ovat niitä "muita ihmisiä".
Kaikki erehtyneet, kaikki omavanhurskaat, kaikki kuollutuskoiset, ja kaikki vääräjumalitset ovat niitä "muita ihmisiä". Jeesuksen verellä pestyt ovat niitä "muita ihmisiä", elleivät he ole esikoislestadiolaisia.

Virallisen es.lest opin mukaan vain esikoislestadiolaisuuden piirissä pelastuu. Siinäkin on lisäedellytyksenä se, että kumartaa Jeesuksen sijasta lapin "erehtymättömiä" vanhimpia.

USAKOMATON tilanne kaiken kaikkiaan minun hengellisessä kodissani, - tällä hetkellä.
Erään kokeneen rakkaan saarnamiehen rukoukset on Jumala kullut. Hän on rukoillut että liikkeen tila menisi sellaiseen jamaan että ihmiset ihan oikeasti heräisivät näkemään, mihin liikettä ollaa nyt viemässä.

Tekstiäsi lukiessa tuli mieleeni tällaisia asioita:

Jeesus asetti lapset uskon esikuvaksi. Miksi? Siksikö, että lapsilla on "se oikea oppi", eli he tietävät kaiken teologisista kiemuroista ja sen "miten tulee elää uskovaisena." Ei todellakaan! Lapset eivät tiedä opillisista kiemuroista mitään, mutta he uskovat yksinkertaisesti Jeesukseen. He uskovat, että pääsevät Taivaaseen Jeesuksen ansiosta. He ovat avuttomia ja suostuvat Jumalan hoidettaviksi ja armahdettaviksi. Uskon, että tämä on syy miksi Jeesus asetti heidät uskon esikuviksi.

Uskossa on kysymys sydämen turvallisesta luottamuksesta Jeesukseen ja henkilökohtaisesta "suhteesta" Häneen. Joka näin on ottanut Jeesukseen sydämeensä asumaan, pelastuu. Ei se, jolla on "oikea oppi", tai joka "elää oikein"

Minä ajattelen ja uskon, ettei kenelläkään ihmisellä eikä ihmisyhteisöllä ole täydellisen oikeaa oppia ja Raamatun ymmärrystä. Me ihmiset olemme jokainen vajaita ja erehtyväisiä. Siksi kukaan ei pelastu "oikean opin" takia, vaan ainoastaan luottamalla Jeesukseen lapsen lailla - tuntui miltä tuntui.

Siunausta sinulle.

Eräs uskova kirjoitti:

Tekstiäsi lukiessa tuli mieleeni tällaisia asioita:

Jeesus asetti lapset uskon esikuvaksi. Miksi? Siksikö, että lapsilla on "se oikea oppi", eli he tietävät kaiken teologisista kiemuroista ja sen "miten tulee elää uskovaisena." Ei todellakaan! Lapset eivät tiedä opillisista kiemuroista mitään, mutta he uskovat yksinkertaisesti Jeesukseen. He uskovat, että pääsevät Taivaaseen Jeesuksen ansiosta. He ovat avuttomia ja suostuvat Jumalan hoidettaviksi ja armahdettaviksi. Uskon, että tämä on syy miksi Jeesus asetti heidät uskon esikuviksi.

Uskossa on kysymys sydämen turvallisesta luottamuksesta Jeesukseen ja henkilökohtaisesta "suhteesta" Häneen. Joka näin on ottanut Jeesukseen sydämeensä asumaan, pelastuu. Ei se, jolla on "oikea oppi", tai joka "elää oikein"

Minä ajattelen ja uskon, ettei kenelläkään ihmisellä eikä ihmisyhteisöllä ole täydellisen oikeaa oppia ja Raamatun ymmärrystä. Me ihmiset olemme jokainen vajaita ja erehtyväisiä. Siksi kukaan ei pelastu "oikean opin" takia, vaan ainoastaan luottamalla Jeesukseen lapsen lailla - tuntui miltä tuntui.

Siunausta sinulle.

Olet oivaltanut täysin oikein sen, mita on lapsenusko sanan täydessä merkityksessä.

Lapsi ei epäile rakastavaa vanhintaan koskaan sillä tavalla, että olenkohan minä minä tuon isän lapsi ja menetänköhän oikeuden perintöön joutuessani ristiriitaan silloin tällöin isäni kanssa.

