sieluuni kantautui kuiskaus,
tule ja astu veteen
niin astuin ja muutuin
aalloksi
inhtohimoni oli rakkaus
ihoani ei enää koskettanut
intohimo, hänen
aaltona tunsin hänen
kosketuksensa
suudelma jäi tyhjäksi
unelmaksi
suuri rakkauteni jäi
aaltoihin minun kanssani
kulkemaan ja huuhtelemaan
hänen ihoansa
tule ja astu veteen
niin astuin ja muutuin
aalloksi
inhtohimoni oli rakkaus
ihoani ei enää koskettanut
intohimo, hänen
aaltona tunsin hänen
kosketuksensa
suudelma jäi tyhjäksi
unelmaksi
suuri rakkauteni jäi
aaltoihin minun kanssani
kulkemaan ja huuhtelemaan
hänen ihoansa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaunis ja kaihoisa runosi. Jotenkin tämä saa kyyneleet silmiini tänään. Joskus tuntuu että jotakin peruuttamatontakin voi sattua niin että unelmatkin pyyhkäistään tosta vain noin pois.
sanat syntyvät surusta ja ikävästä. Mutta unelma
ei ole vielä kadonnut, sekin on vierellä.kiitän.