mikä siinä on, että isovanhemmilla on oikeus pitää heidän omilla ehdoillaan lapsenlapsia ? kyllä se lapsen edun mukaista on joko toimia vanhempien ehdoilla tai sitten ilmoittaa ettei hoida ollenkaan. Kyllä jokainen tietää joka vähänkin tuntee isovanhempansa mikäli tämä ei jaksa tai on sairas. Kyllä niillä isovanhemmilla riittää aikaa ja motivaatiota dokaamiseen ?? minä en ainakaan osoita minkäänlaista empatiaa/sympatiaa ihmistä kohtaan joka toimii itsekkäästi omaa nautintoa ajatellen.
en ymmärrä
milla milla milla
241018
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei kaikki ole dokaaja?
En mä ainakaan, enkä hyväksy sellaista! HYI, HYI!
mutta toisaalta pienet lapset eivät käsitä mummon tai papan juupas-eipäs mentaliteettia. Joko niihin lapsenlapsiin luodaan suhde tai sitten ei. Pitäisi puhua ennemmin lasten ehdoista kuin vanhempien tai isovanhempien. Aikuiset ihmiset hoitakoot mielipide-eronsa omalla ajallaan.
en ymmärrä kun toitotetaan velvollisuuksista. Minä en ainakaan tunne velvollisuutta vaan vastuunkantamisen tunnetta. Tuntuu kun puhutaan velvollisuudesta, että lapset on tehty ilman todellista tunnetta. Kyllä se lastenlasten "tapaaminen" ja vanhusten "tapaaminen" huom ei hoitaminen pitäisi lähteä silkasta empaattisuudesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta ja kaipuusta. Tuntuu varmaan monista että nämä ovat korulauseita mutta EI kyllä minä ainakin haluan välittää ympärillä olevistani ja toimia sen mukaisisesti enkä silkasta velvollisuudesta ym. Säälittää monien vanhusten yksinäisyys ja lastenlasten vieraantuminen ehkäpä tämä nykyinen ajattelutapa mitä olen täältä lukenut on johtanut tähän pahoinvointi ongelma yhteiskuntaan. Pitää varmaan opetella olemaan itsekäs ja nauttia elämästä !
Niin silloinhan sinä huolehdit lapsesi isovanhemmista kun he ovat vanhoja etkä laske sitä, että onkos mummo hoidon ansainnut aikoinaan. Siis jos mummo nyt ei "kannakaan vastuuta" niin eihän se tarkoita, että sinä et vuorostasi "kanna vastuuta" sitten, kun mummo apua tarvitsee. Tai jos tarkoittaa, niin sitten et ajattele että hoito on vastuullisuutta vaan että se on velvollisuus, pakkopulla, jota ei tarvitse tehdä, ellei hoidon kohde ole aikoinaan ollut itse riittävän "vastuullinen". Vai?
Ihanaa, että joku on säilyttänyt tuon asenteen elämään! Minunkin mielestäni on mukavaa autella, enkä koe sitä "velvollisuudekseni". Mukavaa, kun on vielä tyttäreni isovanhempien lisäksi isoisovanhemmat meidän puolelta hengissä! "Jouduttiin" taannoin kuukaudeksi lähtemään maalle hoitamaan lonkkaleikkauksesta toipuvaa isomummoa. Tytär rakastaa sitä paikkaa kun on iso pihakin, missä temmeltää. Viikon päästä taas "joudutaan" lähtemään sinne lomailemaan ja hillastamaan.. :D Hyvää kesää kaikille!
Hienoa, että sinulla on noin hyvin. Sinulla on tasapainoinen lapsen lapsesi äiti. Olen kateellinen sinulle.
Monikin mummo kirjoittaa täällä että hän ei saa auttaa vaikka niin kovasti haluaisi ja monissa tapauksessa jopa suorastaan sitä tarvittaisiin. Joten kyllä se asenne on silloin sillä äidillä vikana, jos ei auttamiset ole riittäviä tai jos sitä on liikaa.
minkä tähden minä välittäisin anopista joka ei ole meidän perheeseen ns suhteita luonnut vaan toiminut "velvollisuuden tunteesta". Eihän minulla ole mitään empaattisuutta tällaista ihmispoloa kohtaan. Tämä on kierre jonka anopin luulisi siihen ikään mennessä ymmärtävän eikä toimivan velvollisuuden tunteista. Suurin osa teistä isovanhemmista on todella ITSEKKÄITÄ. Dokatkaa vaan ja eläkää omaa elämäänne meikä saa kyllä "empaattista" ULKOPUOLISTA hoito-apua !
kyllä se auttaminen ja hoitaminen pitäisi olla myös lapsen hyvinvoinnin mukaista ! vielä perheen kokonaisuutta tukevaa....varmaan löytyy ja olen lukenutkin muutamista "hyvistä" "järkevistä" isovanhemmista mutta aika paljon näissä kommenteissa mättää.
"kyllä minä ainakin haluan välittää ympärillä olevistani ja toimia sen mukaisisesti enkä silkasta velvollisuudesta"
Näin sinä kirjoitit. Ja sen jälkeen sanot, että et aio välittää anopista, joka ei ole luonut perheeseesi suhteita vaan toiminut velvollisuudesta (mistä sinä senkin tiedät?).
Etkö ymmärrä, että sanomisesi ovat ristiriidassa? Yhtäältä olet mielestäsi maailman empaattisin, kaikkia lähimmäisiä rakastava ihminen, mutta toisaalta anoppiisi ei tämä ylimaallinen empatiasi ylläkään? Mutta sehän on anopin oma syy, niinhän. Ei vaan kannata vaatia toisilta enempää kuin mitä itsekään haluaisi heidän eteensä antaa tai tehdä. Kostomentaliteetti on huono asia. Siitä huolimatta, että joku loukkaisi sinua, ei kostamalla asiat parane eikä sinulle tule parempi mieli. Rakasta vihollistasi.
voihan sitä nätisti sanoa mummolle, että ei luvata lapsille ennenkuin asia on varma.=)
ei jossitella lapsen kuullen.=)
”mikä siinä on, että isovanhemmilla on oikeus pitää
heidän o m i l l a; e h d o i l l a a n lapsenlapsia ?
kyllä se lapsen edun mukaista on joko toimia
v a n h e m p i e n; e h d o i l l a tai sitten ilmoittaa ettei hoida ollenkaan.
Kyllä jokainen tietää joka vähänkin tuntee i s o v a n h e m p a n s a mikäli tämä e i j a k s a tai on s a i r a s.
Kyllä niillä isovanhemmilla riittää aikaa ja motivaatiota dokaamiseen ?? minä en ainakaan osoita minkäänlaista empatiaa/sympatiaa ihmistä kohtaan joka toimii i t s e k k ä ä s t i; o m a a nautintoa ajatellen.”
;-) ;-)) ;-))))
A) heidän o m i l l a; e h d o i l l a a n lapsenlapsia ?
B) v a n h e m p i e n; e h d o i l l a ?
- Ehdot sai koulussa, kun oli kokeet ja opetetut asiat eivät olleet tiedossa!
(¤!¤)
Minun Minä ei anna miu; Ehtoja.
Lapsenlapsi osaa elellä useammassa asunnossa, erilaisten ihmisten kanssa. (säännöt ja tavat)
Miniä ei sanele; ehtoja, myöskään Päiväkotiin, tuskin menee sanelemaan Kouluun tai Armeijaa…
C) i s o v a n h e m p a n s a ?
mikäli tämä e i j a k s a tai on s a i r a s. !!!!!!
- kerropa mikä lääkitys vanhemmillasi on ja mihin vaivoihin?
- mikä oli syy viimeiseen, tai yleensäkin lääkärissä käyntiin?
VAI puhutko omista isovanhemmistasi siis vanhempiesi vanhemmista?
Mummi muni mutsini ollessaan 28,7v.
Mun mutsini muni mun ollessaan 30 v.
Minä munin poikani ollessani 26,5 v.
Poikani muni poikansa ollessaan 30,7v.
Mummi olisi siis 108 v. (kuollut)
Mutsi 90v. (kuollut)
Mie oon 60v. (sairaseläkkeellä)
Poikani on 33.
Pojanpoika 2,7kk…
Miniä on 34v. vastuuntuntoinen ja ehdottoman hyvä kasvattaja sen näkee pojanpojastani ja toisinaan jopa pojastani.
Pojanpoika on mummun kultana yhteisinä aikoina ja aina seuralaista tarvittaessa. Mummulassa mummulan säännöillä ja kotonaan olemme kodin säännöillä…
haloo sie toivottavasti olet saanut ne ehdot kerran niin tarkka sanavalinnoista olet???