Lestadiolaisilta puuttuu monilta elävä suhde Kristukseen ja se on korvatti lapsin "vanhinten" kumartelemisella ja tottelemisella. Sääliksi käy heitä, Jumala kun on rakkaus, joka antaa kaikkensa pyyteettä ja LAHJAKSI. Sen sijaan lapin vanhimpia hallitsevat isaksonilta peräisin olevat perinteet, pelko, häpeä, omavanhurskaus ja kunnianhimo.

Ahdas portti kirjoitti:

Olet oivaltanut täysin oikein sen, mita on lapsenusko sanan täydessä merkityksessä.

Lapsi ei epäile rakastavaa vanhintaan koskaan sillä tavalla, että olenkohan minä minä tuon isän lapsi ja menetänköhän oikeuden perintöön joutuessani ristiriitaan silloin tällöin isäni kanssa.

Lestadiolaisilta puuttuu monilta elävä suhde Kristukseen ja se on korvatti lapsin "vanhinten" kumartelemisella ja tottelemisella. Sääliksi käy heitä, Jumala kun on rakkaus, joka antaa kaikkensa pyyteettä ja LAHJAKSI. Sen sijaan lapin vanhimpia hallitsevat isaksonilta peräisin olevat perinteet, pelko, häpeä, omavanhurskaus ja kunnianhimo.

Onko mahdotonta omata elävä suhde kristukseen samalla, kun on tottelevainen seurakunnan johtokuntaa/vanhimmistoa/tms. kohtaan. Eikö kuulu totella maallista esivaltaa? Eikö siihen kuulu hallituksesta lähtien kaikki ns. ylemmät toimihenkilöt? (enkä tuolla tarkota mitää nokian suunittelijoita tms. toimihenkilöunionin jäsenistöä :D)

Jos tuntuu, että seurakunta tottelee liikaa johtajistoa, niin siinä on varovaisuus paikallaan, ettei mee kapina hengen puolelle.

Eräs uskova kirjoitti:

Tekstiäsi lukiessa tuli mieleeni tällaisia asioita:

Jeesus asetti lapset uskon esikuvaksi. Miksi? Siksikö, että lapsilla on "se oikea oppi", eli he tietävät kaiken teologisista kiemuroista ja sen "miten tulee elää uskovaisena." Ei todellakaan! Lapset eivät tiedä opillisista kiemuroista mitään, mutta he uskovat yksinkertaisesti Jeesukseen. He uskovat, että pääsevät Taivaaseen Jeesuksen ansiosta. He ovat avuttomia ja suostuvat Jumalan hoidettaviksi ja armahdettaviksi. Uskon, että tämä on syy miksi Jeesus asetti heidät uskon esikuviksi.

Uskossa on kysymys sydämen turvallisesta luottamuksesta Jeesukseen ja henkilökohtaisesta "suhteesta" Häneen. Joka näin on ottanut Jeesukseen sydämeensä asumaan, pelastuu. Ei se, jolla on "oikea oppi", tai joka "elää oikein"

Minä ajattelen ja uskon, ettei kenelläkään ihmisellä eikä ihmisyhteisöllä ole täydellisen oikeaa oppia ja Raamatun ymmärrystä. Me ihmiset olemme jokainen vajaita ja erehtyväisiä. Siksi kukaan ei pelastu "oikean opin" takia, vaan ainoastaan luottamalla Jeesukseen lapsen lailla - tuntui miltä tuntui.

Siunausta sinulle.

varmasti kaikki samaa mieltä. Mutta taitaa kaikki uskot opettaa kuitenki muutaki raamatusta ja sitte ne ristiriidat onki tullu kuvaan mukaan. Eikö jeesus vastannu rikkaan miehen kysymykseen autuaaksi tulemisesta, että noudata sitä, mitä minä opetan. Kun rikas mies vastasi, että sitä on tehny, vastasi jeesus, että anna kaikki omaisuutes pois ja seuraa minua. Rikas mies läksi vaisuna pois. Eli onko niin, että pelkkä usko riittää, mutta mikään ei riitä, jos alakaa tuntumaan, että oon tehny riittävästi, että taivaspaikka on varma?

paikallaan kirjoitti:

Onko mahdotonta omata elävä suhde kristukseen samalla, kun on tottelevainen seurakunnan johtokuntaa/vanhimmistoa/tms. kohtaan. Eikö kuulu totella maallista esivaltaa? Eikö siihen kuulu hallituksesta lähtien kaikki ns. ylemmät toimihenkilöt? (enkä tuolla tarkota mitää nokian suunittelijoita tms. toimihenkilöunionin jäsenistöä :D)

Jos tuntuu, että seurakunta tottelee liikaa johtajistoa, niin siinä on varovaisuus paikallaan, ettei mee kapina hengen puolelle.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, KUKAAN ihminen ei ole erehtymätön, eikä kenelläkään ole täydellistä ymmärrystä Jumalan Sanasta ja tahdosta. Uskon, että ihmisellä joka tottelee jokaista vanhimpien neuvoa, voi olla sen kaiken kuormittavan sälän alla usko Kristukseen.

Se ei kuitenkaan oikeuta sitä, että näistä neuvoista pitäisi tehdä jonkinlainen uskonmittari, joiden noudattamisella mitataan ihmisen uskoa!

Maallista esivaltaa on toki toteltava, mutta eikös se liity millään tavalla hengellisiin asioihin.

onn kirjoitti:

varmasti kaikki samaa mieltä. Mutta taitaa kaikki uskot opettaa kuitenki muutaki raamatusta ja sitte ne ristiriidat onki tullu kuvaan mukaan. Eikö jeesus vastannu rikkaan miehen kysymykseen autuaaksi tulemisesta, että noudata sitä, mitä minä opetan. Kun rikas mies vastasi, että sitä on tehny, vastasi jeesus, että anna kaikki omaisuutes pois ja seuraa minua. Rikas mies läksi vaisuna pois. Eli onko niin, että pelkkä usko riittää, mutta mikään ei riitä, jos alakaa tuntumaan, että oon tehny riittävästi, että taivaspaikka on varma?

että usko Kristukseen, siis henkilökohtainen sydämen usko, pelastaa. Ei mikään muu. Ei se ole yhtään sen monimutkaisempaa.

Eräs uskova kirjoitti:

että usko Kristukseen, siis henkilökohtainen sydämen usko, pelastaa. Ei mikään muu. Ei se ole yhtään sen monimutkaisempaa.

Mutta seurakuntayhteyden valitseminen panee ajattelemaan asioita laajemminki. Seurakuntayhteyenhän tarvii jokainen uskova ja siinä vaiheessa "valinnan varaa" löytyy. On kaste erimielisyyksiä, vaellusohje eroja, ynnä muita eroavaisuuksia eri uskokuntien välillä, sekä eri kirkkojen välillä. Ei kai oo kuitenkaa ihan sama, että mihin liittyy, kun kirkoillaki on radikaalejaki eroavaisuuksia.

Lisäksi tuo henkilökohtanen sydämen usko on myös itämaisilla ääriuskovaisilla, jotka tekee myös terroristi iskuja. Mutta uskovat varmasti sydämestään omaan jumalaansa. Riittääkö heillä eväät pelastukseen? Esim. wtc-iskussa kuolleilla terroristeilla?

Eräs uskova kirjoitti:

Kuten jo aiemmin kirjoitin, KUKAAN ihminen ei ole erehtymätön, eikä kenelläkään ole täydellistä ymmärrystä Jumalan Sanasta ja tahdosta. Uskon, että ihmisellä joka tottelee jokaista vanhimpien neuvoa, voi olla sen kaiken kuormittavan sälän alla usko Kristukseen.

Se ei kuitenkaan oikeuta sitä, että näistä neuvoista pitäisi tehdä jonkinlainen uskonmittari, joiden noudattamisella mitataan ihmisen uskoa!

Maallista esivaltaa on toki toteltava, mutta eikös se liity millään tavalla hengellisiin asioihin.

Mainittinki, että varovaisuus on paikallaan nuita asioita puntaroidessa. Ei ollu mitenkää tarkotus väittää, että se on uskonmittari. Ei se mikään uskon mittari oo, mutta niitä neuvoja noudattamalla on kuuliainen sanalle, jossa käsketään niitä noudattamaan. Noudattamatta jättämällä on taas tottelematon.

Eikö Jeesuksen ohjeitten mukaan kuitenki aika selkeästi tulis olla kuuliainen ja nöyrä myös vanhimpien ohjeille ja neuvoille.

Ja kyllähän jeesuksen ohjeitten nouattaminen liittyy hengellisiin asioihin. Jos on usko Jumalaan ja Jeesukseen, niin silloinhan Jeesuksen oppeja haluaa nouattaa.

paikallaan kirjoitti:

Mainittinki, että varovaisuus on paikallaan nuita asioita puntaroidessa. Ei ollu mitenkää tarkotus väittää, että se on uskonmittari. Ei se mikään uskon mittari oo, mutta niitä neuvoja noudattamalla on kuuliainen sanalle, jossa käsketään niitä noudattamaan. Noudattamatta jättämällä on taas tottelematon.

Eikö Jeesuksen ohjeitten mukaan kuitenki aika selkeästi tulis olla kuuliainen ja nöyrä myös vanhimpien ohjeille ja neuvoille.

Ja kyllähän jeesuksen ohjeitten nouattaminen liittyy hengellisiin asioihin. Jos on usko Jumalaan ja Jeesukseen, niin silloinhan Jeesuksen oppeja haluaa nouattaa.

miten itse ajattelen. Turha minun on yrittää pakottaa sinua uskomaan samalla tavalla, joten enempi väittely lienee turhaa.

Joka tapauksessa: Kristityn kutsumus on olla kuuliainen Jumalan Sanalle, ei ihmisten keksimille säännöille.

Minusta tuo ajatus kuuliaisuudesta ja tottelemattomuudesta on juuri sitä, että mitataan uskoa ihmisten keksimien sääntöjen perusteella.

sistä kirjoitti:

Mutta seurakuntayhteyden valitseminen panee ajattelemaan asioita laajemminki. Seurakuntayhteyenhän tarvii jokainen uskova ja siinä vaiheessa "valinnan varaa" löytyy. On kaste erimielisyyksiä, vaellusohje eroja, ynnä muita eroavaisuuksia eri uskokuntien välillä, sekä eri kirkkojen välillä. Ei kai oo kuitenkaa ihan sama, että mihin liittyy, kun kirkoillaki on radikaalejaki eroavaisuuksia.

Lisäksi tuo henkilökohtanen sydämen usko on myös itämaisilla ääriuskovaisilla, jotka tekee myös terroristi iskuja. Mutta uskovat varmasti sydämestään omaan jumalaansa. Riittääkö heillä eväät pelastukseen? Esim. wtc-iskussa kuolleilla terroristeilla?

Minä ajattelen, että juuri nuo opilliset kysymykset ovat niitä asioita, joita kukaan ihminen ei täydellisesti ymmärrä. Kukaan ihminen, eikä kukaan ihmisyhteisö ole erehtymätön ja täydellinen. Ajattelen, ettei ole tarkoituskaan että ymmärtäisimme kaiken Jumalan Sanasta. Näin Jumala pitää meidät riippuvaisina Hänen sanastaan, että sitä ahkerammin tutkisimme.

Sydämen usko tarkoittaa tietysti uskoa Jeesukseen omien syntien sovittajana ja Vapahtajna. Sillä ei ole mitään tekemistä viittaamiisi uskontoihin :)

Lopetan nyt tältä erää... Kiitos keskustelusta.

paikallaan kirjoitti:

Mainittinki, että varovaisuus on paikallaan nuita asioita puntaroidessa. Ei ollu mitenkää tarkotus väittää, että se on uskonmittari. Ei se mikään uskon mittari oo, mutta niitä neuvoja noudattamalla on kuuliainen sanalle, jossa käsketään niitä noudattamaan. Noudattamatta jättämällä on taas tottelematon.

Eikö Jeesuksen ohjeitten mukaan kuitenki aika selkeästi tulis olla kuuliainen ja nöyrä myös vanhimpien ohjeille ja neuvoille.

Ja kyllähän jeesuksen ohjeitten nouattaminen liittyy hengellisiin asioihin. Jos on usko Jumalaan ja Jeesukseen, niin silloinhan Jeesuksen oppeja haluaa nouattaa.

