Mun vauva on viihtynyt viikolta 30 perätilassa. En jaksa uskoa, että enää kääntyy. Tuntuu olevan tila jo aika vähissä, päällään puskee mahaa ja sf-mitta on tosi iso. Syntymäpainoarvio on ollut 4kg luokkaa.
Onko kääntämiseen pakko suostua? Sattuuko se? Riskejä kai on kuitenkin? Alateitse en halua perätilavauvaa yrittää synnyttää. Mieluummin otan itselle haavakivut kuin vauvalle mahdollisesti sijoiltaan menneet lonkat.
Jos sektio sovitaan, kuinka pitkälle raskauden annetaan jatkua? Lähelle LA:ta? Vai odotetaanko että synnytys käynnistyy luonnollisesti ja sitten leikataan?
Onko kääntämiseen pakko suostua? Sattuuko se? Riskejä kai on kuitenkin? Alateitse en halua perätilavauvaa yrittää synnyttää. Mieluummin otan itselle haavakivut kuin vauvalle mahdollisesti sijoiltaan menneet lonkat.
Jos sektio sovitaan, kuinka pitkälle raskauden annetaan jatkua? Lähelle LA:ta? Vai odotetaanko että synnytys käynnistyy luonnollisesti ja sitten leikataan?
Vastaukset 20
Vanhimmat
tutullani jouduttiin kääntämään lapsi koska oli perätilassa, ei ainakaan sanonut että sattui mutta nopeasti se oli ohi, lääkäri vaan otti mahan päältä kiinni ja pyöräytti, hassun näköistä ja tämä tuttuni sanoi että se oli vaan muljahdus :) jos olisi vielä kääntynyt takaisin niin ei olisi voitu enää kääntää ja ilmeisesti olisi menty sektioon. luulisi että päättäävät leikkausajan lähelle laskettua aikaa.
Lonkkaluksaatio ei johdu synnytystavasta, vaan siitä että vauva on pitkään olla perätilassa. Sektioidussa ihan yhtä paljon lonkkaluksaatiota.
Erityisen paljon lonkkaluksaatioita havaitaan perätilasynnytysten yhteydessä.
http://www.terveysportti.fi/terveysportti/Dlehti2.tunnista?a=Y&t=H&fname=D94041.htm
Lonkkaluksaatiosta en ole kuullut, että johtuisi perätilasta, vaan perätilasynnytysten yhteydessä tulee useimmiten. Laita googleen hakusana lonkkaluksaatio. Myös tytöillä sitä jostain syystä on enemmän. Monisynnyttäjillä vähemmän, koska kohtu on jo tilavampi. Edellä mainitsemasi asiat ovat jo tiedossa, joten lukeminen jäi. On luettu jo opiskeluaikana nuo asiat.
No tuossa nuo synnytyslääkärit pokkana väittävät, että lonkkaluksaatio ei johdu synnytystavasta. Koskas olet opiskellut, tuossa ei kuitenkaan nyt mitään ihan vanhaa tietoa.
Vastasyntyneen lonkkaluksaatio ei johdu eikä sen esiintyminen riipu synnytystavasta (Hsieh ym. 2000).
Hsieh YY, Tsai FJ, Lin CC, Chang FC, Tsai CH. Breech deformation complex in neonates. J Reprod Med 2000;45:933-5.
Suositteletko sinä perätilassa mieluummin sektiota, sillä minua kovin yritetään käännyttää synnyttämään alakautta?
lonkkaluksaatio perätilalapsilla syntyy useimmiten alatiesynnytyksen yhteydessä jos vauva on syntymässä esim toinen jalka edellä ns.balleriina-asennossa. Lonkkaluksaatioita voi toki tapahtua myös normialatiesynnytyksessä, yleisempää se on kuitenkin perätila-alatiesynnäreissä. Sektioiduilla vauvoilla ei niinkään ole luksaatioita vaan lonkat ja jalat vievät hieman enemmän aikaan suoristuakseen kohdussa olleen asennon vuoksi, mutta siellä ne eivät kuitenkaan ole vielä useinkaan vaurioituneet.
kohdussa jo kehittynyt luuston kasvuhäikkä eli se lonkkanivelen monttu johon pallo asettuu, on kehittynyt huonosti ja yleensä joltakin sivulta liian loiva ta matala tuo reuna eli se ei voi syntyä hetkessä.