Sinun mielestä on kurjaa, että lapsesi isovanhemmat ottavat lasta vierailulle/hoitoon silloin kun heille itselleen sopii, eikä silloin kun sinä haluat? Sekö tässä oli pointti?
Olen isovanhempi ja rakastan lapsenlapsiani. Käyn töissä, vaivoistani en todella puhu lapsilleni koska minusta heidän ei tarvitse niistä tietää. Lapsenlapset otan pyydettäessä hoitoon jos minulle sopii, aina ei sovi ja silloin saavat järjestää hoitoavun muualta tai omat menemisensä toisella tavalla. Miksei minulle aina sovi? Joskus on töitä, joskus tapaan ystäviäni, joskus olen jumpassa, joskus olen ulkomailla ja joskus haluan levätä, ehkä vaikka "dokata". En suostu tästä syyllistymään, olen omat lapseni jo hoitanut. Onneksi lapseni ovat fiksuja ihmisiä ja ymmärtävät asian, hyvin olen siis heidät kasvattanut...
sehän on ihan normaalia ja erittäin hienoa, että hoidat oman aikataulusi mukaan lapsen lapsiasi tai siis tapaat heitä. Sinä varmaan autat mikäli sinun aikatauluun sopii perhettä kun he todella tarvitsevat apua. Hoidat vamraan myös lapsen lapsiasi "ei velvollisuuden tunteesta" vaan ihan muista syistä sekä olet luonut ja ylläpitänyt terveet perhesuhteet. Meikäläisen tapauksessa mummi ei ole edes hoitanut omaa lastaan vaan itse nojautunut aikoinaan apuun eikä itse osaa siis apua hädässä tarjota ??? kaljottelee varmaan ja tiedä mitä muuta tekee tosin se ei meille kuuluu mutta arvomaailmamme ym eivät yksinkertaisesti kohtaa. En edes uskalla antaa pidempi aikaiseen hoitoon vaikka enemmälti apua tarjoaisi. En tosin ymmärrä kyllä tätä tapausta...
Siis anoppisi ei ole edes omaa lastaan hoitanut vaan hoidattanut muilla? Ja kaljottelee yms?
M I K S I ihmeessä sinä edes valitat sitä, ettei anoppi voi hoitaa lastasi enempää?????????
Koita nyt vaan hyväksyä, anoppi on sellainen, eikä kannata hänelle hoitoon viedä eikä myöskään tarvi valittaa, kun ei apua tarjoa. Mieti lapsesi parasta!
näin minä olen tähän asti toiminutkin mutta anoppi niin niin haluaa nähdä ja hoitaa....olen antanut ne muutamat tunnit ja hän on sanonut että kaikki on hyvin vaikka hoidollisesti ja lapsen parasta/hyvinvointia ajattelen kaikki ei ole mallillaan. Nyt tuli STOP palkattu hoitaja huom eläkeläinen ja mummi saa nähdä lapsen lastaan ani harvoin valvotusti. Lapeni ei ole näyhttelykappale
Ei ne mitään sinun piikojasi tai sinun tarpeittesi tyydyttäjiä ole. Ne on aikanaan tehneet oman osansa lastenkasvatuksessa. Nyt niillä on oma elämä, eikä se välttämättä tarvitse olla sinun perheeseesi liittyvä. Kyllä ne lapset selviää ilman isovanhempiakin, kunhan vanhemmat eivät ole idiootteja. Sinun asenteesi ja suhtautumisesi on se tärkein asia. Mieti sitä!
Minä kyllä hoitelen ihan itsekkäistäkin syistä.Saan siitä iloa omaan elämääni.Hoidan myös silloin kun apua tarvitaan,jos vaan mahdollisuus on.Tuntuu vaan että lastenlasten hoidostakin voidaan näköjään saada valtataistelu äidin ja mummon välille."Kyllä minulla on oikeus määrätä,koska sitä lasta hoidetaan tai ei hoideta".Onneksi meillä ei ole ollut kinaa tällaisesta,yhteisymmärryksessä on sovittu asiasta,en tietenkään vie lapsia hoitooni,jos ei se vanhemmille juuri silloin sovi.
Minäkään en nyt oikein ymmärrä varmaan pointtiasi mikä tässä kirjoituksessasi on.