Ap. t. 5:29   Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat:

"Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.
Ap. t. 5:30   Meidän isiemme Jumala on herättänyt Jeesuksen, jonka te ripustitte puuhun ja surmasitte.
Ap. t. 5:31   Hänet on Jumala oikealla kädellänsä korottanut Päämieheksi ja Vapahtajaksi, antamaan Israelille parannusta ja syntien anteeksiantamusta.

Ap. t. 5:32   Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka ...

*) ... *** häntä **** tottelevat."

Ap. t. 5:33   Kun he sen kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ...

- ja he tahtoivat tappaa heidät.

Jumalan Pyhä Henki asuu kokaisessa uudestisyntyneessä kristityssä. Eivät muiden yläpuolelle korotetut narsistit jossakin pohjan perukoilla ole missään erityisasemassa. Varsinkin kun heidät on valittu seurakunnann alamaisina palvelemaan seurakuntaa, eikä paisumaan seurakunnan herroiksi ja mestareiksi ohi Kristuksen sanan.

Eräs uskova kirjoitti:

miten itse ajattelen. Turha minun on yrittää pakottaa sinua uskomaan samalla tavalla, joten enempi väittely lienee turhaa.

Joka tapauksessa: Kristityn kutsumus on olla kuuliainen Jumalan Sanalle, ei ihmisten keksimille säännöille.

Minusta tuo ajatus kuuliaisuudesta ja tottelemattomuudesta on juuri sitä, että mitataan uskoa ihmisten keksimien sääntöjen perusteella.

sain aikaan tunteen väittelystä. Ei ollu tarkotus inttää tai intättää, kääntyä tai käännyttää. Ihmisten ajatuksia on vaan mielenkiintosta katella erikulmista kyselemällä. Mihinkää uskoon en kuulu, enkä siksi itteäni lue varsinaisesti uskovaiseksi, ja varmaan se paistaa läpi ja pystyttää pientä yhteisymmärrystä estävää muuria ja voi varmaan tuntua inttämiseltä.

Mutta kiitos pitkämielisyyestä ja keskustelusta :)

jos kirjoitti:

sain aikaan tunteen väittelystä. Ei ollu tarkotus inttää tai intättää, kääntyä tai käännyttää. Ihmisten ajatuksia on vaan mielenkiintosta katella erikulmista kyselemällä. Mihinkää uskoon en kuulu, enkä siksi itteäni lue varsinaisesti uskovaiseksi, ja varmaan se paistaa läpi ja pystyttää pientä yhteisymmärrystä estävää muuria ja voi varmaan tuntua inttämiseltä.

Mutta kiitos pitkämielisyyestä ja keskustelusta :)

Tarkoitat pientä asiaa, niin Imatran Vesikko sanoi: kaikki synnit anteeksi, ei Jumala anna tipottain anteeksi, Jeesuksen nimessä ja veressä .

jos kirjoitti:

sain aikaan tunteen väittelystä. Ei ollu tarkotus inttää tai intättää, kääntyä tai käännyttää. Ihmisten ajatuksia on vaan mielenkiintosta katella erikulmista kyselemällä. Mihinkää uskoon en kuulu, enkä siksi itteäni lue varsinaisesti uskovaiseksi, ja varmaan se paistaa läpi ja pystyttää pientä yhteisymmärrystä estävää muuria ja voi varmaan tuntua inttämiseltä.

Mutta kiitos pitkämielisyyestä ja keskustelusta :)

Ahaa, nyt ymmärsin pointtisi paremmin kun kerroit, ettet kuulu liikkeeseen vaan tarkkailet asioita ikään kuin ulkoapäin (?)

Siinä tapauksessa haluaisin selvittää vielä sellaisen asian, että kristillinen usko ja kristillinen seurakunta toimii, tai pitäisi toimia, oikeastaan päinvastoin kun maallinen esivalta. Kristillisessä seurakunnassa paimenten tulisi olla seurakunnan palvelijoita, eikä erehtymättömiä auktoriteettejä, kuten maallinen laki. Seurakuntalaisilla pitäisi olla oikeus ja myös velvollisuus arvostella asarnattu sana Raamatun valossa. "Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvä on", kehottaa Raamattu. Kristillisen seurakunnan ydinajatus on, että kaikki ovat saman arvoisia. Näin siis minä uskon.