Tihkuvat päivät

Päivät tihkuvat ohitseni
Keittiön kahvinkeitin ulvoo suruissaan
Minusta on kasvanut
arvotonta ihmisromua
Tajusin sen tänä aamuna
Ja aloitin taas polttamaan



Käsissäni on voima murskata
Silti punoin kukkaseppeleen
Löysin vain ohdakkeita
Tästä puuttuu lause
Sitä on mahdoton kirjoittaa

Haluan palata paikkaan,
Jonka vain lapset muistavat ajoittain
Ruohikolta tuoksuvaan jokirantaan
Satujen maailmaan,
Jossa menninkäiset tanssivat
Multaisilla vuoteillaan

Se on kasvanut pois minusta
Lapsuus.
Eikä kukaan muista,
Miltä ääneni kuulosti nuorena

Silti aamukahvini maistui sinulta
4143
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

erikoisesti kerronnallinen oli runosi. Mielenkiintoisesti ja sulava lukuisasti kirjoitettu. Unenomaisuutta tästäkin löytyy.
Jollain tapaa myös huokaava.
Jännä suorastaan.
Tykkäsin. Kiitos.

Äänestä

Joka kerta uudestaan
lumoudun sanoistasi!

Upeuden Sinä kirjoitit!

Äänestä

ei, ei sen kuulu olla niin
että Luoja on luonut minut tähän maailmaan
kärsimään
ihmisromuksi kaikkeutteen

eihän ?

miksi etsiessäni kukkasia
löysin vain ohdakkeita
miksi kaikki on minusta kuollut
ja miksi olen unohdettu jokaiselta

haluan takaisin sinne
missä nurmimatto tuoksuu
satujen valtakuntaan
menninkäisen ja päivänsäteen kehään

vaikka kaikki on niin mustaa
silti
aamukahvissani maistuit Sinä
ja tuulen laulussa

kuulen kaipauksesi

vai onko sekin vain utopiaa ?
---

Mes, tämä runosi riipaisee ja syvältä. Sinä olet
vielä niin nuori - ei tällainen runo passaa ol-
lenkaan. Aivan kuin olisit maasi myynyt, ja oli-
sit ilmaa vaikka tekstisi ei ole kyllä sitä.
Se on todella koskettavaa, mutta Sinun näköisesi
kyllä.

Äänestä
  • Aina jaksatte kannustaa. Olette ihania!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Messias kirjoitti:

Päivät tihkuvat ohitseni
Keittiön kahvinkeitin ulvoo suruissaan
Minusta on kasvanut
arvotonta ihmisromua
Tajusin sen tänä aamuna
Ja aloitin taas polttamaan



Käsissäni on voima murskata
Silti punoin kukkaseppeleen
Löysin vain ohdakkeita
Tästä puuttuu lause
Sitä on mahdoton kirjoittaa

Haluan palata paikkaan,
Jonka vain lapset muistavat ajoittain
Ruohikolta tuoksuvaan jokirantaan
Satujen maailmaan,
Jossa menninkäiset tanssivat
Multaisilla vuoteillaan

Se on kasvanut pois minusta
Lapsuus.
Eikä kukaan muista,
Miltä ääneni kuulosti nuorena

Silti aamukahvini maistui sinulta

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu