Ajatusteni harmaassa olohuoneessa
Hulluuden talon tyhjissä huoneissa
Näen mielipuolen unia
Odotan ystävääni; unohdusta
Pehmein käsin peittelemään
Kuiskimaan lohdun sanoja
Pimeys kiertää kehää huoneessa
Aivojen ruostuneet ketjut eivät suostu liikkumaan
Olen lukittuna tähän aikaan ja paikkaan
Olenko elossa
Vai näenkö sairaan vanhuksen unta?
Liekkini väri on sininen
Sisältä kuollut ja hiipuva
Hulluuden talon tyhjissä huoneissa
Näen mielipuolen unia
Odotan ystävääni; unohdusta
Pehmein käsin peittelemään
Kuiskimaan lohdun sanoja
Pimeys kiertää kehää huoneessa
Aivojen ruostuneet ketjut eivät suostu liikkumaan
Olen lukittuna tähän aikaan ja paikkaan
Olenko elossa
Vai näenkö sairaan vanhuksen unta?
Liekkini väri on sininen
Sisältä kuollut ja hiipuva
Vastaukset 3
Vanhimmat
unenomainen huokaava, kaunis surrealisminen runo.
Kauniita sanakuvia ja tunnetiloja.
Surullinen.
Tykkäsin.
Kiitos.
Kiitos hunaja71 ja Lindal kommenteistanne. Minulta putoilee nyt näitä melankolisia runoja, mutta silti olen itse hyvällä tuulella. Ehkä tämä tyyli vain sopii minulle paremmin.
Sama riipovuus tässäkin, ei tule mittään.
Kirjoitat nyt niin koskettavia runoja, että tässä
tulee kohta tippa linssiin.
Kyllä Sinä olet elossa. Hiivatti vieköön, ei
eloton mies/ihminen pysty kirjoittamaan. Eikä ai-
nakaan tällaisia runoja.