Vapaehtoinen

En ole koskaan ollut sosiaalinen.
Se ei tarkoita sitä ettenkö halutessani pärjäisi ihmisten kanssa.
Minua sanotaan rohkeaksi ja helpoksi lähestyä, kanssani on kuulemma helppoa keskustella.

Mutta en oikeasti haluaisi olla kenenkään kanssa missään tekemisissä.
Moni on lähestynyt minua mukavan ensivaikutelman saatuaan, minä vain luisun pois ja pidän kaikki käsivarren mitan päässä.
Olen tällä hetkellä omaishoitaja.
Hoidettava on liikuntakyvytön läheiseni, onneksi hän ei myöskään ole seurallinen joten saan olla omissa oloissani kunhan autan häntä kaikessa missä tarvitaan.
Lapset ovat aikuisia, heilläkin on lapsia.
En oikein välittäisi nähdä heitäkään, vaikka rakastankin lapsiani,huolehdin ja ajattelen heitä paljon.
Molemmilla menee hyvin heillä on hyvät ammatit ja pärjäävät loistavasti.
Olen suunitellut myydä asuntoni ja muuttaa ihan tuntemattomaan paikkaan asumaan, kotimaahan tai ulkomaille.

Silloin saisin elämältä sen mistä olen aina haaveillut, olla ihan vain itselleni.
Olisikohan syynä se että minulta on siitä asti kun kynnelle kykenin vaadittu enemmän kuin olisi ollut kohtuullista.

En ole onnellinen mutta en onnetonkaan.
Tiedä sitten kuinka kävisi jos yksinäisyyteni olisi pakon sanelemaa.
4502
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

mut jos todella pystyt olemaan yksin kun todellakin kkaan ei tule kylään niin sitten.

Mutta oletko todella valmis siihen yksinäisyyteen/eristäytyneisyyteen?
Oletko ollut ennen niin?

Äänestä
  • Että kuinkas sitten jos yksinolo olisikin pakon sanelemaa eikä vapaaehtoista.

    Ei meillä lapsia lukuunottamatta ketään ole käynyt vuosiin.
    Olen saanut sitkeimmätkin lopettamaan.
    Matkustelen paljon yksinäni.
    Minulle on matkallakin erittäin vastenmielistä jos joku tuppautuu seuraani.

    Olen elänyt muutamia vuosia aivan yksinäni.
    Olin silloin kaikkein onnellisin mitä eläessäni olen koskaan ollut.
    Nyt on tämä läheisen hoito joten en voi sanoa olevani yksin vaikka aikaani vietänkin paljon yksin.

    Luulisin erakoitumiseni johtuvan syvästä pettymymisestä ihmisiin.
    En ollut toivottu lapsi ja se minulle myös näytettiin päivittäin.
    Hyväksyntä oli aina suuren työn takana.
    Avioiduin alaikäisenä mielenterveysongelmaisen alkoholistin kanssa, hänen sukunsa oli sitä mieltä että en ole tarpeeksi hyvä miehelle, vaikka hänen kanssaan ei itseäni lukuunottamatta kukaan muu olisi pärjännyt.
    Minua on käytetty paljon hyväksi ja aliarvioitu aivan turhaan.
    Silti olen pärjännyt hyvin taloudellisesti, henkisestikin olen aika sinut itseni kanssa.

    Ei minua pysty kukaan psykiatri eikä terapia enää muuttamaan koska olen kohtalaisen tyytyväinen elämääni, kai tämä on minun keinoni selviytyä.
    En tunne todellakaan menettäväni mitään vaikka ei ketään läheistä ystävää olekaan.

    Äänestä

  • pohtinut kirjoitti:

    Että kuinkas sitten jos yksinolo olisikin pakon sanelemaa eikä vapaaehtoista.

    Ei meillä lapsia lukuunottamatta ketään ole käynyt vuosiin.
    Olen saanut sitkeimmätkin lopettamaan.
    Matkustelen paljon yksinäni.
    Minulle on matkallakin erittäin vastenmielistä jos joku tuppautuu seuraani.

    Olen elänyt muutamia vuosia aivan yksinäni.
    Olin silloin kaikkein onnellisin mitä eläessäni olen koskaan ollut.
    Nyt on tämä läheisen hoito joten en voi sanoa olevani yksin vaikka aikaani vietänkin paljon yksin.

    Luulisin erakoitumiseni johtuvan syvästä pettymymisestä ihmisiin.
    En ollut toivottu lapsi ja se minulle myös näytettiin päivittäin.
    Hyväksyntä oli aina suuren työn takana.
    Avioiduin alaikäisenä mielenterveysongelmaisen alkoholistin kanssa, hänen sukunsa oli sitä mieltä että en ole tarpeeksi hyvä miehelle, vaikka hänen kanssaan ei itseäni lukuunottamatta kukaan muu olisi pärjännyt.
    Minua on käytetty paljon hyväksi ja aliarvioitu aivan turhaan.
    Silti olen pärjännyt hyvin taloudellisesti, henkisestikin olen aika sinut itseni kanssa.

    Ei minua pysty kukaan psykiatri eikä terapia enää muuttamaan koska olen kohtalaisen tyytyväinen elämääni, kai tämä on minun keinoni selviytyä.
    En tunne todellakaan menettäväni mitään vaikka ei ketään läheistä ystävää olekaan.

    Tunnut kyllä ihan fiksulta ihmiseltä.

    Kunhan et eristäydy täysin muista niin ei kai siinä mitään.

    Äänestä

tutulta.Koen itseni erilaiseksi,kuin muut.Ja sitten vaan luisun jotenkin pois.Erilaisuudenhan pitäisi olla rikkautta.Haluaisin kuitenkin,että minulla olisi enemmän ystäviä ja kavereita.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yksinäisyys* kirjoitti:

En ole koskaan ollut sosiaalinen.
Se ei tarkoita sitä ettenkö halutessani pärjäisi ihmisten kanssa.
Minua sanotaan rohkeaksi ja helpoksi lähestyä, kanssani on kuulemma helppoa keskustella.

Mutta en oikeasti haluaisi olla kenenkään kanssa missään tekemisissä.
Moni on lähestynyt minua mukavan ensivaikutelman saatuaan, minä vain luisun pois ja pidän kaikki käsivarren mitan päässä.
Olen tällä hetkellä omaishoitaja.
Hoidettava on liikuntakyvytön läheiseni, onneksi hän ei myöskään ole seurallinen joten saan olla omissa oloissani kunhan autan häntä kaikessa missä tarvitaan.
Lapset ovat aikuisia, heilläkin on lapsia.
En oikein välittäisi nähdä heitäkään, vaikka rakastankin lapsiani,huolehdin ja ajattelen heitä paljon.
Molemmilla menee hyvin heillä on hyvät ammatit ja pärjäävät loistavasti.
Olen suunitellut myydä asuntoni ja muuttaa ihan tuntemattomaan paikkaan asumaan, kotimaahan tai ulkomaille.

Silloin saisin elämältä sen mistä olen aina haaveillut, olla ihan vain itselleni.
Olisikohan syynä se että minulta on siitä asti kun kynnelle kykenin vaadittu enemmän kuin olisi ollut kohtuullista.

En ole onnellinen mutta en onnetonkaan.
Tiedä sitten kuinka kävisi jos yksinäisyyteni olisi pakon sanelemaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu