eikös se tee 9 päivää selvinpäin, josta pois tosi pahat krapulapäivät 3 kpl ja jatkokrapulapäivät masennuksineen (lue: ei suihkua eikä ulos ovesta) 4 kpl. Eli tässä kuussa olen elänyt (lue: pakollista kaupassa käyntiä ja pyykinpesua) 2 päivää.
On se hyvä, että olen kirjoittanut päivyriin. Saa katella näin jälkeenpäin miten "pitkällä" olen. Nyt kolmas päivä Antabuksella ja olen päättänyt, että kärsin IHAN MITÄ VAAN mieluummin kuin känniä aamusta iltaan. Ehkä tänään ulkoilen, mutta enpä tee enää mitään pakosta.
Ps. Eivät sit ottaneet katkolle ennen juhannusta, vaikka olin täysin itkuromuna eikä edes ollut viinaa veressä - sanoivat, että täyttä on. Näin tuen saaminen Helsingissä hah-hah-hahaaa, mut hyvää kesää kamut:)
On se hyvä, että olen kirjoittanut päivyriin. Saa katella näin jälkeenpäin miten "pitkällä" olen. Nyt kolmas päivä Antabuksella ja olen päättänyt, että kärsin IHAN MITÄ VAAN mieluummin kuin känniä aamusta iltaan. Ehkä tänään ulkoilen, mutta enpä tee enää mitään pakosta.
Ps. Eivät sit ottaneet katkolle ennen juhannusta, vaikka olin täysin itkuromuna eikä edes ollut viinaa veressä - sanoivat, että täyttä on. Näin tuen saaminen Helsingissä hah-hah-hahaaa, mut hyvää kesää kamut:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nyt pitää täälläkin varmaan taas yrittää olla selvinpäin, muuten ei hyvä heilu. Juodaan teetä yms.
Se on jännää, kuinka kännätessä ne päivät vaan häviää jonnekin. Ja kun tarpeeksi pitkälle menee niin jää kyllä suihkut ja syömiset kaupassa käynnistä puhumattakaan. Lentää minullakin varmaan hiki ensi yönä, lensi jo viime yönä ja hellettäkin piisaa. Ei kännisen elämä hääviä ole mutta kun ne tuskat pyrkii unohtumaan ennemmin tai myöhemmin ja sitten sama ralli on taas päällä. Eikä uskalla lopettaakaan kuin seinään ja sitten säädetään korjaussarjojen kanssa. Olen tosin onnistunut katkaisemaan putkia ilman suurempia kärsimyksiä oikein mitoitetulla korjaussarjalla ja ruuat siihen päälle. Mutta kai se sen merkki on kuitenkin, ettei homma ole enää hanskassa. Tsemppiä vaan teillekin.
äläkä muutenkaan pulttaa, mutta minusta olisi mukava tietää minkä ikäryhmäläisen kanssa vastailee.
Sellainen tarkkuus riittäisi kuin 20-30 jne.
Koska vastaamiseen saisi silloin ikäänkuin sanomaa enempi. Itse olen 50-60. (tunnen kylläkin olevani 30-40)
En tiedä onko se sittenkään loppujen lopuksi niin välttämätöntä, kun kuitenkin ollaan ikäänkuin samassa joukkueessa taistelemassa tuota viinapirua vastaan.
Sinäkin kyllä olet aika veijarimaisen nikin itsellesi ottanut. Tuo tietenkään ei pidä morkkiksessa paikkaansa.
Ajattelin vaan siitä, että kun teet justiin niinkuin itsekkin, ettei ulos halua mennä, eikä puhelimeen vastata senkummemmin kuin ei vieraitakaan juuri kylään toivoisi.
Kohta on pari kuukautta edellisestä 8 päivän putkesta, enkä vieläkään ole kokonaan toipunut.
Minä olen koko tänä vuonna ollut yhtä monta päivää kännissä, kuin sinä kuukaudessa. Minähän olen aivan nöösi poika sitten tällähetkellä. Mutta kyllä tuollaisiakin kuukausia on joskus ollut. Mutta ei lähivuosina.
Minulla on nyt menossa sellainen suurempi remontti tuossa äpättitouhussa, ettei ole koskaan aikaisemmin ollutkaan. On joka alan spesialistia mukana.
huomenna on taasen terapeutin kanssa keskutelu. On ollut viikottain. Kuutena viikkona oli kolmekkin tapaamista viikossa kahden eri terapeutin kanssa. Toinen oli päihdeklinikan ja toinen sitten tuolta mt-puolelta. Masennusta minulla on ollut, jota olen aikani viinalla korjaillut, ja senhän tietää mitä siitä seuraa.