Luotatko yhteen lähteeseen. Asioita on katsottava monelta eri kantilta. Vaikka kääntöä yritetään, se ei aina onnistu tai vauva päättää kääntyä takaisin. Kyllä vain lonkkaluksaation yksi syy on perätilasynnytys, toki muitakin syitä on, mutta on asiatonta tulla väittämään, ettei se ole yksi syy. En ala maallikoiden kanssa väittelemään mitä tapaa ja kelle suosittelen. Näitä eri ihmisten kommentteja kun luet, niin näet asiaa monelta eri kantilta. Tottakai lääkärit suosittelevat alakautta synnyttämään perätilassa, jos on hyvät lantion mitat yms. Eikä sektiotakaan voi kaikille suositella automaattisesti. Kuitenkin äiti saa sektion helpommin jos vauva on perätilassa, kuin esimerkiksi edes ahtaaksi epäilyn lantion takia tai synnytyspelon. Lääkäreitäkin on erilaisia. Jääköön nämä vastaukset nyt tähän.
Jeps, Suomi24 keskustelupalsta on kuitenkin lopulta se luotettavin lähde, mistä kannattaa tietonsa ammentaa.
Mulle kätilö sanoi, että uudelleen synnyttäjillä saattaa kääntyä vielä synnytyksen käynnistyessäkin, mutta tietty jos kauheen iso vauva on niin ei ehkä sitten.
Mulla rv 30 nyt ja perätila. Esikoinen oli jo raivotarjonnassa rv 27 lähtien. Pelottaa, että miten käy. Kuulin, että aikoinaan oli erään naisen lapsi käännetty ja se oli koskenut äitiin kovasti ja se oli silti pyrkinyt takaisin. Käännöstä johtuen lapsi oli vammautunut. Kaverini taas sai lapsen sektiolla rv 38, lapsi perätilassa eikä sitä oltu yritetty edes kääntää, vaikka vielä pienikokoinen. Nykyisin kai tuon kääntämisen kanssa ollaan varovaisempia. Lonkkaluksaatiosta en ole kuullut, että johtuisi perätilasta, vaan perätilasynnytysten yhteydessä tulee useimmiten. Laita googleen hakusana lonkkaluksaatio. Myös tytöillä sitä jostain syystä on enemmän. Monisynnyttäjillä vähemmän, koska kohtu on jo tilavampi jne. Toivotaan, että vielä kääntyy! Itse en anna kääntää!
mitään riskejä, normaali toimenpide.
Kääntämiseen liittyy aina riskejä!!!!Siihenkin ryhdyttäessä on huomioitava monta seikkaa, lapsen koko, rv:t, äiti, kohtuarvet yms. Ei tehdä enää nykyisin ihan rutiinisti.
kääntämiseen liittyy aina riskejä vauvalle! Sen takia vauvan vointia aina seurataan ainakin sydänäänien kuuntelulla. Vauvalle saattaa tulla ruhjeita tai murtumia, mutta pahin riski on liian lyhyt tai kaulan ympäri kietoutunut napanuora, jolloin vauva saattaa jopa pahimmassa tapauksessa kuolla hapenpuutteeseen (tai sitten vain saada aivovamman).
Paljon vastauksia aiheesta!
Eli, kääntämisestä saa kieltäytyä? Itse oon ensisynnyttäjä ja vauva on keskikokoista kookkaammaksi arvioitu. En halua ottaa mitään turhia riskejä. Mikä on vaan vauvalle parhaaksi. Tuntuu olevan jo nyt niin ahtaassa, että ihmettelen jos kääntyy itsekseen.
totta kai saa kieltäytyä.. eikä se mun käsittääkseni ole ees harvinaista, ettei äiti sitä halua yritettävänkään. mulla yritettiin sitä esikoisen kohdalla, mutta lääkäri itekin luovutti nopeasti kun oli lapsivettä jo sen verran vähän eikä suostunut helposti kääntymään. musta se ei sinänsä pahalta tuntunut, mutta se on tosi yksilöllistä. perätilaan siis poika jäi, ja suunniteltu sektio oli pari päivää ennen laskettua aikaa.
mä en halunnut perätilasynnytystä vaikka olisi ollut mitat lantiossa ok, jotenkin ne riskit vaikutti ja se, että perätilan ulosautto on aina vähän erikoistilanne; lääkäri mukana jne.. sektioajan sain vain soittamalla eli siitä ei tarvinnut erikseen käydä keskustelemassa kun oli oman päätöksen tehnyt. rohkeasti vaan tekemään mikä itestä parhaalta tuntuu. :) sektiota ei kannata pelätä, mulle ainakin oli helppo kokemus.
ensimmäistä lastani yritettiin kääntää. Sattui todellakin kun kaksi lääkäriä ruhjoi vatsaa kaksin käsin. Sydänäänet heikkkeni vauvalla( napanuora todettiin olevan lyhyehkö) ja käännös keskeytettiin. Saivat minut kuitenkin puhuttua ympäri alatiesynnytykseen. Iso virhe jota kadun loppuelämäni ajan.
Lapsi vaurioitui pahoin synnytyksessä. Molemmat solisluut murtuivat, toinen hartia oli pois paikoiltaan, ja vauvan niska- ja kaulahermot vaurioituivat (erbin pareesi: olkapunoshermovaurio ja revenneitä lihaksia) päätä ulosautettaessa. Itselle epparin lisäksi syvät repeämät lähes peräaukkoon asti.
Tyttö nyt tomera hieman yli 3-vuotias, mutta vieläkin käydään toisen käsivarren toimimattomuuden takia fysioterapiassa ja pikkuinen usein vieläkin kärsii hermosäryistä niskassaan, niihin ei vieläkään ole löytynyt tarpeeksi tehokasta ja samalla turvallista lääkitystä.
Lopun elämäni ajan tulen katumaan ratkaisuani. Aivan turhaan laitoin viattoman lapsen kärsimään pahasta kivusta.
Toinen lapseni (myös perätilassa) syntyi luonnollisestikin sektiolla ilman sen kummempia mietintöjä, ja sanomattakin selvää, toisessa sairaalassa kuin esikoiseni. Käännökseen en lähtenyt ollenkaan. Ja lopputuloksena hyvinvoiva, virkeä ja ennen kaikkea täysin terve poika. Itse toivuin todella nopeasti leikkauksesta. En käyttänyt ollenkaan kipulääkitystä (edes sairaalassa), haava parani täysin viikossa ja kauppakasseja raahailin jo parin viikon päästä yksikseni. Sairaalassa kävelin täysin normaalisti jo leikkausta seuraavana päivänä.
Sektioaika minulle annettiin kolme viikkoa ennen laskettua aikaa ja sektio tehtiin viikoilla 39 4. Jos lähtee syntymään ennen, leikataan päivystyksessä. Ainakaan Naistenklinikalla eivät suosittele perätilalapsen synnyttämistä alakautta ensisynnyttäjille. Alatiesynnytys vaatii hyvin pienikokoista vauvaa ja todella tilavaa lantiota äidiltä. Lisäksi synnytysasento ko. tapauksessa on aina puolimakaava ja jalat telineissä, mikä vaikuttaa lapsen hapensaantiin, pidentää ponnistusvaihetta ja lisää repeämisen mahdollisuutta. Poikkeuksetta myös tässä tapauksessa leikataan eppari.
Sektioissa on toki omat riskinsä, vaikkakaan perusterveelle äidillä niiden todennäköisyys on häviävän pieni. Ja perätilavauvan kannalta sektio on aina turvallisempi vaihtoehto syntyä!
Ja mulle on kaiken kokemani jälkeen kenenkään turha tulla väittämään muuta.
Niin ja kääntämiseen ei kenenkään ole pakko suostua. Käännöksistä muutenkin vain noin puolet onnistuu ja niistäkin osa päättää käänyä takaisin perätilaan.
Esikoiseni oli perätilassa ja kieltäydyin kääntöyrityksestä. Minullekin yritettiin "myydä" kääntämisen riskittömyyttä. Kun sektio päätös oli jo tehty sairastuin maksantoimintahäiriöön ja verenpaine nousi niin , että loppuviikot söin lääkkeitä molempiin ja vauvan sydänkäyriä seurattiin päivittäin. Leikkauspäivää edeltävänä päivänä ultrassa näkyi suhteellisen iso väliseinä , joka sektiossa kirurgin mukaan oli todennäköinen syy ahtauteen ja perätilaan. Sai tehdä tosissaan töitä , että lapsi saatiin ulos jalat olivat sinertävät ja pituutta oli hieman yli 40cm , paino 3kg. Istukka oli repalaisena. Kirurgin mukaan ei tällaista käänneellä , synnytetä alateitse ilman pahaa jälkeä. Kun nyt katson kaunista , tervettä lastani tiedän sisimmissäni tehneeni oikein.
Nyt joitain vuosia myöhemmin pikku kakkonen on täsmälleen samassa asennossa ja seinämästä tiedetään. Mikäli asento olisi normaali pitäisin alateitse synnytystä itsestäänselvänä vaihtoehtona. Taitaa kuitenkin olla sektio edessä.
Koen erittäin surullisena väitteet siitä , että siinä pääsisi jotenkin helpommalla. Oma toipumiseni vei kauan , monta kuukautta. Itselleni on kuitenkin tärkeintä lopputulos lapsi on terve.
Mitään huonommuutta en myöskään tunne. Ei äidin rakkautta mitata maailmaantulotavalla. Äidillä on oikeus päättää kehostaan , mutta mielestäni sektion on hyvä olla lääketieteellisesti perusteltu. Molempia varmasti jännittää , tähän voi saada keskustelu apua terveydenhuollosta.