Tämä suomi on niin kieroutunut suorituskeskeinen yhteiskunta, että täällä pitää paikkansa aina lunastaa jollakin suoritteella kuuluakseen johonkin tiettyyn ryhmään. Lapsettomat kait täällä on eniten syrjittyjä ja ne tätä yhteiskuntaa pystyssä pitävät. Heitä vastaan on olemassa erittäin hyvä ase, nimittäin LAPSETTOMUUS, ja siitä on hyvä aina vittuilla ja näppäytellä ja tehdä omia tulkintoja miksi tuo ihminen on niin huono ettei ole sanut lapsia, vai eikö ole halunnut?!
Mutta mitä sinä haluat lapsesi avulla saavuttaa?:-haluatko kenties sitoa puolisosasi, haetko paikkaa yhteiskunnassa, hyväksyntää vai mitä? Kenties teet kun kaverikin tekee?
Tai nainen tekee kun miehen kaverilla on ja pitäähän oman miehenkin se mieskunto todistaa. Vai haluatko sinä nainen kenties huomiota ??
Vaan ihan oikeasti, mieti ja vastaa rehellisesti?
Mutta mitä sinä haluat lapsesi avulla saavuttaa?:-haluatko kenties sitoa puolisosasi, haetko paikkaa yhteiskunnassa, hyväksyntää vai mitä? Kenties teet kun kaverikin tekee?
Tai nainen tekee kun miehen kaverilla on ja pitäähän oman miehenkin se mieskunto todistaa. Vai haluatko sinä nainen kenties huomiota ??
Vaan ihan oikeasti, mieti ja vastaa rehellisesti?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ja lämpöä kylmään suhteeseeni. Ehkä lapsi auttaa, i hope so. Ja toki haen yhteiskunnallista hyväksyntää.
Kyllä se niin on, että arvojärjestys menee uusiksi, kun lapsi tulee. Sen arvasin jo esikoista odottaessani. Halusin saada uutta sisältöä elämään, joka tuntui urakesteisenä turhata ja välillä todella merkityksettömältä. Kun sitten sain esikoisen, meni elämänarvot täysin uusiksi, työ ei enää merkinnyt kaikkea, parisuhteeseen tuli uutta syvyyttä, rakastajasta kun tuli isä ja tunsin itseni äitinä paljon tärkeämmäksi ihmiseksi, kun omasta mielestäni tarvittuna ja tehokkaana uraohjuksena :).
Eli kaipa sitä jokainen haluaa olla tarvittu ja tärkeä, äitinä sitä on varmasti eniten. Kuulostaa pöljältä, mutta myös itseensä tutustuu paljon paremmin, kun saa lapsen. Joutuu ajattelemaan paljon omia arvoja ja omaa lapsuutta - syitä, miksi minusta tuli tällainen.
Ajankohtaan saattaa vaikuttaa ympäristötekijät, muuten en noita mainitsemiasi motiiveita pitäisi kovinkaan terveinä. Tuskin (tai toivottavasti) monella syyt on tuollaisia.
En ole kanssasi samaa mieltä lapsettomista yhteiskunnan tukipilareina. Kyllä perheelliset osansa tekee, tuottavat lisää kansalaisiakin, jotka sitten maksavat myös lapsettomien eläkkeet aikanaan. Mieheni on hyväpalkkainen ja minunkin palkkani on työssä ollessani ok. Veroja olemme siis makselleet aika reippaasti uramme aikana ja koska lapsia on alettu tehdä vasta kolmikymppisinä, on veroja jo tullut makseltua ihan mukavasti. Lapsettomilla ja perheellisillä on kaikilla oma roolinsa yhteiskunnassa, lapsettomat (naiset) etenevät ehkä nopeammin tai pidemmälle urallaan, äidiksi ryhtyvät tiedostavat sen ja päättävät silti hankkia lapsia.
Olen pahoillani, jos esim. sinä olet haluamattasi lapseton. Sitä en soisi kenellekään.
Juu, olisi ehkä pitänyt laittaa tuohon aloitukseen se ikähaarukka, eli rajata se tarkoittamani ihmisryhmä nuoremmaksi, esim, alle 25v.
Tokihan se kolmikymppisenä on asia pikkuisen erillä tavalla ajateltuaja muutenkin asiaa ajateltu.
Minulle lapset ovat syy elää. En halua myöskään ajatella, että olisin vanhana yksin. Olen aina ollut sitä mieltä, että juuri lasten hankkiminen on itsekästä, eikä se, että EI hanki lapsia.
Minua ei raha ja nyky-yhteiskunta, joka on täysi paska, kiinnosta ei sitten yhtään. Täällä on niin moni asia perseestä...
onko pahakin masennus alla?
et lapsia saa. Ainakin monille.
Se on sitä et jos ei käytä ehkäisyä tai ehkäisy pettää, niin lapsia tulee. Ennen vanhaan varsinkin ei varmasti ajateltu mikä olisi lapsien tulon tarkoitus. Varmasti lapsettomatkin silloin olivat samalla tasolla kuin ne joilla oli paljon lapsia?
Itselläni ei ollut tarkoitus hommata lasta. Lapsi päättikin itse tulla, kun ehkäisy petti. Iloisin vahinko on mulle ainakin ollut ja äitiys on kasvattanut kovasti ja muuttanut elämän katsomustani. Toista nyt odotamme. En halua et lapseni jäisi ainokaiseksi. Siinä on syy siihen.
kyllä ennenvanhaan tehtiin lapsia fiksummista syistä. Ei ne olleet mitään kulissia kuten nykyaikana!
Mun tärkeimmät syyt tehdä lapsi ovat tietysti:
1. Masu, jota muut ihailevat ja kahdehtivat.
2. Ei tarvitse mennä töihin, yhteiskunta maksaa elämiseni.
3. Saan sisältöä muuten niin tyhjään elämääni.
4. Kun kaikilla kavereillakin on jo.
5. Joku vihdoin ja viimein rakastaa minuakin.
Eikös noi ole ihan hyviä syitä?
tuo on varmaan se yleisin syy. Ikävä kyllä!
Hei!
No minulla suurin syy on ehdottomasti se, että haluamme mieheni kanssa täydentää ihanaa perhettämme jälkeläisillä. Rakastamme niin paljon toisiamme, että toivomme suurinta lahjaa, jonka saada voi, omaa lasta, useampaakin, jos vain mahdollista. Olen aina halunnut äidiksi, pidän lapsista ja rakastan hoitaa vauvoja. Haluan olla muutaman vuoden kotiäitinä ennen siirtymistä työelämään. Haluan nähdä, kuinka onnelliseksi rakas mieheni tulee pitäessään ensi kertaa sylissään lastaan. Haluan perheen, se luo minulle turvaa ja tulee olemaan suuri rakkaudenkohteeni, elämäni tärkein asia.
huomiota sinä haet ja hyväksyntää...
Saan orgasmeja kun voin velvoittaa jonkun muun ihmisen nostamaan lastenrattaani bussiin mennessäni työkkärin kautta Heselle lounaalle.