Minä ainakin hoidan lapsenlapsiani silloin jos apua tarvitaan...ja JOS se myös sopii silloiseen aikatauluuni.
Ei kukaan voi vaatia että isovanhemmat elää VAIN aikuisia lapsiaan ja lapsen/lastenlapsiaan varten.Rakastan lastenlapsiani todella paljon ja hoidan heitä mielelläni, mutta aina ei välttämättä sovi...silloin miniä hommaa hoitoapua muualta.Ei siitä meillä ole koskaan vielä mitään ongelmaa kukaan tehnyt. Hoidan mielelläni lapsia myös niin että vanhemmat pääsevät joskus viettämään ihan omaa aikaa keskenään ja saavat nukkua seuraavana aamuna pitkään eikä tarvii lasten kanssa aamulla nousta ylös vaan saa joskus nauttia pitkästä aamusta :)
Ei isovanhemman tarvitse olla sairas aina jos ei jaksa hoitoon ottaa lastenlapsiaan. Isovanhemmat on omat lapsensa hoitanut aikusiksi...silloinkin kun on ollut sairaana...nyt kun omat lapset on aikuisia, niin ei heidän tarvitse selitellä jos ei sovi ottaa pikkuisia hoitoon. Kyllä näistä hoito asioista aina täytyy keskustella. Ei se ole mikään itsestään selvyys että lapset vain viedään isovanhemmille silloin kun äiti niin haluaa....tai vaihtoehtona on ettet saa hoitaa pikkuisia ollenkaan. Aika outo ajattelu tapa sinulla milla. No onneksi meillä homma toimii, eikä ole koskaan tarvinut vielä miniän kanssa asioista riidellä :)
Ja tiedoksesi vaan....kertaakaan en ole vielä dokannut vaikken olisikaan lapsia hoitoon jostain syystä ottanut (harvemmin tosin on tarvinnut kieltäytyä).
Rakastan niitä pieniä ja hoidan heitä mielellään, ja lapset mielellään tulevat mummin luo hoitoon eikä millään lähtisi pois.
Joillakin isovanhemmilla on se kelju tapa, että he eivät sano heti suoraan, sopiiko lastenhoitohugi vai ei, niin se on erittäin ärsyttävää.
Esimerkiksi viikonloppumatkaa suunnitellessaan vanhemmat kysyvät mummulta, sopiiko ottaa lapset sinä viikonlopuna pariksi päiväksi. Jos isovanhemmat vastaavat, etteivät vielä osaa sanoa, katsotaan nyt, ei taida olla mitään erikoisempaa, mutta puhutaan siitä sitten ensi viikolla, niin koko matkan suunnittelu saattaa tyssätä siihen.
En ole koskaan voinut ymmärtää ihmisten vallanhalua, joka houkuttelee kyykyttämään palveluksen pyytäjää.
Jos vanhemmat tarvitsevat lapselleen hoitajan, niin pakkohan sitä on tiedustella, usein ensin isovanhemmilta. Muutaman katsotaan-nyt-vastauksen jälkeen on kyllä houkutus pyytää apu jostakin muualta silläkin uhalla, että isovanhemmat katsovat tulevansa syrjäytetyiksi tai kelpaamattomiksi.
Tulee mieleen helposti, että isovanhemmat ottavat lapset hoiviinsa vain silloin, kun heille se sopii, eikä silloin, kun vanhemmat todella apua tarvitsisivat. Sitäköhän aloittaja tarkoittaa "omilla ehdoillaan".
Mullekin tuli noita "katsotaan nyt, kylläpä me sitten ilmoitamme miten on"-vastauksia riittävästi, joten enääpä ei tarvi mummoa ja pappaa vaivata. Lapset eivät KOSKAAN ole edes olleet heillä yön yli hoidossa ja mummo on käynyt hoitamassa lapsia omien välttämättömien menojeni takia ehkä 5 kertaa lasten syntymän jälkeen (esikoinen 5v, kuopus 3v). AINA on saanut kuulla tuon "katsotaan nyt" ja olla epätietoisuudessa, onnistuuko hoito vai ei, ja lopulta soittaa vielä perään ja varmistaa, että voiko tulla vai pyydänkö miestä jäämään kotiin, ja sitten on mummo luvannut "kyllä voin tulla, ettei miehen tarvi olla pois töistä".
Minustakin se on jonkinlaista kyykyttämistä, "katsotaan nyt, eiköhän se onnistu mutta mietimme vielä, ilmoitamme kyllä sitten". Mitä miettimistä ja harkitsemista siinä on? Omat lapsenlapset??? Eikä heillä todellakaan mitään muutakaan tekemistä ole??? Ihan kuin kutsuttaisiin jonnekin suuriin valtiollisiin juhliin, joihin menoa pitää jo miettiä, kun ei ole ehkä riittävän hienoja vaatteita eikä ehkä tunne muita kuin presidentin muista vieraista, noin ulkonäöltä???
En enää kysykään vanhempiani avuksi. Kerta kaikkiaan haluan, että on selvät pasmat ja suunnitelmat, mitä tehdään eikä semmoista "no eiköhän me tässä parin päivän päästä jo osata sanoa varmemmin, miten on".
Ja toisin päinkin tuo toimii: kun vanhempani ilmoittavat tulevansa meille yökylään useammaksi yöksi, he tavallisesti sanovat jotain tyyliin "mekin voisimme tuossa heinäkuun alkupuolella, tai joskus niihin aikoihin, tulla käymään teillä vähän lomalla". Ja tämä sanotaan joskus toukokuussa. Sitten kun omia kesämenoja suunnitellessa muistaa, että ai niin ne olivat tulossa lomalle, ja soittaa asiasta vaikkapa kesäkuun puolivälissä, niin "no me nyt tässä vielä katsomme, että koska tulemme, kylläpä me sitten ilmoitamme koska olemme tulossa, mutta eiköhän se joskus tuossa heinäkuun alussa ole". Ekana kesänä en älynnyt tuohon kommenttiin sanoa, että meillä on OMATKIN lomat mietittävänä, niin että jos haluavat että olemme varmasti kotona, ilmoittavat tarkemmat päivämäärät heti. En siis huomannut sanoa tuota, vaan varasimme kalenterista yhden viikonlopun ja seuraavaa viikkoakin vanhempieni vierailua varten. Ja mitä sitten tapahtuukaan... torstaina (jolloin heidän olisi ehkä pikkuhiljaa pitänyt suunnata lomareissulleen) soitettiin, että "ei meillä sitten tullutkaan mitään siitä lomasta, kun tuli kaikenlaista hommaa tässä tällä viikolla..." (eikä mikään homma ollut mitään hätätoimenpiteitä vaativaa vaan tyyliin päätettiinkin nyt maalata tuo autotalli ja käydä koiranäyttelyssä). Kylläpä ärsytti! Seuraavana vuonna sitten tajusin jo kysyä tarkat päivät, koska tulevat ja korostin erikseen, että jos eivät ole oikeasti tulossa, niin ilmoittaa hyvissä ajoin, koska meillä on OMIAKIN suunnitelmia.
Mutta ainahan se on tuota "mepä ilmoittelemme sitten, miten on, kuinka nyt meneekään..." joka asiassa! Ihan kuin ei olisi meillä omaa elämää? (Ja kun vanhempani tulevat kylään, Kauniit ja rohkeat on pakko nähdä kuten kotonakin ja muu elämä tyystin vaientaa niitten ajaksi, ruokien on oltava samoja kuin kotonakin, pullien myös, jopa kahvimerkin, omat petivaatteet tuodaan mukana (no tämä sinänsä ok), ruoka-ajat, sauna-ajat sun muut oltava samat kuin kotonakin... he siirtävät oman elämänsä siis meidän kotiimme muutamaksi päiväksi. Mihinkään ei voi lähteä (esim. ostoksille, rannalle tms) koska eivät ole moiseen tottuneet, mutta sisätiloissa haluavat pysytellä ja katsoa tv:tä kuten kotonakin.....
Ennen kännyköiden aikaa saattoi sattua, että tutut tai omaiset sanoivat tulevansa meille käymään mökkilomalle esim. heinäkuun toisella viikolla.
"Tervetuloa!"
Sitten huomaamme, että pitää ostaa ruuat ja tehdä muut hankinnat, ajaa 10 km päähän kaupalle, ja mitäs, jos he tulevatkin sillä aikaa!
Lappu oveen.
Mihinkään ei uskalla pihalta lähteä, kun ei ole tarkempaa tietoa tulopäivästä.
Jos on pakko lähteä, lappu oveen ja tuloaika siihen: "Odottakaa!"
Sitten ei tullakaan.
Kun kysymme myöhemmin, tuliko joku este, kun ei teitä näkynytkään, niin ei mitään kummempaa estettä, mutta kun oli niin mukava ilma, niin oltiin kotona omassa pihassa, tai mentiinkin risteilylle, tai mummu tulikin käymään. -
Postikortilla olisi voinut ilmoittaa, että suunnitelmat muuttuivat, mutta ei, "siellähän te olitte joka tapauksessa mökillänne, eikö niin?"
Opetus on, että sovitaan päivä ja ilmoitetaan, jos ei sovi. Kännykät jo onneksi on kaikilla. Voimme mekin soitella perään ja kysyä, tullaanko sieltä vai ei.
Saa-nyt-nähdä-vieraat eivät toista kutsua tule saamaan. Loma on kullan arvoinen.
Mökillemme saa tulla, kunhan ilmoittaa etukäteen. MUTTA omat ruoat ja juomat on mukana oltava, samoin liinavaatteet sun muut. Meillä on kätevä aitta mökillä vieraitten varalle, eli sinne saavat majoittua. Aitan avain on sovitussa paikassa (tosin, ei se siellä ole muulloin kuin silloin, kun me olemme itsekin mökillä lomalla, tietenkään :D) ja kun on nyt tullut näitä vieraita, jotka eivät osaa ilmoittaa tarkempaa ajankohtaa, olemme sanoneet että tervetuloa vaan ja avain on siellä ja siellä, jos me emme satu olemaan paikalla kun tulevat. Vieraita on myös tullut täysihoitoon, siis on lampsittu sisään kahviaikaan, juotu kahvit ja vetäydytty oleskelemaan ruokaa odotellessa. Olemme kuitenkin päiväkahvien jälkeen muistuttaneet, että kauppa menee kuudelta kiinni, kannattaa käydä sitä ennen hakemassa ruokaa, jos ei ole tullessa käyneet ostamassa. :) Onhan sitä käynyt niinkin, että jotkut ovat sopineet tulevansa mökillä käymään esim. viikoksi, mutta ovat jo kahden yön jälkeen päättäneet lähteä, kun täysihoito ei ole pelannut. :) Kyllä minä kahvit keitän ja myöhään tuleville tarjoan syötävää, mutta en todellakaan ala passaamaan ja ostelemaan ruokia saati tuhlaamaan lomapäiviä mökin pihalla passissa. Minusta se on jo riittävästi, että tarjoan majoituksen ja uimarannan rantasaunoineen ilmaiseksi. :) Meillä on pari vakiovierasperhettä mökillämme, jotka tulevat mielellään joka kesä oleskelemaan kanssamme. Voidaan touhuta yhdessä, mutta olla omissa oloissammekin, jos siltä tuntuu. Minun ei tarvitse keksiä ohjelmaa, kokata koko komppanialle tai ajaa eestaas kaupalla hakemassa milloin mitäkin. Siivoukset vieraat hoitavat itse ja auttavat nurmenleikkuussa, halkojen hakkaamisessa jne. Meidän mökille saa tulla milloin vaan kun olemme mökillä, kunhan on etukäteen kuitenkin sopinut, jos on jäämässä pitemmäksi aikaa: vieraat majoitetaan aittaan, ei mökkiin, joka on oman perheen käytössä ja riittävän ahdas, ja kannattaa ajoissa varmistaa ettei aitta jo ole "varattu". :) Minulla on periaate, että lomalla olen lomalla, enkä todellakaan passaamassa muita lomalaisia. Ehkä se on joidenkin mielestä ollut tyly periaate, mutta minua ei haittaa, vaikka nämä passauttajat eivät mökille ole toistamiseen tulossakaan. :)
niillä isovanhemmilla omakin elämä=)
ja pitää ollakkin kun oma jälkikasvu saatu maailmalle=)
MInun äiti ilmoitti, ettei voikkaan ottaa meitä vastaan viikonloppuna kun on reissu. Ymmärrän hyvin.
mennään sitten kun kummallekkin sopii.
Sitä en minäkään ymmärrä jos yhteys on pelkästään lapsien puolelta=)
ja toisaalta minä olen ehkä liian kiltti. siirsin hääpäivääni kun äidillä oli reissuun meno=)
mutta sopimalla selviää monesta asiasta .
yltiömäistä ryyppämistä en suvaitse mummoilta enkä muiltakaan=) yksin saavat juoda=)