Nyt sitten käsitellään kokonaisuutena asoita, siis päästä varpaisiin asti, ja koko perheen osalta.(tällä hetkellä enää vaimoni ja minä)
Minä se meillä se ainut ryyppääjä olen ollut. En mikään viikottainen ottajakaan sen enempää kuin kuukausittainenkaan, mutta tuo putkettaminen on suurin ongelma. Mikä perkele sen saa aikaiseksi.
Ei se joka kerta sitä vaadi. Kuitenkin aivan liian usein.
Nyt tuohon on tehtävä loppu, sillä ei ole ollut hyviä seuraamuksia elämän suhteen.
Joten työnimenä on nyt kokonaisvaltainen elämisenlaadun parantaminen.
Kaikki menee muuten ihan hänekseen jos en saa itseäni aisoihin. Tuo masennuskin iskee sitten kiinni kynsin ja hampain kun putkettamisen lopettaa. Hyi kun se on kanssa hankala kaveri.
Ei nukuta ei nälätä, mutta vituttaa sitäkin enemmän.
Eiköhän me tästä nousta, ja sitten pidetään kunnon kemut. Siis KUNNON kemut. Minkälaiset sitten ja missä lieneekin.
Minä olen ainakin vielä heinäkuun ottamatta. Elokuusta en vielä tiedä, mutta kai sekin pitää pyhittää raitiimmalle elämälle.
Viinapirulla on vaarana menettää hyvä kaveri, kun alkoi pitämään kelkassaan liian pitkiä aikoja. Omapa on vikansa.
minä ainakin jo olen, neljäkymppiä on tullut täyteen. Olisi tietysti hyvä rajapyykki ajatella niinkin, että jos vielä toiset 40 saisi täyteen niin ne voisi elää selvin päin.
Mites muuten tuo terapiahomma, koetko että siitä on apua? On vissiin aika pitkä prosessi kuitenkin, ja vaatii varmaan kärsivällisyyttä. Mistä sitä tietää, ehkä mullakin on jotain piilevää alakuloa, vaikka mielestäni olen yleensä hyvällä tuulella. Paitsi tänään. Pikku pelko hiipii persuksiin, ei olisi kiva joutua kärrättäväksi piipaa-autolla haimatulehduksessa tai jossain krampissa sairaalaan. Töitäkin pitää taas huomenna tehdä, joten toivottavasti tämä tärinä hellittää. Olen kyllä huomannut, että kun on vaan pakko tehdä hommaa niin kyllä se paha olokin alkaa hävitä.
Koitetaan taas pärjäillä tuon viinapirun selättämisessä, kukin tavallaan. Voisihan sitä AA:takin kokeilla, ei kai se mitään ota jos ei annakaan. Jos tuntuu, että ei itse pärjää.
Mittarissa 45 ja siitä jotain parikymmentä vuotta paljon tai vähemmän paljon kännissä. Minulla on ollut selkeitä henkisen puolen ongelmia (= morkkis, häpeä, itseinho) kankkusessa nyt jotain 3,5 vuotta. Menetin aika paljon asioita 2004 - rahaa, mökin, asunnon, auton, asiakkaita ym. Ne jutut ei enää paina, kaikki tutut ja sukulaiset tietää asiat, kun en onneksi koskaan ole osannut pitänyt turpaani kiinni ja ihmiset ovat kummallisen ymmärtäväisiä.
Muistutat jotenkin hyvää ystävääni. Ajattelin vaan ystävänikin masennuksesta/alakulosta, että se vaatii hiiirveesti itseltään kokoajan. Vaaditko sinä? Minäkin vaadin, ehkä minunkin perfektionisti ja holisti vaan tykkää kulkea käsikädessä? No hoh-hoijaa, menipä kotipsykiatritasolle...Mukavat päivät sinulle kuitenkin, ei kai täällä olla ku kerran.
olen minäkin yhden työpaikan ryyppäämisen takia mutta siellä en kyllä viihtynyt muutenkaan. En tietenkään saanut mitään lomarahoja tai vastaavaan vaan pelkän viimesen palkan siihen päivään asti käteen. En vieläkään tiedä, kuinka siitä selvisin. Olin niin perse auki etten olisi edes voinut tilata lentolippua Suomeen. Pari hyvää kaveria jeesasi alkuun. Sitten yhtäkkiä kaikki lutviutui kohdalleen ja oikeastaan paremmaksi kuin ennen. Tähän mennessä en ole töpeksinyt uuden työn puolesta mitään, mutta sekin voisi tietysti tapahtua ja sitten olisi asiat aika mullin mallin.
Putken jälkeen minäkin nyt teen hulluna töitä ja kotikin tulee siivottua lattiasta kattoon viimesen päälle. Se parantaa ainakin vähän morkkista.