lapsi 7v

Meillä koita on jättikokoa joten jo sen koonkin vuoksi on pelottava. Lauhkea luonne ja rotunsa tapaan ystävällinen jne. Ja kun sillä on purentavika niin ei saa pahaa jälkeä vaikka yrittäisikin..

Kuitenkin olemme aina pitäneet koiran erillään lapsista jos ovat ilman aikuista kotona. Eli koiralla on tilana iso kodinhoitohuone/pukuhuonetila. Koirahan nukkuu kun kotiväki on pois joten siellä on sille paras paikka. Tila on siis tehty koiraa silmitellen aikanaan..

Eläimestä ei koskaan tiedä ja jos mittasuhteet on epäedulliset niin pelaisin varman päälle. Vielä siihen kaverit päälle niin epävarmuus lisääntyy.

Voin sanoa, että ei ole kivaa kun oma koira puree. Meillä siis aikaisempi pienempi ja lppoisa koira puri lasta ja pahasti. Syy ei koskaan selvinnyt, teorioita on ja paljon..

Jätimme aikaisemmin saksanpaimenkoiramme ja ekaluokkalaisen keskenään kotiin edes suuremmin miettimättä asiaa (koira toki kiltti ja lapsi osasi käyttäytyä sen kanssa). Enää emme sitä tee. Nimittäin naapurin koira (myös kiltti ja lapsiin tottunut) puri meidän esikoululaistamme naamaan ilman mitään syytä ja aikuisten läsnäollessa. Kukaan ei provosoinut mitenkään ja koira makasi kaikessa rauhassa paikallaan. Nousi vain ja käveli poikani eteen, hyppäsi päälle ja puri naamaan. Tikkejä tuli yli 100 ja sairaalassa vietettiin aikaa. Hyvä kun henki säilyi, mutta naama on riekaleilla ja pilalla.

Tästä opin, että edes siihen aina kilttiin ja ystävälliseen koiraan ei voi luottaa. Ja opin myös sen, ettei aikuinen voi suojella lastaan tuollaiselta vaikka vieressä seisoisi. Mutta jos aikuinen on paikalla, niin hän voi sentään edes soittaa ambulanssin välittömästi, jos tällaista tapahtuu. Jos tuo tilanne olisi tapahtunut kotona lapsen ollessa koiran kanssa kahden, niin hän olisi ilman muuta kuollut ennen kuin apu olisi tullut paikalle, koska ei olisi pystynyt sitä tilansa vuoksi paikalle kutsumaan.

En haluaisi peloitella ja harvoin niin käy, että koira sekoaa. Jos sellainen tilanne kuitenkin tulee ja koira puree lasta pahasti, niin aamusta on todella pitkä aika maata lattialla ja odottaa, että äiti tai isä tulee kotiin (jos sitten sattuu olemaan hengissä ja tajuissaan).

Meillä lopetettiin saksanpaimenkoira, koska lapsi ei enää pystynyt tapauksen jälkeen elämään koiran kanssa samassa talossa ja itse emme olisi millään pystyneet jättämään heitä hetkeksikään keskenään koskaan. (Ja koira ei olisi sopeutunut uuteen kotiin ja oli jo aika vanhakin.)

Meillä on kaksi koiraa, iso ja pieni. Iso saa ison vahingon aikaan, jos jotain menee vikaan, ja pieni voi vammautua helposti pahastikin, lapseenkaan ei voi luottaa, jos ei koiraankaan. Ja leppoisia ovat molemmat, mutta riskiä en ota. Meilläkin siis eristetään koirat ja lapset toisistaan. Ajat ovat lyhyitä, joten ei siitä kukaan kärsi. Ja meilläkin on tilat tällaiseen järjestelyyn nykyisin.

Me asumme maalla ja koiramme (keskikokoisia) viettävät lähes kaiket päivät ulkona irti silloin, kun joku perheestä on kotona, yksin ollessaan ovat sitten sisällä, kun ulkona ei ole koppeja tai häkkejä niille. Lapset ovat pienestä pitäen olleet koirien kanssa aivan vapaasti, aamulla se, joka viimeiseksi kotoa lähtee, kutsuu koirat sisälle ja se, joka ensin tulee kotiin, laskee ne ulos.. tosin välillä koirat ramppaavat alvariinsa ulos ja sisään (raapivat ovea ja haukahtelevät merkiksi halusta tulla tai mennä). Itse teen vuorotyötä, käytännössä siis olen paljon päivisin kotona. Ikinä en ole edes ajatellut, että minun pitäisi laittaa koirat jonnekin eristyksiin siksi aikaa, kun me aikuiset emme ole kotona. Kurjaa olisi koirillakin olla kiinni teljättynä jossain, kun kuulevat kuitenkin, että joku on kotona... ties vaikka tuollainen tekisi niistä turhautuneita ja kateellisia ja vihaisia! Hyvin on mahtuneet koirat ja penskat aina tuolla pihassa juoksemaan, siinähän heistä on seuraa toisilleen. Toinen koiristamme nukkuu yöt meidän sängyssä, toinen viettää yönsä jonkun lapsen jaloissa. Näin oli asiat minunkin lapsuudessani, ja hyvinpä tuo toimii nykyisinkin.