En tiedä mikä olisi oikea palsta, mutta kokeillaan tätä. En ole ollenkaan ylpeä kertoessani, että olen reilun vuoden tapaillut naimisissa olevaa n. 50-vuotiasta miestä, jonka perheessä on omien murrosikäisten lasten lisäksi sijoitettuna kouluiän kynnyksellä olevia lapsia. Lapset ovat olleet sijoitettuna noin kaksi vuotta. Tiedän miehen yksityisistä perheasioista hyvin vähän, sen parempi, mitä vähemmän tiedän. Sijaislasten hankinnasta hän on maininnut, ettei hän niitä halunnut, mutta kun toinen halusi, ei ollut vaihtoehtoja. Kertomansa mukaan parisuhde on mennyt sen jälkeen entisestä huonommaksi, ystäväperheet kaikonneet jne. Miehen työ on vaativaa ja näkyvää.
Koko tuttavuutemme ajan, mies on tuonut esille väsymystään, sitä miten työ vie päivittäin paljon ja sen jälkeen alkaa vaativien lasten hoito ja kasvatus. Omaa vapaa-aikaa hänellä ei juurikaan ole ja erittäin harvassa ovat kertomansa mukaan hetket, jolloin hän saa olla ihan yksin omien ajatustensa kanssa. Mekin tapaamme vain työmatkoilla. Hyvin usein arki-iltoina ja viikonloppuisin mies on yksin lasten kanssa, toisen sijaishuoltajan menoista en tiedä, mutta mies on usein toistuvasta ”yksinhuoltajuudestaan” kiukkuinen. Hän kuvaa elämäänsä oravanpyöräksi, josta haluaisi pois.
Tuleeko jollakin jotain järkevää mieleen, mistä tässä on kysymys? Minkä takia keski-ikäiset aikuistuvien lasten vanhemmat ovat hankkineet alle kouluikäisiä sijaislapsia? Vaikka parisuhde on jo ennen sijaislapsia ollut ongelmallinen? Mikä pitää miestä tässä kuviossa? Mikä väsymisestä on vaativien sijaislasten osuus (huom. miehen ikä 50v)? Voivatko sijaislasten sijaisvanhemmat ylipäänsä erota? Jne.? Mainittakoon vielä, etten ole miestä itselleni vailla, vaan päinvastoin harkitsen vakavasti välien katkaisemista. Kiitos asiallisista näkemyksistä.
Koko tuttavuutemme ajan, mies on tuonut esille väsymystään, sitä miten työ vie päivittäin paljon ja sen jälkeen alkaa vaativien lasten hoito ja kasvatus. Omaa vapaa-aikaa hänellä ei juurikaan ole ja erittäin harvassa ovat kertomansa mukaan hetket, jolloin hän saa olla ihan yksin omien ajatustensa kanssa. Mekin tapaamme vain työmatkoilla. Hyvin usein arki-iltoina ja viikonloppuisin mies on yksin lasten kanssa, toisen sijaishuoltajan menoista en tiedä, mutta mies on usein toistuvasta ”yksinhuoltajuudestaan” kiukkuinen. Hän kuvaa elämäänsä oravanpyöräksi, josta haluaisi pois.
Tuleeko jollakin jotain järkevää mieleen, mistä tässä on kysymys? Minkä takia keski-ikäiset aikuistuvien lasten vanhemmat ovat hankkineet alle kouluikäisiä sijaislapsia? Vaikka parisuhde on jo ennen sijaislapsia ollut ongelmallinen? Mikä pitää miestä tässä kuviossa? Mikä väsymisestä on vaativien sijaislasten osuus (huom. miehen ikä 50v)? Voivatko sijaislasten sijaisvanhemmat ylipäänsä erota? Jne.? Mainittakoon vielä, etten ole miestä itselleni vailla, vaan päinvastoin harkitsen vakavasti välien katkaisemista. Kiitos asiallisista näkemyksistä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..kait ne sijaisvanhemmatkin ovat ihmisiä, niin ikävää kuin tuo onkin. Tekevät virheitä, väsyvät ja uupuvat.
Itse en näe tuossa mitään ihmeellistä, tämmöistä elämä on. Olisiko jo aika huomata ja armahtaa - sijarit ovat inhimillisiä, taistelevat ihan samojen elämän realiteettien kanssa niin kuin muutkin.
Miksi sijaisvanhemmat eivät voisi erota???
kirjoituksesi perusteella ensimmäisenä mieleen, että perheen äiti on pelännyt jäävänsä tavallaan hyödyttömäksi, kun omat ei enää tarvitse ja muuttavat pois.
Se on ollut ehkä paniikkiliike, minkä vaimo on halunnut, ihan omaksi turvakseen.
Vaimo muutoin varmaan joutuu olemaan paljonkin yksin, jos miehellä on paljon työkiireitä ja menoja.
Sij.lapset on sitten otettu siihen tavallaan vaimon "harrastukseksi".
Eivät ole ottaessaan tajunneet, kuten ei meistä kukaan, mihin on tullut ryhdyttyä.
Mieskin on varmaan vaan vaimon mieliksi suostunut ja nyt on rankkaa, kun sitä ei pääse pakoonkaan.
On vain oltava isän korvikkeena vieraille lapsille, halusi tai ei, kun lapset siinä samassa huushollissa asuvat.
Sitä vain ihmettelen, et kuinka sossu on antanut noinkin pieniä tuon ikäsille sijoitukseen.
Sossuilla ainakin pitäisi olla tieto työn vaativuudesta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Etenkin kun ottaa tuossa iässä ensimmäiset lapset. Vanhat konkarit, jotka jo tietää mihin ryhtyvät on vähän eri asia, vaikka jo ikääkin olis.
Ei kukaan voi tajuta miten koko oma yksityisyys katoaa ja oma elämä kokee täydellisen muutoksen ja vielä aivan hallitsemattomasti.
Sijareiksi ryhtyvillä on yhtä monta erilaista tarinaa motiiveista, kuin on ihmisiäkin, joten ihan arvailua vaan. Luulisin kuitenkin, et jotain tuohon suuntaan voi olla taustalla.
Nyt ovat ehkä molemmatkin huomanneet haukanneensa liian ison palan, mutta kun lapset ovat jo kotiutuneet, niin ei voi poiskaan laittaa.
Mahtaako vaimo jaksaa yksin lasten kanssa, jos ero tulis.
en käsitä, miksi mies kertoo näitä omia ja perheensä ongelmia sinulle eikä käsittele niitä vaimonsa kanssa, jolloin asialle voisi tehdä jotain.
joku sanoi, että pahinta uskottomuudessa on se, että uskoton vie parisuhteensa ulkopuolelle tunteensa ja tarpeensa, jotka kuuluisivat parisuhteeseen ja näin on "lainamiehesi" tapauksessa kåynyt.
en tuomitse suhdettanne. se on harmillista, että mies, joka on osa perhettä, ei osaansa hoida. vaikka se vaimo haluaisi yksin tehdä koko perhettä koskevia päätöksia, olisi miehellä täysikasvuisena ihmisenä ollut oikeus ja velvollisuus sanoa sanasensa. jälkikäteen on höpsöä itkeä ulkopuoliselle, että kun se vaimo vaan...
sanopa miehellesi, että hoitaa hommat kotona ja palaa sitten luoksesi.
kuullostaa. Mä menetin osittain oman lapseni tällaselle pariskunnalle.
Akka oli jo pettänyt aiemmin (sain myöhemmin tietää) ja saatuaan lapseni hän takertui kuin kyy lapseeni.
Hän oli saanut jostain väärää infoa, etten "parane" koskaan, vaikka kyse oli synnärin jälkeisestä masennuksesta.
Jaksoin taistella lapseni puolesta niin kauan, että sain hänet kotiin, mutta se vaurioitti molempia.
Niin lasta kuin minuakin äitinä.
Siksi vihaan sijareita ja sossuja. En luota enää oikein kehenkään, koska taustalla on näin julma teko.
Kun asuimme taas lapseni kaa yhdessä, niin sijari-akka läksi toisen äijän matkaan. Jälkeen päin ajatellen uskon että tosi moni sijoitus on vain tarkoitettu paikkaamaan romuna olevaa parisuhdetta?
Silti sossuille esitetään niin fiksua pride-koulutuksineen.
Kerro aloittaja näiden sijoitettujen lasten vanhemmille TOTUUS! Se on kultaakin arvokkaampaa. He voivat saada lapsensa takaisin ja alkaa elää normaalia perhe-elämää.
Sijaisuus ei ole normaalia.
Jos kukaan, niin lapsi kärsii siitä aina eniten!
että vedät oman tapauksesi perusteella liian yksioikoisia johtopäätöksiä.
Sijoituksesta kärsivät aivan varmasti sellaiset lapset, jotka ovat aiheetta otettu huostaan tai huostaa jatketaan tarpeettomasti.
Sen sijaan lapset, jotka ovat eläneet vailla minkään laista perus hoivaa ja turvaa ja tietävät, ettei sitä ole saatavilla myöhemminkään, niin ennemminkin nauttivat, kun pääsevät sij.perheeseen, jossa heistä huolehditaan.
Eivät mistään hinnasta haluaisi muuttaa enää siihen kotiin, mistä pois ovat päässeet.
Pahinta mitä heille voisi tapahtua, olisi joutua kotikokeilun jälkeen takaisin lastenkotiin.
itkeviä miehiä ollut maailman sivu. Aina pettäjällä löytyy joku selitys pettämiselleen, eikä se aina pidä yhtä todellisuuden kanssa. On vain niin mukava järjestää pientä vaihtelua elämäänsä, koska kotona on muka se kamala vaimo... Voihan tuossa olla tietysti tottakin toinen puoli, tiedä häntä, kun en tunne tapausta.
Eniten säälittävät ne sijaislapset, koska ei heihin voi olla heijastumatta se, että sijaisisälle heidän läsnäolonsa on rasittavaa ja vastenmielistä.
En minäkään sinua tuomitse, mutta silti sinuna lopettaisin tapaamiset perheellisen miehen kanssa. Paljon mahdollista, että hän hankkii tilallesi uuden ystävättären, mutta silloin sinä et ole enää mitenkään vastuussa hänen tunne-elämänsä sekoittamisesta. Sillä tavalla tai toisella ulkopuolinen suhde verottaa lisää voimia kotona jaksamisesta. On aivan turha miehenkään pettää itseään kuvittelemalla, että ulkopuolinen suhde jotenkin paikkaisi niitä puutteita, joita kotona on.
On mahdollista myöskin, että sijaisäidillä on sängyn lämmittäjä, sijaislapsi eikä omasta ukostaan piittaakaan. Mieluimminhan sijaisäiti nuorta notkeaa miestä ottaa kuin tutuksi tullutta ukkoaan. Sellaisia naisia on näissä sijaisäityköissä. En tunne ketään muuta ihmistä ja varsinkaan naispuolista joka tekee tuollaista, mutta erään sijaisäidin tunnen. Kaimani on tämä hutsu kaiken lisäksi.
Kysyessäni nyt jo täysi-ikäiseltä pojaltani onko hän kuullut sijaisista mitään, häntä oikein alkoi kuvottamaan ja kakisti vaivoin, ettei halua kuulla koskaan mitään sijaisäidistä. Arvasin jotenkin ja kysyi, viettelikö sijaisäiti. Poikani sanoi että kyllä ja vielä oli sijaisäiti tarjonnut itseään myohemminkin heidän satuttuaan samaan ravitsemusliikkeeseen. Poikani oli ollut isommassa seurueessa, tapahtumalle on näkijöitä ja kuulijoita. Enää ei olla sijaiskodin seinien sisäpuolella. Poikani oli antanut sijaisäidille pakit, jonka jälkeen sijaisäiti oli alentanut itsensä vonkaamaan kuka mukaansa huolisi hänet.
Sijoiteuilta muiltakin kuulemani mukaan on aivan tavallista sijaispaikoissa, että siellä sekstaillaan sikin sokin. Mikä estää sijaisia ja vanhempia käyttämästä omaa sukupuoltakin olevia huostaanotettuja. Sijoitettujen on varmasti vaikeaa asioista kertoa ja siksi ihmiset luulevat ettei sitä tapahdu. Poikani ikään kuin oksensi suustaan asian, en usko että hän olisi oma-aloitteisesti koskaan asiaa ottanut puheeksi, ellen olisi havainnut hänen käytöksessään vastenmielisyyttä sijaisäitiä kohtaan ja kysynyt suoraan. Mitenkähän tässä selviää eteenpäin, kun hallinto-oikeus ja Korkein hallinto-oikeus pitivät huostaanoton voimassa perusteella, että sijoituksella turvataan lapseni kasvu ja kehitys. Eihän perusteluissa kyllä mainita, että mihin päin turvataan. Saakeli, millaista porukkaa istuukaan hallinto-oikeuksissa, liekö heillä osakkeita sijaikotien osakeyhtiöissä, vai miksihän puoltavat tuollaista tavallisen ihmisen moraalilla katsottuna kuvottavaa rikosta. Minulla oli yhteydenpidonrajoitukset, keksityillä väittämillä. Sossun ja minkä hyväksyi hallinto-oikeus oikeana toimintana, motiivi alkaa aueta. Ja todisteet on hävitetty, sijaisäiti on pillunsa pessyt.